Päätin tänään, että pidän tässä bloggaamisessa nyt ainakin vuoden loppuun taukoa. Syitä on muutamia, mutta ensimmäinen on se, että aika ei oikein tahdo riittää ja sen myötä blogitekstien kirjoittamisesta on tullut melkoista pakkopullaa, mikä ei liene tarkoitus. Ja kun en osaa olla lyhytsanainen, vie kirjoittaminen yhdellä kertaa aina yli puoli tuntia ja usein yöunet lyhenevät tämän vuoksi jo entisestäänkin liian lyhyistä vielä sitäkin lyhyemmiksi.
Toinen syy on, että nyt on menossa peruskuntokausi ja siksi ei oikein siitä pääasiasta, eli treenaamisesta ole välttämättä kauheasti sanottavaa. Kyllähän mä tänne muistakin asioista runoilen, mutta tän blogin tarkoitus oli kyllä olla treeniblogi. Olen kuitenkin jo koko vuoden pitänyt taas sellaista vanhanaikaista treenipäiväkirjaa huonolla käsialallani, joten en siksikään nyt tarvitse tätä mediaa.
Kolmas syy on, että polvi on ihan täysin syvältä ja en jaksa aina valittaa siitä. Valitan nyt kuitenkin vielä tämän kerran ja totean, että ei kyllä hyvältä näytä. Ei siis todellakaan hyvältä. Kyynärpäätkin ovat ottaneet itseensä tuosta punnerrusohjelmasta ja penasta, vaikken punnerra kuin 2x viikko ja penaa teen 2x/3viikkoa ja en edes maksimia. Uidessa ne ovat onneksi käyttäytyneet.
Niin ja nyt kun äiti ei voi lukea täältä, olenko hengissä, niin ehkä se taas alkaa soittelemaan mulle. Ja kavereillekin on lopulta kivempaa kertoa asioita face-to-face kuin kuulla kommentti: "Joo, mä luin siitä sun blogista".
Toivon kaikille kirpeitä syysaamuja ja -päiviä ja -iltoja ja -öitä. Tsemppiä treeneihin, ruoanlaittoon ja muistakaa hyggelig-asenne (vuosi sitten tähän aikaan olin toista päivääni Tanskassa ja onhan sinne ikävä).
Toivottavasti taas kuulette musta ensi vuoden alussa, toivottavasti mulla on silloin paljon mukavaa kerrottavaa ja erityisesti kivoja uintiuutisia ja erityisesti, toivottavasti kroppa voi silloin hyvin ja voisin ihan oikeasti suunnitella kesän kisoja.
J'espere que vous avez eu les moments plaisants quand vous avez lu ce blogue. On va revenir l'annee prochaine.
5 kommenttia:
No voi että. Tsemppiä polven paranteluun.
Mulla on vähän sama fiilis ton selän kanssa - ei ole kiva koko ajan valittaa samasta asiasta, ymmärrän hyvin.
Toivottavasti palaat taas blogiin into piukassa, kun sen aika on.
Toivottavasti sun selkä paranee. Selkävaivat on kyllä vielä varmaan paljon kettumaisempia, kun ne vaivaa sitten helposti ihan jokapäiväisessä elämässäkin paljon. Mun polvi kuitenkin haittaa "vaan" mun harrastuksia ja sitten liikkumista paikasta toiseen, autoa kun en omista, ja kun en haluakaan omistaa, kun en mielestäni sitä niin paljoa tarvitse, niin hyötypyöräilisin sitten, jos voisin ja kun vielä tykkäänkin siitä.
Enköhän mä vielä palaa tänne :) Bloggaaminen on yleensä oikeasti mukavaa, mutta kun on jo kaksi vuotta kirjoittanyt, lienee pieni tauko nyt paikallaan.
No.. ehkä me just jaksetaan uuden vuoden päivään, sitten olisi kyllä kiva kuulla kuulumiset niin polven, harjoitusten kuin kulinaaristen kokeilujenkin suhteen :) Toivottavasti ne kaikki on hyviä uutisia.
Saatan silloin myös kertoa (jos muista) uuden tarinan Kipan pyöräkorjaamosta. Siihen liittyy vannenauhat, skalpellit, töitten labra ja liuotin toisensa perään sekä tietysti Savoniat :)
No sitä odotellessa sitten..älä särje paikkoja :D
Lähetä kommentti