Ei huvita.
1. Turku.
2. Treenaaminen. Tänään kävin aamulla uimassa. Sain mä tonniviissataa uitua ja sitten alkoi sattuun kyynärpäihin. Ei pitäis olla tollasia viikon taukoja mulla missään, kun alkaa heti paikat prakaan. Myönnän, pari viikkoa on jäänyt myös aika heikolle venyttelylle ja hierojalla en oo käynyt sitten helmikuun. Uudessa työssä ei oikein ergonomia oo kunnossa ja "askartelin" sitten itselleni Cell:stä (hyvä kirja, suosittelen) ja fysikaalisen kemman (en suosittele) kirjoista jalkatuen, jos se auttais, kun tuolta oletettavasti nää käsiongelmat juontaa juurensa. No, ei siis huomenaamulla eikä myöskään illalla uimaan, koska ei kädet kestä.
Tänään illalla vähän yritin pyörittää. Nelkytminsaa todella kevyesti korkeella kadenssilla, mutta polvi ei vaan tykkää, tai siis polvet. On vaikea tykätä treenaamisesta, kun joko sattuu, tai koko ajan pitää pelätä, että sattuukohan kohta. Siis ei mitään sellaista "en jaksa enää"- sattumista (sehän on parasta!) vaan sellaista "mitä nyt taas"- sattumista.
3. Punttis. Tästä en oo oppinut kahdeksassa vuodessa tykkäämään ja tuskin koskaan opinkaan. Eilisen puntin jälkeen huvitti tosin radalla about 1.5 kilsan ilman kenkiä juoksu. Ihan kamalan kovasti huvitti.
Ruoanlaitto muuten kanssa huvittaa. Tänään oli menussa basilika-hernesosekeitto ja graavilohisalaatti.
4. Pyörän huolto. Miksi, oi miksi Silviasta on kadonnut taas yksi ruuvi, satula ei pysy paikallaan ja miksi en ole aiemmin vaihtanut niitä stemmejä ja miksi ihmeessä niiden veloplugien (vihaan vannenauhoja) tilaaminen on muka niin vaikeeta?
5. Blogin kirjoitus. Siksipä lopetankin tämän tähän. Siis ihan kokonaan. Jos jossain törmätään (tuskin ainakaan kovin monessa niistä mun alunperin suunnittelemista kisoistani kyllä), niin älkää kysykö, miten jalat tai kyynärpäät jaksaa, sillä jos ne jaksaa tosi hyvin, niin kerron kyllä. Kerron, vaikkette haluais kuullakaan. Tsemppiä kaikille treeneihin ja kisoihin ja mitä nyt ikinä tykkäättekin elämässänne tehdä.
"Whether You Think You Can or Can't, You're Right"--Henry Ford
I can, do you?
7 kommenttia:
:( On ollut mukava lukea sun reenailuista ja oon ehkä sitäkin kautta innostunut opettelemaan tota uintia (se on ollu mulle sellanen kammolaji).
Olin itse kipeänä puolisen vuotta (jatkuvaa yskää, kuumeilua, noroa, verikokeita, kuvia, plaahplaah) ja tuntui että reenaaminen on koko ajan uudelleen aloittamista ja päätin ettei jaksa enää aloittaa alusta. Crossfit on sen verran intensiivinen laji kanssa, että sitä on sekä fyysisesti että henkisesti aina vaikea aloittaa... Nyt päätin jättää crossfit:in hetkeksi ja aloin kokeilla muita juttuja Wendleriä (punttia), uintia, pyöräilyä vähän ja lopulta otin mukaan muutaman WOD:in ja oon pystynyt tällä systeemillä reenata viikossa enemmän (koska kroppa ei oo niin kuollut koko ajan niistä WOD:eista) ja samalla oon ollut kun lapsi karkki kaupassa kun oon päässy tekemään "uusia" juttuja. Mä oon jo päättänyt lievittää ens talven kaamosmasennusta sillä että harjottelen talvilajin, kuten laskettelun (josta hyvin huonoja kokemuksia).
Siis kukaanhan ei kysynyt mun mielipidettä mutta koska on pakko tunkea nenä sinne minne se ei kuulu, niin päätinpä jakaa sen sitten kuitenkin.
Toiv.löydät vielä motivaation ja jatkat meidän muiden motivoimista ;)
Ainiin, ja mä muutin vuoden alusta töitten perässä Asikkalaan...joltain kantilta katsottuna Turku voisi olla jopa ihan houkutteleva vaihtoehto (vaikka Tampereen tyttöjä olenkin ;) )
Nyy, kiva kuitenkin kuulla sun mielipide, vaikkei sitä kysyttykään jakiva kun oot päässyt reenaileen monipuolisesti. Usko pois, uintikin alkaa pikkuhiljaa sujumaan siitä kyllä. Suosittelen tekniikkakurssia, jos vaan ikinä mahdollista. Mut jos hei oot jo harjotellut käännöksiäkin, niin kyllä se siitä. Itsehän jaksoin silloin joskus ihan alkuun uida jonkun 25m (ja aikaa meni varmaan minuutti) ja sit lepäsin päädyssä kuolleena pari minsaa. Pikkuhiljaa sieltä nousin ja vaikka tekniikassa on vielä paljon parannettavaa, niin vauhti on kyllä kiihtynyt mahdottomasti alkuajoista.
Joo, mutta en usko, että ihan heti jatkan bloggaamista (treenejä kylläkin parhaani mukaan). Noi kaikki krempat on masentavia, ja niistä kirjoittaminen masentaa vielä vaan lisää, joten jos jatkaisin kirjoittamista, niinblogi pitäisi muuttaa vammablogiksi. Ja mun pitää nyt vaan yrittää kotiutua Turkkuseen, ja se ei nyt tapahdu ainakaan bloggaamalla ja asioista valittamalla :0
No hö.
Ollaan sitten ihan pimennossa...
Hyviä treenejä joka tapauksessa, toivottavasti paikat kestää ettei ihan stoppia tule kuitenkaan!
No voi nöks. Mistäs mä nyt stalkkeroin sun elämää? Kai sitä on pakko alkaa soitella useammin ;)
Ei vaan, ymmärrän täysin. Hermionen ajankäytölläkin on parasta pitäytyä niissä asioissa jotka tuottaa itselle hyvää fiilistä. Mun pitää vaan etsiä jonkun toisen tehopakkauksen treeniblogi aiheuttamaan huonoa omaatuntoa...
Kiitos näistä postauksista, tätä blogia on lukenut ihan aidosti mielellään!
Juu, mä toki tiedän, että mun blogin lukeminen tuottaa suurta mielihyvää miljoonille ihmisille kun oon niin tosi lahjakas kirjoittaja ja mun elämä on niin tosi jännää. Ikävä kyllä sen kirjoittaminen ei enää tuottanut mulle, joten laitoin itseni teidän kaikkien edelle nykyaikaiseen itsekkääseen tyyliin.
Sitäpaitsi Mikko: Se olen kyllä minä, joka on täälä ihan pimennossa.
Mut ei hätää, kyllä mä jatkan treenailuja, jos ei Itämeren hait syö mua avovesiuinneissa ;)
Jep, uskotaan että jossain kesän tri-kinkereissä nähdään.
Tsemiä treeneihin!
Lähetä kommentti