Älä kerro äidille

Ei ole treenailu nyt oikein sujunut. USA:ssa sain aikaiseksi käytyä tasan kerran lenkillä. Se olikin sitten astetta kivempi lenkki, mittari kipusi hellelukemiin, ja lenkkeilin siis joulukuussa shortseilla ja topilla. Salille en päässyt kertaakaan, venyttely jäi tekemättä, iltaisin olin nimittäin aina täysin koomassa. Uusia uikkareita uitin noin puoli tuntia hotellin altaassa, joka oli normaaliakin hotelliallasta pienempi.

Seuraava viikko ei paljoa parannusta tuonut. Yhä edelleen väsytti vaan koko ajan. Sain sentään käytyä lenkillä (edettiin viikkoon, jossa kolmesta kilometrista juostaan 75% kolme kertaa viikossa), salilla ehkä kerran, uimassa pari kertaa ja kerran pyöräilemässä. Pyörä kävi ensin kuukausihuollossa ja taas kulki kummasti paremmin, kun renkaatkin olivat hieman täydemmät ja muutenkin. Vaihteita ne ei kyllä olleet säätäneet kovin hyvin, olisi pitänyt käydä valittamassa, mutta en ole ehtinyt. Pyörä on kyllä kiva, ja rullaa hyvin, vaikka renkaat ovatkin kovin leveät ja kuviolliset, mutta kyllä sillä päästelee kivasti menemään. Lähdin siis hieman lenkille. Taisi hieman sataakin, koska gorepöksyt olivat takaisin tullessa niin märät, että niistä sai vääntää vettä. Sää ei sinänsä pahasti menoa haitannut, olin ottanut mukaan kunnon varustuksen. Juomaakin muistin tällä kertaa ottaa mukaan. Äiti ei silti olisi ehkä tykännyt, että päädyin ajelemaan tiellä, jossa ei ollutkaan katuvaloja. Siellä sitten pyöränvalon kanssa yritin nähdä, missä tie menee, vastaantulevat autot häikäisi kivasti. No, onneksi täällä on pyörätiet (joilla voi oikeasti myös ajaa lenkeillä toisin kuin Suomessa suurimmassa osissa pyöräteitä), joten ei tarvinnut autojen seassa kulkea, mutta kyllä sitä välillä vähän penkan puolella käytiin. Onneksi on CC :)

Motivaatiota on tällä viikolla syönyt se, että polvi tulee yhä edelleen kipeäksi (ei juoksussa tosin ainakaan pahasti, mutta pyöräilyssä) ja kyynärpää on alkanut kenkkuilemaan varsin pahasti, ja työt ei ainakaan auta asiaa. En ole ehtinyt kamalasti uimaan ja kuntouttamaan kaikenmaailman tapahtumien ja joululahjojen värkkäämisen vuoksi, mikä on varmaan kyllä vaikeuttanut tilannetta. Kysyin kuitenkin valkulta (tämä on kiva valkku, erityisesti, koska ei ole itsekään tanskalainen, niin selittää aina reenit englanniksi, joten ei tarvitse aina kysellä joka välissä), että onko uinnissani jotain, mikä voisi aiheuttaa tota ongelmaa ja sanoi, että ainakin käden palautus on kaikkea muuta kuin rento. Eli pitäisi varmaan alkaa taas käydä uimassa fingertip-drilliä. Kun olisi aikaa... Kävin myös asiasta lääkärissä, kun alkoi haitata töitäkin, ja lääkäri tuomitsi vamman golfarin kyynärpääksi ja suositteli sellaista tukihihnaa. Uidessa sitä ei vaan voi pitää :( Tämä golfarin kyynärpää oli mun ykkösdiagnoosini ennenkuin vaihdoin sen hermo-ongelmaan. No, ensi viikolla ei ole reenejä, ja sitten olen viikon Tsekki-Slovakia tourilla, joten ainakin kyynärpää saa periaatteessa levätä siksikin, ettei tarvitse tietokonetta räplätä työpäivää ja sitten vielä illalla kotona. Jumppapalloilussa olen edennyt ysi-viikolle ja onhan se aika tuskallinen setti. Olen muuten huomannut, että palloissa on kyllä paljon eroja. Pienemmällä ja löysemmällä pystyn jo seisomaan pallon päällä jotain kymmenen sekuntia. Tämän viikon uinnit jäivät yhteen ja sekin meni täysin pieleen, koska sain aivan järkyttävän krampin tiistain reeneissä (pohje on vieläkin tosi kipeä). No, nuo reenit oli muutenkin aikas turhat, olivat vähän jo joulumielellä tehdyt ja oli vielä sijainen, joten mentiin vaan jotain viestejä ja drillejä tyyliin ui vasemmalla kädellä ja jalalla rintaa, oikealla kroolaa. Vähän hyödyllisempiäkin juttuja tosin oli, mutta silloin kuolin kramppini kanssa altaan reunalla. Tällä viikolla ei ole voinut käydä oikein pyöräilemässä, koska täällä on nyt vähän liikenne sekaisin ja tiet heikossa kunnossa, koska täällä on lunta ainakin kymmenen senttiä. Itsehän kävin tänään lenkillä ihan fiiliksissä (juoksua 90% kolmesta kilometrista), mutta muuten kaupunkin on vähän sekaisin ja porukka ilmoittaa vaan olevansa töistä pois. Lenkillä tulee yleensä porukkaa vastaan vaikka kuinka, mutta nyt ei kyllä ollut ketään kulkemassa ja ihmiset katselivat minua kummastuneina, kun posket punaisina ja kasvot hymyssä juoksin/kävelin ulkoilmassa ja lumen keskellä. Oli kyllä kiva lenkki.

Voi muuten olla, että seuraava päivitys on vasta ensi vuonna, onhan tässä nyt ensin vähän Saksaa, sitten joulua, sitten kesälomaa ja vielä äitikin tulee tänne, joten reenailu on varmaan vielä heikommissa kantimissa seuraavina viikkoina kuin viime aikoina. Toivottavasti kirjoituksen selkeys paranee ensi vuonna, tämä päivitys on ainakin täyttä sekamelskaa.

Hyvää joulua!

PS. Tänä vuonna taidan päästä perinteiselle jouluaattolenkille :) Ensi viikolla saakin jo juosta 3km ilman kävelytaukoja ja silloin katsotaan, onko siitä fyssarin tekemästä lisätuesta oikeasti mihinkään. Pitäkää peukkuja.

