Suomen suloisuus

Todistettavasti olen päässyt Suomeen ja asettunut aloilleni. Kämppä on kunnossa (ainakin melkein) ja arkielämä alkaa. Ainakin töissä, jossa on kohtuullisesti hommaa. Heti maanantaina pitäisi lähteä Turkua valloittamaan ja sitä ennen pitäisi olla projektin suuntaviivat selvillä. Ihmeen kivuttomasti on kuitnkin sujunut tämä kulttuurinvaihdos. Oma (tai no, vuokra) sauna, kuivauskaappi ja toimivat kaupat (tosin, nyt ihmiset ovat hamstranneet puolet tavaroista loppuun) ovat edesauttaneet asiaa. Eniten asiaa on auttanut tuleva olympiavoittaja, joka on oikein suloinen. Illat ovat vähän yksinäisiä, mutta kai tämä tästä. Treenirintamalla ei mene kovin hyvin. Pääsiäisenä sain tasan kerran käytyä lenkillä ja maanantaina sitten pyöräilemässä. Heti kun ei tuullut ja oli tasaista, keskari nousi yhdellä lukemalla vaikka kävin veivaamassa Lukonmäen ylös. Sekin tuntui itseasiassa melko lyhyeltä (mutta jyrkältä). Tiet on muuten täynnä soraa, mutta kyllä sitten kun pääsee kevyen liikenteen väyliltä pois pääsee ihan OK:sti ajelemaan, vaikka asfaltin laatu onkin aikas huono. Tiistaina fyssarilla, jonka kanssa aloitetaan projekti kunnolla ensi torstaina. Oli sielä jotain pientä lihasepätasapainoa kuulemma, vammajalan sisäreisi mm. on vähän pienempi jne. Olen vähän skeptinen, mutta yritetään nyt, kun ei muutakaan voi. Tiistaina oli myös Pingviinien ohjattu vuoro. Oli aika erilaista... Aikaa oli tunti ja ehdittiin uida siinä noin tonni (valkku sanoi mulle, että jos ei jaksa, niin voi sitten pitää taukoa... Mun mielestä tuola ei oikein mitään muuta tehtykään kuin taukoa pidetty). Ihan mukavan vähän porukkaa oli, mukana yksi triathlonistikin, jota pitänee haastatella myöhemmin vähän. Tonni sisälsi mm. volttikäännöksiä (lue, jotain kiemurtluja) ja pari piikkiä lähtöhypyillä (uimalasit ei tietenkään pysyneet silmillä, niinkuin ei koskaan...). Toinen mentiin ajalla ja omalla lähdöllä ja pääsin alle 18s. Jihuu. Huono juttu oli, että kyynärpää alkoi taas vaivaamaan vähän :( Salille en ole vielä ehtinyt, lenkille toistamiseen kylläkin. Lisäksi olen ehtinyt ajamaan jo kaikkineen reilut 80 kilsaa ja sen jälkeen sitten (onneksi vain 500m kodista) olikin ensimmäinen rengas puhki, kiitos sepelin. Harjoittelu on kuitenkin tuottanut tulosta ja rengas oli vaihdettu CD:n neljännen biisin puolivälissä. Nyt pitää kuitenkin passailla hetki ajoa a) jotta polvi taas toipuu b) jotta saan uuden varasisäkumin. Ai niin, autoilijoiden hyvästä yrityksestä huolimatta olen hengissä. Muistin kyllä, että Tampereella pyöräilijä on lainsuojaton ja vapaata riistaa autoilla, mutta en kyllä muistanut, että tilanne olisi näin paha. Toisaalta, ei täällä kyllä kukaan pyöräilijäkään osaa näyttää mitään käsimerkkejä ja kellään ei ole valoja.