Lusmuviikko

Viime lauantaina käytiin salilla ja sunnuntaina uimassa sekä "lenkillä". Päädyin paikalliselle stadionille, joka oli hämmästyksekseni auki (Suomessahan ei kunnon urheilukentille noin vain mennäkään, kun voi jalkapallonurmi vaikka vaurioitua), ja en voinut vastustaa kiusausta olla menemättä vähän kiertämään rataa. Tein vähän polvennostojuoksuja yms. tekniikkajuttuja. Matalalla temmolla, jottei polvi olisi ärsyyntynyt pahasti. En kovin kauaa tehnyt, kun tuli pimeä ja pelkäsin, että minut lukitaan stadionin sisäpuolelle, kun eihän kukaan olisi huomannut, että minä sielä räpistelen. No, täydensin setin kävelyllä, niin että saatiin reippailulle tunnin mitta.

Tämän viikon olikin sitten tarkoitus olla lusmuviikko, eli kevyempää menoa. Hyvin onnistui. Maanantaina kävin salilla ja tiistaina kävelin töihin ja illalla oli uintitreenit. Ne oli tosin poikkeuksellisen rankat uidun matkan ollessa 2500, kun normaalisti kertymä on noin 2000. Nyt olikin uusi valmentaja messissä, jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin tää on valmennustiimin johtaja. Kysyin myös, kummalla potkulla mun pitäisi uida ja sanoi, että se nyt ei ole se tärkein juttu todellakaan, vaan, että ui sillä, mikä tuntuu itsestä luonnollisimmalta. Keskiviikkoaamuna kävin joogassa (alan pikkuhiljaa jo tajuamaan, koska pitää hengittää sisään ja koska ulos). Päivällä tuli sitten vihdoin kaivattu soitto, että pyörä on saapunut. Mikäs sen hienompaa. Iltapäivällä hain sitten pyörän ja pitihän sitä sitten heti lähteä kokeilemaan. Satula oli liian korkealla ja lukot ei oikeen suostuneet mennä kiinni. Vasemman jalan lukon kanssa tuhrasin varmaan vartin, kunnes meni hermot ja pysähdyin laittamaan sen kiinni. Tähänkin operaatioon meni varmaan viisi minuuttia. Pyöräilin yhteensä noin tunnin (kilometrimäärä oli tosi alhainen, kun aika meni noiden polkimien kanssa tappeluun). Ilma oli myös aikas järkyttävä, vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli oli tosi kova, mutta kun paluumatkalla vihdoin molemmat kengät oli kiinni polkimissa ja oli vielä alamäki niin voi sitä riemua, kun pääsi pyöräilemään. Ensituntuma pyörästä on ihan hyvä. Toki se on oudon tuntuinen ja hieman kolhompi kuin Silvia, joka on siis naisten mitoitukselle tehty ja siten paljon sirompi. Pyörä rullaa kuitenkin ihan hyvin huolimatta siitä, että alla on krossirenkaat. Ja onhan se toki myös painavampi, kun mukana on kompromissin vuoksi mm. lokarit ja lukko. Nyt saankin sitten olla huolissani, koska pyörää on pakko säilyttää ulkona vajassa. Se on kyllä teljetty kolmella lukolla, mutta eniten huolestuttaa se, että pyörävarastomme on kaikkea muuta kuin tilava ja näin pyöräni voi saada pientä osumaa, kun muut repivät omia kulkupelejään käyttöön. Tämän vuoksi yritinkin viedä pyöräni niin kauas perimmäiseen nurkkaan kuin oli vain mahdollista.
Torstaina oli vuorossa pilates. Kyselin ohjaajalta, voisinko siirtyä jo seuraavaan ryhmään ja sanoi, että joo "mutta se on sitten paljon intensiivisempää". Mua alkoi naurattamaan ihan kauheasti, koska ohjaajan ilme oli sellainen, että "ei sun kunto sitä kestä". No, menen maanantaina testaamaan kestääkö. Tuo intro on ollut lähinnä sellaista lepokotimeininkiä, vaikka siinä toki on pidettävä keskivartalo koko ajan tiukkana, mutta itse liikkeitä ei tehdä kuin muutamia tunnin aikana. Illalla vähän ulkoilutin pyörää polkemalla paikalliseen Bauhaussiin ostamaan kuusiokoloavaimia ja sain satulan säädettyä paremmaksi. Vasemman jalan lukkokin saatiin kiinni jo kymmenen minuutin päästä. Perjantaina ohjelmanomuutoksen vuoksi oli vuorossa uintitreenit. Valmentaja ei enää ignooraa mua ihan täysin (tää on siis se mun lempparikoutsi), vaan antoi jopa joitakin vinkkejä. Päivän aihehan oli perhonen, joten kyllä sitä neuvottavaa olisi riittänyt varmaan enemmänkin, mutta ihan hyviä ohjeita tuli. Valkku jopa tutkaili, teinkö niinkuin käskettiin ja antoi positiivista palautetta, että oli parempi! Oho. Lauantaina kävin ainoastaan salilla tekemässä jumppapalloilua (seiskaviikon aloitus). Tämä oli uusi salipaikka ja löysinkin sieltä mm. vatsarullan. Testasin sitä ja paljon helpommin sillä pystyi tekemään kuin ennen. Polvillaseisonta pallolla sujuu myös jo kuin vettä vaan ja totesin tasapainon pysyvän, vaikka riisuin samalla hupparin päältäni. Menin tälle salille siksi, että olin havainnut, että sielä on sauna ja pitihän se mennä katsastamaan. Sauna osoittautui peloista huolimatta ihmeen hyväksi. Kiuaskiviä ei ollu tosin edes sitä kymmentä ja löylyä ei saanut heittää (no,mihis heität, kun ei ole kiviä, vastuksilleko?), mutta saunassa oli sentään oikeasti varmaan 70 astetta. Taitanen käydä tällä salilla ainakin kerran viikossa. Sunnuntaina kävin pyöräilemässä noin tunnin lenkin. Kunto on tosi huono ja täytyykin varmaan alkaa yrittää tehdä sellaisia rauhallisia lenkkejä näin alkuun. Polvi ei oikein tykännyt, mikä oli todella huolestuttavaa. Olen päättänyt, että kun palaan Suomeen, jos polvi vielä sittenkin kenkkuilee, niin se laitetaan kuntoon. Ihan sama, vaikka joutuisin venyttelmään joka päivä viisi tuntia ja seisomaan toiset viisi tuntia päälläni punainen paita päällä. Polven on parannuttava! Sunnuntaina piti olla vielä uintitreenit, mutta ne oli peruttu valmentajan puutteen vuoksi. Lieneekö eilisillä seuran juhlilla ollut osuutta asiaan... Ikävä kyllä en siis itse voinut mennä, vaikkei mulla ollutkaan vieraita täällä, mutta bileisiin oli pitänyt ilmoittautua jo viikko sitten.

Ensi viikolla sitten taas rähinä päälle!