Kuntouttajan viikko-ohjelma

Tämä viikko on ollut ehkä vähän löysempi, kun olin viikonloppuna muilla mailla, mutta kyllä tämä kuntoutus käy ihan harrastuksesta. Onneksi kuulun siihen onnelliseen kansanosaan, joka ei tarvitse paljoa unta, muuten ei tulisi mitään tästä jutusta, kun liikun julkisilla, mikä on aika aikaa vievää. Onneksi aamuisin on helppo syödä aamupala bussissa/junassa. Lisäksi eväitä on tehtävä koko ajan, jotta saa syötyä riittävästi ja iltaisin joutuu tekemään töitä myös, että saa työt tehtyä. Onneni on myös joustava työ.

Maanantai 21.9

5.00 Herätys, bussiin, aamupala bussissa
6.00 Sali 1h, jalkajuttuja
7.15-15.15 Töitä
16.00 Lääkäri, jalkaprässilupa täällä!!!
17.30 Kotona
18.45-19.15 Kävelylenkki, sisältää 3x1min juoksua, ekat oikeat juoksut vuoteen!!!!
19.30 Jooga ja rullaustunti
21.15 Kotona
22.30 Venyä yms.

Tiistai 22.9

5.50 Herätys (myöhäinen aamu ;))
7.00 Pilates
8.00 Kuntoutusliikkeitä pilateslaitteilla omatoimisesti (yläkroppa lähinnä + pakaran aktivointitreenit)
9.45-17.30 Töitä
18-19 Hieroja (olkapää)
19.45 Kotona
20.15-21 Töitä
Illalla vielä venyä, rullailua

Keskiviikko

5.50 Herätys (myöhäinen aamu ;))
7.00-8.30 Kuntoutusliikkeitä pilateslaitteilla omatoimisesti (yläkroppa lähinnä + pakaran aktivointitreenit), venyjä
9-10 Fyssari
10.45-16 Töitä
17-18 Pilates
18.45 Kotona
19.45-20.45 Jotain pyöräilyn tapaista yritystä
Illalla vielä venyä, rullailua

Torstai

5.00 Herätys, bussiin, aamupala bussissa
6.00 Sali 1h, eka kunnon jalkareeni puoleen vuoteen!!!
7.30-18.30 Töitä
19.30-21 Baletti, eka tunti puoleen vuoteen ja olipahan aikamoista, mutta niin kivaa :D
21.50 Kotona

Perjantai

5.00 Herätys, bussiin, aamupala bussissa
6.00 Sali 1h
7.15-12 Töitä
12-> Kohti Tamperetta, matkalla töitä 1,5h
Illalla oleilua kummilasten ja kavereiden kanssa

Lauantai

Aamupäivä lastenhoitoa...
15-15.30 Kävelylenkki + 3x1min juoksu
Illalla teatteri yms, vähän venyttelyä ja rullailua, viikon työsaldot kuntoon

Sunnuntai

Aamupäivä lastenhoitoa...
13.15 Kohti pääkaupunkiseutua
16-17.15 Kuntoutusliikkeitä pilateslaitteilla omatoimisesti
Illalla vielä venyjä ja rullailua

Kun pilates, jooga, sali yms. lasketaan mulla kuntoutukseen, voi siitä sitten laskea, että viikossa sitä on tehty 8,5h + kotona vielä rullailuja, venyjä ja liikkuvuutta n. 2h. Yhteensä siis yli 10h.  Tältä viikolta kaiken lisäksi puuttui vielä yksi säännöllinen MP-tunti  ja loppuviikko oli hieman epämääräinen. Muuta liikuntaa tuli 3,5h + tietysti arkiliikkumiset.

Että tämmöistä tämä mun arki on näiden vammojen kanssa. Loppua ei näy, koska olen luonnollisesti kehittänyt tässä itselleni vasempaan polveen tosi pahan juoksijanpolven ilman, että olen juossut metriäkään ja pyöräilymäärätkin ovat noin tunti viikossa. Varmaan toki liittyy siihen, että oikea jalka on polven murtumisen jälkeen heikko, ja pelkään vaistomaisesti käyttää sitä, mutta on tämä nyt silti aika syvältä, oikea polvi on vasta paranemassa, mutta vasen on silti se kipeämpi. Olkapää on sentään vähän ollut parempi viime aikoina, ehkä alan oppimaan huonosta taparyhdistä pois.

