Muksahteluja ja pyöräreissu

Vaikka viime aikoina olenkin kunnostautunut erityisesti muuttamisessa ja tavaroiden kantamisessa, on myös tietysti hieman kuntoiltu. Perjantaina pääsin jossain vaiheessa salille ja tein kaikenmoista kyykystä olkapäihin. Loppuun järjestin muille sali-ihmisille pientä komediaa aloittamalla jumppapalloilun nelosviikon. Jepjep. Pysyin polvillani siinä pallolla maksimissaan 5s kerrallaan. Kylkirutistukset olivat täysi katastrofi ja muut suoritukset eivät myöskään tainneet olla ihan tyylipuhtaita. Muksahtelin sen pallon kanssa ympäriämpäri "muutaman" kerran ja olin onnellinen, että ketään tuttuja ei ollut paikalla. No, hiki tuli kerrankin salilla, ainakin tuskanhiki.
Lauantain suunnitelma oli aloittaa uinnilla ja keskittyä sen jälkeen muuttopuuhiin. Suunnitelma ei mennyt ihan putkeen, kun unohdin tarkistaa uimahallin aukiolon lauantaina. Eihän se kympiltä auennut, joten kävelin kotiin vähän pakkailemaan ja sitten takaisin. Piti tehdä perustekniikkasettini, mutta kyynärpään pirulainen muistutti taas olemassaolostaan ja uinti jäi vähän lyhyeen, lopussa sitten tosin pistelin menemään pitkästä aikaa selkä- ja rintauintia vähän enemmän, että sain tunnin uinnit täyteen. Sunnuntaiaamu aloitettiin kävelylenkillä ja illalla kun kämppä oli puunattu lattiasta kattoon, mentin vielä salille. Unohdin (!) tehdä leuat, mutta jumppapallosetti sujui toisella kerralla jo paljon paremmin. Polviseisontakin piti jakaa vain kahteen osaan ja muutenkin tipuin pallon päältä yhteensä ehkä vain kolme kertaa. Vietin salilla aika kauan, kun ei tiedä koska taas pääsee.
Maanantain missio oli kuljettaa Silvia talviasumukseensa, eli polkea se kotikotiin 54 km. Suunnitelma eteni hyvin 3km, sitten satoi ekan kerran. 18 km:n kohdalla aloin ymmärtää, miksi monet valittaa, että jalat jäätyy pyöräilykengissä. 32 km:ssä satoi rakeita, 36 km:ssä sukat olivat sääreen asti läpimärät. 40 km:ssä kurjuus maksimoitiin pakettiauton heittäessä päälleni lätäköllisen kuravettä. 43 km:ssä yritin psyykata itseäni ajatuksella "Pirkan hiihdossa oli kamalampaa". 44 km:ssä edellinen ajatus ei enää oikein auttanut, kun muistin, että Pirkassa mukana oli kuitenkin suklaata. 50 km:ssä unohdin kylmyyden, kun täysperävaunullinen rekka tuli molemmista suunnista ja tienpientareen leveys oli 15 cm. 50,5 km:ssä olin selvinnyt ihmeekseni hengissä kohdalle osuneen parkkipaikan ansiosta. 54 km:ssä olin vihdoin kotona ja päätin suosiolla jättää pyörän pesun seuraavaan päivään. Odotan tosi innolla talvipyöräilyä.
Tänään oli vuorossa aamulla uintitekniikkaa tunti ja sitten illalla kävin vielä kävelemässä reilun tunnin. Huomenna myös uintitekniikka aamulla ja sitten suunnataankin Helsinki-Vantaalle. Jännää.