maanantaina, lokakuuta 05, 2015

Itku lyhyestä ilosta

Vielä viime torstaina alkuillasta iloitsin siitä, että saan kuntouttaa, olen saanut juosta vuoden aikana jo yhteensä 12min,voin nauttia liikunnasta 1,5h balettitunnilla ja asiat etenevät, hitaasti, mutta etenevät. Olin motivoitunut kuntouttamaan kuukausia ja kuukausia, saamaan jalan ja olkapään kuntoon ja tekemään tuhansia ja tuhansia toistoja, satoja ja taas satoja tunteja kuntoutusta. Tsemppasin ja olin varma, että nousen vielä.

Sen enempää tapahtumia ruotimatta (no kun ei ole oikein mitään tapahtunut!), kun en ole mitään kiellettyä tehnyt, enkä mitään tyhmyyksiä, enkä kenenkään mielestä (fyssari, lääkäri) mitään, mitä ei olisi pitänyt, tai liikaa, niin tilanne tänään on, että odotan magneettitutkimusten maksusitoumusta. Vime torstaina siis mitä luultavimmin pamahti polvesta kierukka ja en ole sen jälkeen pystynyt kävelemään normaalisti, polveen sattuu ihan törkeästi ja en voi tehdä jalalla mitään.  Menikin jo liian hyvin. Ja kiitos, en halua yhtään kommenttia siitä, miten olen muka törttöillyt, koska olen itkenyt jo ihan tarpeeksi viikonlopun aikana muutenkin ilman ihmisten, jotka eivät mistään mitään tiedä, 'asiantuntevia' lausuntoja.

Musta tuntuu, etten jaksa enää.

3 kommenttia:

Ninni (energianurkkaus.vaikuttajamedia.fi) kirjoitti...

Ei oo todellista!! Se oli mitä luultavammin sitten se kierukka. :( En ees tiiä mitä sanoisin. Turha tässä on mitään tsemppejä ja voimia toivottaa, lähinnä toivon, että magneettikuvauksen tulokset tuo jotain positiivista!

Kauramoottori kirjoitti...

Sulla näitä vastoinkäymisiä on jo mammuttirekallinen :/
Isot tsempit. Pakko tuon epäonnen on joskus kääntyä!

Kipa kirjoitti...

Niin, ei tätä oikein kukaan usko. Positiiviset jutut tässä on nyt ne, että magneettikuvaus on torstaina ja maanantaina on taas lääkäri. Pomollekin vihjailin tulevasta, eikä tullut ongelmia.

Kiitos tsempeistä, vaikka just nyt ei paljon tsempit auta :(