Uintijuttuja

Kolmen kuukauden aikana on uinnissa tapahtunut vaikka mitä. Jännimpänä juttuna tietysti pitkän radan mastersmestaruuskisat Kuopiossa lokakuun lopussa, joihin lähdin mukaan, vaikka edellisten vuosien tuloksia tarkasteltuna totesin olevani aika kaukana kärjestä. Mutta ei se mitään, sillä tulossa olisi automaattisesti kolme omaa enkkaa. Uin siis ekana päivänä satasen ja 1500 sekä tokana päivänä sekasekauintiviestissa 4x100 vapaan osuuden ja sitten melkein heti perään vielä vinstan. Kaikki vaparia, tietysti. Ennen kisoja olin perinteisesti kipeä, mutta aika vähän, joten pystyin sentään käydä harjoittelemassa lähtöhyppyä ja onnistuinkin vihdoin hyppäämään altaaseen ilman, että uimalasit oli täynnä vettä. Tämähän tosin vaatii kahta uimalakkia ja toinen pitää kiskoa siihen uimalasien päälle puoliksi. Lauantaiaamuna olin melkein terve, eli kohti Kuopiota sitten vaan. Uimakisoissa olikin sitten aikalailla erilaista meininkiä kuin mitä olin odottanut. Ensin oli verkka-aika, jolloin pääsi altaaseen, mutta tämän jälkeen ei sitten voinut verytellä muutakuin kuivalla maalla. Omat starttinihan olivat vasta myöhään, joten uintiverkan ja starttien väli oli jotain yli neljä tuntia. Vihdoin tuli aika lähteä valmistautumaan ja sitten olikin elämäni ekan uintistartin aika. Arvatkaa jännittikö? Pilli soi, lähtöpallille ja hyppy veteen. Ja sitten kamalaa pärskimistä ja hosumista. Lasit eivät hörpänneet vettä ja päätykin tuli vihdoin eteen, volttikäännös meni oikein hyvin ja sitten alkoikin pian viimeisten metrien taistelu, kun hapotti niin kovin. Maaliin ja katse tulostaululle. Siellä komeili käsittämätön aika 1.23.79! Mun tavoitehan oli uida ensi keväänä alle 1.30 ja nyt olin parantanut vuodessa satasen aikaani 24 sekkaa. Arvatkaapa olinko aika tyytyväinen ja nyt on laitettava tavoitteet uusiksi. En vaan oikein ole keksinyt, että miten, koska toi aika oli vaan jotain niin paljon parempaa kuin mihin olin kuvitellut pystyväni. Sitten alkoi taas odottelu. Halli tyhjeni kun pitkät matkat alkoi ja kun yksi erä kestää kovin kauan ja mä uin tokassa, oli siinä odottelemista. Sitten taas mentiin, uimalasit pysyi hypyssä taas päässä ja jäljellä oli enää 30 altaanväliä. Muut meni (taas) menojaan, ja mä vaan uin ja uin. Ajanottokello sekoili seinällä, mikä vähän haittasi, mutta niin se vain matka lopulta loppui. Vähän olisi voinut ehkä kiristää aiemmin tahtia, mutta ihan ok aika, kello näytti 28.55.36, kun olin maalissa, onneksi ei tarvinnut lähteä siitä pyöräilemään. Jokaikinen käännös meni voltilla, vaikka mietinkin, olisiko kannattanut ottaa perinteisiä käännöksiä, niin olis saanut enemmän happea. Tällä matkallahan mulle räpsähti sitten hopeaa ikäluokassa, eli oon vähän niinkuin SM-hopeanainen ;) Valkku sanoi mulle, että uinti oli kyllä hajonnut kun väsyin, eli kyynärpää tippui ja vähän meni käsi taas edessä yli keskilinjan. Ei sinänsä yllättävää, koska mulla kyllä alkaa aika helposti tekniikka prakaan. Satasella se ei ehdi, mutta noilla pitkillä todellakin ehtii.
Seuraavana päivänä uinkin sitten kahdessa ekassa lajissa, ensin oli sekasekaviesti, jossa en tehnyt vaihtorikkoa ja tehtiin ihan ok aika. Olin kovin pettynyt, kun oma osuusaika oli jotain 1.28, mutta sitten aloin miettiä, että haloo, sekin meni alle ens kevään tavoitteen. Vinstan aika oli 37.15, eli kivasti meni sekin. Vinstan hyvä puoli on se, että siinä ei tarvitse tehdä käännöstä, mutta sitten toisaalta siinä on lähtöhypyllä aika iso merkitys ja mä oon tosi surkea siinä lähdössä. No, kisat oli kivat ja omiin suorituksiini olen oikein tyytyväinen, sataseen tietty eniten :)

Muuten uinnit on menneet vaihtelevasti. Tolloin alkusyksystä meni paremmin ja oli just hyvin ajoitettu kuntohuippu, nyt tuntuu olevan taas joku taantuma menossa ja joulunpyhät on sekoittanut kovasti harjoittelua ja eniten siitä on kärsinyt uinti. Kyynärpäät ovat myös kiukutelleet ja megalomaaniset krampit lopettaneet reenit silloin tällöin kuin seinään. Tänään kävin kuitenkin pistelemässä 2700 metriä ja ihan ok reeni oli. Nopeat kuntouimarit olivat taas suhteellinen käsite ja yksi selkäuintia (lähinnä kelluntaa) harrastanut nainen katsoi asiakseen kertoa minulle olevani ääliö. Joo, osuin vähän (siis oikeesti vähän) sen varpaisiin, kun se oli siinä mun edessä just ennen päätyä ja puikahdin siitä sen ohi käännökseen. Itsehän sain tänään vain kerran rintauinnin potkun mahaani, kun ohitin yhtä miestä, mutta en varsinaisesti ollut sitä mieltä, että hän oli ääliö.

Nyt mietin, että mikä on mun seuraava uintitavoite, kun 1500 meni alle puolen tunnin ja satanen noin lujaa. Viime vuonna uintia muuten kertyi yhteensä 125.5 tuntia, mikä oli kivasti ottaen huomioon kaikki leikkelyt, flunssat (niitä on riittänyt), kyynärpää- ja muut ongelmat. Jos laskis keskimääräiseks uintimatkaks tunnissa jotain 2000m, niin tulin uineeksi ehkä sitten tollaisen 250 kilsaa. Että ei voi tuotakaan kovasti kai moittia. Ja vihdoin tuola kisoissa sitten tehty työ kantoi hedelmääkin, kun varsin kauan olin tuskaillut uinnin kanssa.