Farewell

Niin muutti sisko pois mun kämpästä, joten elelen nyt vain Silvian ja erinäisten muiden elämäni tärkeiden vaikuttajien kanssa. Juttukumppaneiksi niistä ei ikävä kyllä ole, ja on turha marmattaa, jos kylppäristä löytyy ämpäri; ihan itse olen sen sinne sitten vienyt. No mutta toisaalta, nyt kukaan ei ajattele pahoja ajatuksia mun pyörästä, eihän niitä ennenkään ääneen sanottu, mutta olen varma, että sen läsnäolo ei ihan aina miellyttänyt, kun se oli mukamas tiellä. Pah! No, toivottavasti Päikyn vuosi Tsekissä sujuu hyvin, vaikka saa sitä vähän ikävöidäkin ;) Reenaileen ehdin jotenkin, eli seuraavasti:

Torstaina pyöräilin Kalevaan uimaan, uin tekniikkaa tollasen tonnin ja loppuun 500 m, uintini on taas ihan kamalaa ja en pääse eteenpäin yhtään. Sen jälkeen pidennettyä reittiä takasin kotiin, 21 km kotimatka, keskari putos huonoksi ja noutaja tuli. Pitäis vähän varmaan juoda muutakin kun vettä, jos harjoituksen kokonaiskesto on tollanen 2,5 h, vaikka sisältäiskin taukoja, kuten uintitreenit sisältää.

Perjantaina sitten kävin juoksemassa, yht. 2x 10 minsaa. Polvi. No, en tiedä. Toimii ihan OK:sta, mutta vähän pahasti se tuolta sivusta taas kipeytyy vanhaan malliin. Toivottavasti johtuu vaan leikkauksesta (koputan puuta). Sitten illalla salille, tein vähän kyykkyjä kympin tangolla ja yhden jalan kyykkyjä pelkällä kepillä, ihan OK. Eksentriset pohkeet otti ehkä eniten polveen, hassua. Sit tein ylä- ja alataljaa, ranteita, penkkiä ja dippiä sekä tietty keskikroppaa. Niin ja leukoja, mut se nyt on itsestäänselvyys.

Lauantaina aamulla pyöräilin, ensin meni 25 kilsaa 27km/h keskarilla, mutta sitten tuli Lukonmäki, joka tiputti keskaria yhdellä lukemalla ja näännytti muutenkin kovasti. Illalla kroolailua Eräjärven vesissä, tällä kertaa tappajahauki pysyi poissa.

Sunnuntaina lepäilyä. Ja outo tunne, alkoi tekeen mieli mennä salille!