Parhaassa hoidossa

Kropan kuntoutusprojekti on jatkunut, vaikka eihän tässä mitään tuloksia nyt kolmessa viikossa tule, on nämä minun ongelmani sen verran suuria. Onnekseni saan kuitenkin tehdä töitä maan parhaiden asiantuntijoiden kanssa ja ainakin oma kuntoutusfilosofia sopii hyvin heidän tapaansa. Tärkeintä on siis tehdä ihan oikein, tehdään sitten vaikka vähemmän. Kuntoutusliikkeni koostuvat tällä hetkellä aika paljon pilateslaitteilla tehdyistä liikkeistä. Tätä varten saan onneksi käydä fysioterapiapaikkani salilla, koska yllättäen noita vempeleitä ei kovin monesta paikasta löydy. Pääsin myös perjantaina käymään japanilaisessa 'ihmehoidossa', jossa vierailulla ollut japanilainen teraputti vanutti kroppaani 2,5h. Heti kun hän näki minut, hän osasi kertoa, mihin minua sattuu...

 Kultsu II:n heijastimet ovat nyt kunnossa, varsinkin pinnaheijastimet näyttävät toimivan, heijastintarra ei ole valitettavasti yhtä tehokasta. Muistakaa heijastimet ja valot pyörään!!

Vihdoin sain pumpattua jumppapallonkin. Jalkapumpulla onneksi onnistui, eikä tarvittu kuin 200 pumppausta. Kyllä, laskin ne :)

Operaatio jumppapallon loppu!

Huomenna on myös lääkärin kontrolli polvilumpiosta ja toivon, että pääsisin viimein tekemään esim. jalkaprässiä. Lihasmassa ei ole pahemmin suurentunut loukkaantuneessa jalassa, koska saan tehdä vain paljon toistoja, mutta vastusta ei saa olla. Itsehän jaksan ojennella sitä jalkaa vaikka 2 tuntia (jos pää kestää), mutta ei se lihaksia tuo takaisin. Muuten polvi on aika hyvä, joskus kipuilee, mutta lähinnä vain, jos joutuu istumaan kauan paikallaan.

Sain (entisiltä) työkavereilta ehkä läksiäislahjaksi ihan superhyvän veitsen. Jopa alkoi pilkkominen sujumaan!

Muuten olen yrittänyt saada elämääni jotain järkeä ja vähentää esimerkiksi tietokoneella roikkumista. FB-lakko on auttanut tässä kummasti ja viime viikkoina olen ehtinyt tekemään enemmän kaikkea muuta - jopa siivoamaan (on muuten mahtavaa, kun vihdoin pystyn siivoamaan melkein normaalisti, ihan en vielä pääse täysin kyykkyyn, mikä siivoomista hieman rajoittaa, mutta huomenna saan toivottavasti luvan alkaa tekemään loppuun asti vietyjä liikkuvuustreenejäkin).

Keittiön tervehdys...

Kolmen kalan keitto, uha.

Pelmeni. Nam.

Olen ehtinyt myös lomailla ja nauttia naapurimaiden tunnelmista. Venäjällä ruoka oli mahtihyvää ja muutenkin Pietari oli kaunis kaupunki puistoineen. Myös Skansen Tukholmassa oli vierailun arvoinen ihan näin aikuisnäkökulmastakin.

Parasta borssikeittoa, mitä olen ikinä syönyt...

Venäläistä jänistä.

Skansenilla.

Uusi alku - taas ...

Olen ollut oikeastaan viimeisen vuoden ajan sillä fiiliksellä, että olkapääni ei varmaan koskaan parane. Selväähän ei oikein ole ollut, miksi se on kipeä, mutta todennäköisimmäksi syyksi on todettu rustovaurio ja sille ei voi tehdä mitään - paitsi ehkä laittaa keinonivelen. Jostain olen nyt kuitenkin saanut päähäni toivonkipinän. Jos saisin eteenpäin kääntyvät hartiat takaisin paikalleen ja muutenkin balettitanssijan ryhdin, niin mitä jos sittenkin...

