Pahin murheen suo on hetkeksi voitettu ja olen tehnyt erinäisiä suunnitelmia. Ensin valmistaudutaan huolella kauden pääkisaan, eli töiden ruotsalaisviestin 300 m:n osuuteen. Hienoisena valmistautumisongelmana tässä on kuitenkin joukkueen kiintiömiehen puuttuminen. En oikeasti tajua, miten meidän ryhmän miehet voivat olla niin vaikeita, etteivät muka jaksa juosta 200 metriä (toki tarjoamme mahdollisuutta juosta myös 300m tai 400m, mutta niille ne nyt ei ainakaan suostu). Säälittävää. Meillä on siis vähän erilaisia ongelmia kuin muilla laitoksilla, jotka yrittävät löytää sen yhden naisen juoksemaan 100 m. Tänä vuonna ei ole kyllä ihan kauheasti odotuksia ainakaan tuosta omasta osuudesta, kunhan nyt en ihan kauheasti muille jäisi. Viime vuonnahan meni hienosti ja ei oltu viimeisiä siitä huolimatta, että muiden tiimien koostumus tuolla on siis 1 nainen, 3 miestä ja meillä sitten toisinpäin. Viestin lisäksi aion osallistua ehkä tulitikun heittoon ja toki puolustan kuulantyönnön mestaruuttani (kerrottakoon tässä, että olen umpisurkea kuulassa, mutta muut ovat vielä surkeampia). Satasen jätän väliin, tänä vuonna kun ei voittoa olisi tiedossa, kun ei ole pahemmin spurttailtu ja tunnetustihan mä kilpailen vain voittaakseni.
Kauden pääkisan jälkeen ehkä käyn Ecrossissa. Harmittaisi jättää väliin, kun olen sielä aina ollut. Tällä kertaa olisi tosin tyydyttävä 7 kilometriin, 18 km olisi liikaa polvelle. Kyllähän mä sen sisulla maaliin raahautuisin, mutta ei se ainakaan tilannetta parantaisi. Tuola seiskalla voisi sitten ihan hyvin toteuttaa rytmitystä 15 min+5 min. Katsoo nyt kuitenkin, että menenkö.
Tämän jälkeen otan sitten ehkä noin tuhannennen yrityksen parantaa polvi. Eli juoksukielto, ehdoton Crescentkielto ja myös Silviakielto. Tätä kaksi viikkoa, jonka aikana tehdään ihan älytöntä punttireeniä (älytön tarkoittaa tässä usein, ei välttämättä isoja painoja) uidaan mikä keritään ja minkä kyynärpää sallii, kävelyä vain ja ainoastaan uimahalliin, kauppaan ja töihin. Sitten kahden viikon jälkeen (jos siis polvi olis ok) hiljakseen pyörittelyä Silvialla ja kävelylenkit mukaan. Tätä jatkuu pari viikkoa, joiden aikana vaihdetaan myös aikavyöhykettä ja ostetaan uusi pyörä. Sitten pikkuhiljaa kävelyyn taas juoksua mukaan aloittaen siitä perinteisestä 3x2 min setistä ja sitä rataa. Ja muut reenit sitten jo suunnitelmien mukaan. Vuodenvaihteessa pitäisi mennä sitten jo ainakin juosten tunti putkeen ja voisi alkaa tekemään jo oikeitakin reenejä. Tää on siis ideaalisuunnitelma, jonka toivon toteutuvan. Jos se ei toteudu, niin en kyllä tiedä, mitä teen.
Niin, kortisoni ei kai auttanut, kävin testaamassa tänään juoksua ja paha oli. Sitten päätin aloittaa (taas kerran) jumppapallo-ohjelman ja se on ihan tappava yhä edelleen. En pääse sitä ikinä loppuun. Nyt tosin ei ole välissä mitään hieman haittaavia tähystyksiä tai kisoja tms, eli nyt se on oikeasti vain itsestä kiinni. Jos sen loppuun pääsen, voin olla tyytyväinen keskivartalon korsettiini. Leukaohjelmakin on aloitettava kolmosviikon alusta myös, koska toi puolikipeänä olo näemmä taannutti kehitystä. Toistaseks en ole kuitenkaan vammautunut leuanvedossa ollenkaan, mitä voisi oikeastaan pitää melkoisena yllätyksenä.
2 kommenttia:
Hö. On hetkiä, jolloin toivoisin olevani mies ja töissä teidän ryhmässä.(Saisin kaikki muut turhat jantterit tuntemaan itsensä tosi luusereiksi ja itse olisin yhtä suurta alfaurosta, kunnes häviäisin sulle kuulantyönnössä...) Maailma tosin tuskin muutoin olisi yhtään sen parempi paikka siltikään.
Mä oon aina sulle kuulantyönnössä hävinnyt (ja mun tulos on ollut ehkä noin puolet sun tuloksesta), joten hyvähän siellä on puhua ;)
Lähetä kommentti