Pikapäivitys

Jahas, kiirettä on pitänyt ja eipä ole tultua pahemmin raportoitua. Tavoiteltu rähinä ei todellakaan toteutunut, kun olin ensin vähän kipeä ja sitten on ollut kamala kiire. Jaksoon on kuitenkin kuulunut tiukkaa uintitreeniä, tällä viikolla oli taas testejä ja 200m kulki aikaan 3.45 ja 100m aika oli parantunut 1.43:n. Kiva :) Pikkaisen harmitti, kun tällä kertaa uin selvästi heikomman kanssa, niin ei löytynyt sitä viimeistä puristusta, mutta silti ajat oli mielestäni ihan hyvät (siis mulle).

Pyörällä on ajeltu jonkin verran. Sateessa suurin osa lenkeistä on tullut pyöriteltyä, mutta ei sitä sadetta täällä enää edes huomaa, koska sade on vallitseva olotila. Eli kun palaan Suomeen voin nauttia vain huippureenikeleistä. Pyöräilyssä olen myös onnistunut ehtiä kokemaan rengasrikon ja tietenkään mulla ei ollut mitään työkaluja mukana (tiedän, tyhmää!). Onneksi olin vain 4 enkä 20 kilometrin päästä kotoa. No, kävelyksihän se loppumatka meni. Pyörän korjaus ei osoittautunut kuitenkaan kovin helpoksi, koska a) ne pikalukot on tehty jollekin voimamiehille (minkä seurauksena sain nilkkani aika pahaan kuntoon, kun käytin sitten jalkaa lukon kiinni laittoon), b) koska presta-venttiilit on syvältä -> neljä hajalla, kunnes ostin adapterin c) koska adapterista huolimatta renkaan pumppaamisesta ei tullut oikein yhtään mitään d)koska olen vain aivan täysin tosi huono korjaamaan pyörääni.

Salilla on käyty vaihtelevasti, jumppapallossa on edetty viikolle kahdeksan, joka onkin osoittautunut varsin järkyttävän kamalaksi, hiki tulee! Leukaohjelmasta päätin luopua, koska se vie kamalasti aikaa eikä oikein edistynyt, joten vaihdoin sen kolmeen perussettiin leukoja.

Kävin täälä myös fyssarilla, joka katsoi juoksemistani. Oikea nilkka pettää, mutta vain jalan keskikohdilta, eli ei koko jalka. Lisäksi polvi "niksahtaa" aina selvästi sisäänpäin, mikä on kuulemma oletettavasti ongelman ydin. Sain pohjallisiini vähän korjausta ja nyt koitetaan aloitella juoksua uudestaan. Eka viikko, 2x3km (josta 50% juoksua) takana ja ihan ok:lta vaikuttaa. Normipyöräilyyn tästä ei ikävä kyllä ole apua, mutta jos nyt edes syy olisi oikea, niin sekin olisi aika hieno homma.

Juu, mutta nyt on jonkinasteinen tauko viikon ajan, kun pitää käydä jenkkilässä. Jos hotellissa on allas/sali, niin käytän niitä tietysti ja kaksi 3km(75%juoksua) lenkkiä olisi tehtävä. Tämän lisäksi keskityn lenkkarien, uusien uikkarien ja ehkä jopa märkäpuvun ostoon, jos löydän hyvän ja halvan.

Lusmuviikko

Viime lauantaina käytiin salilla ja sunnuntaina uimassa sekä "lenkillä". Päädyin paikalliselle stadionille, joka oli hämmästyksekseni auki (Suomessahan ei kunnon urheilukentille noin vain mennäkään, kun voi jalkapallonurmi vaikka vaurioitua), ja en voinut vastustaa kiusausta olla menemättä vähän kiertämään rataa. Tein vähän polvennostojuoksuja yms. tekniikkajuttuja. Matalalla temmolla, jottei polvi olisi ärsyyntynyt pahasti. En kovin kauaa tehnyt, kun tuli pimeä ja pelkäsin, että minut lukitaan stadionin sisäpuolelle, kun eihän kukaan olisi huomannut, että minä sielä räpistelen. No, täydensin setin kävelyllä, niin että saatiin reippailulle tunnin mitta.