Nyt olen siis aloittanut taas kuntoutuksen uudella innolla. Olenhan kuntoutusta tehnyt tässä vajaan kolmen vuoden sisään miltei 1000 tuntia, mutta suoraan sanottuna, edelliset fyssarini ovat kohdelleet olkapäätäni tusinatapauksena, mitä se ei selvästi ole, ja täten kuntoutuksen  tulokset ovat olleet vähän heikot. Kiertäjäkalvosimiahan olen treenannut koko ikäni ja liikkuvuutta ei ole liian vähän jne. Silti ko. asioita on jauhettu, mutta kukaan ei - luoja ties miksi -  ole kiinnittänyt huomiota lavan oikeaan toimintaan, vaikka siitä jopa yksi lääkäri on maininnut fyssarilähetteessä. Minulle tuo lapatuki on täysin mystinen asia, vaikka olen käynyt pilateksessa jo viisi vuotta. Nyt kuitenkin fyssarini kanssa katsottiin esimerkiksi ylätaljan käyttö ja tajusin vihdoin, mitä ihmettä pitää tehdä. Tärkeää on saada olkapää 'taakse' (eli oikealle paikalleen), ettei kipeä etuosa saisi painetta liikkeessä. Tämähän ei siis saa tapahtua rintaa röyhistämällä, vaan nimenomaan lapatuella. Nyt olenkin siis treenannut ihan uudenlaisella metodilla olkapäitä - paljon pienemmillä painoilla, mutta paljon tarkemmin. Lisäksi hierojalla on käyty jo pari kertaa ja pientä rintalihasta on kaivettu auki ihan urakalla, tunnin hieronnassa ei ole käsitelty pahemmin muuta kuin täysin betonisia rintalihaksia. Terveellä puolella jumitus lihaksissa ei ole todellakaan paha, joten ei varmasti tee ainakaan huonoa tuolle vamaapuolelle, jos lihas saataisiin hierottua auki.

Polvi on melko hyvä. Edelleen on neljä viikkoa melko maltillista meininkiä, mutta olen toki saanut ajella sisällä pyörällä lyhyitä pätkiä pienellä vastuksella. 1000 toiston jalkojen heiluttelut kuuluvat  myös ohjelmaan, mutta lihakset eivät kasva mulla, jos en saa kunnon painoja kehiin, joten aika rimppareisi olen edelleen. Hermotusta onneksi treenaavat myös ilman kovaa vastusta tehdyt liikkeet. Olkapääprojekti toki rullaa koko ajan, mutta eniten keskityn kuitenkin nyt jalkoihin. Ne on saatava ensin kuntoon, ennen kuin keskityn täysillä olkapäähän.

Teippaus vasemmassa jalassa. Tosi hyvä teippaus olikin!

 Ruokailuja olen yrittänyt järkeistää. Yritän syödä terveellisemmin niin, etten söisi liikaa herkkuja vaan keskittyisin ruokaan. Sinänsähän painoni ei ole ikinä ollut mikään ongelma, mutta terveellinen syöminen ajoittain on. Toki syön pääsääntöisesti terveellisesti, mutta viikonloppuisin, kun ei käy töissä syömässä, olen välillä huomannut, että "puoli kiloa kasviksia"- periaate on vaihtunut "puoli kiloa herkkuja"- periaatteeseen.

Erään aamun aamupala, intialaista maitoteetä, vietnamislaisia kevätrullia ja aamun tuoremehu. Lisäksi puuro, joka oli jo syötty :)

Olen myös aloittanut uudessa työpaikassa. Seitsemäntenä työpäivänä ilmoitettiin yt-neuvotteluista, joissa suunnitellaan potkittavan kolmannes firman työntekijöistä pois. Yritän toitottaa itselleni, että minua ei olisi varmasti palkattu, jos minut potkittaisiin heti pois, mutta eipä silti paljon naurata. Tosiasia kuitenkin on, että olkapääni on suurempi murhe kuin mahdolliset potkut, joten yritän suhteuttaa, varsinkin kun en lopputulokselle voi oikein yhtään mitään.

