Urheilukentän lumo

Kyllä, niin se vain on, että minä pidän urheilukentistä. Olen aina pitänyt ja jostain kumman syystä aina uusiin paikkoihin mennessäni tunnen suurta mielihyvää, kun paikannan kartasta urheilukentän. Tämän jakson paras treeni, ainakin henkisesti oli ehdottomasti urheilukentällä tekemäni juoksuharjoitus, joka sisälsi verryttelyjen lisäksi vähän juoksutekniikkaa ja "vetoja". Ei oikeasti ole mitään niin hienoa, kun käydä verkkaamassa ensin tasaisella nurmikentällä paljain jaloin (mistä Hervannassa ei ajeta pois, kaikkiallahan ei nurmelle pääse juoksemaan) ja sitten tuntea se tartan sielä lenkkarin alla. Piikkareillahan se nyt olisi vielä hienompaa, tai edes vähän kevyemmillä tossuilla, mutta kyllä se oli taas aivan mahtavaa. Tyttö ja kenttä, ne kyllä kuuluvat mun tapauksessani yhteen. Vaikka uimahallissakin viihdyn jo nykyään, pyörän pääällä on hienoa kuluttaa aikaa ja lenkkipolut vetävät puoleensa, ei mikään niistä vedä vertoja radalla tehtäviin harjoituksiin, ei nyt, tuskin tulevaisuudessa, eikä menneisyydessäkään. Olihan se aina hienoa muutenkin päästä ihan oikealle kentälle silloin lapsena, kun lähdettiin kisoihin sieltä rikkaruohoa kasvavalta hiilimurskaradalta, ei sen niin väliä ollut, vaikkei kovin hyvin pärjännytkään, se oli jo voitto, että pääsi juoksemaan ihan oikealle radalle. Nykyään se 400 metrin rata ei tosin tunnu alkuunkaan niin pitkältä kuin ennen...

Melkein yhtä paljon kuin itse urheilukentällä juoksemisesta, tykkään kyllä tällä hetkellä tuosta Berliinin stadionista telkkarin välityksellä. Siellä on Bolt, Keskisalo, Fraser, Bekele ja kaikki muutkin urheilijat, joiden edesottamuksia olen seurannut ja tulen myös seuraamaan tiiviisti
tässä vielä viisi päivää. Lieneekö kisojen syytä, mutta tällä hetkellä ei edes harmita, vaikka olen vähän kipeä. Lämpöä on taas iltaisin (huokaus, toivottavasti tää ei taas kestä kovin kauaa) ja muuten on vähän vetämätön olo. Oikeastaan kovin paljon parempaan paikkaan tämä ei olisi voinut tullakaan, jos nyt loppuu viimeistään torstaina. Maanantaina olin töissä ihan jäässä ja iltasali jäikin siksi väliin, sen verran hyvin sitä jo oman kropan tuntee. Polvi on nyt myös vähän hassu, en tiedä, mitä sille on tapahtunut, mutta ehkä tää taukokin sitten tekee sille hyvää.

Ai niin, olen ehtinyt jo vähän tutkia cyclocrosstarjontaa Århusissa. Tosin tämä ei varmaan ole kenellekään mikään uutinen. Lisäksi olen tiedustellut, voinko käyttää yliopiston liikuntapalveluita ja olen tietoinen urheilukentän sijainnista. Ikävä kyllä sisäkentästä ei ole tietoa :( Niin ja projekti G etenee hitaasti, mutta etenee. Toivottavasti se tästä nyt alkais etenemään vähän nopeammin, vaikka ei voi vaatia itseltään ihan liikoja, onhan sitä töiden jälkeen aina aika väsynyt.

Niin, mutta ne reenit sitten viime torstain:

Perjantaina uinti. Otin mukaan lapulle ohjelman, joka sisälsi yhteensä 1000m tekniikkaa ja 800 m muuta uintia. Tää oli hyvä juttu, ei tullut lusmuiltua ja kun palautusajatkin oli mietitty etukäteen niin tekeminen tehostui. Tekniikka on kamalaa yhä edelleen, vartalon asento taitaa olla aikasmoinen ongelma.

Lauantaina oli siis se paras reeni, eli urheilukentällä juoksentelua, minkä jälkeen vielä sali. Polvi oli hyvä juostessa, mutta kun tein salilla mavea, niin siitä ei sitten pitänytkään ja lopetin sen sitten kesken. Muuten aika perusmenoa salilla, vaikkei oikein innostanutkaan.

Sunnuntaina pyöräilyä Kangasalle uimaan, uintia 2000, josta 1200 tekniikkaa ja 800 muuta ja pyöräily takaisin. Pyöräilyä tuli yhteensä siis 35 km. Uinnin voitto oli, että taisin vihdoin tajuta jotenkin tuon käden palauttamisen, fingertip-drilli selvästi toimii \o/ Ihan hyvä reeni muutenkin, vaikka olikin vähän väsy olo, liekö kipeys ollut jo tulossa. Tästä reenistä olisi tosin tehnyt kovin paljon onnistuneemman se, jos olisin vaikka muistanut ottaa pyyhkeen mukaan.
Sielä sitten yritin kuivailla itseäni hikisiin pyöräilyhousuihin, sukkiin ja vessapaperiin... Näissä reeneissä on aina rasittavaa myös se, että ensin käy uimassa, sitten hikoo sen pyörän kanssa uudestaan ja kotona takasin suihkuun... Onnekseni vältin kuitenkin kastumisen, lähdinhän tarpeeksi myöhään liikkeelle (pitihän se Keskisalon juoksu nyt ensin katsoa).

Maanantai-aamuna kuudelta jälleen kirmattiin kohti Suolijärveä, jossa 2x15 min juoksua. Reidet oli vähän väsyneet, mutta juoksin silti pidemmälle kuin viimeksi samassa ajassa. Hyvähyvä. Polvikaan ei (kai) kenkkuillut.