Tämän viikon olikin sitten tarkoitus olla lusmuviikko, eli kevyempää menoa. Hyvin onnistui. Maanantaina kävin salilla ja tiistaina kävelin töihin ja illalla oli uintitreenit. Ne oli tosin poikkeuksellisen rankat uidun matkan ollessa 2500, kun normaalisti kertymä on noin 2000. Nyt olikin uusi valmentaja messissä, jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin tää on valmennustiimin johtaja. Kysyin myös, kummalla potkulla mun pitäisi uida ja sanoi, että se nyt ei ole se tärkein juttu todellakaan, vaan, että ui sillä, mikä tuntuu itsestä luonnollisimmalta. Keskiviikkoaamuna kävin joogassa (alan pikkuhiljaa jo tajuamaan, koska pitää hengittää sisään ja koska ulos). Päivällä tuli sitten vihdoin kaivattu soitto, että pyörä on saapunut. Mikäs sen hienompaa. Iltapäivällä hain sitten pyörän ja pitihän sitä sitten heti lähteä kokeilemaan. Satula oli liian korkealla ja lukot ei oikeen suostuneet mennä kiinni. Vasemman jalan lukon kanssa tuhrasin varmaan vartin, kunnes meni hermot ja pysähdyin laittamaan sen kiinni. Tähänkin operaatioon meni varmaan viisi minuuttia. Pyöräilin yhteensä noin tunnin (kilometrimäärä oli tosi alhainen, kun aika meni noiden polkimien kanssa tappeluun). Ilma oli myös aikas järkyttävä, vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli oli tosi kova, mutta kun paluumatkalla vihdoin molemmat kengät oli kiinni polkimissa ja oli vielä alamäki niin voi sitä riemua, kun pääsi pyöräilemään. Ensituntuma pyörästä on ihan hyvä. Toki se on oudon tuntuinen ja hieman kolhompi kuin Silvia, joka on siis naisten mitoitukselle tehty ja siten paljon sirompi. Pyörä rullaa kuitenkin ihan hyvin huolimatta siitä, että alla on krossirenkaat. Ja onhan se toki myös painavampi, kun mukana on kompromissin vuoksi mm. lokarit ja lukko. Nyt saankin sitten olla huolissani, koska pyörää on pakko säilyttää ulkona vajassa. Se on kyllä teljetty kolmella lukolla, mutta eniten huolestuttaa se, että pyörävarastomme on kaikkea muuta kuin tilava ja näin pyöräni voi saada pientä osumaa, kun muut repivät omia kulkupelejään käyttöön. Tämän vuoksi yritinkin viedä pyöräni niin kauas perimmäiseen nurkkaan kuin oli vain mahdollista.
Torstaina oli vuorossa pilates. Kyselin ohjaajalta, voisinko siirtyä jo seuraavaan ryhmään ja sanoi, että joo "mutta se on sitten paljon intensiivisempää". Mua alkoi naurattamaan ihan kauheasti, koska ohjaajan ilme oli sellainen, että "ei sun kunto sitä kestä". No, menen maanantaina testaamaan kestääkö. Tuo intro on ollut lähinnä sellaista lepokotimeininkiä, vaikka siinä toki on pidettävä keskivartalo koko ajan tiukkana, mutta itse liikkeitä ei tehdä kuin muutamia tunnin aikana. Illalla vähän ulkoilutin pyörää polkemalla paikalliseen Bauhaussiin ostamaan kuusiokoloavaimia ja sain satulan säädettyä paremmaksi. Vasemman jalan lukkokin saatiin kiinni jo kymmenen minuutin päästä. Perjantaina ohjelmanomuutoksen vuoksi oli vuorossa uintitreenit. Valmentaja ei enää ignooraa mua ihan täysin (tää on siis se mun lempparikoutsi), vaan antoi jopa joitakin vinkkejä. Päivän aihehan oli perhonen, joten kyllä sitä neuvottavaa olisi riittänyt varmaan enemmänkin, mutta ihan hyviä ohjeita tuli. Valkku jopa tutkaili, teinkö niinkuin käskettiin ja antoi positiivista palautetta, että oli parempi! Oho. Lauantaina kävin ainoastaan salilla tekemässä jumppapalloilua (seiskaviikon aloitus). Tämä oli uusi salipaikka ja löysinkin sieltä mm. vatsarullan. Testasin sitä ja paljon helpommin sillä pystyi tekemään kuin ennen. Polvillaseisonta pallolla sujuu myös jo kuin vettä vaan ja totesin tasapainon pysyvän, vaikka riisuin samalla hupparin päältäni. Menin tälle salille siksi, että olin havainnut, että sielä on sauna ja pitihän se mennä katsastamaan. Sauna osoittautui peloista huolimatta ihmeen hyväksi. Kiuaskiviä ei ollu tosin edes sitä kymmentä ja löylyä ei saanut heittää (no,mihis heität, kun ei ole kiviä, vastuksilleko?), mutta saunassa oli sentään oikeasti varmaan 70 astetta. Taitanen käydä tällä salilla ainakin kerran viikossa. Sunnuntaina kävin pyöräilemässä noin tunnin lenkin. Kunto on tosi huono ja täytyykin varmaan alkaa yrittää tehdä sellaisia rauhallisia lenkkejä näin alkuun. Polvi ei oikein tykännyt, mikä oli todella huolestuttavaa. Olen päättänyt, että kun palaan Suomeen, jos polvi vielä sittenkin kenkkuilee, niin se laitetaan kuntoon. Ihan sama, vaikka joutuisin venyttelmään joka päivä viisi tuntia ja seisomaan toiset viisi tuntia päälläni punainen paita päällä. Polven on parannuttava! Sunnuntaina piti olla vielä uintitreenit, mutta ne oli peruttu valmentajan puutteen vuoksi. Lieneekö eilisillä seuran juhlilla ollut osuutta asiaan... Ikävä kyllä en siis itse voinut mennä, vaikkei mulla ollutkaan vieraita täällä, mutta bileisiin oli pitänyt ilmoittautua jo viikko sitten.

Ensi viikolla sitten taas rähinä päälle!

Testiä ja tylytystä

Viime viikon torstai alkoi töihin taapertamisella jalan aamusella. Tai siis kyllähän mä kävelen joka päivä töihin ja takaisin (ääripoikkeuksissa olen sortunut bussiin, yhteensä kolme kertaa!), mutta nää mainitut aamureippailut tehdään siis reippaalla kävelyllä ja vähän pidempää reittiä pitkin. Töiden jälkeen suuntasin pilatekseen, jossa olin taas tosi mukana, heti kun suljin silmäni ja kuvittelin, että menee hienosti, niin vilkaistessani silmänraosta muita totesin, että ollaankin jo siirrytty seuraavaan harjoitukseen. Pilateksen jälkeen kiiruhdin kotiin, hain uintikamat ja suuntasin reeneihin. Kummastuksekseni valmentaja ei tuonutkaan treeniohjelmaa paperilla vaan alkoi puhumaan jotain monologia. Ymmärsin sanat testi ja sata metriä. Kysellessäni vieruskaverilta, mitä nyt oikein tapahtuu, sain selville, että vuorossa on 100 ja 50 m:n testit. Ensin verkattiin sit satanen, sitten väliuintia ja sitten vielä 50m ja loppuverrat. Porukkaa oli pirusti, ja kun oli kolme rataa käytössä, jaettiin henkilöt kolmen ryhmiin. Mut päästettiin jalomielisesti viimeiseen ryhmään, eli tässä tapauksessa pariin. Siinähän sitten odoteltiin verrojen jälkeen. Porukka uiskenteli satasia kamalaa vauhtia ja itseä vähän hirvitti, että jäänkö oikeasti jonkun 25m uintikaveristani. Onnekseni uin sellaisen vanhemman naisen kanssa ja me oltiinkin sitten aikas tasaväkisiä. Itse asiassa "voitin" ajalla n. 1.47, kymmenyksiä en muista. Olin ihan tyytyväinen aikaani, vaikka olinkin aivan kaikkeni antanut maalissa (niinkuin pitääkin), mutta menipähän reilusti alle kahden minsan. Erityisen rankaksi uinnin teki se, että uin kuusitahtipotkulla, joita en harrasta kuin silloin kun pitää sprintata 25m, enkä aina silloinkaan. Normaalisti siis uin kaksitahtipotkulla, mikä säästää energiaa aikas lailla. Nyt jalat olivat aivan hapoilla tuon rypistyksen jälkeen. Pitäisiköhän aina välillä uida kuustahtipotkullakin? Nyt kun en ole pahemmin siis tuota kuusitahtipotkua harrastanut, niin huomasin, että uintiasento pysyy sillä paljon parempana, kun jalat ei tipu. Lisäksi potkut ovat paljon parempia, kun kaksitahtipotkussa on liikaa aikaa, minkä vuoksi polvi tahtoo koukistua herkästi ja nilkka jää helposti koukkuun vastustamaan liikettä eteenpäin. Mutta kuusitahtipotkulla havaitsin siis, että oikeasti uinti oli sinänsä helpompaa, että vastustavia voimia oli vähemmän, mutta energiaa sitten menee tosi paljon enemmän. Kuusitahtipotku myös on toki vähän luonnollisempi vielä, tai siis tulee enemmän selkärangasta niin, että voi keskittyä muihin asioihin. Lisäksi mulla on (tämä ei ole itse keksittyä, vaan näin on sanottu) suhteessa paljon paremmat potkut kuin muuten uiminen. Tämän vuoksi en viime aikoina ole tehnyt muita potkuharjoituksia kuin kylkipotkuja, mutta se onkin enemmän uintiasento- kuin potkudrilli. Vaikka oltiinkin ylivoimasesti hitaimpia testisessiossa (tosin, mukana oli vain kolme naista, joista yksi on oikeasti hyvä, eikä mikään harrastelija), oli kiva uida kelloa ja toista henkilöä vastaan, kirittivät kummasti. Pienehkön verryttelyn jälkeen siirryttiin sitten 50m uintiin. Jalkoja hapotti vieläkin, mutta pakko oli jälleen potkia kuin heikkopäinen. Tällä kertaa olin vähän jäljessä, mutta sieltä sitten sisu ilmaantui ja pakotti puristamaan viimeisen kymmenen metriä vielä vähän tiukemmin ja pääsin kuin pääsinkin kaverista ohi :) Aika oli 47,6. Tästä on hyvä jatkaa.

