Lace bitee

Viime viikko oli siis kisaviikko. Hävettävästi en käynyt kertaakaan salilla (oikeasti, mun elämän on nyt vähän turhan hektistä), kun torstaina ei viitsinyt kisan jälkeen enää itseään jumittaa. Tänään aamulla sain sentään taas raahauduttua sinne. Viime viikko koostui siis lähinnä luistelusta ja kehonhuollosta.

Vaikka lauantaina oli rankka kisa, oli sunnuntaina puolipakko mennä luisteleman pitkä siivu. Kaksi viikkoa ennen Kuopiota oli nimittäin viimeinen hetki, jolloin uskalsin luistella. Luistelin 4h ja 70km. Kierroksia tuo taitaa tietää tuollaisen 175... Voisi kuvitella, että oli tylsää, mutta ehei, kanssaulkoilijat pitivät tästä huolen. Aika meni kuin itsestään, kun väisteli radalla lenteleviä lumipaakkuja, kiekkoja, mailoja, palloja, keskellä rataa kengät jalassa seisovia aikuisia, radalla pulkkailevia lapsia, radalle mahalleen liukumaan heittäytyviä lapsia jne. Ne luistelevat muksut ovat vielä selvitettävissä, mutta eilinen oli kyllä jo todella ekstremeä. Jouduin jarruttelemaan äkkijarrutuksia noin joka toinen kierros, kun jostain sinkosi 3v lapsi lastenvaunuja työntäen. Vanhemmat katselivat vieressä, eivätkä näyttäneet olevan yhtään huolissaan jälkikasvunsa turvallisuudesta. Mono oli luultavasti hieman liian tiukalla, koska onnistuin saamaan oikeaan nilkkaan ikävän näköisen lace biten. Onneksi ei ole kipeä, mutta huolestuttaa kyllä aika pahasti. Toivottavasti nyt pystyn luistelemaan Kuopioon asti ja Kuopiossa. Tänään myös tuli viesti, että maanantain baletti on peruttu koko keväältä, jos ei löydy uutta opettajaa. Voihan surkeus :(

Viime viikon saldo oli seuraava:

Luistelu 6h 15min sis. kisan ja verrat 1,5h
Jooga 1,5h
Baletti 1h 15min
Pilates 1h

Yht 10h + jumppaa ja venyjä 3h

Haasteellinen viikko

Viime viikosta tuli yllättäen äärimmäisen haastava. Kuormitusta tuli ihan jokaiselta suunnalta, siviilielämästä, töistä ja reeneissäkin oli omat juttunsa. Kaikki olivat sellaisia asioita, mitä ei voi siirtää, vaan asiat oli pakko hoitaa. Tämän seurauksena reenejä jäi väliin, koska olin liian kuormittunut muusta elämästä. Lisäksi kun baletti peruttiin maanantailta (kuten myös tältä päivältä), oli viikko tavallaan liikunnan suhteen hieman maltillisempi kuin edellinen. Viikonlopun kelit tekivät kuitenkin luistelusta äärimmäisen kuormittavaa puuhaa. Lauantaina luistelu sentään sujui, vaikka keli olikin nihkeä, mutta eilen... Ehdin aloittamaan vasta seitsemältä illalla, tavoitteenani luistella 60km. Aika lailla heti kävi selväksi, että tuohon menisi eilisellä kelillä reilusti yli neljä tuntia, joten se oli unohdettava. Lopulta luistelin reilun 40kilsaa ja aikaa meni muutamaa minuuttia vaille kolme tuntia. Luistin ei tahtonut luistaa yhtään mihinkään ja koko kolmetuntisen aikana ei toki rataa aurattu. Yhdeksältä sammui valotkin, mutta ilmankin Pirkkolassa näkee ihan hyvin. Yksin sai kyllä taas luistella :) Muutamaa minuuttia vaille kymmenen oli pakko lopettaa, että ehdin bussiin. Mielessä kävi taas, että mitä järkeä tässä on, kun vaatteet olivat litimärät (monot ja pipo vieläkin!!!), mutta sitten muistin, että ei ole paskoja kelejä, on vain paskoja asenteita (ja varusteita).

Luistelua vai hiihtoa?

