Loppu hyvin, luistimet hyvin

Luistimissa oli joku virhe ja uudet ovat tulossa minulle postissa. Asia tuli kuntoon alle vuorokaudessa siitä kun otin firmaan yhteyttä. Todella loistavaa asiakaspalvelua!!! Ja tykkään kyllä edelleenkin niistä luistimista, vaikka olisivat kyllä voineet hajota joskus muulloin kuin tuolla kisassa.

Tänään aloitin kevyen liikkumisen pilateksella ja joogalla sekä totesin taantuneeni leuanvedossa hävettävän huonoksi.

Kisaviikon antia

Toissapäivänä tein siis järkyttävimmän urheilusuoritukseni tähän asti (ja toivottavasti vastedeskin). Muutenhan sairastin alkuviikon, joten tuo jäi miltei ainoaksi suoritukseksi viikolla. Fyssariprojekti 'Kipa urheilukuntoon'- aloitettiin harjoittelemalla rentoutta ja sitä jatkan itsekseni kohta tämänkin kirjoittamisen jälkeen.

Henkinen järkytys lauantaista alkaa pikkuhiljaa laantumaan, mutta fyysisesti oikean jalan leikattu tibialis anteriorin jänne saattoi saada vähän damagea (tämä liittyy siihen lace biteenkin, joka ei varsinaisesti ole ainakaan parantunut) ja on nyt ihan järkyttävän kipeä. Muuten olo ei ole mitenkään uupunut, en pystynyt vetämään itseäni millään tavalla piippuun kun yritin vain pysyä jotenkin pystyssä. Tämä viikko menee varmastikin aika kevyellä kehonhuoltomentaliteetilla, salille tosin aion palata vihdoin hetken tauon jälkeen.

Muuten lauantain jälkipuintina voin sanoa, että palautteeni on huomioitu ja sain vihdoin aikani oikein (muutama sekunti on mielestäni liikaa, mutta ei tuossa 'huippuajassa' tunnu missään). Loppusijoitus oli siis naisista neljäs, mutta edellä olivat juurikin ne nimet, joiden oikeastaan tiesin jo ennen lähtöä siellä olevan, tällä kunnolla ei hyviä luistelijoita voiteta. Maaliin luisteli/raahautui 22 henkilöä yhteensä ja 19 keskeytti ja moni ei edes lähtenyt matkaan. Toivottavasti ensi vuonna olisi edes vähän parempi keli; olen kuitenkin luistellut ennen 12km pidemmän matkan  käytännössä 2,5h nopeampaan aikaan, ja tuota aikaeroa ei nyt ihan pelkästään kunto selitä. Rikkoutuneesta luistimesta olen myös ollut yhteydessä valmistajaan ja katsotaan nyt mikä on lopputulos. Toivottavasti hyvä, olivat sen verran kalliit luistimet.

Viikon saldoksi siis tuli:

Luistelu 6h50min
Baletti 1h15min

Yht 8h 5min + kuntoutukset ja venyt 1,5h

Finland ice marathon 2015 - race from hell

Elämäni karmeimman kisan johtopaikka vaihtui tänään - ja kirkkaasti. Lyhyesti: jos samana vuonna mun luistin hajoaa heti kättelyssä ja luistelen käytännössä toisellla jalalla vain puolella terällä koko matkan ja on kisan historian pahin keli (jos ei oteta lukuun vuotta, jolloin peruttiin) niin eihän siitä mitään hyvää seuraa. Ei todellakaan. Pääsin kuitenkin kompuroiden, kaatuen ja välillä itkienkin maaliin. Mutta eihän siinä mitään järkeä ollut. Välinerikko voisi olla jopa ihan hyvä syy keskeyttää minunkin mielestäni. Mutta en näköjään sitten keskeyttänyt. Olisi pitänyt. Oikeasti.

Lähtö kotoa oli melko aikainen perjantaina.

