Helsinkiläiset kuulemma rakastavat Keskuspuistoa. Mä en. Miksikö en? No kun eksyn sielä aina. Ajan töiden jälkeen torstaisin aina sitä kautta Pirkkolaan uimaan ja silloin kun vielä oli valoisaa jostain tuli vielä jotain. No, sitten tuli pimeää ja mun vakkareitti ei ollutkaan valaistu. Mitenkäs sitten kävi. No huonosti. Olen seikkaillut mm. Maunulassa ja Tilkankin löysin, vaikken olisi todellakaan halunnut. Lisäksi olen käynyt monella muulla tiellä, joista en tiedä, mitä ne ovat ja missä. Aina kun yritän Paloheinän suunnasta Pirkkolaan päädyn Pakilantielle. Ei oo helppoa ei. No, eilen sitten. Kohti treenejä, myöhässä, kuinkas muuten ja taas piti polkea tukka putkella, että ehti edes vähän kuivaverraamaan (oikeasti, mun viikon rankin juttu on aina tuo Pirkkolaan polkeminen, kun pääsen lähtemään töistä aina liian myöhään). Olin jo varma, että olin eksynyt, mutta sitten näin kyltin Pirkkola 3,7 ja riemulla ei ollut rajoja :) En eksynyt eilen kertaakaan. No, tänään Keskuspusisto kosti. Aamulla soi kello ennen kuutta ja tarkoitus oli polkea kaksi tuntia. Nukuttu oli, no liian vähän. Säähän oli mitä mainioin, joo. Vettä satoi välillä niin, että silmiin sattui (mun lasit hajosi tossa vähän aikaa sitten, enkä ole ehtinyt käydä ostamassa uusia). Tuuli oli inhottava (tosin tän päivänen reilu 10m/s oli vain vieno henkäys, joku toinen päivä tällä viikolla oli niin kamala vastatuuli, etten meinannut päästä töihin) ja kun mulla on nastat alla, niin pehmyt hiekkatie on melko raskas. Sotkin kohti Paloheinää ensin Vantaanjokea pitkin. En polkenut sieltä, mistä aioin, mutta pääsin kuin pääsinkin perille vihdoin ja vain kerran jouduin katsomaan karttaa. No, sitten alkoi Keskuspuistossa vaeltelu. Yritin Pitkäkoskelle, mutten päässyt (no, lopulta monen mutkan jälkeen pääsin), missään ei saanut ajaa, jossain vaiheessa ajoin kolmisen kilsaa valaisematonta reittiäkin, kun mistään ei tullut mitään ja mullahan on vaan sellainen "Tule nähdyksi"-ledi, josta ei ole mitään iloa. Olin aliarvioinut energian tarpeeni ja jossain vaiheessa joku risu kietoutui takavaihtajaan niin, että jouduin kiskomaan sen pieninä palasina pois - aikaa tähän meni viisi minuuttia. Lopulta kuitenkin onnenkantamoisella löysin takaisin Paloheinään ja vielä suuremmalla onnella en edes eksynyt enää paluumatkalla. Aikaakin meni vain kymmenisen minuuttia kauemmin kuin piti koko reissuun. Matkaa kertyi huimat 40 km, siis kahdessa tunnissa ja sekin oli työn ja tuskan takana. Ei muuten näkynyt muita lenkkeilijöitä aamulla.
Tuskainen meno jatkui altaassa myöhemmin tänään. Vuorossa oli taas yli neljä kilsaa ja siinä vaiheessa, kun jäljellä oli 3,3, olin jo aivan palasina. Potkut oli räpylöilläkin ihan hirveitä, joten mietin vain, miten kamalia ne olisi ollut ilman? Sinnittelin kuitenkin loppuun, mutten ole varma, oliko se järkevää, koska tekniikkahan hajosi tietysti aika pahasti uinnin aikana.
Koko viikko on ollut tosi rankka ja suoraan sanottuna varmasti pahin tänä syksynä. Mulla on ollut ihan liikaa töitä ja kamala työstressi kaikesta ja en ole ehtinyt nukkumaan, saati käymään kaupassa. Siihen lisätään vastatuuli työmatkoilla, isot treenitunnit ja olkapään ja selän ongelmat, niin en kyllä yhtään ole harmissani, kun tämä viikko vihdoin kohta loppuu. Ensi viikko on kevyt, tosin sisältää piinaavat uintitestit, testijuoksun Aktiassa ja jos vain saan tehtyä pyöräasioita, niin myös testipyörityksen trainerilla.
Tänään tuli veronpalautukset. Mä käytän ne selän magneettikuvaukseen, kun lääkäri sinne passitti, epäilee, että välilevy olisi revennyt vähän. Olis tietty voinut nekin rahat laittaa kiekkorahastoon, mutta ei kai sit.
Loppuun vielä tämän masennuspostauksen kunniaksi Top 3 inhokit työmatkan varrelta
- Viikintien suora. 1,5km pelkkää tuskaa. Aina vastatuuli. Ihan aina. Kotimatkalla päättyy vielä v-mäiseen nousuun. Inhoan tätä.
- Hyvänä kakkosena tulee Märskyn mäki. Se ei tunnu koskaan kevyeltä. Inhoan myös tätä.
- Hämeentien ja Viikintien risteyksessä olevat liikennevalot. Tehty täysin autoilijoiden ehdoilla ja niistä en ole koskaan päässyt vihreillä yli suoraan, vaikka eivät ole edes nöyryytysnappulalliset valot.
Luultavasti talvella listaan kiipeää myös Hesperianpuisto-työpaikka väli, koska tällä välillä on poljettava autotiellä. Pysynköhän hengissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti