Islanti

21.5. Ehdin kuin ehdinkin tekemään kaiken, jopa huoltamaan Silvian kohtuullisen rapaisen pyörälenkin jälkeen. Lenkki, harmi kyllä, tosin jäi alle puoleentoista tuntiin. No, mutta siis pakattukin oli jo 23 minuuttia ennen bussin lähtöä! Turun satamaan mennessä ei havaittu mitään edes jääneen kotiin. Kotona tosin bussiin piti juosta, vaikka just Pöksyn kanssa puhutiin, että onneks ehdittiin hyvissä ajoin lähtemään. No, seuraavallakin olisi lopulta ehtinyt hyvin, pyhäpäivänä bussit eivät ole kovinkaan täynnä ja kulkevat nopeasti. Pispalan kohdalla- kun jo olin siis matkalla kohti Turkua- Suomen kevät näytti parhaita puoliaan ukkosmyrskyn voimin. Matkalla näin sateenkaaren ja silloin päätin, että tästä tulee hyvä reissu, vaikka mitä muuta tästä vois tulla, pohjoismaissa ei tarvitse välttämättä ees passia. Lentokoneessa tosin voinee tarvita. Nyt odottelen tylsistyneenä satamassa laivaan pääsyä. Ei ollut näyttää Kirsi Virtasen papereita, joten matkustan nyt siis yksin :) Voi Kirsiä, kun jäit rannalle. Ai niin, en muista mun ehdokkaan numeroa, toivottavasti sielä Reykjavikissa on listat, ettei tarvitse ulkomailla jättää tyhjää äänestyslipuketta. Arpoa ei uskalla, kun ääni vois mennä jollekin ällöttävälle Jani Sieviselle- Kike Elomaahan oli jo vaalikoneen mukaan mulle toisiks paras ehdokas, just joo.

22.5 Puolen tunnin päästä oon jo Götiksessä. Pääsin siis eilen laivaan, jossa kävin taxfreessa ostaan matkaevästä, minkä jälkeen vaan hyttiin kattoon Teho-osastoo jalopulta nukkumaan. Yöllä heräsin "muutaman" kerran käytävämeteliin, mun hytti kun oli lähimpänä hissiä (ja portaita). Aamulla ylös ja aamupalalle ja sitten satamaan tulon jälkeen kävelin rautatieasemalle. Aikaa ei mennyt edes kovin kauaa, mutta tulipahan todettua, että rinkka oli tosi hyvä. Junan odottelua puoltoista tuntia, meinas vähän nukuttaa, mutta vihdoin pääsin junaan, missä nyt siis istun. Täälä oon kuluttanut aikaani nukkumalla ja kattomalla vihoviimeisen Teho-osaston jakson. Kun oli erikoispitkä, niin siihen menikin kivasti aikaa ja nyt siis pitää enää puol tuntia kuluttaa aikaa ja sit Sonja onkin jo vastassa. Jos tässä vaikka yrittäis vähän näyttää ihmiseltä... Huomena tähän aikaan ollaan jo satamassa ja melkein Atlantilla. Jännää!

24.5 Jahas. Tapan aikaa Norrönalla. Tähän mennessä ollaan jo melkein missattu laiva Islantiin... No, mutta pääsin siis Göteborgiin, matkaseurasta puolet saapui vähän myöhemmin ja käytiin After workissa syömässä ja vielä kaupassa. Illalla koomasin, kun muut kävin muutamalla/bileissä ja yöllä kahen aikaan kohti bussia. Sato, joten hyvä lähteä pois. Bussi oli aivan täynnä ja matkalla ei oilkein nukkuminen onnistunut, kun ensin vieressä joku chattaili uutuutta kiiltävällä Macillansa ja kun se lopetti, niin jotkut läskit (sorry nyt vaan, mutta inhosin niitä niin paljon, että annan itselleni oikeuden käyttää tuota sanaa tän kerran) päättivät, että yöbussi on hyvä paikka jutella kovaan ääneen, ja tietysti vielä käytävän yli. Harmi, että ne idiootit istu mun vieressä ja edessä, joten mun unenlahjoillahan ei nukkuminen sitten luonnistanut lainkaan. No, päästiin sitten Köpikseen ja sieltä sitten puolentoista tunnin päästä junaan. Vaihto Fredericiassa ja sitten oltiinkin jo Esbjergissä. Käytiin vähän syömässä ja sit olikin 45 minsaa aikaa lähtöselvityksen loppumiseen, joten lähdettiin satamaan. Joo-o. Eihän sielä mitään kylttejä ollut. Kysyttiin porukalta, mutta ne neuvo meitä vähän väärin tai ei tienneet. Ongelma oli, että laiva oli lähtenyt Esbjergistä vasta kaks kertaa aiemmin, kun reitti oli muuttunut ja opastukset oli tosi huonot. Soitettiin sitten lipuissa oleviin numeroihin: ei käytössä/ ei vastata. Lipuissa ei mitään infoa, paikalliset ei tiedä, numeropalvelu ohjaa meidät vastaamattomaan numeroon. Aikaa jäljellä n. 10 min. Great. Mutta ei hätää- soitto Sarille, joka on käytännön ahdinkotilanteiden voittamaton pelastaja ja joka tälläkin kertaa ankaran googletuksen jälkeen löysi meille jonkun numeron, josta sitten saatiin neuvoja meidän taksille (joka oli metsästetty paikallisten avustuksella tällä välin) oikean paikan. Paikka ei tod. ollut sielä, missä me oltiin, vaan toisella puolella satamaa... Taksi ajoi meidät sitten lähtöselvitykselle, joka oli työmaakoppi ja ehdittiin kuin ehdittiinkin, aikaakin jäi 2 min! No, meidät ajettiin autokannelle bussilla, jossa haisi kala aikas lailla... Ja sieltä menimme sitten couchetteemme, joka oli siis autokannen alla ja hm. ainakin tilankäyttö on sielä maksimoitu. Kohtuullinen koppi, sielä on 9 sänkyä kolmessa kerroksessa noin 7 neliömetrissä. Ovet on epäkätevät jne, kukaan ei onneks ainakaan viime yönä kuorsannu, vaikka meidänkin couchetessa on meidän lisäks jotain vanhoja äijiä (ja joku mummo, joka tuijottaa). Nyt sitten kulutetaan aikaa Atlantilla. Tähän mennessä (laivalla yhteensä noin 24 h) oon käynyt kaks kertaa salilla venymässä ja muka kuntoilemassa, uimassa (tai siis lillumassa, ei sielä nyt uida voi, kun on niin pieni allas), saunassa, jossa ei tietenkään ollut kovinkaan kuuma, on pelattu korttia, käyty tax freessa, syöty, jne. Illalla leffaan ja sellasta. Niin ja aamupalalla nähtiin öljynporauslauttoja. Ne oli aika hauskoja, mutta en tajua, miten kukaan voi oikeasti selvitä sielä hengissä viikkoa pidempää, koska jo täälä on tylsää ja sen lisäks tää laiva todellakin keinuu. Ei oo onneks paha olo, tänään en oo ees ottanut pilleriä. Tulehduskipulääkekuuri kyynärpäähän on muuten tuottanut aika hyvää tulosta, ei enää satu ottaa paitaa pois, ainakaan kovin paljon. Lisäks myönnyin ja lisäsin venyttelyohjelmaan yläkropan venytyksiä. Ilmastointi tappaa mun kurkun, tai sit oon tulossa kipeeks - taas, koska kurkku on tosi kipee koko ajan, toivottavasti ensimmäistä, koska jälkimmäinen olis kyllä jo liian julmaa, kun olin ihan just.

26.5 Islannissa! Täällä sitä ollaan hostellissa middle-of-nowhere. En siis muista paikan nimeä, mutta Vatnajökullin vieressä ollaan. Jep, eli mitäs kaikkea sitä on tähän mennessä tehty? Sunnuntai meni laivalla, ja juuri kun olin kirjoittanut kertomukseni alkoi laiva keinua ihan hillittömästi ja alkoi tulla paha olo. Great. Pillerit ei oikein auttanut, mutta nukkuminen sitten helpotti vähän. Illalla vielä leffassa katsomassa Merirosvoradio. Niin, päivän aikana mentiin Shetlannin saarten ohi ja olis kyllä hienoa päästä niilläkin vierailemaan. Sit maanantaiaamuna ylös ja Fär-saarille Torshaveniin. Käveltiin lähinnä, paikka oli tosi pieni. Sää sielä oli tosi sekopäinen, saattoi paistaa kirkkaalta taivaalta ja kahden minuutin päästä satoi kaatamalla rakeita. Ja just kun sai sadetakin päälle aurinko paistoi taas... Niin. Käytiin katsomassa lisäksi jotain majakkaa ja paikallisessa ostoskeskuksessa. Ostin retiisejä, joita olikin ollut jo ikävä. Pökys, katokin, että retiisejä löytyy, jahka joskus tuun kotiin. Niin, Fär-saaret oli hienot, hienoja maisemia, pässejä keskellä kaupunkia, taloja, joiden katoilla kasvoi ruohoa, idyllinen hautausmaa ja ihana satama. Söpö paikka, mutta pieni ja todella tuulinen. Loppumaanantai menikin sitten nukkuessa, syödessä, tanssimattoillessa, pakkaillessa jne. Aamulla herätys ja ruoan jälkeen ihastelemaan Islannin rannikkoa. Oli aika hienon näköistä, pieniä vesiputouksia joka paikassa, lumihuippuisia karuja vuoria. Päästiin sitten Seydisfjorduriin, joka on rakkaan Eriksen kokoinen paikka, mutta jossa oli kuitenkin pankkiautomaatti. Niin ja yks kunnan työntekijä, joka leikkas shortseissa ruohoa (nainen), vaikka mä olin aika jäässä. Mutta sielä oli ehkä maailman söpöin vaaleansininen pieni puukirkko, ihan mun näkönen. Bussi, joka oli aika mielenkiintoinen (pikkubussi, jonka perässä peräkärry matkatavaroille) vei meidät kohtuullisia serpenttiiniteitä vuorten toiselle puolelle Egilsstadiriin, josta lentokentältä auto. Vielä kauppareissu ja matka kohti hostellia alkoi. Matkalla oli taas hienoja maisemia, siis ihan älyttömän upeita. Matkaa yhteensä 250 km Höfniin (hah, muistin paikan nimen),jossa pyörähdettiin ja sitten vielä hostellia kohti 50 km. Hostelli Vagnsstadirissa oli kiva ja mun opiskelijakortilla sai vielä alennustakin. Jesh! Ruokaa palloon ja huomena jeeppisafarille. Ai niin, oon kipee. Ei kiva, mutta ei kai sinänsä mikään yllätys.

27.5 Heräsin 5.20 ja aloin odottamaan, että kello soi kahdeksalta. No, soihan se vihdoin ja olo ei nyt niin kovin hyvä ollut. Kipeys siis vaivaa. No, syötiin ja mentiin odottelemaan ulos, että meidät haetaan jäätikkösafarille. Sitten soitettiin, että meidät on unohdettu. Great. No, ajettiin sitten safarin lähtöpaikalle, josta meitä alettiin kiikuttamaan kohti Vatnajökullia kivoja vuoristoteitä jeepillä. Mä tykkäsin, kaikki muut ei. Perillä saatiin ajohaalarit ja kypärät ja lähdettiin ajelemaan, mä ohjasin ja Anttu oli kyydissä. Ajeltiin ensin vähän aikaa jäätiköllä ja pysähdyttiin. Tehtiin lumiukko, aurinko paistoi ja oli mahtavaa. Sitten jatkettiin matkaa ylämäkeen ja me hieman ajauduttiin pois reitiltä. Mahtivalinta oli tietenkin yrittää tiukkaa kurvia toiseen suuntaan (pysähdyttymme ensin miettimään - ja eihän me edes mietitty - seuraavaa peliliikettä) ja mitä siitä seurasikaan? Sinnehän me kellahdettiin kumoon kelkan kanssa. Mitään ei sattunut, mutta sitten piti hetken odotella, että retken vetäjä palasi auttamaan neitoja hädässä... Onneksi kyseinen jätkä repeili meille ja me repeiltiin takaisin, kelkka saatiin oikein päin ja mekin päästiin näköalapaikalle. Tätä, eh, sattumusta kyllä on naurettu tänään vähän enemmänkin... No, palattiin superlujaa takaisin, välillä mentiin kuuttakymppiä, ja selvittiin pahemmitta kommelluksitta takaisin. Jeepillä alas ja reissu oli siinä. Oli kyllä mahtava keikka, välillä ajettiin pilven keskellä, välillä aurinko paistoi, jne. Maisemat oli ja on koko ajan mahtavat. Pienen tankkauksen jälkeen päädyttiin taas autoon ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen. Jökulsarlon oli eräänlainen lahti meressä, jossa uiskenteli jäälohkareita. Tosi hieno paikka. Toisella puolella salmea oli mustaa hiekkaa. Aika hauskaa, ihan erilaista kuin normihiekka, pehmeää, mutta märkä hiekka ei sotkenut ollenkaan. Meren pauhu oli mahtava. Pienen ajelun jälkeen löydettiin huoltis, josta saatiin juotavaa, kaksi edellistä yritystä ei tuottanut tulosta. Pysähdyttiin Vikissä kaupassa, ja ostin hienoa islantilaista sukkalankaa, puikot siis vain viuhumaan. Sitten käytiin taas yhdellä mustalla rannalla, jossa oli myös meressä kivenlohkareita, paikan nimi oli Reynisdragar. Saaga kertoo, että lohkareet meressä ovat kivettyneen laivan mastot. Trolli/peikko heitti kolmimastoisen laivan mereen, jossa se sitten kivettyi. Rannalla oli myös luolia ja jänniä kivimuodostelmia. Ranta on muuten jossain äänestyksessä päässyt ainoana ei-trooppisenarantana top 10 hiekkarannat listalle, eikä suotta, vaikken trooppisilla rannoila olekaan käynyt, niin en usko, että ne tämän rannan kauneutta pystyy voittamaan mitenkään. Täällä myös näin lunneja, lähettivät serkuille sinne Herwoodiin terveisiä. Pienen ajelun jälkeen päästiin Skogariin hostelliin, jossa meidän tuurilla oli vähän leirikoululaisia. Hostellin vieressä oli lisäksi tosi hieno vesiputous, yksi Islannin kauneimmista, Skogarfoss. 60 m korkea putous pauhasi hienosti, sitä pääsi katsomaan sekä alhaalta, että ylhäältä tosi läheltä. Ikävä kyllä kipeys vähän haittasi kokemuksia, mutta mahtavaa on ollut. Matkalla on koko ajan erilaista maisemaa, pilven ja vuoren rajaa ei näy, kivien päällä on outoa sammalta, hiekka on mustaa... Ei tätä voi tajuta ja olen päättänyt, että tulen Islantiin vielä uudestaan. Nyt nukkumaan, jos huomena olis jo terveempi, kun käydään katsomassa muun muassa Heklaa ja Geysiria ja ajaakin pitäisi osa päivästä. Ajaminen on itse asiassa tähän asti ollut ihan hauskaa, ei ole ollut kovin paljon esteitä, mitä nyt välillä lampaita tai pöröjä tiellä.

28.5 Leirikoululaiset oli ihmeen hiljaa, joten uni tuli ihan hyvin ja aamu valkeni yhtä kipeänä, jos ei vielä vähän kipeämpänäkin kuin eilen. Aamupalan jälkeen matkaan kohti Heklaa. Hetken ajamisen jälkeen päästiin pienemmälle tielle ja alkoi hieman tuulla, ajaessakin oikein tuntui. Tuulen voimakkuus selvisi kokonaisuudessaan, kun pysähdyimme katsomaan Heklaa. Auton ovi paiskautui kiinni heti kun sen oli saanut punnerrettua auki. Kävelykään vastatuuleen ei oikein luonnistunut, tuulta vasten sai nojata ihan tosissaan, myötätuuleen olisikin sitten voinut tehdä satasen maailmanennätyksen. Hekla ei oikein näkynyt kunnolla, koska huippu oli pilvien peitossa, mutta se on kai aikas tavallista. Seuraava kiintopiste olikin sitten geysirit ja kuumat lähteet, joille saavuttiin ehkä noin 100 km:n jälkeen. Nähtiin joku pieni geysir, Strokkur, joka purkautuu aina n. 10 minuutin välein, itse iso Geysir on purkautunut viimeksi vuonna 2000, eikä ikävä kyllä nytkään päättänyt purkautua :( Kuumat lähteet höyrysi ja paikalla haisi mätä kananmuna. Täällä muuten lämmin vesikin haisee mädältä kananmunalta, siis se, jolla käydään suihkussa. Itä-Islannissa ei noin ollut, mutta se ei olekaan ihan geotermisellä alueella. Geysireilta Gullfossille, joka oli kyllä tosi hieno. Paikalla päästiin taas myös ihailemaan Islannin säävaihteluita ja kastuttiin parissa minuutissa täysin, kun rankkasade yllätti. Aurinko alkoi paistamaan, kun saatiin vaihdettua kuivat vaatteet ja päästiin autoon... Viimeinen kohde Islannin "maaseudulla" oli Pi-jotain-jotain, joka on eräänlainen luonnonpuisto, jossa on jotain ensimmäisiä islantilaisia istuntoja pidetty. Paikka on Unescon maailmanperintökohde ja sinänsä ihan vaikuttava, vaikka mä nautinkin enemmän vesiputouksista (no, oli sieläkin sellainen), meren pauhusta ja jäätikön äärettömyydestä. Täälläkin tietysti sade yllätti. Sitten olikin kohteena siirtyminen Reykjavikiin. Selvisin hengissä ajamisesta useampikaistaisissa liikenneympyröissä, vaikka autoja tulikin joka suunnalta ja kaupungissakin päästiin vihdoin parkkiin, vaikka oon kyllä oikeasti maailman surkein kaupunkiajokuski. Reykjvikissa tähän asti on käyty kaupassa ja laitettu ruokaa, huomenna aamulla auton palautus (en varmasti enää aja!) ja retki Blue Lagoonille sekä hengailua Reykjavikissa. Lauantaina ratsastaan ja katselemaan paikan yöelämää. Toivottavasti nyt vaan parantuisin. Kyynärpää on onneksi ainakin nyt hyvä, tänään tosin otin vielä viimeisen setin tulehduskipulääkekuurista, joten saa nähdä, mitä kohta tapahtuu. Mutta: ensi kertaan taas.

29.5 Aamu alkoi ilman ääntä ja koko päivän sitten harrastettiinkin raakkumista. Auton palautuksen jälkeen päästiin hetkeksi nettiin ja Facebookiin, huh mikä helpotus. Sitten lähdettiinkin kohti Blue Lagoonia, jossa lilluttiin kivasti parisen tuntia ja lähdettiin takaisin. Ihan jees paikka, vaikka olikin turisteille suunnattu ja mä tykkään enemmän toiminnasta kun lillumisesta. Lisäksi tuuli älyttömästi ja koska altaat oli ulkona, pää jäätyi aika tehokkaasti. Hiukset tuli Lagoonin vedestä tai siellä käytetystä hoitoaineesta aivan omituisiksi, ihan kuin olisi tehty joku vahakäsittely hiuksille. Hiukset oli kuitenkin niin karkeat, että en saanut niitä edes vartissa selvitetyksi ja lopputuloksena oli poninhäntä, joka oli ehkä ranteen paksuinen. Illalla ei tehty mitään kovin erikoista, vaan tehtiin ruokaa, käytiin shoppailemassa (kaikki sai ostettua kortteja, vaatteet oli kivoja, mutta kalliita) ja siinä päivä sitten oikeastaan menikin.

30.5 Ratsastuspäivä. Päivä alkoi sateisena, mutta ääni ei ollut ihan niin pahasti kadoksissa kuin eilen. Hiukset käyttäytyi ikävä kyllä edelleen rastamaisesti. Ratsastusretkelle meidät haettiin pikkubussilla, jolla ajettiin n. 45 min Reykjavikista etelään päin. Perillä saatiin sateen varalle sadevaatteet, jotka olivat "tosi kauniit" oranssit kumipuvut. Hevonen alle ja menoks. Mun hevonen oli kivan virkku, menohaluja olisi ollut, mutta toisaalta se oli aikas itsepäinen. Matkalla päästiin vähän tölttäämäänkin ja välillä sain hepan ko. askellajia menemäänkin ja se oli tosi kivaa. Pääosin kuitenkin ärsyynnyin letkan viimeisenä, kun mun hevonen oli hieman virkumpi kuin edellä menevät ja tilaa ei oikein ollut. Lisäks en oikein kuullut ohjeita, miten issikan saa tölttäämään (enkä ymmärtänytkään oikein, kun ohjeet annettiin ruotsiksi...), joten pääosin menin sitten ravia. Hyvin osasin vielä keventää ja harjoitusravikin meni ihan kivasti. Mutta töltti oli tietysti parasta. Laukkaa ei menty, koska kaikki ei ollut ennen oikein ratsastanut. Retki päättyi vielä pienen joen ylitykseen, joka piti tehdä yksitellen, jotta vetäjä sai otettua meidän kameroilla kuvia. Mä olin viimeisenä, ja mun heppa ei ihan pitänyt siitä, että jäi yksinään toiselle puolelle jokea ja osoitti sen aika selvästi. Ihmeekseni sain pidettyä hevosen kurissa (muutenkin ihmeen hyvin löysin rasastuksen rytmin monen vuoden jälkeen) ja sitten vuorollani pääsin minäkin joen toiselle puolelle. Tallille takaisin ja satulat pois hevosilta ja vähän omenapaistosta syömään. Hyvää oli. Ja ratsastus oli kyllä tosi kivaa, täytyy mennä Tampereellakin taas joskus. Takaisin guesthouselle päästyämme lähdinkin kohti Suomen suurlähetystöä tarkoituksenani äänestää. Lähetystö löytyi ja kansalaisvelvollisuus hoidettiin. Samalla tuli nähtyä palanen Reykjavikia. Tässä sitten vain odotellaan iltaa: "Girls just wanna have fun".