Tässä vaiheessa oli vielä hyvä jää.

Olin kerrankin hoodeilla ajoissa. Lähdin Kuopioon perjantaiaamuna junalla puksutellen. Lähtö oli epävarma vielä torstainakin, koska mulla oli todellakin ollut flunssa. Flunssan henki oli kuitenkin tällä kertaa puolellani ja paranin ihmeellisesti viidessä päivässä. Vastuullisena aikuisena kävin jopa lääkärissä tsekkauttamassa keuhkot ja kysymässä onko luistelu ok, sain luvan, jos ei tunnu pahalta. Kuopioon päästessäeni. Kävin teroituttamassa luistimet. En tiedä, kävikö niille jotakin teroitettaessa, mutta ennen perjantaita ne eivät olleet rikki. Kävin testaamassa luistimia radalla. Keli oli hirveä ja ratakin varsin huono, mutta jotenkin luisteltavissa. 

Varo hiekkaa!! Tämä onkin teksti, jonka haluaa luistinradalla nähdä. Huomaa, että tässä oli tämän päivän kriteereillä aivan mahtavan hyvä jää. Siis myös tuossa sivussa...

Kuivailua perjantain testailun jälkeen.

 Radalla oli vettä ihan älyttömästi ja monot kastuivat läpimäriksi. Onneksi mulla oli kahdet urheiluvaatteet mukana, niin ei tarvinnut niitä uitettuja laittaa kisaan. Hotellilla kuivasin monoja ja lenkkareita sanomalehdellä ja hiustenkuivaajalla, muuten niitä ei olisi saanut kuivaksi aamuksi . Luistinten teriä kuivatessani havaitsin kauhukseni, että toisen luistimen takaosa oli osittain irti, koska hiilikuidussa oli pieni murtuma. O-ou, kestääköhän se koko kisan. Toivottavasti.

Terä irti takaosasta.

Ja tässä vielä toiselta puolelta.

Ei näytä hyvältä ollenkaan.

Kisa lyhennettiin 78 kilometriin, eli 12 kierrokseen, koska jää oli tosi huono. Sitä oltiin onneksi huollettu yöllä. Mulle tuli vähän kiire, ja en ehtinyt edes katsomaan, kumpaan jalkaan huono luistin meni. No ei hätää, selvisi heti ensimmäisen kilometrin aikana. Ehdin verraamaan vähän ja tuntui ihan ok:lta, sitten tuli lähtölaukaus ja alettiin painelemaan. Vasen luistin alkoi tässä vaiheessa tuntumaan pahalta. Great, enää 77km jäljellä. Alkuun meni ihan hyvin, jäällä ei ollut vettä ja pehmeitä paikkoja oli ehkä vain 2km kuuden ja puolen kilometrin kierroksesta. Kilometriajat olivat jotain 3min 15s, mikä oli paljon kuviteltua hitaampi, mutta tuolla jäällä ihan hyvä.  Selväksi kävi kyllä heti, että tavoite on vain päästä maaliin, kärki meni menojaan miltei heti. Vasen luistin kirrasi ja huonossa kelissähän pitäisi luistella vielä tavallistakin enemmän paino takana. Ei onnistunut. Tiesin, että luistin on rikki, mutta toivoin parasta. Huolto oli luokatonta. Juomia ei ojenneltu ja menetinkin yhden peesin heti ekassa huollossa kun jouduin pysähtymään ottamaan juotavaa. Välillä sentään jaettiin pulloja ihan käteen astikin.

Aikainen aamupala.

