sunnuntaina, kesäkuuta 19, 2011

Älä koskaan sano ei koskaan.

No niinhän siinä sitten kävi, etten mä mitään malttanut olla bloggaamatta. Nyt kun on elämää isosti ressaava juttu hoidettu alta pois, voi tähänkin olla taas aikaa. Mutta en lupaa, ettei joskus tulisi vähän pidempiäkin taukoja sillä en enää aio ottaa blogin päivityksestä ressiä.

Mitä on siis tapahtunut sitten viime kerran:

  • Olen väitellyt. Tämä oli se juttu. Elokuun puolessa välissä, kun on tiedekuntaneuvsoton kokous, musta tulee siis tekniikan tohtori, siis minusta, joka osaa just ja just lampun vaihtaa ja jolle autossa on tasan yksi ominaisuus ja se on väri.
  • Olen ollut Turussa muuttaakseni pian Helsinkiin. Muttolaatikot pitäisi taas joskus pakata, kun nyt ensin löytäisin kämpän. Elokuun alusta/aikana pitäisi saada elämä Helsinkiin siirrettyä.
  • Olen saanut "hienot" rusketusraidat ja löytänyt Turusta paikan, jota jään kaipaamaan: Samppalinnan maauimala on ihana.
  • On todettu, ettei polvi tuu paranemaan, mutta kunhan urheilen paljon, se pysyy aisoissa, eli istuminen pitkään on kielletty (uudessa työssä tämä vaatimus täyttyy paljon paremmin kuin nykyisessä).
  • Olen saanut selkäni pahasti kipeäksi ja istuminen töissä haittaa tämänkin vamman parantumista.
  • Vähän olen pyöräillyt ja uinut ja juossutkin.
  • Juoksu menee ok:sti (puoli tuntia menee jo 4.16-vauhdilla, eli ihan jees, vaikkei hyvä ollenkaan).
  • Olen ollut uintileirillä ja uintitekniikkaani on kuvattu. Ei voi muuta sanoa kuin voivoi. Virheitä olivat muunmuassa: vasemman käden sormet harottaa miten sattuu (no, tämä on helppo korjata), kyynärpää ei ole korkealla ja veto viuhtoo ihan missä sattuu. Lisäbonuksena tyypilliset triathlonistin nilkat, eli kaikkea muuta kuin vetreät, jalat siis lähinnä hidastaa. Positiivisia asioita olivat se, että potkut olivat muuten hyvät ja liukuasento hyvä ja käännöskin ponnistusta lukuunottamatta jees, nää on muuten just ne uintiominaisuudet, mitä triahlonissa tarvitaan :)
  • Pyörä ei mene mihinkään. Sentään renkaat ei enää puhkeile ulkorenkaan vaihdon myötä, mutta olen vain taantunut viime vuoden hidasteluista lisää. Miten kaikki on voinut mennä Pirkassa niin lujaa? Mun ennätys sielä on 7 tuntia. Olen alkanut siis hifistelemään ja mulla on nyt tri-tanko, jolla on itseasiassa helppo ajaa, mutta niskat puutuu älyttömästi (luultavasti säädöt on ihan pielessä, mutta kun en vaan osaa) ja oon opetellut myös laittaan kengät polkiessa jalkaan. Säästän ainakin kolme sekuntia vaihdossa, joista 2,9 tulee takaisin siinä, että vauhti hidastuu ajaessa :)
  • Olen luultavasti menettänyt kaikki blogini noin kolme lukijaa.
  • En ole kisannut missään, vaikka piti :(

Mutta tiistaina kisataan, kun Turussa on juhannustriathlon. Jee :) Tänään kävin salaa tutustumassa uintipaikkaan, ja ajamassa taas kerran pyöräreitilläkin. Ihan yksin sain muuten kaatosateessa uida ja pyöräillä. Onneksi unohdin taas ottaa mukaan kengänsuojat ja kuivat sukat. Semmosta se on.

Nyt menen tutustumaan ketjupesuriini, jonka sain väitöslahjaksi. Olenkin putsannut Silvian ketjut noin nolla kertaa sen olemassaolon aikana. Olen kuullut myös huhuja, että ketjut pitäisi joskus vaihtaa.

9 kommenttia:

Päpä kirjoitti...

Mua et oo ainakaan menettänyt, mä oon edelleen täällä :) 2 muusta en tiedä... vai laskettiiks mut tähän?!?

Kipa kirjoitti...

Laskettiin.

perttu kirjoitti...

Täällähän ollaan laskettiin tai ei. Hyvä että renkaat kestää, siitä on hyvä alkaa toi ajovauhdin kohotus.. Mennään sitten polkemaan joskus kun pääset tähän kaupunkiin? Kantsii hyväksyä tosiasia että tangolta ei voi katsoa yhtä kauas eteenpäin kuin yläotteelta ilman että niskat hieman puutuu. Tosin kyllä siihenkin varmaan tottuu ja asentoa säädellen voi mahdollisesti olo helpottua.

Pia [Kaukomara] kirjoitti...

Oonks mä sit se kolmas?

Nyy kirjoitti...

Sitten olis täällä jo neljäs ;)
Tosin tossa just pari päivää sitten siivoilin tota blogia ja mietin, että jospa vähän karsin noita lukemiani blogeja ja aattelin että deletoin ne ketkä ei enää kirjoittele...mutta jostain syystä en tätä vielä poistanut :)

Kipa kirjoitti...

Jee! Neljä lukijaa! Kisaraporttia pukkaa varmaan huomenna. Ja mennään vaan sit ajamaan. Kahtakymppiä.

Johanna kirjoitti...

No nyt on viisi lukijaa. Huomasin vasta, että oot back.

Heikki kirjoitti...

.. eli menetit vain sen viidennen lukijasi, jolla kesti alle 2 viikkoa löytää takaisin.

Onneksi olkoon tekniikan tohtorille. Olisin ehkä tullut paikan päälle katsomaan, mutta kun oli juuri tuolloin palaveri töissä tuon kanssa päällekkäin.

Kipa kirjoitti...

Kiitoksia. Et varmaan menettänyt mitään, kun et tullut seuraamaan elämäni yhtä pelottavimmista hetkistä.