Perjantaina laiskotti taasen aamulla, joten päivän suoritukseksi jäi iltauinti. Oli tosi helppo ohjelma, mentiin selkää/selkädrillejä lähinnä ja uintia tuli yhteensä vain reilu kilsa. Meidän rata (siis hitaat) oli altaasta pois jo ennen seitsemää (kun reeni alkaa kuudelta). Lauantai meni Odensessa ja sunnuntaina sitten aamulla uimaan. Tein drillejä ja drillejä. Yhteensä tunnin verran. Illalla vielä kävely ja sali. Tein pitkästä aikaa mave sj:tä. Taisin vähän aloittaa liian isoilla painoilla, kun tein heti 40kg:llä. Normisti en ihan tolla alottele, ja tuntuikin vähän painavalta.

Maanantaina oli lepopäivä. Ohjelmassa oli kuitenkin triathlonmeininkiä, koska illalla oli esitelmä seuran kerhohuoneella (tai oikeastaan kerhorakennuksella) uudesta reenisysteemistä. Menin paikalle, kun yksi nainen ihan erikseen kertoi mulle tosta, joten en kehdannut olla menemättä. Etukäteen oli lisäksi kerrottu, että on slidet, joten kyllähän mä niistä perusasiat saan selville. Ja tulipahan samalla taas tanskan harjoitusta. Esitelmä oli varsin hyvä sen mitä siitä ymmärsin. Harmittaa tosi paljon, että en voi osallistua juoksu/pyöräreeneihin polven takia. Ja kun ei oo pyörääkään (vieläkään!). Tarjolla meinaan olisi periaatteessa neljä uintikertaa (asiasta lisää myöhemmin), yksi juoksureeni ja kaksi pyöräilyä. Pyöräilyyn mun rahkeet ei ehkä riitä, täytyy sit kysellä lisää, kun/jos se pyörä joskus tähän maahan tulee. Treenijaksojen perusta selitettiin kivasti. Selvisi myös, että tämä vuosi uinnissa mennään viikko kerrallaan/laji. Tai siis painotus on tietyssä tyylissä aina viikon. Nähtävästi ensi vuonna sitten siirrytään vaparipainotteisempaan uintiin. Eli perhosta on vielä luvassa... Täälä on kyllä asiat tosi hyvin triathlonistille. Miksei Suomessakin vois olla näin? En tiedä, onko Hesassa kuinka hyvin asiat, mutta ei Nokialla taida olla kun pari kertaa viikossa uintireenit ja ei varmasti ole kuutta 25/kolmea 50 m rataa. No, on varmaan osallistujiakin vähemmän. Täälä seurassa on reilu sata henkilöä. Junnuille on sitten vielä omia reenejä ja sitten edustustiimille omia+ joku ihme valmennuskeskusjuttu. Edustustiimi pystyy esim. uimaan kuusi kertaa viikossa seuran vuoroilla. Ai niin, maanantaina kävin myös hierojalla. Ihan OK, keskityttiin tosin vaan oikeeseen jalkaan. Hieroja yritti löytää jotain vikaa/jumia sieltä, mikä vois selittää polven, mutta eipä löytynyt. Lihakset on kuulemma oikeasti hyvät :)

Tiistai aloitettiin aamureippailulla ja sitten illalla taas uitiin. Vuorossa rintauintiviikko, eli mun bravuuri. En oikeasti tajua, miksi mun pitää olla hyvä rintauinnissa, mutta huono vaparissa? En edes oikeastaan ui pahemmin rintauintia, mutta silti sain taas helposti kiinni niitä miehiä, jotka taas vaparissa pistelee karkuun multa lujaa vauhtia (eikä niiden tekniikka ole kovin hyvää myöskään). Tosin itse asiassa puhtaissa tekniikka- tai potkudrilleissä uin niitä sujuvammin, mutta heti kun otetaan kädet mukaan oon ihan surkea. Eli voisin päätellä, että yläkroppa ei oikein toimi/teen jotain väärin, mikä sit vastustaa liikettä. Drilleissä onnistuminen tosin varmaan johtuu siitä, että oon niitä tahkonnut aika huolella. Päivä oli täynnä kramppeja, johtuen tukossa olevista reisistä oletettavasti, mikä sit heijastu pohkeisiin ja jalkapohjiin.

Keskiviikkona aamulla mentiin joogaamaan. Takareidet huusi hoosiannaa aina välillä. Mentiin myös kaikkia uusia juttuja ja olin aivan kuutamolla. Iltapäivällä salille. Tein leuoista vitosviikon ekan uudestan ja pyristelin kuin pyristelinkin sen läpi. Lisäksi jumppapallon vitosviikko saatiin vihdoin läpi.

