Geelikokemus

Mulla oli tänään edessä ihmeellinen uusi kokemus: elämäni eka energiageeli. Tähän asti oon mennyt pelkällä urkkajuomalla kaikki maratonit yms. ja sitten Pirkan pyöräilyissä, hiihdossa ja Tuusulan luistelussa oon ottanut lisäenergiaksi suklaata. Suklaasta kun saa sekä energiaa, että henkistä apua: "Kun jaksat vielä viisi kilsaa, saat taas ottaa suklaata." Suklaassa on kuitenkin huonot puolensa: talvella se jäätyy ja jäätyneen Tuplan jäystäminen kylmästä kangistuneilla leuoilla voi johtaa ikäviin vammoihin. Tulevan kesän tri-kisoja silmällä pitäen suklaan sulaminen on myös ongelma puhumattakaan uskottavuusongelmasta, jos teippaan Silviaan kiinni Pätkiksiä... Strategiaa on siis muutettava ja kun sain jostain testikappaleita energiageelistä, niin päätin nyt testata sitä luistelumaratonia varten, vaikka mun maha onkin yleensä terästä ja vasta kisaan tuollaisten ottaminen ei olisi kauhea riski. No, tänään vuorossa huipputreeni: 3h luistelua. Ratamestari oli päivittänyt nettiin, että Nässyn rata on luisteltavassa kunnossa, eli sinne siis. Luisteltava kunto on aika suhteellinen käsite, sillä 4km:n luisteluun, tai paremminkin kävelyyn meni puoli tuntia. Luovutin ja totesin, että tänään kierretään sitten Pynsän kenttää 2,5h, eli iloista aikaa on tiedossa. Kävelysiirtyminen kentälle ja sitten vaan liu'uttelemaan. Selkää pitää karaista, joten reeni sisälsi 3x30 minsaa kunnon luisteluasennossa luistelua. Keskimmäinen vielä lujaa, eli minuutti/kierros, joka tarkoittaa jotain 22km/h vauhtia. Liuku on jo parantunut kummasti ja selkä alkaa onnekseni pikkuhiljaa tottumaan ja tällä kertaa polttelu alkoi vasta aina vartin kohdilla. Viimeinen viisi minuuttia olikin sitten aina jo aivan tuskaa. Nopea setti onnistui hyvin ja taisi jäädä jopa puolisen minuuttia ylimääräistä aikaa 30 kierroksen jälkeen. Viimeinen puoli tuntia radalla oli jo sellaista kierrosten laskemista ja tylsyyttä, ettei mitään rajaa, mutta vihdoin oli päivän kolmen tunnin luistelu takana. Energiageelin vetäisin siinä tunnin kohdalla ja ainakaan puhti ei loppunut, eikä mahakaan ollut ongelma, ja kun sen koostumuskaan ei ollut niin ällö kuin mitä olin kuvitellut ja persikka-ananas makuna ihan ok, voinee noita käyttää muutenkin. Sitten vielä uimaan, ohjelmassa mm. 4x400m minuutin tauoilla ja aina vähän nopeampaa. Yllätin itseni iloisesti kellottamalla ajat 7.55, 7.48, 7.30 ja 7.10.

Eilen kävin tunnin pyörittämässä Trekillä. Talvipyöräily täällä Tampereella on aivan kamalaa. Joko teitä ei ole aurattu, tai sitten ne on aurattu, mutta autotie on aurattu sitten siihen päälle, yleensä vain kuitenkin kaksi kertaa, mutta nyt kvl:ää ei ollut kyllä putsattu kolmeen päivään ja luntahan oli tullut joka päivä, joten satanut lumi+ noin kuusi kertaa auratun autotien lumet alkoivat jo muodostamaan melkoisen hangen. Totesin tosin, että kahdenkymmenen sentin hangessakin kyllä pääsee Trekillä. Huippunopeudet näin talvisin on jotain 17km/h ja jos pyörä jossain alamäessä menee yli kahtakymppiä, pelottaa jo kovasti, koska kuitenkin sen mäen lopussa olevassa mutkassa on joku spanieli toisella puolella tietä, kuin mitä flexin kahvapää on tai jos menen pikkuteitä, joilla ei ole kevyen liikenteen väylää, tulee vastaan vähintään panssarivaunu. Cantilever-jarrut on ehkä vähän huonot tällaisissa tilanteissa (kai niitäkin saisi kiristettyä, mutta arvatkaa vaan osaanko). Muutenkin lenkeillä pitäisi kantaa mukanaan vähintään lapiota, sillä jos reitti sisältää nöyryytysnappulalliset liikennevalot, tilanne vaatii usein ala-asteella kukkulan valloituksessa hankittuja kykyjä, mikäli ei aio mennä päin punaisia. Viime vuoden saldo pyöräilyssä oli muuten 63h + hyötypyöräilyt, eli puolet vähemmän kuin uintia. Sinänsä ei siis mikään ylläri, että pyörä ei kulje... Pitäisi pyöräillä enemmän, mutta mun hermot (ja polvet) ei kestä tätä Tampereen tieverkkoa. Joudunkohan ensi vuonna sortumaan ja hankkimaan rullat/trainerin.

Pyöräilyn lisäksi eilen kävin hiihtelemässä. Nyt pertsaa ja suunta kohti Taivalpirttiä, sillä Blondi on nähty niillä kulmilla. Yksi blondi sielä metsässä kyllä raahusti, mutta lammasta ei näkynyt. Taivalpirtille asti en hiihtänyt, kun lupa oli mennä vain tunti, mutta reitti oli tosi mukava. Ikävä kyllä tuola on vain pertsan latu, kun se menee ihan metsässä (aika lailla eri reittiä kuin hölkkä, kun menee Hervantajärven toiselta puolelta), muuten kyllä kävisin luistelemassakin tuola, sillä ladun profiili oli melkoisesti parempi kuin Suolijärvellä. Tuola ei ole harmi kyllä valaistusta, joten jos en hommaa otsalamppua ja aimo annosta lisää rohkeutta (varmaan kuolisin sydäriin, jos törmäisin pimeässä Blondiin), on hiihtelyt noilla laduilla jätettävä viikonlopuille. Tällä kertaa muuten pystyin pistelemään pk-vauhtia (ehkä, sykevyötä ei kannata edes yrittää hiihtolenkillä, kun se tippuu kuitenkin mahan kohdalle), vaikka vuorohiihto aika vaikeaa onkin.