Grillikanaa, sohvasurffausta ja delfiininikoulua

Pikkaisen on taas aikaa vierähtänyt viimekertaisesta treenien raportoinnista, mutta kyllä täällä on silti kovasti aherrettu. Pyörää ei ole vieläkään, mikä kyllä hieman masentaa, mutta muuten on päästy reenailemaan suunnitelmien mukaan lähes täysin. Tällä viikolla tosin pari salikertaa jäi väliin, kun laiskotti niin kovin. Olisi pitänyt mennä aamulla, mutta kun ei ole pyörää, tämä tarkoittaisi kovin aikaista heräämistä ja ei nyt ihan joka aamu ole tällaisiin urotekoihin pystynyt. Toivottavasti ensi viikko sujuu paremmin. Toisaalta, pyörättömyyden vuoksi olen siis kävellyt joka paikkaan ja laskeskelin, että taisin sitten kävellä viime viikolla noin 80 kilometriä, kun otin mukaan ne varta vasten tehdyt kävelylenkkeilytkin. Kyllä tuokin peruskuntoa kasvattaa kivasti ja tahdon uskoa, että parantaa ainakin jalkojen kestävyyttä. Monet sanoisivat noita roskakilometreiksi, mutta ainakin itseä on aiemmin runsas käveleminen siivittänyt hyviin maratonaikoihin vähäisellä juoksumäärällä. Tai sit mä oon vaan niin lahjakas juoksija ;)

No, mutta siis viimeisen kymmenen päivän treeneihin. Viime viikon keskiviikko alkoi siis elämäni ensimmäisellä joogatunnilla. Kerroin ohjaajalle, että oon ihan pihalla ja en osaa tanskaa, joten pitikin tunnin englanniksi. Hieno homma. Oli aika haastavaa, vaikka eipä siinä nyt kyllä kovin kuuma tullut, mutta ihan hyvää venyttelyä ja jos tuola nyt puoli vuotta käy, niin varmasti vähän vetreyttää. Onneksi mukana oli muitakin ensikertalaisia, joten en ollut ainoa, joka ei oikein taipunut. Illalla oli sitten vielä vuorossa kävelyä tunnin verran.

Torstain ohjelmassa oli salia ja pilatesta. Salilla tein jumppapallo-ohjelman vitosviikon ekan setin ja leukoja yritin taas vetää. Se ohjelma ei tule ikinä loppumaan, koska olen nyt jumittunut siihen viikkoon numero viisi. Lisäksi puuhastelin kaikkea alkaen askelkyykystä loppuen pystysoutuun. Tämän jälkeen oli vuorossa pilatesta. Tämä oli alkeistunti ja menin taas kertomaan, etten osaa tanskaa. Ohjaaja lupasi puhua välillä myös englantia, mutta toisin kävi. Pilatesta kuuluisi harrastaa silmät kiinni, mutta milläs teet, kun et tiedä, mitä pitä tehdä. Keskittyminen oli aika heikkoa, kun piti koko ajan tarkkailla, mitä nyt tehdään. Ja ihan aina ei siltikään selvinnyt, koska pitä hengittää ulos, koska sisään ja koska pidättää hengitystä ja hengitys on pilateksessa tärkeä juttu. No, aion silti mennä uudestaan, samallahan voi opetella tanskaa :)

Perjantaina oli ohjelmassa aamukävely ja iltauinti. Tänään oli eri valmentaja ja mentiin kovasti taas delfiinipotkuja ja perhosuintia. Ensin mentiin ihan käsittämättömiä delfiinihyppyjä, joissa olisi pitänyt pohjasta ottaa vaúhtia ja sitten hyppiä kuin delfiini. Itsehän en edes päässyt sinne pohjaan... Näitä piti mennä sitten "vaan" 6x25m, mikä oli suurta kärsimystä. Sitten tehtiin lisää potkuja, yhden käden perhosta ja sitten lopuksi kovasti sekauintia. Huh! En ihan ehtinyt loppuun koko päivän ohjelmaa, mutta ei se mitään, koska lopussa kyynärpää taas muistutti itsestään.

Lauantaina oli vuorossa lepo ja sunnuntaina menin uiskentelemaan itsekseni. Tein kovasti taas kellumis- yms. drillejä. Uinti oli kovin tahmeaa. Illalla vielä kävely. Maanantai muuttui salipäivästä lepopäiväksi. Illalla olisi ollut vielä pyöräilyä uudella hienolla pyörällä, mutta eipä ollut pyörää, joten väliin jäi tämäkin.

