Juhannustriathlon

Tiistaina keli näytti juurikin sopivalta triathlonia silmälläpitäen, ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Sponsoreiden hienolla avustuksella pääsin paikalle moottoriajoneuvolla ja innokas fanikin matkasi mukaan tutustumaan kisatunnelmaan vuoden tauon jälkeen - pitäähän sitä tottua kisoihin, ettei sitten ole uutta ja ihmeellistä, kun on omat olympialaiset käsillä. Kerrankin oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja ehdin veryttelemäänkin, eikä tarvinnut edes vaihtaa sisärenkaita!!! Putsatut ketjut mustuivat hetkessä. Pyörälle sain parhaan mahdollisen paikan ja juoksukengillekin ihan kivan.

Kisaamaan oli lähdössä noin kahdeksankymmentä urheilijaa, joten ruuhkaa oli tiedossa. Uintilenkki oli n. 350 metriä ja kun tuuli, oli veryttelylenkillä jo tekemistä, että uimisesta tuli yhtään mitään. Sitten pamahti lähtölaukaus ja eikun veteen. En nähnyt mitään ja ryysis oli valtava. Yhtäkkiä olin ekalla poijulla (jota en ollut nähnyt kertaakaan, vaan arvasin muiden perusteella, että menen suunnilleen oikeaan suuntaan). Tässä vaiheessa olin potkinut jalkani hapoille ja olin aivan poikki. Uinti tuntui pahalta. Sitten kohti seuraavaa poijua, jota en taaskaan nähnyt. Kiemurtelin varmaan vaikka kuinka paljon, mutta niin vain toinenkin poiju viimein ilmestyi vierelle ja eikun kohti rantaa. Tässä vaiheessa pääsin vihdoin kivaan uintirytmiin kiinni ja pienen oikealle ajautumisen ja vesikasveihin tutustumisen jälkeen olin kuivalla maalla. Sandaalit jalkaan ja reilu 300 metrin ylämäki oli edessä pyörävaihtoon. Raastoin märkkäriä yltä ja hapotin jalkani lopullisesti mäessä. Pyöriä oli jo aika monta mennyt, mutta aika monta oli munkin jälkeen vielä vaihtamassa. Vaihto meni yleiseksi säädöksi ja plörinäksi ja sössin myös pyöräilyyn lähdössä, kun toinen kenkä pääsi kierähtämään alas ja tökkäsi vähän maahan. No, selvisin matkaan ja sitten alkoi tuska. Alussa ohitin pari pyöräilijää, ja kun vihdoin sain laitettua kengät jalkaan ekan ylämäen jälkeen. Tämän jälkeen se olinkin minä, jota ohitettiin. Monta kertaa. Siis tosi monta kertaa. Siis koko ajan. Levykiekot vain suhisivat ja porukka katosi horisonttiin. Ohi meni niin miehiä kuin naisia ja mä olin polkenut itseni jo ihan uuvuksiin. Onneksi reitti oli tuttu, joten tiesin lenkin olevan vain 15, eikä 16 kilsaa, ja muutenkin muistin, missä mäessä kannattaa polkea putkelta ja missä ei. Jotenkin onnistuin sinnittelemään vauhdin hidastumatta loppuun asti ja myöhemmin tsekattu keskinopeus 31,2km/h nosti riemun pintaan. Ekaa kertaa yli 30 keskari missään. Silti tämä pyöräily oli selvästi se heikko lenkki mulla, kun vertaa muiden tekemiseen. Olen vain huono pyörällä ja vaikka alla olisikin vähän nopeampi peli, tuskin pääsisin paljoa lujempaa, eli ei se varusteista ole kiinni. Yksi tuttu nainen paineli ohi vielä kilsan ennen vaihtoa. Kuittasin kuitenkin hänet hienosti vaihdossa, kun otin kengät jo ajaessa pois ja tein oikeasti tosi nopean ja kaikinpuolin onnistuneen vaihdon. Suosittelen talkkia kaikille, ei kengät hanganneet yhtään missään vaiheessa. Juoksu olikin sitten pelkkää tuskaa. Noin neljän kilsan lenkki alkoi hienoisella ylämäellä ja meinasin yökätä jo siinä ja vähän melkein pohjekin kramppasi. Ylipäänsä olin vähän pettynyt juoksuuni, koska mun pitäisi kyllä päästä lujempaa, ja juoksun ei pitäisi koko matkaa ihan noin pahalta tuntua, mutta ei vaan mennyt. Mut ohitettiin onneksi vain kerran ja mä ohitin kyllä jonkun viisi juoksijaa, mutta ei se tekeminen oikein hyvää ollut. Kokonaisuudessaan kisa meni kuitenkin hyvin. Vaikka uinti tuntuikin tosi pahalta, suoritus oli silti varsin hyvä (eli työnteko alkaa näkymään ja vauhti on kohtuullista, vaikka uinti olisikin huonoa). Vaikka pyörä olikin heikoin lenkki, oli se parasta vauhtiani ikinä ja juoksu - no, se nyt oli vain semmoista. Hienointa ehkä kuitenkin oli se, että sekä polvi, että selkä olivat jees. Tästä on hyvä lähteä odottamaan reilun viikon päästä olevaa Kiskoa, johon en siis meinaa siihenkään kevennellä yhtään, kuten en tähänkään kisaan tehnyt.

Itse ajoista en tiedä. Oletan, että meni jokin 54 minuuttia yhteensä. Laitoin ajanoton uintiin päälle, mutta se meni vissiin pieleen, koska se oli järvestä noustessa sammunut. Mittarin laitoin uudestaan päälle siinä rinnettä juostessa ja myös kuulin vaihtopaikalla menneen 8,5 minsaa (mihin sisältyy siis uinti, sandaalien laitto ja n. 300 metrin juoksu sandaaleissa ylämäkeen), eli ihan ok:sti on uinti siis sujunut. Vaihtosähläilyt sisältäen pyörään meni aikaa muutaman sekunnin alle puoli tuntia ja juoksuun sitten muutaman sekunnin yli 16 minsaa. 

Kyllä kisat on kivoja. Ja oli kivaa, kun oli tuttuja kisassa ja mäkin sain osani kannustuksesta sen myötä myös muilta kuin virallisilta faneilta.

Kuviakin ois muutama, mutta blogger ei suostu nyt niitä tänne lisäämään.