Lyhyemmät matkat starttasivat tunnin välein ja jää alkoi olla tosi kehno. Myös mun vasen luistin. Kaaduin ekan kerran onneksi vasta viidennellä kierroksella. Puolessa välissä olin 2:15 h:n kohdalla. Tästä maaliin menikin sitten miltei neljä tuntia. Jää muuttui huonommaksi ja huonommaksi. Kaatuilin usein, onneksi useimmiten paikoissa, joissa oli vain muutama sentti vettä. Jää oli pehmeää ja välillä vettä oli jäällä kymmenen senttiäkin. Luistelua ei toimintani ollut enää nähnytkään. Seitsemännellä kierroksella otin vasemman luistimen pois ja katsoin. Jahas, terästä oli katkennut vajaa viisi senttiä pois ja yli kymmenen sentin matkalla luistelin lähinnä hiilikuidulla, en terällä. Ilmankos kirras. Tässä vaiheessa tilanne oli sentään vielä hyvä ja kierrokset olivat hidastuneet 'vain' kymmenen minuuttia vajaaseen puoleen tuntiin. Enää kolmasosa jäljellä.

Nyt jää oli jo aivan mahdoton. Parhaat paikat olivat ne vesilätäköt, muualla tuntui siltä kuin luistelisi näkkärikerroksen päällä. Kompuroin koko ajan, halusin keskeyttää. Päätin, että jos luistin kestää vikan kierroksen alkuun, kävelen vaikka sitten sen viimeisen kiekan. Jollain eväillä selvisin taas kahdesta kierroksesta. Testasin, voisinko luistella niin, että liu'un ehjällä luistimella ja potkin rikkinäisellä. Toimi, jos ei ollut pehmeää jäätä, eli tässä vaiheessa noin kilometrin matkan kiekasta. Terästä miltei puolet oli jo uponnut hiilikuidun sisään.  Sitten olin kuin ihmeen kaupalla vihdoin toiseksi viimeisellä kierroksella. Kompuroin vain eteenpäin. Yritin korjata luistinta, mutta eipä sille voinut mitään tehdä. Itkin vähän taas ja totesin, etten pääse maaliin.

Vihdoin reilusti yli viiden tunnin 'luistelun' jälkeen alkoi viimeinen kierros. Muita ei enää pahemmin näkynyt, olivat tajunneet keskeyttää (toki muutama oli tullut maaliinkin). Mietin, että jos kaadun ja satutan itseni, niin sinne jään, koska radalla ei ollut enää porukkaa. Koska kilometri oli liian pitkä yksikkö, oli tavoitteeni päästä aina sata metriä eteenpäin. Kaksi kilometriä ennen maalia kun oikeasti lähinnä itkin, näin maassa jonkun mustan suikaleen. Mulla oli hyvää aikaa tarkastella tuota kaistaletta ja sehän osoittautui hiilikuituliuskaksi mun luistimesta. Ei ole varsinaisesti niitä asioita, mitä haluaa kisassa tulevan vastaan: omien varusteiden palasia. Jollain ihmeen konstilla kompuroin viimeiset kilometrin, sadat metrit ja kymmenet metrit maaliin. Sain sentään virallisen ajan, joka lienee jotakin 6.07.57.. Seuraavat joutuivat kuulemma ottamaan ajan itse, kun heitä ei enää odoteltu, vaikka virallisesti viimeiselle kierrokselle piti lähteä ennen kello viittä (ja nyt se oli siis vähän yli kaksi).

Tän mitalin eteen on kyllä tehty töitä ihan riittävästi!