Sitten tuli torstai. Aamulla töihin kävely, iltapäivällä pilates. Se alkaa jo sujua. Ajattelin mennä ensi kerralla kysymään, josko voisin siirtyä seuraavaan ryhmään (tää, missä käyn nyt on intro). Illalla sitten taas uimaan. Nyt olikin sitten vähän eri meininki kuin aiemmin. Vähän ihmettelin, kun hidas rata oli aika täynnä, ja sinne tuli uimareita, jotka ei normaalisti ole hitaalla radalla. Ohjelma oli myös selvästi rankempi kuin aiemmin, eli yhteensä uinti 2450 lyhyimmässäkin, mikä siis on drilleinä aika paljon rajallisessa ajassa. Kerta osoittautui myös varsin erilaiseksi kuin olin odottanut. Kun olin uinut 450m valkku tuli ilmoittamaan minulle ja muutamalle muulle, että sorry, ootte liian hitaita näihin reeneihin. Olin hetken aikaa et hä, mutta tajusin sitten, miksi ne jotkut olivat vaihtaneet lyhyimpään ohjelmaan. Vähän kuitenkin ihmettelin, kun mulle oli aiemmin sanottu, että voi tietty uida vähemmän, jos ei jaksa/ehdi. Näin ei sitten kai ollut. Vähän myös sapetti, että tämä kerrottiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aloitettu uimaan / ylipäänsä tultu reeneihin. Olisin uskonut, että olen vain missannut asian maanantaina, mutta muita ulosliputettuja oli myös ollut maanantain esitelmää kuulemassa. No, menin sitten kerettiläisesti uimaan tonnin täyteen yleisille radoille, vaikka ei niin olisi tietenkään saanut tehdä, mutta halusin edes jonkinlaisen reenin. Uidessani tonnia täyteen havaitsin, että me aluksi altaasta poistetut ei suinkaan oltu ainoita, vaan reeneistä passitettiin myöhemmin vielä lisää porukkaa pois... Ymmärrän tietysti, että on reenejä, joissa hitaammat on tiellä, mutta asian olisi kyllä voinut hoitaa vähän nätimmin ja tiedotusta parantaa. Illalla sitten tuli sähköpostilistalle muutama vihanen maili, joissa oltiin todella pettyneitä asiaan ja yksi tylytti suoraan valmentajalle ilmoittaen, että valmentajan pitäisi vähän oppia seuran tavoille. Juu, tää torstai-reenien valkku ei ole mikään mukavin valmentaja (esim. olen törmännyt siihen yliopistolla ja se ei todellakaan moikkaa, vaan kääntää päänsä pois), mutta valmentaja se silti on ja jos on valittamista, niin ei ole ehkä tarkoituksenmukaista lähetellä niitä tyytymättömyysviestejä koko seuran sähköpostilistalle. Olen oikeasti luullut, että vain naisten keskuudessa esiintyy tällaista toimintaa, mutta näemmä miehetkin osaavat. No, valmentaja vastasi kyllä yleiselle listalle sitten jotakin, en nyt sitten tiedä, aikooko seuran edustajat mitenkään reagoida asiaan.

Tänään perjantaina sitten salille aamulla. En edes kokeillut leukaohjelmaa, kun yläkroppa tuntui olevan varsin tukossa ja tein sitten vain säälittävän 3x5:n. Muuten oli kyykkypäivä ja sitten siirryttiin jumppapalloilussa kutosviikolle. Polviseisonta puoli minuuttia oli itse asiassa aikas helppo nakki. Uusi vatsaliike oli haastava. Ohjelman jälkeen testailin lankkua vielä ilman palloa. Voi kun oli helppoa! Mitään ongelmaa ei tuottanut myöskään lankku yhdellä jalalla ja kädellä eikä sivulankku jalka ja käsi ilmassa. Eli palloilusta on todellakin ollut iloa ja oletettavasti siis syvät vatsa- ja muut lihakset ova vahvistuneet :) Illalla oli sitten uinti. Rintauintia taasen mentiin pääasiassa, vaikka lopussa olikin vuorotteleva krooli/rinta 400m. Aika rankka oli, kun 25m piti sprintata vaparia ja sit löysää rintaa 25m, viimenen 25 sprintti ei ollut ehkä enää ihan tuore. Positiivisia asioita oli kuitenkin, että olin taas ihan rintauintispesialisti ja tolla neljälläsadalla hienosti pääsin ohikin yhdestä tyypistä. Sitä vissiin vähän harmitti, sillä se kiilasi mun eteen ennen tota neljää sataa, vaikka olin olin ohittanut sen jo aiemmin niissä alkudrilleissä, kun se sääti jotain (ja jouduin aina himmaan, jos lähdin liian aikasin sen perään). Kyselin reeneissä sitten vielä valmentajalta, että saadaanko me kuitenkin osallistua testeihin jne. ja sanoi se, että joo, saadaan. Valkulla oli myös laput, joissa selitettiin mitkä reenit on kellekin ja sieltä kävi ilmi, että torstaireeneissä pitää sit pystyä uimaan satanen 1.25:n, jos aikoo osallistua. Olis toki ollut ihan kiva, jos tällasesta olis jossain informoitu. Sanoinkin sit siitä, ja valmentaja sano, että hän luuli, et maanantaina oli kerrottu. Joo no eipä ainakaan sitä lappusta sielä slideshowssa vilahtanut ja vaikka olis kerrottukin, niin ei ole ehkä hyvä oletusarvo, että seuran jokainen henkilö oli sielä tilaisuudessa. No, ens viikolla alkaa myös sunnuntaireenit, jotka on tarkoitettu hitaammille (tai siis että hitaatkin saa tulla...), joten ei hätää, vaikka torstai kiellettiinkin. Sinänsä olisi toki kiva, jos joku päivä olisi vähän kovempi, kun nyt noi kaikki ti, pe ja su on kaikki kuulemma aika kevyitä ja me uidaankin aina vaan jotain 1500m siinä kevyessä ohjelmassa ja seuraavaksi kovempaan ohjelmaan mulla ei siis ole asiaa, vaikka pystyisinkin sen uimaan, mutta en oo tarpeeksi nopea, etten häiritsisi muita. No, kai voin sitten siinä omassa viikottaisessani uinnissa käydä tekemässä loppuun vaikka vähän pidemmän/rankemman uinnin. Ens viikolla en harmikseni vielä tosin pääse sunnuntaina, kun Leenis tulee. Missaan myös seuran vuoden ainoat seurabileet, mikä on vähän harmillista, koska sielä olisi voinut tutustua paremmin porukkaan ehkä sit. No, Leeniksen kanssa on varmasti kivempaa, joten ei se oikeesti niin kovasti harmita, vaikka nyt missaankin hyvän tilaisuuden päästä vähän sisään porukkaan. Jahas, mutta venyttelytuokio kutsuu. Polvi on muuten taas ihan syvältä!

Odottavan aika on pitkä

Jahas. Täältä kirjoitan, maha täynnä karkkia ja lepopäivää viettäen. Tai olin tänään aamujooga, mutta ei sitä nyt urheiluksi lasketa, vaikka onkin melkoisen tuskaista mulle aina välillä, kun en ihan taivu. Välillä alan jo tajuamaan sielä tunnilla tosin jo jotain ( eli tää on yhdistetty jooga+ kielikurssi mulle), joten ihan koko aikaa ei tarvitse vilkuilla, mitä nyt tehdään.

Sunnuntaina kävin uimassa päivällä. Uiskentelin noin tunnin, koitin tehdä tekniikkajuttuja ja totesin, että tekniikka on aivan hakusessa. Nuo tri uintitreenit ei varsinaisesti paranna asiaa, koska sielä uidaan aina välillä spurtteja jne. ja niissä se tekniikka ei ainakaan parane. No, kerran viikossa aion käydä tekemässä noita drillejä yksikseni, ettei tekniikka aivan hajoaisi. Testasin satasen uinnin ja olen ihan yhtä hidas kuin vuosi sitten. Tosi palkitsevaa, joo. Ja mä olen kuitenkin viettänyt mielestäni ihan kiitettävän paljon aikaa sielä altaassa. Illalla kävin vielä kävelyllä. Kävin mm. tsekkaamassa reitin paikalliselle velodromille (kyllähän sellainen nyt jokaisessa itseään kunnioittavassa paikassa on!)