Yhtenä piristyksenä elämässäni on ollut se, että olen muutaman kerran päässyt puhumaan tilanteestani samanlaisessa vammakierteessä olevan henkilön kanssa. Faktahan on, että joku "kolmen kuukauden lepo plantaarifaskiitin vuoksi"- henkilötkään eivät oikein tajua sitä, mitä se on, kun ei voi mennä edes vesijuoksemaan, koska vammat pahenevat siitä ja tätä kestää kolme vuotta (toivottavasti ei kovin paljoa pidempään). Vertaistuki on jotenkin auttanut tosi paljon, vaikka edistystä vammatilaneessa ei olisikaan tapahtunut, niin on ollut niin mahtavan hienoa päästä kertoman siitä henkilölle, joka elää samaa kohtaloa ja ymmärtää mitä tämä meininki oikein on.

Rohkeutta on...

"Rohkeutta on kun tietää, että on voitettu ja aloittaessaan, mutta aloittaa joka tapauksessa ja vie asian loppuun, kävi miten kävi. Hyvin harvoin voittaa, mutta joskus voittaa." -Lee Harper

Yllä olevan jutun vuoksi en ole myynyt märkäpukuani, koska se olisi luovuttamista, sen sijaan aloitan nytkin jumpan, jonka tarkoituksena on saada olkapää joskus kuntoon. Suunnitelmakin on selvillä, ensin polvi kuntoon, sitten jalat kokonaisuudessaan ja sitten tuon olkapään kimppuun, mikä saattaa olla mahdoton juttu voitettavaksi. Todennäköisintä on, etten voita tätä taistelua, mutta ainakin olen yrittänyt.

PS. Lause on kirjasta "Kuin surmaisi satakielen", joka on äärimmäisen suositeltavaa luettavaa.

Ongelmien määrä on vakio

Ei oo ollut kauheasti kerrottavaa. Polvi voi ihan hyvin ja jalalla kävelee hienosti (siis tuosta päänsärystä on jo luojan kiitos toivuttu). Ikävä kyllä seuraavaksi nitkautin selkäni todella pahasti ja podin sitä muutamia päiviä. Oli nähtävästi kuitenkin "vain" joku fasettilukko, joka aukeni lopulta ja selkä on ollut sen jälkeen tosi hyvä.

Kun selkä parani, leikkaushaava tulehtui. Lisäbonuksena tietysti olin juuri lähdössä reissuun oikeaan Eurooppaan, missä lämpötilat olivat yli 30. Vähän hidasta haavan paraneminen siis ollut, mutta nyt näyttä hyvältä, kun haava ei enää eritä mitään.

Kun haava alkoi näyttää paranemisen merkkejä, viime aikoina muutenkin pahana ollut olkapää otti uuden askeleen ja on ollut tosi pahana. Huolestuttaa todella paljon, kun olkapää naksuu ja on kipeä 90% ajasta.

Maanantaina on viimeinen lomapäivä ja pääsen fyssarille, täytyy tehdä siellä pitkän tähtäimen suunnitelma...

PDPH - elämäni "krapula"

Huhhuh. Ei voi muuta sanoa. Ennen en tiennyt, mitä tarkoittaa pääkipu (oikeasti, mulla ei ole ennen ollut pää kipeä), nyt tiedän. Kärsin tuossa muutaman päivän PDPH:sta, eli post-dural-puncture headache:sta, eli toisin sanoen lannepiston (epiduraali tai spinaali) jälkeen mahdollisesta posturaalisesta päänsärystä ja huonosta olosta. Oli kuin olisi ollut krapula, joka kesti reilut kolme päivää.

Kyseessä on siis joku epämääräinen tila, joka johtuu pois tihkuvasta selkäydinnesteestä ja tätä ei siis kaikki saa, eikä joka puudutuksessa. Ei ollut minullakaan ennen ollut puudutusten jälkeen tätä, mutta nyt oli. Tila alkaa vasta viiveellä puudutuksen jälkeen ja itsekin tunnistin tämän vasta perjantaina iltapäivällä, vaikka päätä olikin vähän särkenyt torstaina illalla jo. Kuvittelin kyseessä kuitenkin olleen vain nestehukan.. Perjantaina siis tajusin, mitä tapahtuu ja lauantai oli melkoisen hirveää tuskaa, asiaa ei kauheasti auttanut se, että piti matkustella pendolinolla ja käydä kummitytön synttäreillä, joista kyllä jouduin käytännön ahdinkotilanteiden voittamattoman pelastajan kyydityksellä lähtemään aika pian pois lepäämään. Tässä päänsäryssä hyvä puoli on se, että kun on makuulla, oireet menevät pois. Niinpä matkustin siis pendolla luultavasti melko lailla sammuneen näköisenä, kun roikutin päätä vaakatasossa koko matkan... Muuta hyvää tässä tilassa ei sitten olekaan, mukaan kuului siis myös melkoista pahoinvointia, jonka siskon lähipuskat saivat tuta ja muutenkin sellaista vuosituhannen krapulan meininkiä oli ilmassa. Pahinta tässä krapulassa oli se, että enpä itse aiheuttanut tätä olotilaa...

