perjantaina, syyskuuta 14, 2012

Vaikeuksien kautta voittoon

aka kausianalyysi.

Nyt on sitten sen aika. Kauden vikasta kisasta on nyt melkein viikko ja voidaan laittaa kausi pakettiin.

Ihan ensimmäiseksi hienoahan oli, että mulle tuli sittenkin kausi. Jos on joku uudempi lukija täällä, niin lyhyesti voisin vain todeta, että kolmen kuukauden kipeys ja lämpöily romahduttivat kunnon ja mielen ja kaiken ja näytti siltä, että en starttaa tänä kesänä yhtään mihinkään. Kuitenkin lopulta elo-syyskuussa kävin läpi harkkakisojen lisäksi pari lyhyempää tri-kisaa, puolimatkan ja vielä duathloninkin. Sehän on enemmän tri-kisoja kuin koskaan ennen. Suhtautuminen kilpailuihin oli tänä vuonna kuitenkin jotain ihan muuta kuin ennen. Vaikka tietysti yritin mennä kisoissa mahdollisimman lujaa, niin treenejä en suunnitellut pahemmin kisojen mukaan ja asenne oli enemmänkin se, että menen ensisijaisesti pitämään kivaa, toissijaisesti kilpailemaan. Tämä onnistui varmaan parhaiten puolimatkalla, jossa ainoastaan juoksuosuudella provosoiduin edessä juoksevista selistä, joita piti ohitella :) Tällainen asennoituminen oli ihan opettavaista, mutta tietysti tavoitteellisena ihmisenä toivon, että ensi vuonna voisin lähteä kisoihin tietäen, että olen valmistautunut niin hyvin kuin vain on ollut mahdollista. Viime kesänä esimerkiksi Aulangon kisaan tämä onnistui tosi hyvin ja vieläkin muistan, kuinka helppoa triathlonjuoksu silloin oli. Sitten kun saisin saman tunteen vielä uintiin ja pyörään, niin sehän olisi siinä. Sitten  vähän yksityiskohtaisempaan analyysiin.

Uinti: Uintiosuudet meni multa mielestäni tosi hienosti lähtökohtiin nähden. Jostain aina kisassa sain kaivettua kohtuullista vauhtia, vaikka uintiharjoittelu oli melkoisen pientä. Kesän alussa jaksoin uintitauon jälkeen uida kerralla 50m ja yhteensä 1000m. Vähitellen nostin määrää (100m kerta) ja niin loppukesästä taisin uida jo kerran 3 kilsaakin. Se oli melkoista edistymistä. Uintivauhti on hidastunut viime vuodesta tosin 10s/100m, mutta uskon vanhaan päästävän jossain vaiheessa, toivottavasti taso myös nousee viime syksystä.

Pyöräily. Eka lenkki toukokuun lopulla 36km kesti melkein kaksi tuntia, keskinopeus oli noin 19km/h ja olin aivan loppu tuon lenkin jälkeen. Kun miettii, että poljin sitten kisassa esim. 90km yli kolmeakymppiä ja 20km tempossa melkein 35km/h, niin kyllähän voi todeta, että aika paljon siinä muutamassa kuukaudessa tapahtui. Tähän varmasti auttoi hitaasti pidennetyt pitkät lenkit. Kesän ennätyslenkki oli se 160km ja se ei tuntunut edes pahalta, vaikka aikaa meni alle 6h ja meitä oli tasan kaksi polkemassa tuota matkaa. Kyllä tätä osuutta silti pitää parantaa kahdesta syystä. Tietysti pyöräosuuksien aikaa olisi parannettava, mutta vielä tärkeämpää olisi se, että pyöräosuus ei söisi niin paljoa nopeutta juoksuosuudelta, mitä se tänä vuonna kyllä teki. Olenkin miettinyt, pitäisikö munkin mennä pyöräkisoihin kovuutta hakemaan. Aika-ajoa voisin ainakin harkita, ryhmässä ajohan on mulle aika vierasta, vaikka olenkin tänä kesänä tiiviisti harjoitellut kahden hengen porukkalenkeillä toisen takapyörässä kiinni ajoa.