Huolto, osallistumismitalin jakopaikka ja chipin palautus oli jo kerätty pois. Jouduin raahaamaan itseäni ja mikä pahinta, minut pettänyttä luistinta vielä ympäri kisapaikkoja, että sain mitalini ja palautettua chipin. Sauna oli sentään vielä päällä. Siellä sain monelta kuulla olevani sankari, kun kuulivat, että olin luistellut 12 kierrosta. Useimmat olivat lopettaneet yhden kierroksen jälkeen. Siis todella moni muu keskeytti mahdottomiin oloihin. Miesten 117km:n (alunperin 200km, mutta lyhennetty) SM-kisassa kisaajat olivat nähtävästi päättäneet puolentoista tunnin päästä yhdessä, että koko touhussa ei ole mitään järkeä ja lopettivat yhteistuumin. Siitä voi sitten päätellä jotain. Meidän 78km:n matkalla maaliin tuli kyllä porukkaa. Naisia nähdäkseni neljä ja minä olin se neljäs, muut jopa saivat luisteltua tuon matkan, minä raahauduin. Mutta tulin maaliin. Rikkinäisellä luisitimella kelissä, jossa ei voinut oikeastaan luistella. En ole ihan varma, onko mun päässä jotain pahasti vialla kun en keskeyttänyt. En ole koskaan ennen luistellut yli kuutta tuntia ennen. Tein siis luisteluennätyksen ajassa. Recovery time:ksi Suunto näytti 89 tuntia. Nyt istun junassa matkalla kohti Tamperetta juhlimaan ystäväni väitösbileisiin. Voisi mennä huonomminkin.

Terä poikki takaa.

Toiselta puolelta hiilikuitu irtosi terän päältä lähes kokonaan..

Tältä sen pitäisi näyttää, eli ehjä luistin.

Tällä mä sitten pistelin menemään kisan...

Edessä ehjä luistin, takana säpäleinä oleva.

Jos tätä lukee joku, joka tietää hiilikuidusta, niin voisiko kommentoida, pitäisikö luistimen muka oikeasti mennä tuolla tavalla rikki, siis niin, että hiilikuitu lähtee murtumaan. En ole noita mihinkään kolautellut ja muutenkin oon pitänyt tosi hyvää huolta. 

Ensi vuonna uudestaan. 

Johan myrkyn lykkäs

Argh! Flunssa tekee tuloaan. Kurkku on kipeä kuin mikä. Yleensä flunssa kestää mulla kaksi viikkoa ja kuuden päivän päästä pitäis luistella sata kilsaa. Ei hyvältä näytä. Täytyy toivoa ihmeparantumista, sillä puolikuntoisena tuohon koitokseen ei voi kyllä lähteä. Hengitystietulehdus, vajaa viisi tuntia raastamista kylmässä ilmassa ja astma eivät vain sovi yhteen. Harmittaa niin pirusti, mutta minkäs teet, jos jää väliin. Koko viikon olen ollut ihan paniikissa, kun töissä vierellä köhitään ja nyt sitten kävi näin. Kiukuttaa kyllä, kun porukka ei pese käsiään työpaikalla, se ei paljon lohduta, että itse käy ennen ruokailua pesemässä kädet, kun samoja tarjoiluottimia on pidellyt kymmenet pesemättömät kädet. Pestäänhän kädet päiväkodissakin ennen ruokailua, miksi ihmeessä aikuiset eivät osaa??? Pesethän sinä kätesi ennen ruokailua?

No, viikko jäi torsoksi muutenkin, luistelu olisi onnistunut tänään (ja kelikin olisi ollut ihan mahtava, mutta kurkkukipuisena jo kauppareissu oli liian rankka), mutta viikolla se oli tosi haasteellista. Keskiviikkoaamuna jää oli tosi epätasainen ja puoli kuudelta (ennätys), kun ei valot ollut vielä sytytetty, en uskaltanut kaatumisen pelossa muuta kuin tosi hitaasti liu'utella. Eilen ennen kuin kurkku alkoi kipeytymään kävin kompuroimassa 1,5h Eläintarhan kentällä. Luistella ei oikein kunnolla voinut, sillä viikon plussakelit olivat pehmittäneet jään sellaiseksi, että käytännössä joka toisen potkun alta jää petti. Katsotaan nyt miten tauti etenee, tämän viikon saldoksi jäi:

2,5h luistelu
1,5h jooga
1h 15min baletti
1h sali

6h15min + jumppaa ja venyjä 1h.

Tuntuu, etten tehnyt viikolla mitään, vaikka luulen tehneeni enemmän kuin keskiverto tallaaja. Suhteellisuudentaju on kadonnut aikapäiviä sitten.