Polvi on onneksi parantunut hyvin ja pystyn jo kävelemään ilman keppejä. Tänään palasin yläkroppatreenin pariin salille. Polvi taipuukin jo arviolta 120 astetta avustettuna, enempää en uskalla kokeilla, ettei haava aukea. Nyt se on onneksi aika hyvin kiinni, toisin kuin perjantaina, jolloin siteiden poisottamisen jälkeen alkoi vuotaa.

Mun polvesta on tulossa varsinainen kaunotar näillä arvilla...

Ilman PDPH:ta tämä olisi varmasti ollut elämäni helpoin leikkaus ja siitä toipuminen, mutta pitihän tähänkin tietysti jotain ekstraa saada. Ensi kerralla (jota ei toivottavasti tule), taidan sittenkin harkita sitä nukutusta, niin paljon kuin sitä inhoankin....

Normikeskiviikko

Herään aamulla, jumppaan, käyn suihkussa, bussiin, sitten spinaalipuudutukseen, raudat polvesta pois, puudutuksen haihtumisen odottelua ja hakijan kanssa kavereille toipumaan. Ihan normikeskiviikko oli mulla. Tiedän nää jutut jo, lähinnä suhtaudun välinpitämätömästi siihen, että mua leikellään taas (miksei muuten kisoihin ikinä totu, vaan on ihan jännitystä täynnä, vaikka kysessä olis tyyliin joku testijuoksu).

Viimeinen poseeraus rautojen kanssa hoteissa sairaalakuteissa.

Sairaalassa oli aikaa vaikka katsoa kun tippa valuu...

Nyt siis on raudat poistettu polvesta ja pari kuukautta pitää ottaa tosi rauhallisesti, kun ne tosiaan poistettiin vähän etuajassa. Vähänhän tuo polvi nyt leikkaushaavoja kipuilee, mut muuten menee ihan kivasti, hitaasti pystyn yhden kepin kanssa köpöttelemään, vaikka jalka onkin melkoisessa paketissa vielä. Viikon tässä saikkuilen, sitten menen kolmeksi päiväksi työpaikalle ja aloitan loman. Loman jälkeen menenkin sitten ihan uuteen työpaikkaan, joten uudet tuulet puhaltavat. Viime viikolla siis irtisanouduin ja viimeiset päivät töissä ovatkin lähinnä hand overeita ja koneen putsausta.

Uusi polvi paketissa.

Yksi juttu mun pitää näin vielä sanoa, kun olen lueskellut kymmeniä kisaraportteja tänäkin kesänä. Triathlonista en kaipaa yhtään seuraavia asioita:

1. Peesausta
2. Säävalitusta (liian kylmä, liian kuuma, liian sopiva...)
3. Valitusta siitä, kuinka muut ui törkeästi ja iskuja satelee uintiosuudella, hei, se kuuluu lajiin, niin se vain on
4. Uskomattomia selityksiä siitä, miksi ihmeessä tapahtui katkeamisia jne. juoksuosuudella, on sitä ja tätä ja tuota selitystä, mutta harvemmin sitä todennäköisintä, että joko a) ei oltu palauduttu tarpeeksi edellisistä kisoista tai treeneistä tai b) (todennäköisin), pyörä tuli vedettyä liian lujaa.

On niitä muitakin, mutta nää on mua aina kyllä ehkä eniten kismittäneet. Toivottavasti kukaan nyt ei ota itseensä, mutta jos ottaa niin sitten ottaa.