On päiviä, jotka voisi vaan unohtaa.

Kipeys jatkuu. Ei urheilua. Kävin tosin keilaamassa, kun en halunnut toista kertaa sitä perua. Tämän lisäks oon ollu töissä. Öö, ykstoista tuntia. Otin paperit mukaan, jotta voin kirjotella huomena apurahahakemusta ja tehdä ekan esitelmän, sunnuntaina on sitten harkkatyön vuoro. Töissä ei nyt oikein suju. Yhdet analyysit yhteistyökumppanien kanssa on kaikkea muuta kuin selvät ja olen nähnyt niiden eteen vaivaa oikeasti ihan älyttömästi, mutta silti niistä jauhetaan. Ymmärrän sen toki, mutta mulla olis nyt tsiljoona muutakin juttua tehtävänä. Noiden takia siis kävin Turussakin ma (ja menetin sen päivän) ja nyt ne tulisivat miltei väkisin maanantaina Tampereelle, mutta sitten taas koko maanantai menisi siihenkin. Katotaan nyt mitä tapahtuu. Tää työstressi ei ainakaan auta tervehtymiseen, eikä sekään, että teen liikaa töitä. Toisaalta, mitä muuta mä nyt sitten tekisin, kun oon taas kipee. Alkaa vähän risoon tää tällanen. Yritetään nyt kuitenkin parantua Islantiin mennessä. Olis ollut kyllä kiva päästä uimaan ennen sitä vielä ja pyöräileen, mut ei nyt näytä kovin todennäköseltä, koska tänään on ollu kaikista kipein olo.