Projektissa keho kuntoon otettiin ensimmäisen askel uuteen suuntaan kun fyssarin kanssa tehtiin suunnitelma. Mun aivot pitäisi nyt saada oppimaan uudenlainen, rento tapa liikkua. Sellainen, missä yläkropallakin olisi jotain virkaa. Ehkä sen myötä olkapääongelmat vähän helpottaisi.

Lace bitee

Viime viikko oli siis kisaviikko. Hävettävästi en käynyt kertaakaan salilla (oikeasti, mun elämän on nyt vähän turhan hektistä), kun torstaina ei viitsinyt kisan jälkeen enää itseään jumittaa. Tänään aamulla sain sentään taas raahauduttua sinne. Viime viikko koostui siis lähinnä luistelusta ja kehonhuollosta.

Vaikka lauantaina oli rankka kisa, oli sunnuntaina puolipakko mennä luisteleman pitkä siivu. Kaksi viikkoa ennen Kuopiota oli nimittäin viimeinen hetki, jolloin uskalsin luistella. Luistelin 4h ja 70km. Kierroksia tuo taitaa tietää tuollaisen 175... Voisi kuvitella, että oli tylsää, mutta ehei, kanssaulkoilijat pitivät tästä huolen. Aika meni kuin itsestään, kun väisteli radalla lenteleviä lumipaakkuja, kiekkoja, mailoja, palloja, keskellä rataa kengät jalassa seisovia aikuisia, radalla pulkkailevia lapsia, radalle mahalleen liukumaan heittäytyviä lapsia jne. Ne luistelevat muksut ovat vielä selvitettävissä, mutta eilinen oli kyllä jo todella ekstremeä. Jouduin jarruttelemaan äkkijarrutuksia noin joka toinen kierros, kun jostain sinkosi 3v lapsi lastenvaunuja työntäen. Vanhemmat katselivat vieressä, eivätkä näyttäneet olevan yhtään huolissaan jälkikasvunsa turvallisuudesta. Mono oli luultavasti hieman liian tiukalla, koska onnistuin saamaan oikeaan nilkkaan ikävän näköisen lace biten. Onneksi ei ole kipeä, mutta huolestuttaa kyllä aika pahasti. Toivottavasti nyt pystyn luistelemaan Kuopioon asti ja Kuopiossa. Tänään myös tuli viesti, että maanantain baletti on peruttu koko keväältä, jos ei löydy uutta opettajaa. Voihan surkeus :(

Viime viikon saldo oli seuraava:

Luistelu 6h 15min sis. kisan ja verrat 1,5h
Jooga 1,5h
Baletti 1h 15min
Pilates 1h

Yht 10h + jumppaa ja venyjä 3h

Jussin luistelu

Tämä kisa on omistettu Elina Jouhkille, kuten hänelle kesällä lupasin (lupasin siis, että kunhan ensimmäisen kisani teen, koska se sitten onkin, omistan sen hänelle). Elina on triathlonisti, joka taistelee syöpää vastaan ja jolle moni kuntoilija ja urheilija on omistanut kisansa viime kesästä lähtien.  Tämä, koska meillä on mahdollisuus kisata, toisin kuin Elinalla.  Koska kesällä mulle ei riittänyt Team Elina Jouhkin käsivarsinauhoja, pyysin sen lainaan Pialta, jolle suuri kiitos. Jos vain voit, liity kantasolurekisteriin, voit pelastaa jonkun hengen (ja ehkä joskus joku pelastaa sinun, tai lapsesi, tai sukulaisesi hengen). Voit myös osallistua syöpäsäätiön keräykseen.

Team Elina Jouhkin käsivarsinauha

 Sitten itse raporttiin:

Kauan kaivattu päivä koitti vihdoin tänä aamuna. Kisapäivän aamu!!! Edellisistä kisoista oli yli kaksi vuotta (tai no, kävinhän mä reilu vuosi sitten juoksemassa sen kahden kilsan testijuoksun) ja mua kyllä jännitti nyt ihan tavallista enemmän.