Maanantaiaamuna en antanut itseni laiskotella, vaan väänsin itseni salille niin, että soutulaite alkoi liikkua puoli seitsemältä. Totesin, että leuoissa ei mitään toivoakaan, joten joutunen aloittamaan vitosviikon alusta. Olen myös jakanut saliohjelman kolmeen osaan ja tänään tein siis ykkösosan. Kaikkiin osiin kuuluu leuat (ikuinen projekti...), jumppapallo, vähän vatsoja ja selkiä sekä yhden jalan kyykyt ilman painoja (tämä on siis polven vuoksi). Sitten joka osassa on painoilla joku liike reisille (ei voi pitää kunnon jalkapäivää, koska muuten polvet ei tykkää, mutta jalkoja on tehtävä kuitenkin usein, jotta lihakset pysyy kunnossa ja polvella olisi jotain toivoa parantua joskus). Sitten yläkroppaliikkeet on jaoteltu eri päiville vähän miten sattuu ja pohkeita/loitontajia/lähentäjiä/kylkiä tehdään myös viikottain. Viikossa olisi siis tarkoitus käydä kroppa läpi kokonaisvaltaisesti. Jos joskus pääsen treenaamaan oikeasti triathlonia, niin sitten tuo on kyllä puristettava kahteen viikkokertaan, ei oikein aika muuten riitä ja kroppa ei ehdi palautumaan muuten tarpeeksi. No, se siitä sepustuksesta. Sain hoidettua kuitenkin itselleni myös hieroja-ajan seuraavalle viikolle (paikallisesti huokeaan hintaan).

Sitten sainkin kauan kaivatun puhelun pyöräliikkeestä. Ikävä kyllä sisältö oli jotain muuta kuin kaivattua. Maahantuoja sössi ja tilasi väärän pyörän, mulle tarkoitetusta mallista ei Euroopassa yhtäkään kappaletta oikeaa kokoa -> kahden viikon odotusaika. Ei paljon lohduttanut ilmaiseksi luvatut huollot (vaikka niistä on varmaan mulle kyllä iloa, koska enhän mä sitä pyörää osaa mitenkään muuten huoltaa kuin pestä ja puunata) tai se, että ihan heti ensimmäinen pyörä lähetetään mulle. Mietin hetken jo toisen merkkisen pyörän tilaamista muualta, mutta totesin, että käytännössä kaikilla merkeillä oli yli viikon toimitusaika. Eli ei sitten auttanut muuta kuin asennoitua odottamaan. Ei tosin oikein inspiroinut, kun polvikin alkoi taas reistata.

Tiistain aamumissio oli reippailu töihin, koska polvi ei ollut aamulla kipeä. Eikä tullut siinä lenkkeilyssäkään kipeäksi, mutta kyllä tuttu tunne sinne ulkosivuun sitten taas töissä istuessa palasi, kuinkas muuten. Katsoin sitten parhaaksi tulla bussilla kotiin. Illalla oli vielä uintitreenit. Perhosesta ollaan vissiin luovuttu hetkeksi ja nyt mentiinkin selkäuintia eri variaatioilla, yhden käden selkä, puolentoista käsivedon selkää jne. Lopuksi mentiin sitten vielä 25 metrin spurtit aikaa ottaen lähtöhypyllä. Voi sitä nöyryytyksen määrää! Ensinnäkään en tod. suostunut edes hyppäämään siltä korokkeelta (koska se oli varma uimalasien sijoiltaanmeno), joten hyppäsin vain reunalta. No, enhän ole myöskään koskaan lähtenyt siitä starttihypystä uimaan. Lisäksi mun kanssa ui vaan kaikkia supernopeita muilla radoilla (tosin muhun nähden kuka tahansa on supernopea), ja olinkin sitten "maalissa" siinä vaiheessa kun muut jo oli suunnilleen kiivennyt sieltä altaasta pois. Tosi kiva. Pääsin sentään alle 20 sekunnin. Siis just ja just. Siis jotkut ui tota vauhtia helposti pari kilsaa, mitä mä pääsen 25 metriä... Ainoa positiivinen asia tässä oli, että huomasin, että kyllä, 25 metriä ui ihan helposti vain pari kertaa hengittäen, itse asiassa yksikin olisi varmaan riittänyt, mutta jossain vaiheessa tajusin, että enhän mä ole hengittänyt kertaakaan, ja että nyt varmaan pitäis sit. Että näin. Tänään on siis lepäilty/joogailtu, huomena töihin reippailu + pilates tanskaksi (mahduin sittenkin mukaan) ja illalla uinti. Ja toivottavasti myös parempi mieli ja terveempi polvi.

Grillikanaa, sohvasurffausta ja delfiininikoulua

Pikkaisen on taas aikaa vierähtänyt viimekertaisesta treenien raportoinnista, mutta kyllä täällä on silti kovasti aherrettu. Pyörää ei ole vieläkään, mikä kyllä hieman masentaa, mutta muuten on päästy reenailemaan suunnitelmien mukaan lähes täysin. Tällä viikolla tosin pari salikertaa jäi väliin, kun laiskotti niin kovin. Olisi pitänyt mennä aamulla, mutta kun ei ole pyörää, tämä tarkoittaisi kovin aikaista heräämistä ja ei nyt ihan joka aamu ole tällaisiin urotekoihin pystynyt. Toivottavasti ensi viikko sujuu paremmin. Toisaalta, pyörättömyyden vuoksi olen siis kävellyt joka paikkaan ja laskeskelin, että taisin sitten kävellä viime viikolla noin 80 kilometriä, kun otin mukaan ne varta vasten tehdyt kävelylenkkeilytkin. Kyllä tuokin peruskuntoa kasvattaa kivasti ja tahdon uskoa, että parantaa ainakin jalkojen kestävyyttä. Monet sanoisivat noita roskakilometreiksi, mutta ainakin itseä on aiemmin runsas käveleminen siivittänyt hyviin maratonaikoihin vähäisellä juoksumäärällä. Tai sit mä oon vaan niin lahjakas juoksija ;)

No, mutta siis viimeisen kymmenen päivän treeneihin. Viime viikon keskiviikko alkoi siis elämäni ensimmäisellä joogatunnilla. Kerroin ohjaajalle, että oon ihan pihalla ja en osaa tanskaa, joten pitikin tunnin englanniksi. Hieno homma. Oli aika haastavaa, vaikka eipä siinä nyt kyllä kovin kuuma tullut, mutta ihan hyvää venyttelyä ja jos tuola nyt puoli vuotta käy, niin varmasti vähän vetreyttää. Onneksi mukana oli muitakin ensikertalaisia, joten en ollut ainoa, joka ei oikein taipunut. Illalla oli sitten vielä vuorossa kävelyä tunnin verran.

