Kova jakso

Takana taitaa olla poikkeuksellisen kova treenijakso, kun peräkkäisiä reenipäiviä on ollut yhteensä 11, yleensähän mulla on ollut se yksi lepopäivä viikossa tavoite. Mutta nyt onkin kolme vapaapäivää! Ne tulevat kyllä tarpeeseen, koska olen aika jumissa ja poikki ja reeneihin lähtökin tekee vähän tiukkaa. No, reeneissä on sitten kyllä kivaa, paitsi jos pitää uida perhosta sprintteinä/uida takaperin tai tehdä lähtöhyppyjä (on muuten tosi vaikeeta uida takaperin, kokeilkaapa uida kroolia väärään suuntaan siis niin, että kädet menee päinvastaiseen suuntaan kuin vaparissa ja etenet siis jalat edellä, pullaria ei saa käyttää). Vähän kyllä huolettaa tuo uinnin tulevaisuus täältä lähtemisen jälkeen, kun ei ole enää ohjattuja reenejä. Asialle on kyllä pakko tehdä jotain, etten vain taannu. Toisaalta, itse asiassa enemmän kuin uinnista, olen huolissani kyllä siitä pyöräilystä, juoksu nyt yleensä sujuu multa varsin pienellä panostuksella (jos siis jalat kestää).

Mutta takaisin pääasiaan, eli viime viikko mentiin siis muutenkin aika kovaa, tällä viikolla sitten vähän rauhallisemmin. Tai no, en mä ihan kauheesti tota reenailuani rytmittele, koska juoksut ja pyöräilyt on niin rauhallisia kun pystyn tekeen joka tapauksessa (mikä ei pyöräilyssä ole kovinkaan rauhallista), mutta
uintireeneissä meillä on tarkka rytmitys . Treenit on muuttuneet myös niin, että perjantaisin on meillä hitailla tehopäivä, kun muut tekee sillon jotain palauttavaa. Meillä treeni kestää siis yleensä 1,5h ja kun muut ui noin tunnin, niin meillä onkin sitten kivasti lopussa kolme rataa. Tämä tarkoittaa aina loppuun jotain viestiä tms. Itsehän en ikinä oikein ymmärrä, mitä tapahtuu, kun ei se valmentaja ikinä vaivaudu mulle selittämään, vaikka kysyisinkin (perjantaisin on se tympein niistä). Toistaiseksi olen kai kuitenkin treenikavereiden suosiollisella avustuksella kai uinut aina oikein matkan oikeaan aikaan oikealla tyylillä. Viime perjantaina jostain syystä saatiin vielä rangaistus, ja siellähän sitten punnerrettiin altaan reunalla reenien lopuksi. Omat ojentajat olivat tulessa jo valmiiksi torstain tehoreenistä ojentajille, joten aika tuskallista oli.

Tiistain ja sunnuntain reenit sisältävät periaatteessa enemmän tekniikkaa kuin perjantaiset, mutta kyllä sielläkin nykyään tehdään aika paljon silti ihan vaan
uintia eri nopeuksilla. Tämä on välillä aika vaikeaa, kun pitäisi tietää, mitkä ovat EN1 ja EN2 vauhdit. Meille on kyllä lähetetty tästä taulukot, mutta ne ovat vain niille, jotka uivat 200m kolmeen minsaan tai alle. Siinä sitten arvailen vauhtejani ja yritän uida EN2:sta EN1:stä lujempaa ja oletettavasti uin sen liian lujaa. Tässä ongelmaksi tulee usein se, että sielä altaassa on tosi paljon porukkaa ja siinä jonossa kun uidaan, sitä helposti alkaa uimaan vähän liian kovaa, vaikka yritänkin mennä aina sellaiseen väliin kuin uintivauhtini edellyttää. Onneksi moni muukin on sisäistänyt tämän järjestyksen, vaikka siellä onkin muutama, jotka aina tunkevat itsensä sinne jonon ensimmäiseksi, vaikka ovat hitaimpia. Siinä sitten koko letka joutuu ohittamaan heidät. Yksi asia, mitä en myöskään reeneissä oikein ymmärrä on, kun jotkut lintsaavat tekniikkatreenistä. Ja kolmas on se, että miten se voi ihan oikeasti olla niin vaikeaa sisäistää, mitä siinä ohjelmassa (tanskaksi!) sanotaan. Jos siellä sanotaan, että 30s tauko settien välissä, niin silloin se on 30s tauko eikä 10s ja erityisesti ei pidä valittaa sille, joka sitää 30s taukoa pitää, että mikset jo mene. Ja jos ohjelmassa sanotaan, että joka kolmas 100m sekaria, niin silloin se mennään sekaria, eikä 75m kroolia+25m selkää. Pienehkö avautuminen tekee aina välillä hyvää :) Toisaalta, tiistain reeneissä valkku kysyy nykyään aina multa, että missä kohtaa ohjelmaa ollaan, kun muut ei oikein tunnu olevan ikinä varmoja, että paljonko on jo tehty ja mitä seuraavaksi, joten ehkä se on ihan normaalia, että muu porukka on ihan pihalla.

Jep, mutta uinnissa siis jaksotetaan treenejä, muuten en kauheasti sitä tee. Juoksulenkeissä ei ole mitä jaksottaa, sali nyt on salireeniä ja pyöräily taas... No, pyöräilyhän on täällä aika hassua. Jos kuvittelette, että täällä ei ole mäkiä, niin olette kovin väärässä. Superjyrkkiä mäket täällä eivät tosin ole, mutta pitkiä sitten senkin edestä. Mäet ovat sellaista hidasta kidutusta ja voivat helposti olla yli kilometrin pitkiä. Tasaista maata ei sitten löydykään, joten tuo pyöräily on sellaista kilometri ylämäkeä/kilometri alamäkeä yhdistelmää. Huh. Koska olen niin huonossa kunnossa, niin aika rankkaahan tuo on ja sykkeet ovat joko pilvissä tai tosi alhaisia. Ikävä kyllä ne mäet ovat kuitenkin niin jyrkkiä, että ylämäkeä on pakko polkea ihan tosissaan, jos sen haluaa päästä ylös polkemalla, eli kunnon
peruskestävyyslenkkiä on aikas vaikea toteuttaa. Mutta kai se tästä, kun palaa Suomeen ja sielläkin lumet sulaa, niin saadaan enemmän sitä tasamaatakin mukaan kuvioon. Ja positiivisena asiana voin kyllä pitää sitä, että olen lopettanut melkein kokonaan putkelta polkemisen, ainoastaan lähtö"kiihdytyksissä" sitä enää nykyään tulee harrastettua.

Mulla on muuten aika ikävä luistelua, voikun pääsis retkiluistimilla Nässylle/Saarikyliin (tai edes Pynsän kentälle) viilettämään. Siinä kasvais kivasti
se peruskuntokin, jota täälä niin kovasti kuuluttelen.