Ilmassa oli monta kysymysmerkkiä, olihan viimeistely mennyt ihan täysin reisille. Keskiviikkona piti käydä tekemässä luisteluharjoitus, jonka aikana pari kilsan vetoa. No, Pirkkolassa ei pahemmin luisteltu, paitsi keskialueella, koska radalla jää petti (oli jäädytetty vissiinkin päivän mittaan, mutta yksi pakkasaste ei ollut riittävästi) ja siellä ei ihan oikeasti voinut luistella. Tyydyin sitten 45minuutin haahuiluun jäällä pelikentällä. Kävin teroituttamassa luistimet, ja niitä piti testata eilen. Mutta... Rataa ei oltu aurattu!!! Lunta oli kymmenisen senttiä, joten minkäs teet, se siitä terävien luistinten testaamisesta.

Lähtökohdat siis olivat ne, että olin harjoitellut kuusi viikkoa luistelua (yhteensä 20h), terävillä luistimilla nolla tuntia, tekojäällä nolla tuntia, peesiharjoittelua nolla tuntia. Great. Asiaa perehtymättömille voin muuten kertoa, että tekojää on ihan erilainen kuin luonnonjää. Ja retkiluistimilla luistelua radalla - no, siinä antaa tasoitusta vähän samaan tyyliin kuin luistelisi pertsan suksilla (tunnetusti olen sen ainoan Pirkan hiihtoni hiihtänyt vapaalla tyylillä pertsan suksilla). No, kierroksia oli edessä 75, joten ehtiihän siinä tottua jäähän. Näissä geimeissä pitää olla luonnollisesti kierroslaskija, jonka sai onneksi ostaa järjestejältä, ettei osallistuminen siihen kaatunut. Oman kierroslaskijani bongasin noin 13 minuuttia ennen starttia.

Eriä kisassa oli kuusi, kaikissa noin 50 osallistujaa. Tässä edellisen, ns. kuuman erän menoa. Radalla tötsiä siirreltiin kaarteessa hieman kisan edetessä, koska jää tietenkin kuluu kisan aikana, luisteltiinhan nytkin yhdessä erässä n. 3900 kierrosta!! Luistelijoita kisassa oli paljon, koska tämä oli Kalevan kierroksen luistelu. Meitä kierrokseen osallistumattomia luistelijoita taisi olla yhteensä alle kymmenen.

Verrata ehdin 11 minuuttia, minkä aikana totesin, etten osaa luistella enää ollenkaan. Olkapään ja polven  vuoksi olen yksinään radalla ollessani luistellut 'väärään' suuntaan, eli myötäpäivään, koska sisäradan puolen kättä ei heilutella kaarteissa ja lantion pitoa ei tarvita tuolla puolella myöskään niin paljoa. Vastapäivään luistelu siis tuntui oudolta, tekojää oli liukas kuin mikä ja vasen luistin tuntui aivan kummalliselta. Viisi minuuttia ennen starttia vaihdoin vielä terien puolia, koska sisäradan puolen tarvitsee pitää jäällä paremmin (ainakin mun tekniikassa) ja vasuri ei oikein toiminut.

Vihdoin tuli startin aika. En ole koskaan luistellut kisaa radalla, joten neutraalikierroslähtöstartti oli mulle uusi juttu. Eli ensin kärkiluistelijan kanssa neutraalikierros ja sitten lähtö. Itsehän olin ajan alkaessa rullata noin 150 metrin päässä lähtöviivasta, että näin. Aika lailla heti selvisi, että mitään minun vauhtiini sopivaa porukkaa ei ole kisassa mukana. Muutama paljon hitaampi ja noin miljoona minua nopeampaa. Kaarteet menin tosi haparoiden ja suorilla sain muita usein kiinnikin. Selkä alkoi tuntumaan jo jossain seitsemän kilsan kohdalla pahalta. Tuuli yltyi ja pumppu hakkasi. Enpä ole noin lujaa luistellut melkein kolmeen vuoteen ja yli 160 sykkeellä on urheiltu viimeisen vuoden aikana lähinnä työpaikan leuanvetoeventissä!