Torstain ohjelmassa oli salia ja pilatesta. Salilla tein jumppapallo-ohjelman vitosviikon ekan setin ja leukoja yritin taas vetää. Se ohjelma ei tule ikinä loppumaan, koska olen nyt jumittunut siihen viikkoon numero viisi. Lisäksi puuhastelin kaikkea alkaen askelkyykystä loppuen pystysoutuun. Tämän jälkeen oli vuorossa pilatesta. Tämä oli alkeistunti ja menin taas kertomaan, etten osaa tanskaa. Ohjaaja lupasi puhua välillä myös englantia, mutta toisin kävi. Pilatesta kuuluisi harrastaa silmät kiinni, mutta milläs teet, kun et tiedä, mitä pitä tehdä. Keskittyminen oli aika heikkoa, kun piti koko ajan tarkkailla, mitä nyt tehdään. Ja ihan aina ei siltikään selvinnyt, koska pitä hengittää ulos, koska sisään ja koska pidättää hengitystä ja hengitys on pilateksessa tärkeä juttu. No, aion silti mennä uudestaan, samallahan voi opetella tanskaa :)

Perjantaina oli ohjelmassa aamukävely ja iltauinti. Tänään oli eri valmentaja ja mentiin kovasti taas delfiinipotkuja ja perhosuintia. Ensin mentiin ihan käsittämättömiä delfiinihyppyjä, joissa olisi pitänyt pohjasta ottaa vaúhtia ja sitten hyppiä kuin delfiini. Itsehän en edes päässyt sinne pohjaan... Näitä piti mennä sitten "vaan" 6x25m, mikä oli suurta kärsimystä. Sitten tehtiin lisää potkuja, yhden käden perhosta ja sitten lopuksi kovasti sekauintia. Huh! En ihan ehtinyt loppuun koko päivän ohjelmaa, mutta ei se mitään, koska lopussa kyynärpää taas muistutti itsestään.

Lauantaina oli vuorossa lepo ja sunnuntaina menin uiskentelemaan itsekseni. Tein kovasti taas kellumis- yms. drillejä. Uinti oli kovin tahmeaa. Illalla vielä kävely. Maanantai muuttui salipäivästä lepopäiväksi. Illalla olisi ollut vielä pyöräilyä uudella hienolla pyörällä, mutta eipä ollut pyörää, joten väliin jäi tämäkin.

Tiistaina sitten taas päästiin vauhtiin ja aloitettiin aamukävelyllä. Illalla oli sitten taas uintitreenit. Kovasti olivat taas laput ihan hepreaa täynnä, drillien nimet näyttivät minun mielestäni mm. grillikanalta. Kysyessäni käännöksiä selvisi, että drillin nimi tosiaan oli grillikana!!! Tarkoitus oli pyöriä ympäri kuten vartaassa grillattava kana... Mukana oli myös sohvasurffausta, eli vedessä piti edetä kuten istuisi sohvalla. Grillikana osoittautui aika hm. pyörryttäväksi drilliksi. Taisin pyöriä vähän liian nopeasti. Sohvasurffaus sen sijaan oli ihan mahtavaa! Olin ihan haka siinä. Näiden lisäksi mukana oli (tietysti) perhosuintia, kaikenmaailman potkuja jne. Lisäksi oli hypoksia-osuus, jossa piti uida hengittäen joka seitsemännellä vedolla ja sitten seuraavalla altaanmitalla sukeltaa ensin mahdollisimman pitkään. Aika rankkaa oli taas.

Keskiviikko alkoi aamujoogalla. Tällä kertaa tanskaksi, mutta pysyin melko hyvin mukana. Ja aloin oppimaan joitakin sanoja, kuten sisään- ja uloshengitys. Töiden jälkeen menin sitten vielä salille, jossa oli tutut jumppapalloilut, kyykyt, leuat jne. Testasin muuten, miten pysyy pelkkien polvien varassa jumppapallon päällä ja se ei ollutkaan ihan mahdotonta. Olen siis kehittynyt!

Torstai alkoi taas aamukävelyllä ja illalla sitten taas uitiin. Ne, jotka väittävät, että uinti ei ole rankkaa, voivat yrittää uida kilometrin perhosuntia/delfiinipotkuja. Rankkaa on. Vähän haastavia ovat lisäksi drillit, joissa pitäisi uida puoli altaanmittaa perhosta täysillä ja loppu hitaasti. Ei mulla todellakaan ole mitään kahta vaihdetta perhosessa. Tällä kertaa pääsin kunnialla ohjelman tunnissa loppuun. Pilatesta ei voinut tehdä, kun en mahtunut tunnille, samasta syystä jäänee ensi viikkokin väliin.

Perjantaiaamuna nukutti taas liikaa aamun salituokioon, mutta illalla oli sitten taas vuorossa uintitreenit. Nämä olivatkin mielenkiintoiset. Treeneissä on aina kaksi tai kolme ohjelmaa, joiden mukaan eri tasoiset uivat. Mä teen luonnollisesti sitä helpointa (mikä ei useimmiten tosiaankaan ole mulle helppo). Meidän ohjelma sisälsi tänään paljon kuperkeikkoja vedessä, tähtäin oli tietysti kuperkeikkakännöksessä. Nenä, keuhkot, korvat ja välillä suukin oli täynnä vettä viimeistään siinä drillissä, jossa piti 25 metrin aikana tehdä kolme tuplakuperkeikkaa. Eka kuperkeikka vielä onnistui ihan OK, mutta se toinen oli jo aika suurta kamaluutta. Olin kuitenkin hiljaa tyytyväinen, sillä viereisillä radoilla harjoiteltiin hyppimistä renkaisiin (siis sellaisiin hulahulavanteisiin), jotka olivat vedessä. Huh. No, me edettiin käännösharjoitteluissamme ja sain kuin sainkin lopulta onnistumaan kuperkeikkakäännöksen (tosin me jatkettiin aina selkäuinnilla, koska se oli helpompaa), lopussa ainoana ongelmana oli se, etten oikein tahtonut osua seinään, vaan käännyin vähän liian aikaisin. No, seuraavana olikin vuorossa starttihypyt. Hyppäsin kerran ja tuomiona oli, että hyppään liian lähelle. Eli seuraavalla kerralla valmentaja tuli pitelemään siihen eteeni rengasta ilmassa, niin että mun pitää hypätä sen läpi! Voi hyvänen aika. No, ensimmäinen kerta vaati vähän rohkeutta, mutta kuuliaisesti esitin delfiiniä ja pääsin kuin pääsinkin sen renkaan läpi. Ihan sulava se hyppy ei sitten kuitenkaan ollut, koska en kuulemma taivuta vartaloa tarpeeksi. Tämä ei oikein parantunut lopuissakaan hypyissä, mutta ei se mitään, onneksi lähtöhyppyjä ei pahemmin tarvita ja ei niitä kai tuola enää kauaa harjoitella, kun off-seasonkin loppuu pian.