Tiistaina sitten taas päästiin vauhtiin ja aloitettiin aamukävelyllä. Illalla oli sitten taas uintitreenit. Kovasti olivat taas laput ihan hepreaa täynnä, drillien nimet näyttivät minun mielestäni mm. grillikanalta. Kysyessäni käännöksiä selvisi, että drillin nimi tosiaan oli grillikana!!! Tarkoitus oli pyöriä ympäri kuten vartaassa grillattava kana... Mukana oli myös sohvasurffausta, eli vedessä piti edetä kuten istuisi sohvalla. Grillikana osoittautui aika hm. pyörryttäväksi drilliksi. Taisin pyöriä vähän liian nopeasti. Sohvasurffaus sen sijaan oli ihan mahtavaa! Olin ihan haka siinä. Näiden lisäksi mukana oli (tietysti) perhosuintia, kaikenmaailman potkuja jne. Lisäksi oli hypoksia-osuus, jossa piti uida hengittäen joka seitsemännellä vedolla ja sitten seuraavalla altaanmitalla sukeltaa ensin mahdollisimman pitkään. Aika rankkaa oli taas.

Keskiviikko alkoi aamujoogalla. Tällä kertaa tanskaksi, mutta pysyin melko hyvin mukana. Ja aloin oppimaan joitakin sanoja, kuten sisään- ja uloshengitys. Töiden jälkeen menin sitten vielä salille, jossa oli tutut jumppapalloilut, kyykyt, leuat jne. Testasin muuten, miten pysyy pelkkien polvien varassa jumppapallon päällä ja se ei ollutkaan ihan mahdotonta. Olen siis kehittynyt!

Torstai alkoi taas aamukävelyllä ja illalla sitten taas uitiin. Ne, jotka väittävät, että uinti ei ole rankkaa, voivat yrittää uida kilometrin perhosuntia/delfiinipotkuja. Rankkaa on. Vähän haastavia ovat lisäksi drillit, joissa pitäisi uida puoli altaanmittaa perhosta täysillä ja loppu hitaasti. Ei mulla todellakaan ole mitään kahta vaihdetta perhosessa. Tällä kertaa pääsin kunnialla ohjelman tunnissa loppuun. Pilatesta ei voinut tehdä, kun en mahtunut tunnille, samasta syystä jäänee ensi viikkokin väliin.

Perjantaiaamuna nukutti taas liikaa aamun salituokioon, mutta illalla oli sitten taas vuorossa uintitreenit. Nämä olivatkin mielenkiintoiset. Treeneissä on aina kaksi tai kolme ohjelmaa, joiden mukaan eri tasoiset uivat. Mä teen luonnollisesti sitä helpointa (mikä ei useimmiten tosiaankaan ole mulle helppo). Meidän ohjelma sisälsi tänään paljon kuperkeikkoja vedessä, tähtäin oli tietysti kuperkeikkakännöksessä. Nenä, keuhkot, korvat ja välillä suukin oli täynnä vettä viimeistään siinä drillissä, jossa piti 25 metrin aikana tehdä kolme tuplakuperkeikkaa. Eka kuperkeikka vielä onnistui ihan OK, mutta se toinen oli jo aika suurta kamaluutta. Olin kuitenkin hiljaa tyytyväinen, sillä viereisillä radoilla harjoiteltiin hyppimistä renkaisiin (siis sellaisiin hulahulavanteisiin), jotka olivat vedessä. Huh. No, me edettiin käännösharjoitteluissamme ja sain kuin sainkin lopulta onnistumaan kuperkeikkakäännöksen (tosin me jatkettiin aina selkäuinnilla, koska se oli helpompaa), lopussa ainoana ongelmana oli se, etten oikein tahtonut osua seinään, vaan käännyin vähän liian aikaisin. No, seuraavana olikin vuorossa starttihypyt. Hyppäsin kerran ja tuomiona oli, että hyppään liian lähelle. Eli seuraavalla kerralla valmentaja tuli pitelemään siihen eteeni rengasta ilmassa, niin että mun pitää hypätä sen läpi! Voi hyvänen aika. No, ensimmäinen kerta vaati vähän rohkeutta, mutta kuuliaisesti esitin delfiiniä ja pääsin kuin pääsinkin sen renkaan läpi. Ihan sulava se hyppy ei sitten kuitenkaan ollut, koska en kuulemma taivuta vartaloa tarpeeksi. Tämä ei oikein parantunut lopuissakaan hypyissä, mutta ei se mitään, onneksi lähtöhyppyjä ei pahemmin tarvita ja ei niitä kai tuola enää kauaa harjoitella, kun off-seasonkin loppuu pian.

Lauantai olikin sitten lepopäivä, joka kului junassa istuen ja Hampurissa hengaillen.