Itselläni kävi tuuri, kun sain luistela neloserässä. Viidennen erän alussa nimittäin alkoi lumisade ja sehän tekee lusitelusta hankalampaa. Erät oli yritetty jaotella tason mukaan, mutta en tiedä, millä meriiteillä mut laitettiin neloserään :) Viimeinen erä muuten lienee vielä käynnissä tätä kirjoittaessa..

Vaikka en koko aikana oppinut luistelemaan kaarretta noin lujassa vauhdissa, alkoi meno sentään jotenkin sujua kymmenen kilometrin kohdalla. Pari kertaa pääsin johonkin peesiin, mutta tajusin onnekseni melko pian, että nämä peesit menevät varsin hitaasti ja lähdin omille teilleni. Porukkaa oli erässä monentasoista ja alussa taisin olla neljänneksi viimeinen. Porukkaa lappasi ohi koko ajan ja siinä vaiheessa kun itse olin luistellut noin 22 km, tulivat ekat jo maaliin. Itsehän aloin tässä vaiheessa pääsemään vauhtiin ja hitaasti, mutta varmasti napsin selän sieltä, toisen täältä. Pikkuhiljaa kierroksetkin hupenivat, 15, 10. Yhdeksän kierroksen kohdalla päätin, että nyt mennään. Vauhti ei tainnut paljon parantua, mutta ei ainakaan hiipunut. Enkä enää peesannut ketään, vaan muut mua, mutta niinpä nekin jäi. Menin ohi uuvahtaneista, jotka tosin olivat jo tulossa maaliin. 5, 4, 3, 2. Tässä vaiheessa joku mies meni ohi ja mua alkoi kiukuttaan. Kuvitteliko se oikeasti voittavansa mut? Pah. Päätin peesata kierroksen ja kolmensadan metrin päässä maalista takasuoralla lähdin painamaan ja niin vain mies jäi kuin nalli kalliolle :D Maaliin saavuin ajassa 1.23.44, mikä oli oikein hyvä suoritus näillä treeneillä. Koska kierrosluistelussa tulee aina vähän ekstraa, tuli mittariin yhteensä 31,8 km (siis virallinen matka oli 30km) ja nopeudeksi tuli 22,8km/h. Onhan se vähän masentavaa, kun Kuopiossa olen luistellut 90 kilometriä kovemmalla vauhdilla, mutta tämä nyt oli tätä rataluistelua. Selvää on, että pitäisi oppia a) luistelemaan b) luistelemaan kaarteita ja c) luistelemaan suoria. Oon aina luullut, että retkiluistimilla ei kaarteita pääse nätisti, mutta niinpä siellä porukka sirklasi niilläkin. Pitää varmaan liittyä taas seuraan ja yrittää saada luisteluopetusta, eihän tästä muuten mitään tule. Niin ja saada kroppa kuntoon, että voisi treenatakin :o Kahden viikon päästä sitten 70 kilsaa enemmän. Huh.

Kierroslaskinjan ei pidä herpaantua. Vauhti pysyi melko tasaisena. Hitaat kierroksen (yli 1.10:n kierrokset) olivat kaikki niitä kierroksia, jolloin erehdyin peesaamaan. 

Siinä sitä on, dataa. Vaikka en luistelutekniikan puutteessa saanutkaan itseäni ihan oksennuskuntoon, niin aika samalla sykeellä mentiin kuin puolikas pitäisi juosta.

Peesiosuudet on helppo bongata matalana sykkeenä (vauhdin hidastumista ei niin selvästi tässä näe). 