Juoksu. Yllättäen tämän vuoden heikoin lenkki on ollut juoksu. Ei siis suhteessa muihin, vaan suhteessa omaan tasooni. Olen hieman yllättynyt tästä, koska en mä ennenkään ole kauheasti juossut. Luulenkin, että suurin syy tähän on vauhtiharjoitusten puute. Edelliset vedot on tehty viime vuonna, kesällä tein muutaman vauhtileikittelyn ja sitten tietysti kisoissa juostiin niin lujaa kuin päästiin.

Vaihdot. Pientä haparointia, mutta pääosin menivät hyvin. Olen perinteisesti ollut melko hyvä vaihtaja ja muutamaa vaihtoa (ja Noksun harkkakisan sekoilua) lukuunottamatta menivät oikein mukavasti.

Kokonaisuus: Kokonaisuus oli oikein hieno. Tällaisen harjoittelun jälkeen SM-duathlonilla voitto, hyvä eka aika puolimatkalla ja vaikeuksien voittaminen monessa kisassa (Noksun jäätävä vesisade, Porin uintisekoilu, Kivitipun rakot, Porvoon liian vaikea pyöräreitti, Rykäsyn (melkein) myöhästyminen ja Nastolan jalkojen tyhjeneminen) eivät hyydyttäneet hymyä tai ainakaan menoa (Nastolassa 400m ennen maalia ainoa kommentti oli itkunsekaisella äänellä lausuttu, "Mä en jaksa enää yhtään."). Vauhtikestävyys puuttui kaikista lajeista, mutta luistelutreenillä saavutetut pohjat alkoivat kesän aikana löytyä pikkuhiljaa. Kaudesta tuli myös paljon oppia, mistä seuraavassa muutama teillekin jaetuksi:

  •  Sukat puolimatkalla on hyvä idea
  •  Alumiinisella, triploilla varustetulla Bianchilla voi voittaa SM-kultaa (suosittelen niiden, joilla ei SM-kultaa vielä ole, kokeilemaan, jos ei voittoa tule, kannattaa ehkä harkita treenaamisen tehostamista, ei pyörän parantelua)
  •  Kannattaa muistaa, että eri eturattaitakin voi käyttää kisan aikana
  •  Juoda voi liikaakin. Kaksi vessataukoa puolimatkalla on jo 3 minuuttia lisää loppuaikaan.
  •  Jos mietit, ettet voi osallistua kisaan, koska olet (muka) liian huonossa kunnossa, jäät paljosta paitsi.
  •  Et voi koskaan tähdentää ennen kisaa liian montaa kertaa huoltojoukoille, että vihainen kilpailija kisoissa ei tarkoita mitään henkilökohtaista.
  •  Ota Pingu mukaan kisoihin.

Loppuun voisin vielä todeta, että ilman ystäviä ei tätä kautta ja näitä oppeja olisi tullut. Ystävät jaksoi kuunnella keväällä suurta tuskaani lukemattomia tunteja puhelimessa, päivästä toiseen, viikko viikon perään. Te teitte mun kauden, ei mikään harjoittelu! Kiitos myös kaikille blogin kautta tsempanneille, teidänkin kommenteista oli paljon apua.

2 kommenttia:

juge kirjoitti...

Suosittelen vaikkapa Hepon (Helsingin Polkupyöräilijät) ryhmälenkkejä. Vauhtiryhmiä on ainakin sunnuntain lenkeillä hyvinkin eri kuntoisille. Ja ennen muuta: ryhmälenkkeily on sosiaalista puuhaa, jossa aika kuluu nopeammin kuin yksin survoessa.

Kipa kirjoitti...

Joo, ne on tiedossa, mutten ole saanut itseäni raahattua niille. Ehkä sitten ensi vuonna..