Viime viikon torstai alkoi töihin taapertamisella jalan aamusella. Tai siis kyllähän mä kävelen joka päivä töihin ja takaisin (ääripoikkeuksissa olen sortunut bussiin, yhteensä kolme kertaa!), mutta nää mainitut aamureippailut tehdään siis reippaalla kävelyllä ja vähän pidempää reittiä pitkin. Töiden jälkeen suuntasin pilatekseen, jossa olin taas tosi mukana, heti kun suljin silmäni ja kuvittelin, että menee hienosti, niin vilkaistessani silmänraosta muita totesin, että ollaankin jo siirrytty seuraavaan harjoitukseen. Pilateksen jälkeen kiiruhdin kotiin, hain uintikamat ja suuntasin reeneihin. Kummastuksekseni valmentaja ei tuonutkaan treeniohjelmaa paperilla vaan alkoi puhumaan jotain monologia. Ymmärsin sanat testi ja sata metriä. Kysellessäni vieruskaverilta, mitä nyt oikein tapahtuu, sain selville, että vuorossa on 100 ja 50 m:n testit. Ensin verkattiin sit satanen, sitten väliuintia ja sitten vielä 50m ja loppuverrat. Porukkaa oli pirusti, ja kun oli kolme rataa käytössä, jaettiin henkilöt kolmen ryhmiin. Mut päästettiin jalomielisesti viimeiseen ryhmään, eli tässä tapauksessa pariin. Siinähän sitten odoteltiin verrojen jälkeen. Porukka uiskenteli satasia kamalaa vauhtia ja itseä vähän hirvitti, että jäänkö oikeasti jonkun 25m uintikaveristani. Onnekseni uin sellaisen vanhemman naisen kanssa ja me oltiinkin sitten aikas tasaväkisiä. Itse asiassa "voitin" ajalla n. 1.47, kymmenyksiä en muista. Olin ihan tyytyväinen aikaani, vaikka olinkin aivan kaikkeni antanut maalissa (niinkuin pitääkin), mutta menipähän reilusti alle kahden minsan. Erityisen rankaksi uinnin teki se, että uin kuusitahtipotkulla, joita en harrasta kuin silloin kun pitää sprintata 25m, enkä aina silloinkaan. Normaalisti siis uin kaksitahtipotkulla, mikä säästää energiaa aikas lailla. Nyt jalat olivat aivan hapoilla tuon rypistyksen jälkeen. Pitäisiköhän aina välillä uida kuustahtipotkullakin? Nyt kun en ole pahemmin siis tuota kuusitahtipotkua harrastanut, niin huomasin, että uintiasento pysyy sillä paljon parempana, kun jalat ei tipu. Lisäksi potkut ovat paljon parempia, kun kaksitahtipotkussa on liikaa aikaa, minkä vuoksi polvi tahtoo koukistua herkästi ja nilkka jää helposti koukkuun vastustamaan liikettä eteenpäin. Mutta kuusitahtipotkulla havaitsin siis, että oikeasti uinti oli sinänsä helpompaa, että vastustavia voimia oli vähemmän, mutta energiaa sitten menee tosi paljon enemmän. Kuusitahtipotku myös on toki vähän luonnollisempi vielä, tai siis tulee enemmän selkärangasta niin, että voi keskittyä muihin asioihin. Lisäksi mulla on (tämä ei ole itse keksittyä, vaan näin on sanottu) suhteessa paljon paremmat potkut kuin muuten uiminen. Tämän vuoksi en viime aikoina ole tehnyt muita potkuharjoituksia kuin kylkipotkuja, mutta se onkin enemmän uintiasento- kuin potkudrilli. Vaikka oltiinkin ylivoimasesti hitaimpia testisessiossa (tosin, mukana oli vain kolme naista, joista yksi on oikeasti hyvä, eikä mikään harrastelija), oli kiva uida kelloa ja toista henkilöä vastaan, kirittivät kummasti. Pienehkön verryttelyn jälkeen siirryttiin sitten 50m uintiin. Jalkoja hapotti vieläkin, mutta pakko oli jälleen potkia kuin heikkopäinen. Tällä kertaa olin vähän jäljessä, mutta sieltä sitten sisu ilmaantui ja pakotti puristamaan viimeisen kymmenen metriä vielä vähän tiukemmin ja pääsin kuin pääsinkin kaverista ohi :) Aika oli 47,6. Tästä on hyvä jatkaa.
Perjantaina laiskotti taasen aamulla, joten päivän suoritukseksi jäi iltauinti. Oli tosi helppo ohjelma, mentiin selkää/selkädrillejä lähinnä ja uintia tuli yhteensä vain reilu kilsa. Meidän rata (siis hitaat) oli altaasta pois jo ennen seitsemää (kun reeni alkaa kuudelta). Lauantai meni Odensessa ja sunnuntaina sitten aamulla uimaan. Tein drillejä ja drillejä. Yhteensä tunnin verran. Illalla vielä kävely ja sali. Tein pitkästä aikaa mave sj:tä. Taisin vähän aloittaa liian isoilla painoilla, kun tein heti 40kg:llä. Normisti en ihan tolla alottele, ja tuntuikin vähän painavalta.
Maanantaina oli lepopäivä. Ohjelmassa oli kuitenkin triathlonmeininkiä, koska illalla oli esitelmä seuran kerhohuoneella (tai oikeastaan kerhorakennuksella) uudesta reenisysteemistä. Menin paikalle, kun yksi nainen ihan erikseen kertoi mulle tosta, joten en kehdannut olla menemättä. Etukäteen oli lisäksi kerrottu, että on slidet, joten kyllähän mä niistä perusasiat saan selville. Ja tulipahan samalla taas tanskan harjoitusta. Esitelmä oli varsin hyvä sen mitä siitä ymmärsin. Harmittaa tosi paljon, että en voi osallistua juoksu/pyöräreeneihin polven takia. Ja kun ei oo pyörääkään (vieläkään!). Tarjolla meinaan olisi periaatteessa neljä uintikertaa (asiasta lisää myöhemmin), yksi juoksureeni ja kaksi pyöräilyä. Pyöräilyyn mun rahkeet ei ehkä riitä, täytyy sit kysellä lisää, kun/jos se pyörä joskus tähän maahan tulee. Treenijaksojen perusta selitettiin kivasti. Selvisi myös, että tämä vuosi uinnissa mennään viikko kerrallaan/laji. Tai siis painotus on tietyssä tyylissä aina viikon. Nähtävästi ensi vuonna sitten siirrytään vaparipainotteisempaan uintiin. Eli perhosta on vielä luvassa... Täälä on kyllä asiat tosi hyvin triathlonistille. Miksei Suomessakin vois olla näin? En tiedä, onko Hesassa kuinka hyvin asiat, mutta ei Nokialla taida olla kun pari kertaa viikossa uintireenit ja ei varmasti ole kuutta 25/kolmea 50 m rataa. No, on varmaan osallistujiakin vähemmän. Täälä seurassa on reilu sata henkilöä. Junnuille on sitten vielä omia reenejä ja sitten edustustiimille omia+ joku ihme valmennuskeskusjuttu. Edustustiimi pystyy esim. uimaan kuusi kertaa viikossa seuran vuoroilla. Ai niin, maanantaina kävin myös hierojalla. Ihan OK, keskityttiin tosin vaan oikeeseen jalkaan. Hieroja yritti löytää jotain vikaa/jumia sieltä, mikä vois selittää polven, mutta eipä löytynyt. Lihakset on kuulemma oikeasti hyvät :)
Tiistai aloitettiin aamureippailulla ja sitten illalla taas uitiin. Vuorossa rintauintiviikko, eli mun bravuuri. En oikeasti tajua, miksi mun pitää olla hyvä rintauinnissa, mutta huono vaparissa? En edes oikeastaan ui pahemmin rintauintia, mutta silti sain taas helposti kiinni niitä miehiä, jotka taas vaparissa pistelee karkuun multa lujaa vauhtia (eikä niiden tekniikka ole kovin hyvää myöskään). Tosin itse asiassa puhtaissa tekniikka- tai potkudrilleissä uin niitä sujuvammin, mutta heti kun otetaan kädet mukaan oon ihan surkea. Eli voisin päätellä, että yläkroppa ei oikein toimi/teen jotain väärin, mikä sit vastustaa liikettä. Drilleissä onnistuminen tosin varmaan johtuu siitä, että oon niitä tahkonnut aika huolella. Päivä oli täynnä kramppeja, johtuen tukossa olevista reisistä oletettavasti, mikä sit heijastu pohkeisiin ja jalkapohjiin.