Osallistumismitali, jota osaan arvostaa ihan erilailla kuin niitä lukemattomia muita, joita olen haalinut. Ylitin itseni ja mulla oli kivaa. Sijoitus lienee surkeimpia ikinä, mutta ei mua haittaa, pystyin kisaamaan, vaikka joskus epäilin, etten enää koskaan pystyisi. Olkoonkin sivulaji ja ainoa laji, mitä voin tällä hetkellä tehdä, tämä oli mahtavaa! Olen kiitollinen siitä, että sain kokea kisaamisen tunteen ainakin vielä kerran.

Haasteellinen viikko

Viime viikosta tuli yllättäen äärimmäisen haastava. Kuormitusta tuli ihan jokaiselta suunnalta, siviilielämästä, töistä ja reeneissäkin oli omat juttunsa. Kaikki olivat sellaisia asioita, mitä ei voi siirtää, vaan asiat oli pakko hoitaa. Tämän seurauksena reenejä jäi väliin, koska olin liian kuormittunut muusta elämästä. Lisäksi kun baletti peruttiin maanantailta (kuten myös tältä päivältä), oli viikko tavallaan liikunnan suhteen hieman maltillisempi kuin edellinen. Viikonlopun kelit tekivät kuitenkin luistelusta äärimmäisen kuormittavaa puuhaa. Lauantaina luistelu sentään sujui, vaikka keli olikin nihkeä, mutta eilen... Ehdin aloittamaan vasta seitsemältä illalla, tavoitteenani luistella 60km. Aika lailla heti kävi selväksi, että tuohon menisi eilisellä kelillä reilusti yli neljä tuntia, joten se oli unohdettava. Lopulta luistelin reilun 40kilsaa ja aikaa meni muutamaa minuuttia vaille kolme tuntia. Luistin ei tahtonut luistaa yhtään mihinkään ja koko kolmetuntisen aikana ei toki rataa aurattu. Yhdeksältä sammui valotkin, mutta ilmankin Pirkkolassa näkee ihan hyvin. Yksin sai kyllä taas luistella :) Muutamaa minuuttia vaille kymmenen oli pakko lopettaa, että ehdin bussiin. Mielessä kävi taas, että mitä järkeä tässä on, kun vaatteet olivat litimärät (monot ja pipo vieläkin!!!), mutta sitten muistin, että ei ole paskoja kelejä, on vain paskoja asenteita (ja varusteita).

Luistelua vai hiihtoa?

Lauantaina on sitten kisat. Vielä eilen ilmoitettiin, että ne ovat Tuusulanjärvellä, mutta tänään tieto, että Oulunkylässä. Eka oikea startti yli kahteen vuoteen. Arvatkaa jännittääkö! Toiveissa olisi saada hyvä peesi ja päästä mukavasti alle puolentoistatunnin, mutta retkiluistimilla pikaluistelijoiden seassa voi olla haasteellista, varsinkin kun edellisen kerran olen luistellut peesissä kolme vuotta sitten... Luistelu luistellaan erissä ja oma startti on varmaan joskus aika myöhään, en liene kovin korkealla rankingissa, jossa on kaikki Kalevan kiertäjämiehet  ja -naiset mukana. Lienen ainoa retkiluistimilla osallistuja, joka ei osallistu kierrokseen, muut kierroksen ulkopuoliset ovat varmastikin pikaluisteluporukkaa. Mutta mua ei haittaa, mahtavinta on päästä kisaamaan oksennuspisteeseen saakka! Lisäksi tällä viikolla pääsen tekemään töissä pyöräilyyn liittyviä juttuja (siis miettikää, mä olen ohjelmistoyrityksessä töissä!), joten mikäs sen hienompaa.

Viime viikon liikunnat:

6,5h luistelu
1,5h jooga
1h20min sali
1h15 min baletti
1h pilates

Yht: 11h 25 min + kuntoutusjumppa ja veny 30min