Kivitipun puolitriathlon

Perjantai meni aikalailla autossa, kun matkattiin Helsingistä Lappajärvelle. Illalla vielä vähän pizzaa ja suklaata naamariin, kamat kasaan ja nukkumaan. Uni ei oikein tullut, joten sängyssä pyörimiseksihän se meni. Jännitin erityisesti sitä, että jäädynkö, ja että tuleeko matkalla vessahätä, maaliinpääsystä ei ollut huolta.

Aamulla sitten ylös, aamupalalle ja viimeiset kamahuollot ja vaihtopaikka valmiiksi. Sitten seitsemäntoista kertaa vessaan jne.

Ennen kisaa olo oli tosi rauhallinen ja normaali.

Jos olisin tiennyt, mitä tuleman piti, olisin ehkä vähän enemmänkin sitä talkkia käyttänyt.

Lucy ja kamat valmiina koitokseen.

Kylmää! Voinko käydä vielä vessassa?

 Sitten päästiin matkaan. Alussa uinti oli sitä perinteistä myllerrystä, mutta sitten rauhoittui, kun uin omia reittejäni. Joko kaikki muut kiemurtelivat paljon, tai sitten minä. Epäilen tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa, koska mä uin aina niin suoraan ;) Uinti oli aika perustekemistä, kulki ihan hyvin ja sain uitua ihan rennosti. Vedestä nousin suunnilleen ajassa 34.40, mikä oli viime aikojen uinteihin nähden mulle oikein hyvä suoritus. Olen meinaan jo toissa kevään aikaisessa uintikunnossa! Eli enää vähän on kiinnikurottavaa ja oon samassa kunnossa kuin viime syksynä, mikä on hieno juttu. Niin ja vielä uintiin palatakseni, se meni aikas helpon oloisesti, eli vähän enemmän olisi vielä voinut tähän laittaa paukkuja.

Eikun menoks!

Kierros takana, toinen edessä, hyvältä tuntuu.

Vaihtoon. Tähän asti vaihto menikin ihan kivasti...

 Vaihto ei mennyt ihan putkeen. Oli niin kylmä (~11 astetta), että päädyin pukemaan pyöräilytakin. No, sen sisäpinta ei oikein liu'u märällä iholla, joten tuhrasin sen kanssa aika kauan. Sormet olivat myös niin jäässä, että koordinaatio ei meinannut riittää millään vetoketjun sulkemiseen.Märkäpukukaan ei lähtenyt jaloista millään irti ja jouduin oikein istua sitä jaloista kiskomaan.

Vihdoin pääsin pyörälenkille. Lenkki oli melko helppo, eli ei isoja mäkiä, jonkin verran sellaisia loivempia oli. Kaksi ekaa kiekkaa meni ihan kivasti, mitä nyt jo kymmenen kilsan kohdalla totesin, että olen juonut liikaa ja on pakko tyhjentää. Sisu ei riittänyt pyörän päältä toimitusta tekemiseen, joten toisella kiekalla vietin elämäni hienoja hetkiä kykkiessäni tien vieressä ja miehiä polkee ohi... Harmimpi homma oli kuitenkin se, että sama tyhjennystarve iski kohta uudestaan, mutta nyt päätin kestään edes juoksuun asti vaikka väkisin. Viimeinen kiekka alkoi olla jo aika piinaavaa meininkiä ja vauhti vähän hiipui. Ei kuitenkaan ihan älyttömästi, eka kiekka oli siis n. 56 min, toinen myös (sisältäen sen himputin pissatauon, reilu minuutti) ja kolmas sitten 58 minuuttia. Kolmannella kiekalla alkoi myös pikkuhiljaa huomata, että mulla tosiaan on melkoiset ruhjeet oikeassa lonkassa, kun ne alkoivat tuntumaan. Kilometreja laskien vihdoin kuitenkin vaihtoon 2.50 pyöräajan jälkeen, ja vaihto meni ihan jees. Sukkia en tietenkään laittanut. Peesausta reitillä oli jonkin verran. Yksi siniasuinen äijä peesasi joka kerta härskisti toisten renkaissa kiinni muita kun tulin vastaan ja kuntotriathlonin menijät toisiaan ihan kunnolla, mutta muuten ajo oli kohtuu siistiä.

90 kilsaa edessä.

Ja 90 kilsaa takana.

 Juoksu lähti sujumaan ihan kivasti. Huoltopisteitä ei tosin ollut ihan liikaa. Mulla oli kyllä oma huoltaja, mutta tasapuolisuuden nimissä (ja varmaan säännötkin näin sanovat) en ottanut juomaa vastaan kuin näillä pisteillä. Vaikka oltiin Pohjanmaalla, niin reitti oli sellaista loivaa mäkeä lähes koko ajan. Kahden kilsan päästä helpotin oloani taasen puskareissulla, jonka jälkeen onneksi ei enää ollut ongelmia, juoksussa mäkin hikoan niin, että kaikki neste ei tule läpi. Puskareissun jälkeen alkoi vähän tuntumaan siltä, että kenkä hiertää. Ei voi mitään, hiertäköön. Kääntöpaikalle asti juoksu kulki ihan hyvin, mutta sitten vauhti hidastui 5min/km tuntumaan. Mäet olivat ikäviä, piennar kapea ja kengät hiersi vähän lisää, kun tie oli vino juurikin väärään suuntaan. No, ei voi mitään. Kilometreja laskien selvitin ne yksi kerrallaan, vaikka tuntui tosi pahalta. Juoksu oli ehkä n. 200 m liian pitkä (Garminin mukaan, totuudesta en tietty tiedä) ja kirosin niitä kahtasataa metriä kovasti. Lopulta jäljellä oli enää kilsa ja laskin satoja metrejä. Aikaa juoksuun meni n. 1.45.30. Jotenkin reippaasti arviitua nopeammat uinti ja pyöräily olisivat kuitenkin saaneet toivomaan 5min parempaa juoksuaikaakin, mutta nyt ei vaan pystynyt. Ehkä sitten ensi kerralla. Kokonaisuudessaan tulin maaliin ajassa 5.13.16, mikä oli tällä treenillä oikein hyvä suoritus ekaksi puolikkaaksi kun kerran puskassakin vierailin parin minuutin ajan ja eka vaihto oli aika hidas. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin.

Mihin menen puskaan, mihin menen puskaan, missä on puska?

Taas katsotaan epäuskoisesti matkamittaria. Noinko paljon vielä!

Vielä kaksi pitkää metriä

Ihan vähän oon pihalla maalissa.

Maalissa selvisi sitten, miksi ne kengät tuntui hiertävän. Olivat hiertäneet vähän pahemminkin...Jalat oli vähän verillä joo.

Ensiapumiehille hommia vartiksi. Kirvelemätön puhdistusaine kyllä kirvelee.

Lopputulos. Lukuunottamatta näitä hiertymiä ja tiistain kaatumisen vammoja (mustelma paisui taas kämmenen kokoiseksi kuhmuksi...) olo on ihan kohtuu freesi. Jalat on vähän jäykät, muttei mitään pahempaa.

Ou jee, eka puolimatka takana ja sainkin just tarpeellisen uuden kypärän palkinnoksi. 

Loppuun vielä kiitos kaikille etukäteis- ja jälkäteistsemppaajille, järjestäjille kivasta kisasta ja ensiapumiehille tietty kans, vaikka tuskin tätä lukevatkaan. Ja erityiskiitos henkilökohtaiselle huoltomiehelle, prööt-prööt.