Mites täällä meillä menee?

Ei kovin hyvin ei. Jos hetken luulen, että olkapää olis parempi, niin kyllä se sitten taas muistuttaa itsestään. Eilisen spinnun jälkeen käsi ei oikeastaan ollut kipeä. Tänään aamulla herätessä se todellakin oli kipeä ja jatkuu vaan. Blah, alkaa meneen maku tästä jutusta. Pahintahan tässä on, että myös juoksu ja pyöräily (ja luistelu) ovat muuttuneet tämän vamman myötä aika vaikeiksi. Spinning sujuu, kun lepuuttelen kättä aina palautuksissa ja juoksu, kun juoksee osissa (tyyliin 6x10min) ja heiluttelee kättä väleissä. Nämä molemmat lajithan sujui vielä ongelman alkaessa ihan hyvin, mutta tässä lepuuttaessa on mun mielestä menty vain taaksepäin kaikessa. Nyt käsi tulee kipeäksi siis ihan kaikesta. Esim. nyt joulunpyhinä oli lepoa koko viikonloppu, mutta aattona rosollin pilkkominen oli liikaa kädelle. Hankaluutensa tähän juttuun lisää se, että liikkumattomuus ei tee hyvää mun muulle kropalle. Joulupäivänä oli pakko mennä lenkille, koska selkä oli niin kipeä. Juostessahan mun selkä liikkuu kunnolla, joten se auttaa ja auttoi selkäkipuun. Monia muita selkäharjoituksia en voi tehdä, koska ne liikkeet on taas olkapäälle myrkkyä. No, soittelin fyssarille ja kysyin neuvoja ja hän neuvoi, että kannattaa käydä uudestaan lääkärillä, josko olkapää kuvattaisiin, kun ei nyt vaikuta kovinkaan loogiselta sen toiminta. Lisähaasteensahan tähän mun vammaan antaa tää näyttöpäätetyö, joka ei varmasti ainakaan paranna oireita ja vamman syytä, mikä se sitten lieneekään.

Treenattu ei siis pahemmin ole. Tämän viikon saldo on siis tuo yksi juoksulenkki, spinnu ja pallo-ohjelma. Ei hyvältä näytä, ei. Eilen piti käydä kyllä myös salilla, mutta kello kuudelta aamulla totesin salin ovien takana, että sielä ei toimi lukot ja en päässyt sisälle. Kiva yllätys tuokin, jonka yritän korjata käymällä salilla ennen tämän päivän hierontaa. Ensi viikolla pitäisi alkaa kunnon treeni kohti kesää, mutta vähän heikolta kesä kyllä näyttää, kun kahdeksan viikon uintitauko ei ole auttanut käteen ja kaikki muukin treeni kärsii tästä. Spindessä sentään ollaan edetty ja selvästi jotain kehitystä on itsessäkin tapahtunut, koska eilen ihan sujuvasti (jos ei muistella sitä tosiseikkaa, että hölskyin satulassa samaan tapaan kuin ekaa kertaa ravia kokeillessani) 180 kadenssilla, kun vielä marraskuussa en olisi ikinä saanut jalkoja noin nopeasti pyörittämään.

Nyt palaan taas töiden pariin, kun aivojenlepuutustauko on ohi.

Kahvakuulailua

Taas pitäisi oikeasti lähteä kotiin, mutta kun sielä sataa. Tai siis mun pitäisi mennä pyöräilemään maastoon ja oon ihan into piukeena, kun sateellahan kaikki kivet ja juuret on ihan tosi liukkaita. Apua! Tänään aamulla kävin pitkästä aikaa kahvakuulailemassa. Koska tein tätä siis noin puolen vuoden tauon jälkeen, niin tein yhtä liikettä puoli minuuttia vain ja sitten puolen minsan tauko. Tälla tavalla koko settiin meni 20min. Normaalisti teen 1min/30s, joilloin aikaa kuluu 30min. Mun liikesarja oli seuraava:

1. Kahden käden etuheilautus
2. Yhden käden etuheilautus oikea
3. Yhden käden etuheilautus vasen
4. Mylly
5. Rinnalleveto oikea
6. Rinnalleveto vasen
7. Kahdeksikko jalkojen välistä
8. Tempaus oikea
9. Tempaus vasen
10. Kyykky
11. Työntö oikea
12. Työntö vasen
13. Sivukyykky oikea
14. Sivukyykky vasen
15. Vauhtipunnerrus oikea
16. Vauhtipunnerrus vasen
17. Pystysoutu
18. Turkkilainen ylösnousu
19. Sivuheilautus
20. Sj mave

Tykkään kahvakuulailusta kovasti, se on jotenkin hauskempaa kuin saleilu. Ajattelinkin, että korvaan yhden salikerran viikossa kuulailulla. Kuulailu on myös erittäin kokonaisvaltaista, kun keskikroppa joutuu työskentelemään koko ajan. Kuulan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, jos sitä ei ole koittanut aikaisemmin. Tekniikka on osattava, muuten sillä on helppo rikkoa itsensä. Itse kävin aikanaan kahvakuulakurssin, jolla perustekniikat opeteltiin.

