torstaina, toukokuuta 30, 2013

Kipan piinaviikot osa 2


27.5 Yet another orthopedist - Torstaina magneettiin, säärien. Tappelen jälkikäteen vakuutusyhtiön kanssa sitten, koska olkapäävääntökin on vielä kesken (0,5h jonotusmusiikkia tänään tuli taas kuunneltua). Huomena olkapääortopedi.

28.5 Tänään itkin lääkärissä ekaa kertaa elämässäni, tähän asti oon onnistunut esiintyyn vastaaotolla aina ihan reippaasti, vaikka kuinka olis surkeeta, mutta nyt ei onnistunut. Oli olkapääkontrolli ja lääkäri kysyi, että mites käsi voi ja eihän siitä mitään tullut, nieleskellen jotain selitin ja näin. Lääkäri totesi, että käsi on kireä, paskamaista on, joillakin (it's me!) vaan nuo leikkaukset tuottaa sitä arpea enemmän ja näin, itse sille ei voi mitään tehdä ja omilla kuntoutuksilla tähän ei ole mitään merkitystä, se ei vaikuta, että mä oon tehnyt joka #%¤&#:n kuntousjumpan ja liikkuvuusjumppa on jäänyt yhtenä päivänä näistä 103:stä väliin (se oli se seitsemän ravintola-annosta, josta taisin erään alkoholipostauksen kirjoittaa). Pahimmassa tapauksessa joudutaan operoimaan uudestaan, mutta se on syksyn asia. Kysyin myös jaloista samalla. Sanoi, että magneetin jälkeen voisi tehdä hermoratatutkimuksen ja sitten vielä askelanalyysi. Lopullinen vaihtoehto olisi fascioiden avaus - siis leikkaamalla. En ala, ihan oikeasti. Onneksi toi lääkäri on sentään ihan ymmärtäväinen, jaksoi kuunnella ja tajuaa, että mä oon (vaikkei enää siltä itestä tunnu ollenkaan) urheilija ja ensimmäinen vaihtoehto ei ole lopettaa urheilua/vaihtaa taitouintiin. Silti ei naurata. Onneksi torstaina on se magneetti, vähän on vielä epäselvää tulosten jälkeinen jatkumo, mutta eiköhän mulla ole ensi viikolla taas lääkärireissu tiedossa. Soittoaika on jo olkapäästä ja... Muut harjoittelee 15 tuntia viikossa, meitsi juoksee lääkärissä ja fyssarilla saman verran. Onhan sekin tietty harrastus.

29.5 Eilen olin myös fyssarilla (edellisestä kerrasta olikin jo melkein viikko aikaa!). Jotain positiivistakin kuului päivään yllättäen, koska oikeastaan melkein mitään ei ole enää kielletty. Saan vetää jopa leukoja ja kahvakuulailla!!! Siis oikeasti saan. Ei sillä, en varmaan pääse enää yhtään leukaa, mutta hei. Kiellettyjä ovat enää jotkin pystysoudut, niskan takaa punnerrukset (joo, ei mun kädet sinne ees taivu) yms. liikkeet, jotka vaikuttaa epäkkääseen tms. Mut hei, siis mä todellakin menen kahvakuulailemaan, vetämään leukoja ja punnertaan. Ja mun rakas piinakaveri jumppapallo-ohjelma on taas valmiina alkamaan :) Muuten ei mitään kerrottavaa, paitsi että odotan innolla (no, miten sen nyt ottaa) huomista magneettia, ensi maanantain lääkäriä ja torstain soittoaikaa. Onpahan edes jotain, mitä odottaa.

30.5 Magneetissa käytiin, ma käyn hakeen kuvat. Kävin myös salilla. Sielä pienin kahvakuula on 8kg, joten vähän oli hankaluuksia. Etuheilautukset ja rinnalleveto onnistui ihan normaalisti, mutta tempausta kokeilin kerran todetakseni, että olkapäällä ei kyllä 8kg:llä sitä vielä tehdä. Käsi kun ei nouse ylös asti, niin kuulaa ei saa ihan ylös, jolloin se ei jää lepäämään koko käden varassa jne. Punnerruksia tein varovasti polvet maassa. Leuanveto ei taida vielä onnistua. En meinaan pystynyt edes roikkumaan (taas, käsi ei mene suoraksi ylös), totesin kuitenkin, että sellainen puoliroikunta jalat maassa tekee varmaan olkapään liikkkuvuudelle ihan hyvää. Tänään oli erityisen hyvä päivä, koska vakuutusyhtiön kanssa vääntö loppui ja asiat menivät niinkuin pitikin - vihdoin! Pääsen myös ensi keskiviikkona testikuvattavaksi magneettiin ja kiitokseksi saan lannerangan kuvat ilmaiseksi - ilman lausuntoa tosin, mutta sitten on kuvia. Ehkä kohta saataisiin siis edes selville, mikä niissä jaloissa on.

To be continued...

Ei kommentteja: