Älä kerro äidille

Ei ole treenailu nyt oikein sujunut. USA:ssa sain aikaiseksi käytyä tasan kerran lenkillä. Se olikin sitten astetta kivempi lenkki, mittari kipusi hellelukemiin, ja lenkkeilin siis joulukuussa shortseilla ja topilla. Salille en päässyt kertaakaan, venyttely jäi tekemättä, iltaisin olin nimittäin aina täysin koomassa. Uusia uikkareita uitin noin puoli tuntia hotellin altaassa, joka oli normaaliakin hotelliallasta pienempi.

Seuraava viikko ei paljoa parannusta tuonut. Yhä edelleen väsytti vaan koko ajan. Sain sentään käytyä lenkillä (edettiin viikkoon, jossa kolmesta kilometrista juostaan 75% kolme kertaa viikossa), salilla ehkä kerran, uimassa pari kertaa ja kerran pyöräilemässä. Pyörä kävi ensin kuukausihuollossa ja taas kulki kummasti paremmin, kun renkaatkin olivat hieman täydemmät ja muutenkin. Vaihteita ne ei kyllä olleet säätäneet kovin hyvin, olisi pitänyt käydä valittamassa, mutta en ole ehtinyt. Pyörä on kyllä kiva, ja rullaa hyvin, vaikka renkaat ovatkin kovin leveät ja kuviolliset, mutta kyllä sillä päästelee kivasti menemään. Lähdin siis hieman lenkille. Taisi hieman sataakin, koska gorepöksyt olivat takaisin tullessa niin märät, että niistä sai vääntää vettä. Sää ei sinänsä pahasti menoa haitannut, olin ottanut mukaan kunnon varustuksen. Juomaakin muistin tällä kertaa ottaa mukaan. Äiti ei silti olisi ehkä tykännyt, että päädyin ajelemaan tiellä, jossa ei ollutkaan katuvaloja. Siellä sitten pyöränvalon kanssa yritin nähdä, missä tie menee, vastaantulevat autot häikäisi kivasti. No, onneksi täällä on pyörätiet (joilla voi oikeasti myös ajaa lenkeillä toisin kuin Suomessa suurimmassa osissa pyöräteitä), joten ei tarvinnut autojen seassa kulkea, mutta kyllä sitä välillä vähän penkan puolella käytiin. Onneksi on CC :)

Motivaatiota on tällä viikolla syönyt se, että polvi tulee yhä edelleen kipeäksi (ei juoksussa tosin ainakaan pahasti, mutta pyöräilyssä) ja kyynärpää on alkanut kenkkuilemaan varsin pahasti, ja työt ei ainakaan auta asiaa. En ole ehtinyt kamalasti uimaan ja kuntouttamaan kaikenmaailman tapahtumien ja joululahjojen värkkäämisen vuoksi, mikä on varmaan kyllä vaikeuttanut tilannetta. Kysyin kuitenkin valkulta (tämä on kiva valkku, erityisesti, koska ei ole itsekään tanskalainen, niin selittää aina reenit englanniksi, joten ei tarvitse aina kysellä joka välissä), että onko uinnissani jotain, mikä voisi aiheuttaa tota ongelmaa ja sanoi, että ainakin käden palautus on kaikkea muuta kuin rento. Eli pitäisi varmaan alkaa taas käydä uimassa fingertip-drilliä. Kun olisi aikaa... Kävin myös asiasta lääkärissä, kun alkoi haitata töitäkin, ja lääkäri tuomitsi vamman golfarin kyynärpääksi ja suositteli sellaista tukihihnaa. Uidessa sitä ei vaan voi pitää :( Tämä golfarin kyynärpää oli mun ykkösdiagnoosini ennenkuin vaihdoin sen hermo-ongelmaan. No, ensi viikolla ei ole reenejä, ja sitten olen viikon Tsekki-Slovakia tourilla, joten ainakin kyynärpää saa periaatteessa levätä siksikin, ettei tarvitse tietokonetta räplätä työpäivää ja sitten vielä illalla kotona. Jumppapalloilussa olen edennyt ysi-viikolle ja onhan se aika tuskallinen setti. Olen muuten huomannut, että palloissa on kyllä paljon eroja. Pienemmällä ja löysemmällä pystyn jo seisomaan pallon päällä jotain kymmenen sekuntia. Tämän viikon uinnit jäivät yhteen ja sekin meni täysin pieleen, koska sain aivan järkyttävän krampin tiistain reeneissä (pohje on vieläkin tosi kipeä). No, nuo reenit oli muutenkin aikas turhat, olivat vähän jo joulumielellä tehdyt ja oli vielä sijainen, joten mentiin vaan jotain viestejä ja drillejä tyyliin ui vasemmalla kädellä ja jalalla rintaa, oikealla kroolaa. Vähän hyödyllisempiäkin juttuja tosin oli, mutta silloin kuolin kramppini kanssa altaan reunalla. Tällä viikolla ei ole voinut käydä oikein pyöräilemässä, koska täällä on nyt vähän liikenne sekaisin ja tiet heikossa kunnossa, koska täällä on lunta ainakin kymmenen senttiä. Itsehän kävin tänään lenkillä ihan fiiliksissä (juoksua 90% kolmesta kilometrista), mutta muuten kaupunkin on vähän sekaisin ja porukka ilmoittaa vaan olevansa töistä pois. Lenkillä tulee yleensä porukkaa vastaan vaikka kuinka, mutta nyt ei kyllä ollut ketään kulkemassa ja ihmiset katselivat minua kummastuneina, kun posket punaisina ja kasvot hymyssä juoksin/kävelin ulkoilmassa ja lumen keskellä. Oli kyllä kiva lenkki.

Voi muuten olla, että seuraava päivitys on vasta ensi vuonna, onhan tässä nyt ensin vähän Saksaa, sitten joulua, sitten kesälomaa ja vielä äitikin tulee tänne, joten reenailu on varmaan vielä heikommissa kantimissa seuraavina viikkoina kuin viime aikoina. Toivottavasti kirjoituksen selkeys paranee ensi vuonna, tämä päivitys on ainakin täyttä sekamelskaa.

Hyvää joulua!

PS. Tänä vuonna taidan päästä perinteiselle jouluaattolenkille :) Ensi viikolla saakin jo juosta 3km ilman kävelytaukoja ja silloin katsotaan, onko siitä fyssarin tekemästä lisätuesta oikeasti mihinkään. Pitäkää peukkuja.