Lopuksi palasin myös vanhan kunnon jumppapallo-ohjelman pariin. Ihmeen helposti eka viikko meni, mutta eiköhän tässä vielä hymy hyydy, on se sen verran kuumottava ohjelma.

Ei ihmeempää

Eli kiirettä pitää. Oon siis viime viikolla saleillut, juossut, pyöräillyt, uinut, luistellut sekä saattanut jumppapallo-ohjelman loppuun. Viikon uinneista kaksi oli ehkä sairainta treeniä mitä olen tehnyt. Ensin oli perjantaina pisin uintini ikinä, eli 4,4km ja sunnuntaina sitten piti paahtaa 14x100m lujempaa kuin 3x300 metrin testissä keskimääräinen satkun aika (tauot tollasta 15-25s). Se on mulle lujaa, vaikkei muille ehkä oliskaan. Olin ihan hyytelönä noitten jälkeen ja sen jälkeen oli  lähinnä kettuilua, kun ohjelmassa luki vielä sarja, jossa piti uida mm. 50m täydellisellä tekniikalla. Ei tainnut olla kovin täydellistä. Sunnuntaina oli muuten tosi kivaa, kun ensin kävin pyöräilemässä myrskyssä tunnin. Ihmeekseni liikeellä oli enemmän porukkaa kuin lauantai-aamuna ennen kasia. Olkapää on pikkusen parempi onneksi, mutta selkä on itkettävän kamala. Jotain hyvää tosin siinäkin, eli ei kyllä tuu enää uinnista kipeeks, jos en vaan tee mitään tyhmyyksiä (delffareita tms). Tällä viikolla onkin sitten jäljellä vielä pyörää, uintia, juoksua, salia ja luistelua. Että aika ei käy pitkäksi, kun töitäkin pitäisi tehdä taas ihan hulluna.

Loppuun kuva sunnuntain brunssista. Tarjolla juustosarvia, lohi-parsakaalipiirakkaa, amerikkalaisia pannukakkuja, hedelmäsalaattia, minttuista mansikkapirtelöä, paria juustoa ja lakritsijuuri-tähtianis teetä. Ei pöllömpää.

Syntynyt juoksemaan?

Oon tässä viime aikoina rampannut selkäni vuoksi fyssarilla jo muutaman kerran. Tuomiot ovat olleet tylyjä, pakarat ei aktivoidu, selän tukilihakset ei aktivoidu, mikään ei aktivoidu. En osaa kävellä, en osaa istua saatikka seistä. Vastaanotolta on poistuttu lukuisien jumppaohjeiden ja epätoivoisen mielen kanssa: enkö osaa mitään? No, tänään olin jo melkein valmiiksi itku silmässä, kun mukana oli lenkkarit ja tarkoituksena oli analysoida juoksua. Jos en osaa edes seistä oikein, niin miten paljon juoksusta löytyy vikaa, onhan mulla noi 30 astetta väärään suuntaan sojottavat polvetkin. No, tämä tietysti todettiin heti. Sitten aloin juoksemaan. Koska nykyään jostain kumman syystä juoksen välillä päkiällä (oikeasti, en mä tiedä, mistä se tuli, samat kengät, joissa korkea kanta, samat lenkit ja niin vain huomaamatta saatan pistellä tunnin päkiäaskeleella, vaikken tietoisesti edes yritä), niin tsekattiin sekä kanta- että päkiätyylillä juoksu. Ja niin. Fyssareiden leuat taisivat vähän loksahtaa, koska totesivat mulle juoksunäytteiden jälkeen, että siinä ei ole mitään vikaa. Juoksussa jalat korjaa itse itsensä ja muutenkin yläkroppakin toimii hyvin. Voi että olin onnellinen! Tämähän ei siis tarkoita sitä, että mulla olisi jotenkin hyvä juoksutekniikka, ei tässä katsottu mitään juoksun taloudellisuutta tms. mutta jalat on kunnossa ja kuulemma maakosketuskin on nopea ja hyvän kimmoisa. Todettiin vielä, että koska en osaa kävellä, mun lienee parasta juosta joka paikkaan, kuten masai-heimolaiset.

Muuten tässä on taas puuhasteltu. Kevyt viikko on ohi ja se oli oikeasti kevyt. Ekat luistelut takana ja pikkuhiljaa pysyn jo pystyssäkin. Olkapää vaivaa pahasti. Tulehduskipulääkekuurista ei ole mihinkään ja vaikka kädellä tekeekin ihan mitä vaan (itse tekeminen ei satu), niin esim. repun kantaminen on melkoisen ikävää. Ensi viikolla täytyy käydä uudestaan lääkärissä, jos käsi ei nyt ala näyttää mitään paranemisen merkkejä. Pyörään on vaihdettu nastat ja pyöräily on melkoisen tuskallista nyt. Uinti oli viime viikon lopussa ihan jumissa, mutta eilen taas oli vähän jotain toivoa tekemisessä. Juoksu on juoksua, tällä hetkellä en kauheasti siihen panosta, vaikka ajattelinkin käydä jonkun vitosen käydä harjoittelematta kiskaisemassa vielä tämän vuoden puolella. Jumppapallo-ohjelma on kuin varkain edennyt vikalle viikolle ja on keksittävä uusia ärsykkeitä piakkoin.  Hyvä tästä tulee, kun vaan selkä ja olkapää saadaan kuntoon. Nimikin komeilee jo Challenge Aarhusin osallistujalistalla, ja Finland Ice Maraton siintää mielessä. On niin paljon juttuja mitä odottaa, ja niistä vähäisin ei ole reilun parin viikon päästä olevat uintitestit. Saas nähdä, onko menty eteen vai taaksepäin.

