maanantaina, marraskuuta 04, 2013

Se taipuu sittenkin!

Tänään on ollut suuri päivä. Olkapään liikkuvuuden kanssa on otettu meinaan sellaisia edistysaskelia, ettei tosikaan!

Tänään, kahdeksan ja puolen kuukauden tauon jälkeen sain vihdoin kädet selän takana yhteen myös näin päin. Kymmenen senttiä puuttuu normaalista, mutta jos otetaan huomioon, että eilen tuossa oli vielä 5cm:n rako kahden käden sormien välillä, niin tämä on ihan jäätävän suuri edistysaskel. Melko hienot pöksyt mulla muuten..

Ja ulkokierrossa saatiin ekaa kerta kepin kanssa avustettuna sormet maahan. Makaan tässä siis selälläni (mutta kun tukka ei oo hyvin, ei kehdannut ottaa kokovartalokuvaa :) Eilen tästäkin puuttui ainakin viisi senttiä ja aamullakin vähintään kolme.
Mahtava maanantai-illan päätös, vaikka jalat ei voikaan kovin hyvin. Nyt vain malttia kehiin ja eiköhän tämä anna uskoa siihen, että olkapäästä voi vielä tulla hyvä.

4 kommenttia:

Juha Heikkinen kirjoitti...

Ei mulla kyllä ikinä ole kädet taipuneet takana yhteen....

Kipa kirjoitti...

Heh, ei varmaan monella muullakaan, triathlonistit on tunnetusti erityisen nitkeaa porukkaa... Muakaan ei haittais, vaikkei taipuis, jos olkapää ei olis kipeä ja sillä vois tehdä asioita kuten uida tai kantaa painavaa kauppakassia, jostain kumman syystä nää ei vaan oo mahdollisia, tiedä sitten liittyykö rajoittuneeseen liikkuvuuteen vai johonkin muuhun :(

Fjurious kirjoitti...

Hip hei! Kyllä se siitä, kohta kummpoika voi opettaa sulle joogaliikkeitä :)

Kipa kirjoitti...

Hm, odotan joogaliikkeitä 'innolla'