Lauantai olikin sitten lepopäivä, joka kului junassa istuen ja Hampurissa hengaillen.

Treeneissä

Jaahas. Tanskaan päästy ja reenaaminenkin taas aloitettu. Ensimmäiset pari päivää menivät Ikeassa juoksemiseen ja koomaamiseen. Perjantaina kuitenkin myin sieluni tanskalaiselle kuntosaliketjuille. Pojat tiskillä vähän kummastelivat, kun kyselin kovasti vapaista painoista, kun yrittivät tyrkyttää mulle spinningiä. No, ketju oli halvin ja niillä oli ihan hyvä sali (ja jumppapalloja :). Lisäksi voin käydä missä toimipisteessä vaan, joten jos tulee piipahdettua Köpiksessä, voin käydä sieläkin reenailemassa. Koska hintaan sisältyy kaikki jumpat yms. aion olla huomenaamulla puoli seitsemän joogaamassa. Mitäköhän siitäkin tulee? Enhän mä edes tajua, mitä ne sielä puhuu ja en oo koskaan joogannut. No, katsellaan. Lauantaina sitten kävin salilla. Perussettiä tein, jumppapalloilua ja leukojakin yritin. Ei mennyt ei leukaohjelma. Salilla ei ole varsinaista tankoa, vaan sellainen häkkyrä, ja siinä ne kädensijat on vähän turhan kaukana toisistaan mun leuanvedoille. Ehkä rakennan ens kerralla Smith-kyykystä itselleni tangon. Muuten ei ollut mitään puutteita, ainoastaan käyrävänkyrätankoa ja keppiä alkuverkkaan ei ollut. Kaikki muita vekottimia sitten olikin ja useimpia kaksin kappalein. Vähän nuo juutit katseli, kun painelin sinne lököshortseissa ja väkersin niiden painojen kanssa, mutta ei se mitään. Tuo on siis vähän sellainen trendisali, jossa tytöt jumppaa jotkut trikoot päällä ja miehet nostelee painoja. No, en anna tämän häiritä itseäni. Loppuun tein vielä jumppapalloilut.

Sunnuntaina vuorossa oli uinti. Tein taas lähinnä niitä kylkipotkuja jne. tekniikkajuttuja. Uin about 1500, piti tehdä pitempään, mutta alkoi väsymään niin pahasti, ettei enää kannattanut jatkaa, kun ei se tekniikka väsyneenä ainakaan parane. Uimahalli on täälä kiva. 50 metrisiä ratoja kymmenen. Vesi on ehkä putsattu otsonilla, koska en aivastele, vaikka nielenkin sitä. Radoista oli myös varattuina vain muutama, joten uimaan mahtui hyvin. Suihkupuoli on surkea, suihkuja on kuusi, eli niihin saa jonottaa. Lisäksi ei ole mitään naulakoita tms seinässä ja suihkujen vieressä ei hyllyjä, vaan kaikki purkit ja purnukat (ja uikkarit) on pidettävä lattialla. Muutenkin on vähän vanhanaikaista meininkiä. Saunaa ei voi oikein edes sanoa saunaksi. Lämpömittaria ei ollut, mutta ei sielä kyllä ainakaan kovin lämmin ollut. Kiuas oli luokkaa 2x kerrostalosaunan kius. Kiviä oli yhteensä kymmenen, ne oli helppo laskea, sillä ne oli aseteltu vierekkäin. Ja löylyä ei siis saa heittää. En aio käydä tuola saunassa enää, siitä tulee vain vihaikseksi.

Maanantaina oli sitten vuorossa aamusali. Täälä ei pääse uimaan kuudelta, mutta salille pääsee. Neppailin sitten sielä ja tein myös jumppapalloilua. Taisin olla vähän unessa, sillä tein neljännen kerran nelosviikon ohjelman. Hups. No, positiivisina asioina voisin todeta, että pysyn polvillani siinä pallolla jo sen minuutin. Leuat meni täysin yhtä surkeasti kuin edelliselläkin kerralla. Illalla vielä käveltiin.

Tänään olikin sitten jännä päivä. Oli mun elämän ensimmäiset uintitreenit. Järjestäjänä paikallinen tri-seura. Jännitti kovasti, mutta hyvinhän se meni. Tänään oli niin sanottu "hauska päivä", ja se sisälsi siis lähinnä sekauintia ja potkuja. Potkuissa käytettiin räpylöitä, jotka oli mulle uusi tuttavuus ja ne toikin kummasti lisää vauhtia menoon. Mentiin perhosuintiakin. Urheasti väkersin sitä 4x25 ja tekniikka oli varmasti silmiähivelevää. Ratoja oli käytössä 6x25 ja ne oli jaoteltu vauhdeittain. Pysyin ihan hyvin menossa mukana siinä hitaimmalla radalla ja sielä oli muitakin, jotka oli ihan yhtä pihalla kuin mä. Eli tätä lisää. Ainakin kaksi kertaa viikossa olisi tarkoitus käydä tuola, ehkä jopa kolme ainakin näin aluksi, kun kovemmissa treeneissäkin mennään vielä maltillisia uintimatkoja. Valmentaja oli mukava ja selitti mulle siinä aluks hyvin juttuja, vaikka eihän sillä pahemmin aikaa ollut ketään neuvoa, kun yhteensä porukkaa oli ainakin 30, ehkä jopa enemmän. Ja ne muut meidän radalla oli kanssa mukavia, neuvoi mua, kun en tajunnut tanskankielisiä ohjeita. Yks tosin mulkoili tosi pahasti, kun vähän törmäsin siinä tehdessäni täysin tyylipuhdasta delfiinipotkusuoritusta selälläni. Taisin olla "vähän" vastaantulevien kaistalla.

Nyt sitten vielä odotellaan pyörää. Tilanne on kartoitettu ja pitäisi päättää, minkä hankin, aikaa menee sitten about viikko, että saan sen, kun on ensin mietitty. Palvelu täällä on tosi hyvää. Sitten kun olisi se pyörä, niin voisin mennä pyöräreeneihinkin :) Polvesta en halua mainita mitään tällä hetkellä.