Luistelun odotusta

Meneillään on kevyt viikko ja aika kevyeksi tämä oikeasti varmaan jääkin. Punttisaleilu ja kahvakuulailu ovat hankalia olkapään vuoksi, samasta syystä lepuutan kättä uinnista huomenna. Uinnista tuli muuten mieleen yksi juttu, mitä en ole ikinä oikein ymmärtänyt yhteisuintitreeneissä, niin Helsingissä, Tanskassa kuin masters-meiningeissäkin, koska ongelma näyttää olevan universaali. Onko se oikeasti niin vaikeaa muistaa, että ykkönen on ykköstä ja kakkonen on kakkosta ja kakkonen ei ole nelosta ja että kilpaa uidaan vasta sielä kisoissa, ei reeneissä? Jos silloin kun pitäisi uida ykköstä tai kakkosta hengästyttää kovasti sielä päädyssä, niin ei ole kyllä menty ykköstä tai kakkosta ja sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, mitä vauhtia se kaveri siinä samalla radalla ui. No, eipähän asia mulle mitenkään toki kuulu, mutta pelkkää ykköstä uimalla mun 1500:n aika parani puolessa vuodessa 2min 13 sek, joten mä jatkan valitsemallani tiellä, eli ykkönen on hidasta ja sitten kun uin kolmosta niin sitten vauhti on vähintään 15 sekuntia nopeampaa per 100 metriä  ja vitonen sitten taas saman verran lujempaa vähintään. Voisin tästä uimisesta (ja vaikka siitä, että 10s tauko on 10s, eikä 5s ja että yhteistreeneissä on syytä lähteä 5-10 sekunnin välein sieltä päädystä, ei suoraan toisen varpaisiin, eikä varsinkaan suoraan nopeamman uimarin eteen) paasata vaikka kuinka, mutten jaksa, koska yleisesti uinnit ovat olleet ihan ok, esim. eilen Märskyssä kuuden aikoihin (siis illalla) uiskentelin ihan väljästi yksinään omalla piikin radalla, joten ihan vaan ihmettelen, että missä on ne Helsingin ruuhkat uinnissa. 

Muuten mitään ihmeellistä ei kuulu. Mitä nyt olen aloittanut pienimuotoisen rintauinnin harjoittelun. Salossa uidaan rinulivinsta, se on päätetty. Eka kellotus oli 53 sekuntia, mikä oli siis ilman muuta rinulitreeniä kuin vähän joskus alku- ja loppuverrassa ja vielä ilman hyppyä. Olen usein aiemminkin todennut, että olen suhteessa paljon parempi rintauimari kuin vapaauimari ja eiköhän pienellä treenillä, kunnon läpivedoilla (eli rinulissa saa käännöksen ja hypyn jälkeen sukelluksissa ottaa yhden käsivedon vartalon vierelle asti ja sitten vasta tullaan pintaan, tämä nopeuttaa paljon) ole ihan realistiset mahdollisuudet päästä alle 50s. Sillä ei olisi jäänyt edes viimeiseksi Porissa. Hämmentävää. Nykyään siis viikko-ohjelmassa on tekniikkapäivänä myös muutama sata metriä rinulitekniikkaa ja alku- ja loppuverrassa olisi tarkoitus alkaa uimaan vähän enemmän sitä rinulia. Niin ja sitten aina välillä pari piikkiä rintaa reenien päätteeksi.

Huomenna alkaa kauan ja hartaasti odotettu luistelukausi. Uudet hiilikuituluistimet ovat olleet siveltävinä ja luistelukuumetta nostattavina jo hetken ja Rantakympiltä palkinnoksi saatu lahjakortti avitti todella hifien monojen ostamisessa. Oikeasti, en osannut kiristää niitä, enkä myöskään riisua :)

Jatkan tätä lepoviikkoa nyt. Miettikää nyt, olen tällä viikolla vaan kerran uinut, kerran käynyt salilla, kerran tehnyt jumppapallo-ohjelmaa ja kerran tehnyt todella lyhyen pyörä-juoksuyhdistelmän ja nyt on kuitenkin jo keskiviikko. Sitäpaitsi ennen kuutta tapahtuvia aamuherätyksiä on ollut vain yksi tähän mennessä tällä viikolla. Käsittämätöntä.