lauantaina, tammikuuta 19, 2013

Raikasta

Ilma on ollut viime aikoina melko raikas tosiaan tuohon ulkourheiluun, mutta kun on oikein pukeutunut, niin ei ole kauheasti haitannut. Eilen poljin alkuviikosta töihin jääneen pyörän kotiin. Matkalla ei tullut oikeastaan edes pahasti kylmä, paitsi silmistä, kun lasit jäätyivät kommandopipo viritysten vuoksi ja oli otettava lasit pois. Tämä vahvistaa vain laskettelumaskin tarpeeni talviurheiluun! Vauhti tuolla reissulla oli aivan huikeaa, kotona 15,4km:n matkan keskinopeus näytti 13,9km/h. Vähän taitavat nuo vaatekerrokset (kolmet housut, kuusi paitaa, kolme pipoa ja huppu ja sitä rataa) haitata, en mä yleensä nyt ihan noin hidas ole, vaikka traktorirenkailla rauhakseen ajaessa tuohon matkaan se tunti yleensä meneekin.

Sinänsä melko hauskaa, kun miettii, että olen joskus kunniakierroksella juossut 47 kierrosta, eli vauhti on ollut käytännössä juosten sama! Kunniakierros on siis sellainen juoksutapahtuma, jolla yleisurheiluseurat keräävät rahaa itselleen. Ideana on juosta tunnin ajan urheilukenttää ympäri ja sitten lasketaan kierrokset. Tätä ennen on voinut hankkia itselleen sponsoreita, jotka maksavat joko kertasumman tai sitten jonkun summan/kierros. Itse juoksentelin tätä lapsena/nuorena Eriksellä useinkin, ja sitten opiskeluaikanani kävin kerran nostalgian vuoksi taas Uiherlan kentän hiilimurskaradalla pistelemässä. Kierrokset lasketaan siten, että viimeisin kierros lasketaan vielä, jos sen vain ehtii aloittamaan ennen tunnin määräajan sulkeutumista. Itse siis ehdin silloin aloittamaan (muistaakseni noin kymmenen sekunnin turvin)  vielä 47 kierroksen (huom! 300m:n rata) ja näin tuli juostua tunnissa tuollainen 13,8 kilsaa. Sinänsähän tuo nyt ei ole vielä mitään kovin ihmeellistä vauhtia, kun puolimaraakin oon juossut paljon paremmalla kilometriajalla, mutta ihan hauskaa tuo oli ja tosiaan vauhti on ollut sama kuin eilisellä pyöräilyllä.

Tänään kävi sitten vähän lenkkeilemässä. Laitoin taas kommandopipon päähän, kun ajattelin, että on kovin kylmä. No, henki ei kulkenut, kun pipon läpi hengittely kostutti ilman ja otin pipon puolessa välissä lenkkiä pois. Syke tippui heti kymmenen pykälää, ja henki alkoi kulkea. Oli muuten oikein sopiva lenkkisää tuossa puoli yhden aikaan, ihana auringonpaiste ja ei mitenkään liian kylmä, puolet lenkistä jouduin juoksemaan ilman rukkasia, kun tuli liian kuuma. Pakkanen on siis pukeutumiskysymys ihan selvästi. Onneksi mun astmani on tällaista pakkasesta pitävää sorttia, vaikka totuuden nimissä olisi helpompaa, jos se pitäisi niistä kosteista ja kylmistä ilmoista enemmän.

Ei kommentteja: