lauantaina, kesäkuuta 13, 2015

ROM, nastarenkaat ja juoksuaskeleet

Olen näemmä tarinoinut tänne viimeksi pari viikkoa sitten. Nyt voisi taas, loppuvan lomaviikon kunniaksi jotain kertoa. Eteenpäin on menty aika valtavasti, vaikka tällaisena päivänä, kun porukka starttailee Himoksella triathloniin, Forssassa puolimaraan, Paimiossa Venloihin ja Jukolaan sekä Kauhajoella tempoon, ei paljon naurata. Yritän aktiivisesti unohtaa sen, että mä en ehkä enää koskaan ole noissa geimeissä mukana (erityisen epätodennäköiseltä näyttää triathlon, vaikka jonkun toivonkipinän vielä kytiessä en olekaan myynyt märkäpukua).

Ensin mennään range of motioiniin, eli näin vammautuneiden kesken ROM:n. Se on parantunut huimasti. Viime viikolla superfyssarini yritti tappaa minut kipuun, aiheuttaen kuitenkin mobilisoinneillaan sen, että polvi taipui edellisen 110 asteen sijasta 125 astetta (siis pakotettuna, ei muuten). Tästä on reilussa viikossa päästy eteenpäin vielä 15 astetta, kun tänään mittasin suuren tuskan kanssa 140 astetta kulmaviivottimesta taipumaksi. Siis wow! Tällaista suorituskeskeistä ihmistä kyllä hymyilytti.

Näillä mä mittaan...
Vaikka polvi autettuna taipuukin jo aika kohtuullisen hyvin, ei se yksinään oikein sitä tee, mutta pyörän päälle pystyy sisällä jo istahtamaan. Ajelu on kuitenkin ollut varsin rajoittunutta, koska nyt kun polvi on alkanut sallimaan pikkaisen pyöräilyä, tulin luonnollisesti heti ensimmäisenä lomapäivänäni flunssaan ja se onkin jatkunut koko viikon. Huoh. Ennen flunssaa ehdin kuitenkin kerran ajamaan jopa 10minuuttia ja laitoin ihan pyöräilypöksyt tätä suoritusta varten jalkaan fiilistä tuomaan. Tänään sitten totesin, että voisin ehkä uskaltautua ajamaan ulkonakin, kun flunssa oli laimentunut pikkuköhäksi. Matkana olisi vajaa 1km kauppaan. Ulkona ajaminen on paljon jännempää kuin sisällä ja melkein jo hylkäsin ajatuksen, kun totesin, että Kultsussahan on pirskatti vielä nastarenkaat. Päätin kuitenkin tsempata ja vaihdoin kesärenkaat alle. Melko paljon muuten inhoan Kultsun renkaiden vaihtoa. Se on muuten ihan ok, mutta olen kuullut huhuja, että maasturia ei kannattaisi kääntää ylösalaisin keulassa olevien nesteiden (älkää kysykö enempää) vuoksi. Tämä johtaa siihen, että mielestäni takarenkaan irrotus ja takaisinlaitto on aivan älyttömän haastavaa, muutenhan olen renkaanvaihdossa melkoinen guru ja maasturin renkaat ovat erittäin helppo case. Polvi kesti oikein hyvin kauppaan ajelun, vaikka totesinkin, että putkelta ei kannata vielä ajaa ja myöskään rotvallien ylittäminen samalla tyylilllä kuin ennen ei kannata...

Pyöräilyvarustus
Muuten olen myös juossut kymmenen askelta (lääkäriltä on lupa), todeten, että ehkä vielä hetki odotellaan uutta kokeilua. Vesijuoksussa pystyin jo etenemään kierroksen ennenkuin sietämätön kipu alkoi ja hetkittäin pystyn jopa unohtamaan polven normiaskareita tehdessäni. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa.
Epäilyttävä kuva. Ihan kuin siinä olisi kuoppa!

Koska urheilu on melkoisen kortilla vielä hetken (vaikka kolme kerta päivässä tehtävä jumppa viekin aikaa ihan älyttömästi), niin nyt on ollut aikaa tehdä asioita, mitä en normaalisti ehtisi. Olen vihdoin suorittanut verkkokursseja, joita olen pitkään aikonut suorittaa ja olen ehtinyt osallistumaan kummilapsieni elämään täysin erilailla kuin jos urheilu veisi elämästäni 15-20h/viikko. Tämän ansiosta alle kaksivuotias kummityttöni osaakin sanoa jo varsin virheettömästi 'pingviini', viisivuotias kummipoikani tuntee haamupainin viralliset säännöt ja kaksivuotias kummityttö osaa kuntouttaa kipeän sormen ;) Olen myös tavannut uuden suosikkini, Maurixin.

Maurix, villasika

2 kommenttia:

Fjurious kirjoitti...

Erittäin vakuuttuneena tihrustelin taas tuota luovaa toteutusta kulmamitasta ;) Ja ulkopyöräilystä myös plussaa. Viikon aikana listatuista liikuntamuodoista voisit listata myös kalliokiiipeilyn Helsingin metsissä ja metsäleijanlennätyksen.
TOV ja posse kiittää ja kuittaa.
Me tullaan huoltojoukoiksi, vaikka osallistuisit vain 1/100-triathlonkisaan Hippokisoissa. Kyllä sä vielä nouset!

Kipa kirjoitti...

Ei oo turhaan kouluja käyty ja Studia-messuilta kulmaviivottimia kerätty ja muutettu ympäri Suomea 10 kertaa, vihdoin löytyi käyttöä!!! Ja on ihanaa, että mulla on uskolliset kannattajajoukot (ja lukijat), jotka ei pienistä vastoinkäymisistä säikähdä vaan ovat aina vaan vakuuttuneita kaikesta toiminnasta, mitä täällä päin harjoitetaan, niin järjetöntä kuin se olisikin ;) Te autatte jaksamaan ja uskomaan tähän juttuun!