Keskiviikkona aamulla mentiin joogaamaan. Takareidet huusi hoosiannaa aina välillä. Mentiin myös kaikkia uusia juttuja ja olin aivan kuutamolla. Iltapäivällä salille. Tein leuoista vitosviikon ekan uudestan ja pyristelin kuin pyristelinkin sen läpi. Lisäksi jumppapallon vitosviikko saatiin vihdoin läpi.
Sitten tuli torstai. Aamulla töihin kävely, iltapäivällä pilates. Se alkaa jo sujua. Ajattelin mennä ensi kerralla kysymään, josko voisin siirtyä seuraavaan ryhmään (tää, missä käyn nyt on intro). Illalla sitten taas uimaan. Nyt olikin sitten vähän eri meininki kuin aiemmin. Vähän ihmettelin, kun hidas rata oli aika täynnä, ja sinne tuli uimareita, jotka ei normaalisti ole hitaalla radalla. Ohjelma oli myös selvästi rankempi kuin aiemmin, eli yhteensä uinti 2450 lyhyimmässäkin, mikä siis on drilleinä aika paljon rajallisessa ajassa. Kerta osoittautui myös varsin erilaiseksi kuin olin odottanut. Kun olin uinut 450m valkku tuli ilmoittamaan minulle ja muutamalle muulle, että sorry, ootte liian hitaita näihin reeneihin. Olin hetken aikaa et hä, mutta tajusin sitten, miksi ne jotkut olivat vaihtaneet lyhyimpään ohjelmaan. Vähän kuitenkin ihmettelin, kun mulle oli aiemmin sanottu, että voi tietty uida vähemmän, jos ei jaksa/ehdi. Näin ei sitten kai ollut. Vähän myös sapetti, että tämä kerrottiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aloitettu uimaan / ylipäänsä tultu reeneihin. Olisin uskonut, että olen vain missannut asian maanantaina, mutta muita ulosliputettuja oli myös ollut maanantain esitelmää kuulemassa. No, menin sitten kerettiläisesti uimaan tonnin täyteen yleisille radoille, vaikka ei niin olisi tietenkään saanut tehdä, mutta halusin edes jonkinlaisen reenin. Uidessani tonnia täyteen havaitsin, että me aluksi altaasta poistetut ei suinkaan oltu ainoita, vaan reeneistä passitettiin myöhemmin vielä lisää porukkaa pois... Ymmärrän tietysti, että on reenejä, joissa hitaammat on tiellä, mutta asian olisi kyllä voinut hoitaa vähän nätimmin ja tiedotusta parantaa. Illalla sitten tuli sähköpostilistalle muutama vihanen maili, joissa oltiin todella pettyneitä asiaan ja yksi tylytti suoraan valmentajalle ilmoittaen, että valmentajan pitäisi vähän oppia seuran tavoille. Juu, tää torstai-reenien valkku ei ole mikään mukavin valmentaja (esim. olen törmännyt siihen yliopistolla ja se ei todellakaan moikkaa, vaan kääntää päänsä pois), mutta valmentaja se silti on ja jos on valittamista, niin ei ole ehkä tarkoituksenmukaista lähetellä niitä tyytymättömyysviestejä koko seuran sähköpostilistalle. Olen oikeasti luullut, että vain naisten keskuudessa esiintyy tällaista toimintaa, mutta näemmä miehetkin osaavat. No, valmentaja vastasi kyllä yleiselle listalle sitten jotakin, en nyt sitten tiedä, aikooko seuran edustajat mitenkään reagoida asiaan.
Tänään perjantaina sitten salille aamulla. En edes kokeillut leukaohjelmaa, kun yläkroppa tuntui olevan varsin tukossa ja tein sitten vain säälittävän 3x5:n. Muuten oli kyykkypäivä ja sitten siirryttiin jumppapalloilussa kutosviikolle. Polviseisonta puoli minuuttia oli itse asiassa aikas helppo nakki. Uusi vatsaliike oli haastava. Ohjelman jälkeen testailin lankkua vielä ilman palloa. Voi kun oli helppoa! Mitään ongelmaa ei tuottanut myöskään lankku yhdellä jalalla ja kädellä eikä sivulankku jalka ja käsi ilmassa. Eli palloilusta on todellakin ollut iloa ja oletettavasti siis syvät vatsa- ja muut lihakset ova vahvistuneet :) Illalla oli sitten uinti. Rintauintia taasen mentiin pääasiassa, vaikka lopussa olikin vuorotteleva krooli/rinta 400m. Aika rankka oli, kun 25m piti sprintata vaparia ja sit löysää rintaa 25m, viimenen 25 sprintti ei ollut ehkä enää ihan tuore. Positiivisia asioita oli kuitenkin, että olin taas ihan rintauintispesialisti ja tolla neljälläsadalla hienosti pääsin ohikin yhdestä tyypistä. Sitä vissiin vähän harmitti, sillä se kiilasi mun eteen ennen tota neljää sataa, vaikka olin olin ohittanut sen jo aiemmin niissä alkudrilleissä, kun se sääti jotain (ja jouduin aina himmaan, jos lähdin liian aikasin sen perään). Kyselin reeneissä sitten vielä valmentajalta, että saadaanko me kuitenkin osallistua testeihin jne. ja sanoi se, että joo, saadaan. Valkulla oli myös laput, joissa selitettiin mitkä reenit on kellekin ja sieltä kävi ilmi, että torstaireeneissä pitää sit pystyä uimaan satanen 1.25:n, jos aikoo osallistua. Olis toki ollut ihan kiva, jos tällasesta olis jossain informoitu. Sanoinkin sit siitä, ja valmentaja sano, että hän luuli, et maanantaina oli kerrottu. Joo no eipä ainakaan sitä lappusta sielä slideshowssa vilahtanut ja vaikka olis kerrottukin, niin ei ole ehkä hyvä oletusarvo, että seuran jokainen henkilö oli sielä tilaisuudessa. No, ens viikolla alkaa myös sunnuntaireenit, jotka on tarkoitettu hitaammille (tai siis että hitaatkin saa tulla...), joten ei hätää, vaikka torstai kiellettiinkin. Sinänsä olisi toki kiva, jos joku päivä olisi vähän kovempi, kun nyt noi kaikki ti, pe ja su on kaikki kuulemma aika kevyitä ja me uidaankin aina vaan jotain 1500m siinä kevyessä ohjelmassa ja seuraavaksi kovempaan ohjelmaan mulla ei siis ole asiaa, vaikka pystyisinkin sen uimaan, mutta en oo tarpeeksi nopea, etten häiritsisi muita. No, kai voin sitten siinä omassa viikottaisessani uinnissa käydä tekemässä loppuun vaikka vähän pidemmän/rankemman uinnin. Ens viikolla en harmikseni vielä tosin pääse sunnuntaina, kun Leenis tulee. Missaan myös seuran vuoden ainoat seurabileet, mikä on vähän harmillista, koska sielä olisi voinut tutustua paremmin porukkaan ehkä sit. No, Leeniksen kanssa on varmasti kivempaa, joten ei se oikeesti niin kovasti harmita, vaikka nyt missaankin hyvän tilaisuuden päästä vähän sisään porukkaan. Jahas, mutta venyttelytuokio kutsuu. Polvi on muuten taas ihan syvältä!
5 kommenttia:
Olipa kovasti juttua :) Kivan kuuloinen koutsi kyllä..kestäisin sitä varmaan noin kolme sekuntia ja sen jälkeen palaisin taas yksilöurheilijaksi/-nautiskelijaksi!
1:47kin kuulosti ihan hyvältä. Mä en ole kokeillut sitä 25sta kai yläasteen jälkeen starttihypyllä enkä tiedä paljonko se vaikuttaa, mutta allaslähdöllä menee ehkä 18s ja 100m altaasta mennyt joskus 1.22. Viime aikoina en ole kokeillutkaan vaan tarkkailen lähinnä sitä paljonko 100 metriin kuluu kevyellä teholla.
Kyllä sun kannattaa varmaan uida myös tuolla kuustahtisella ja opetella pitämään siinä jalat mahdollisimman rentoina. Tosin hyvä jos pystyt menemään myös kakstahtista. Kaikki mitä osaa tuolla vedessä tehdä hallitusti on kuitenkin plussaa. Musta toi kakstahtinen on aina tuntunut vähän hankalalta ja sen vuoksi on tullut mentyä enimmäkseen 6-tahtista. Tehoahan se helposti nostaa mutta toisaalta kädellä voi saada helpommin otteen kun potkussa on enemmän tehoa (>vauhti ei putoa missään vaiheessa ihan nollaan). Tuota voi tunnustella uimalla räpylöillä jolloin todennäkösesti huomaa miten paljon helpompaa käsillä on työskennellä kun on hieman enemmän vauhtia pohjalla. Lisäksi kun treenaa potkuja tarpeeksi niin ne jalat alkaa sen verran rentoutua että hyötysuhde tulee 6-tahtisellakin paljon paremmaksi kuin alkuun. Tuota vähän mietin kun sanoit että jalat vajoaa kakstahtipotkulla. Periaatteessa ei pitäsi jalkojen pahemmin vajota vaikka potkut jättäisi kokonaan pois. En tiedä treenaako tanskalaiset semmosella kumilenksulla joka laitetaan nilkkoihin niin ettei pysty potkimaan? Ei ehkä tee hyvää tekniikalle, mutta sillä voi kokeilla tuota tasapainoa ja vartalon asentoa että saa jalat kellumaan ilman potkuja (voi tietty kokeilla uida ilman potkuja vaikkei olisi lenksuakaan).
Sun kädet varmasti paranee ja tekniikka hioutuu sitten kun uintia tulee lisää ja malttaa vaan aina keskittyä mahdollisimman hyvään tekniikkaan.
No ei toi mun lempivalkku oo kun yksissä reeneissä, muissa on sit toiset valmentajat. Eikä se nyt ihan niin paha oo, siltä tuli jo joku julkinen anteeksipyyntökin kun vähän ja perjantaina se oli ihan asiallinen, vaikken selvästi ookaan sen lemppari, kun kyselen kovasti kaikkea ja vielä englanniksi.
Niin, ne jalat kyllä alkaa tippumaan mulla aika helposti. En oikein tiedä miks, mutta silloin kun keskittyy oikein liukuun, on tää erityisesti huomattavissa, kai silloin on vielä vähän tavallistakin hitaampi kadenssi, ja sit on aikaa enemmän vajota. Tai sit mulla on vaan niin jäätävät lihakset jaloissa, että sen takia vajoo :)
Nyt olis varmaan oikeesti ihan hyvä aika potkia kuustahtiakin, koska me ei reeneissä kauheesti kroolata, olikohan eka krooliin painottuva viikko vasta joulukuussa. Ei siis väsyis niin paljoa. Mutta kyllä toi kakstahti potku on ihan ehdoton mulle nykyään, jos pitää uida putkeen enemmän kun parisataa metriä. Tottumuskysymys kai tämäkin.
Kisoissa sit kelluu vahvempikin reisi kun voi vetää märkäpuvun päälle! Voi olla että sä nopeudut puvulla aika paljonkin jos nuo jalat laahaa. Jalkojen nostamiseksi voi olla hyvä ajatella että uit 'alamäkeen' tai harjoitella katsomaan välillä jopa takaviistoon altaan pohjaan jotta pää pysyy varmasti tarpeeksi syvällä (myös hengityksen aikana pää matalalla).
Joo, odotan innolla märkäpuku-uintia. Enää vaan pitäis olla se puku. Toi alamäkeen uiminen on aina ollut musta ihan käsittämätöntä. Jos uin alamäkeen, niin myös yläkroppa on siellä puolen metrin syvyydessä ja hengittämisestä ei tuu mitään. Ja pään asento ei ainakaan vedessä oo ikinä ollut liian pysty, pikemminkin päinvastoin, joskus on itse asiassa sanottu, että päätä vois nostaa vähän pystympään. On tää vaan niin vaikeeta, mutta kivaa silti.
No ei ny ihan niin jyrkkään mäkeen :D Mutta joo, ei ole niin helppoa tuo kroolaus kuin miltä kuulostaa.
Lähetä kommentti