1.6. Istun lentokoneessa ja jo pois Islannin maaperältä :( Baarireissu oli ihan hauska, vaikka mentiinkin lopulta paikkaan, joka ei ollu mun mielestä kovin kiva ja kurkku oli tosi kipee. Lähdin sitten aiemmin pois, mutta muutkin tuli jo parin tunnin päästä. Islannissakin oli koulunjenlopettajaisviikonloppu, joten teinejä oli liikkeellä aikamoisia määriä. Seuraavana aamuna sitten odottelin ehkä neljä tuntia, että muut aktivoituisi ja sitten lähdettiin vähän tutkailemaan Reykjavikia. Käytiin ensin viikinkivene-ötökällä ja sitten piti mennä kirppari/kauppahalliin, mutta koska oli helluntai, niin eihän se sitten tietenkään ollut auki. Nyt jäi hai maistamatta. Käytiin myös yhdessä pikkupaikassa, jossa sain kommentteja, joiden voimalla kävelen entistä innokkaammin rappusia ja kyykkään salilla ;) Sitten käytiin katsomassa Reykjavikin kuuluisaa Hallgrimskirkjaa, eli kirkkoa, mutta se oli rempassa ulkopuolelta, joten elämys jäi vähän heikoksi. Sisäpuolelta kirkko oli kuitenkin kivan valoisa ja hieno. Illalla käytiin vielä syömässä kolme ruokalajin illallinen, johon kuului hummerikeittoa, valasta ja rahkaa. Kaikki oli tosi hyviä. Maksaminen ravintolassa ei ollut kuitenkaan ihan yksinkertaisinta: jouduin opettamaan tarjoilijalle vähän prosenttilaskua, jotta pääsimme kunnialla paikasta ulos. Illalla sitten pakkailua, nukkumaan ja kello 3.30 ylös ja kohti bussiasemaa, josta matka lentokentälle alkoi. Islanti jäi siis taakse, mutta palaan sinne vielä, olen siitä varma.

Junassa matkalla kohti Århusia. Perillähän tässä piti olla jo 25 minuuttia sitten, mutta edessä on vielä ainakin tunti. Juna on seissyt ja käytiin välillä takaisin yhdellä asemallakin lähteäksemme sieltä kohta taas samaan suuntaan, mistä just oltiin tultu. Kuulutukset on tietty vaan Tanskaksi, joten mulla ei ole mitään hajua, mitä täälä tapahtuu, lähettelen vaan mua vastaan tulevalle proffalle tekstareita, että tuun puol tuntia myöhässä ja kohta, että enpäs tiedä ollenkaan, että koska tuun. Oon yrittänyt kysellä vähän noilta tanskalaisilta, että mitä täälä tapahtuu, mutta eipä niitäkään oo sitten vissiin niissä kuulutuksissa kauheesti informoitu, koska nekin on aikas lailla pihalla... Tää on kyllä hienoo. No, onneks olkona on hieno ilma, junassa ei toimi ilmastointi, nälkä vaivaa, konnareita ei näy missään ja kurkku on yhä edelleen ihan pirun kipee. Tää vierailu on siis alkanut ihan loistavasti. Jesh, juna hidastaa taas... Ei tosin taideta vieläkään olla Frederician asemalla, jonne on nyt tässä yritetty päästä jo yli tunti, kun matka oikeesti kai kestäis jotain vartin.