Vanajavesiuinti 2011, 3000m harrastesarja

Valmistautuminen avovesiuintiin oli tasan yhtä hyvää kuin niin usein ennenkin. Perjantaina siis unohdin syödä, menin nukkumaan joskus kahdelta, kun kello soi vartin yli viis ja tällaista. En tosin usko, että tämä kauheasti vaikutti, olinhan edellisen yön nukkunut ihan hyvin ja kyllä mä sitten korvasin energiavajetta eräillä hiilihydraattipitoisilla jutuilla, joita voitte ihan vaan arvuutella.

Tosiaan, ensin bussilla Malmille, sitten puksuttimella Malmilta Tikkurilaan ja vielä maitojunalla Hämeenlinnaan. Jonotusta, vessajonotusta, tyytyväisyyttä siitä, etten osallistu SM-sarjaan (vesi +18), vähän käsien pyörittelyä, märkkäri päälle jne. Sitten mentiinkin jo veteen ja pisin yhtäjaksoinen uintimatka ikinä edessä, eli 3 kilsaa. Oonhan mä reeneissä toki uinut reippaasti ylikin, mutta uintireenit on vähän erilaisia kuin pistellä menemään ilman taukoja koko matka. Lähdin taas oikeasta reunasta, koska se on mulle aika hyvä paikka. Paitsi ettei nyt ollut, koska jostain kumman syystä ajauduin oikealle koko ajan. Kiemurtelin vaikka kuinka tai se poiju  vaihtoi jatkuvasti paikkaa, epäilen vahvasti jälkimmäistä. Uin rauhallisesti ja ekan kiekan jälkeen aikaa oli mennyt vajaa 20 minsaa. No, sitten aloin kiemurtelemaan vasemmalle. Loistavaa. Uin ensin väärää poijua kohti, mutta kyllä se oikeakin löytyi lopulta. Tässä vaiheessa alkoi olla jo vähän vaikeaa nähdä maali- ja lähtöalueen poijua, lasit kun olivat melkoisessa huurussa (etsin puoli kahdelta yöllä sitä sellaista huurteenestoainetta, mitä mulla kyllä on ja joka toimii, mutten löytänyt vartissa ja luovutin). Iloisena yllätyksenä jouduin karmeaan aallokkoon ja tuntui, että lähinnä menen taaksepäin. Jälkikäteen kerrottiin, että kolme venettä päätti ohittaa uintipaikan sillain melko vauhdikkaasti yhtä aikaa. No, kaksi kilsaa täyttyi  ja viimeinen jäljellä. Perässä oli monta valkolakkista, jotka oli samalla matkalla. Kohta ei ollut perässä, vaan menivät ohi, kun uin taas väärää poijua kohti, törmäsin vastaantulijaan(!), uin liikaa oikealle, liikaa vasemmalle, liikaa oikealle, liikaa vasemmalle. Kääntöpaikalle pääsin. Edessä näin huurun läpi pari uimaria, joita päätin seurata, koska en nähnyt maalipoijua ollenkaan. Näin just ja just linnan, ja siis se linna oli ehkä parisataa metriä uintireitin vieressä. Yritin kiristää vauhtia, mutta eihän siitä mitään tullut, kun uin taas vinoon. Maalia ei näkynyt ennen kuin olin parinkymmenen metrin päässä. Sinne sitten vaan ja ajassa 1.01.57 suoritus maaliin. Sitten menin oksentamaan puolet Vanajaveden sisällöstä rantakivikkoon. Niissä veneiden aalloissa tuli meinaan taas otettua vähän vesinäytteitä ja sen jälkeen yökkäilin aina välillä sielä vedessäkin.

Suoritus oli ihan ok siihen nähden, että uinti on nyt ollut vähän heikoissa kantimissa. Toivoin tunnin alistusta, muttei tämä nyt niin huono ollut. Uin varmasti lisäksi aika paljon ylimääräistä, mutta avovesiuintiin kuuluu myös onnistunut suunnistus, joten sillä on turha selitellä verkkaista vauhtia. Ihan kiva tapahtuma oli, ensi vuodeksi selkä kuntoon (aika kipeeltä tuntuu nyt, vaikkei se itse uintia haitannut) ja viisi tonnia kehiin.Sijoitus oli 8/19. Jos miehetkin otetaan huomioon, niin silti olin siinä puolenvälin paremmalla puolella. Se on multa hyvä uinnissa - varsinkin kun täälä oli ehkä vähän keskimääräistä enemmän uintiorientoitunutta porukkaa.

Muutama viiden tonnin urhoollinen on vielä matkalla. Sielä ne poijutkin näkyvät. Voin kertoa, että aika pitkä tuo matka poijuille aina oli. Tai siis siltä se ainakin tuntui.