Rauta vääntyy

Kuten siis jo aiemmin kerroin suunnitelmistani, on nyt edessä tiukka punttikuuri. Ja loputonta uinnin harjoittelua toki myöskin.

Alkuun haluan palata vielä niihin kivoihin tapahtumiin, eli tässä voitte ihailla (?) hienoa loppukiriä.
Jouduin itse katselemaan videon ehkä seitsemääntoista kertaan, ennenkuin pystyin keskittymään muihin seikkoihin kuin siihen, miten tyhmältä näytän ja miettimään, pitäisikö ensi kerralla laittaa joku kivempi paita ja josko hiukset olisivat sittenkin paremman näköiset ponnarilla, eikä kisakampauksella (vaikka härrekuud, enhän mä voi kisakampaustani mihinkään vaihtaa, kun se on aina tuollainen ollut). Päästyäni näistä traumoista (miksi kaiken pitää olla aina niin vaikeeta?) suostuin myöntämään itselleni, että juoksu näyttää tossa kyllä paljon paremmalta, kuin miltä se tuntui ja lisäksi olen onnellinen siitä, etten käytä trikoita. Sitten vasta niitä traumoja olisi!

No niin, ja sitten itse asiaan eli viikon kulumiseen. Maanantaina oli vuorossa uinti tekniikkapainotteisesti. Uintia yhteensä 2350, josta drillien osuus 1350 ja verkkojen parisataa. Loppuun yritin kovasti vielä vähän kellua. Maanantaisin on aina pieni itsetunnonkohotuspäivä, kun on naisten vuoro, ja muut uimarit uivat ihan rentomeiningillä, kun meitsi paahtaa silmät kiiluen (onneksi uimalasit aina vähän huurtuu, niin kukaan ei huomaa :).

Tiistaina oli pelkkä salipäivä. Vuorossa leukatesti (riittävä testitulos juurikin saavutettiin \o/), jalkoja ja loppuun vielä jumppapallo-ohjelma, jonka kakkosviikko ei luojan kiitos ole ihan kauheasti ykköstä pahempi. Kauhulla odotan kuitenkin sitä, kun muka kuuden viikon päästä pysyn polviseisonnassa sen pallon päällä. Ei tule tapahtumaan. Leukaohjelma on tohon verrattuna varsin inhimillinen, vaikka näyttääkin paperilla pahemmalta. (Pöpsy ja Sari, ohjelma odottaa teitä sähköpostissa, että siitä vaan vääntämään).

Keskiviikkoaamu ei valjennut, vaan pimeässä vääntäydyin uimaan. 2400 yhteensä, pätkissä. Harvinaislaatuisesti ainoat tekniikkajutut oli alkuverkan potkut. Illalla salille keskittyen yläkroppaan lähinnä ja vatsoja tietty loppuun. Niin ja leukojen nelosviikon ykkönen, vika teki tiukkaa, mutta meni tahdonvoimalla.

Torstaina alkoi jo kohtuullisesti olemaan kuolemaolo (jonkun pitäisi olla oikeasti pakottamassa mut nukkuun ennen puoltayötä), mutta jollain ihmeen keinolla väänsin itseni uimaan. Tekniikkaa taasen vuorossa yhteensä about 950, yhteensä 1850. Alkoi huomaan, että kroppa alkaa väsymään ja tekniikka todellakin pysyi koossa tasan sen verran, etten hukkunut. Iltapäivällä nopea sali, jossa kyykkyä, pohkeita, olkapäitä, rintaa ja jumppapalloilua. En koskenutkaan leuanvetoon :) Ja sitten salilta hierojalle. Olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa sinne hierontaan, tällä kertaa tosin sattuikin ihmeen vähän.

Tänään oli sitten vuorossa uintipäivä. Töiden jälkeen hallille ja tällä kertaa suuntasin sinne sitten sen meidän ruotsalaisviestijoukkueen uimarijäsenen kanssa. En ollut mietinyt sen enempää ohjelmaa, järkytyin kun tyyppi kertoi, että hän aikoo tehdä puolen tunnin alkuverkan! Huhhuh! Itse uiskentelin kahdensadan pätkissä yhteensä noin 1800, saatoin mennä vähän laskuissa tosin sekaisin. Yritin vähän tarkkailla, että kääntyykö kroppa samanlailla molemmille puolille, mutta eipä se nyt ihan tainnut niin olla. Eli sitä sitten parantamaan ens ma, tänään en kauheasti halunnut muuttaa tekniikkaa, jotta saisin sitten kommentteja siitä, miten uin. Payman sanoi, että uinti on ihan OK:n näköistä, mutta esimerkiksi vasen jalka potkii polvesta, ei lantiosta lähtien. Ja mä kun oon keskittynyt vaan oikeeseen jalkaan, kun oon luullu, että se on se ongelmallinen... No, toi oli onneks aikas helppo korjata, vielä kun sais sen automaattiseksi, kun keskittyy vaikka siihen rotaatioon... Tyyppi jäi muuten uimaan kun mä lähdin sitten kotiin, tekee aina kuulemma kahden tunnin uintireenin. Huh! Kerroin myös, miksi uin, eli että haaveilen triathlonista, ja siksi pitäisi oppia uimaan nopeammin. Hänhän sitten innostui, että voitais tehdä joukkuekisa, jossa hän ui, ja mä juoksen. Yks pyöräilijä vaan uupuu... Että innokkaat saa ilmottautua. Ja munkin pitäis ehkä vähän kyllä tota juoksua petrata. Tai no, edes se, että voisin juosta, olis plussaa tossa touhussa. Niin, mutta positiivisia vammauutisia: kyynärpää ei ole ollut alkuunkaan kipeä tällä viikolla, vaikken kyllä muista, että olisin näin paljoa minään viikkona uinut.

Huomenaamulla jatketaan raudan parissa ja sitten onkin iloinen jälleennäkeminen IMT:n kouluporukan kanssa jatkuen haikeisiin läksiäisiin kaikille. Ja yritykseen juottaa baarikaapin sisältö muille. Piirakat paistuu uunissa, joten myös ruokakaappia yritetään kovasti samalla tyhjentää.