Lauantaina on sitten kisat. Vielä eilen ilmoitettiin, että ne ovat Tuusulanjärvellä, mutta tänään tieto, että Oulunkylässä. Eka oikea startti yli kahteen vuoteen. Arvatkaa jännittääkö! Toiveissa olisi saada hyvä peesi ja päästä mukavasti alle puolentoistatunnin, mutta retkiluistimilla pikaluistelijoiden seassa voi olla haasteellista, varsinkin kun edellisen kerran olen luistellut peesissä kolme vuotta sitten... Luistelu luistellaan erissä ja oma startti on varmaan joskus aika myöhään, en liene kovin korkealla rankingissa, jossa on kaikki Kalevan kiertäjämiehet  ja -naiset mukana. Lienen ainoa retkiluistimilla osallistuja, joka ei osallistu kierrokseen, muut kierroksen ulkopuoliset ovat varmastikin pikaluisteluporukkaa. Mutta mua ei haittaa, mahtavinta on päästä kisaamaan oksennuspisteeseen saakka! Lisäksi tällä viikolla pääsen tekemään töissä pyöräilyyn liittyviä juttuja (siis miettikää, mä olen ohjelmistoyrityksessä töissä!), joten mikäs sen hienompaa.

Viime viikon liikunnat:

6,5h luistelu
1,5h jooga
1h20min sali
1h15 min baletti
1h pilates

Yht: 11h 25 min + kuntoutusjumppa ja veny 30min

Mahtiviikko

Liikuntaviikko on ollut melkoisen mahtava. Luistelukelit ovat suosineet, "tanssin" ensimmäistä kertaa balettitossuilla (ei siis kärkitossuilla), tajusin, miten kobra tehdään niin, ettei selkä mene rikki, leuanvedoissa palattiin joulua edeltävälle tasolle notkahduksen jälkeen ja lauantainen 50km:n luistelureeni oli mahtava. Vähän tässä toki mietittyttää tuleva Kuopion koitos, kun pitkiä urheilusuorituksia on tehty kunnolla viimeksi vuonna 2012 ja luistelureeniäkin ehdin saamaan alle huimat seitsemän viikkoa. Yritys on kuitenkin kova ja yhteensä tällä viikolla onkin kierretty Pirkkolan ja Myrtsin ratoja 265 kierrosta, eikä oo yhtään puuduttanut, paitsi selkää.

Viikon liikunnat olivat seuraavat:

Luistelu 6h
Sali 3h20min
Baletti 2h40min
Jooga 1,5h
Potkut 1h
Pilates 1h

Yhteensä: 15,5h + kuntoutusjumppaa ja venyjä 2h

Yleisesti viikon liikuntajakauma lienee melkoisen optimaalinen terveyden suhteen, 7 tuntia kestävyysliikuntaa (luistelu ja potkut), lihaskuntoa reilut 3h (tosin myös baletti, jooga ja pilates sisältävät osin lihaskuntoa) ja kehoa huoltavia lajeja reilut 5h.

Siinä ne on, mun balettitossut (ja mun muu balettivarustus). Poseerausta ensimmäisessä asennossa. 

Perjantaiaamun mahtiolosuhteet, just for me. Valonheittimet, just aurattu rata ja jäädytyskin käynnissä. Ei ole meinaan edelleenkään muita näkynyt Pirkkolassa kuudelta aamulla.

Viisi takana, 45 edessä. Lauantain pitkä lenkki.

Onhan tässäkin maku geelille. Jatkossa nautin mojitoni kuitenkin lasista nestemäisenä, en geelinä, sellainen makuelämys tuo oli.

Puolivälissä ollaan ja hymy ei hyydy.

"Maalissa" ja mikäs sen mahtavampaa kuin negative split.

Ketä mä oikein huijaan?

Niin, jos viime viikolla väitin, että mietin, osallistunko 50 vai 100km:n kisaan jne. niin eihän tässä ole mitään epäselvää! Sataseen tietysti, ja äärirajoille mennään, kyllä joku sitten taluttaa pois radalta, kun on ylittänyt maaliviivan. Mähän en ole mikään "ylitä itsesi ja pääse maaliin"- urheilija, vaan kyllä mulle kisatunnelma tulee siitä, että sielä on vaikka ketä, joita voi yrittää voittaa! Mulla löytyy aina ylimääräinen vaihde kisaan jostakin takataskusta ja parhaat suoritukseni teen kisoissa (ja joskus teen myös karmean surjeita suorituksia siellä myös :) En ymmärrä, miksi edes mietin, että voisin sillain kevyesti luistella 50 kilsaa...

Satasen kisaa varten pitää sitten jo vähän liikuttaa luistintakin, joten niin se vaan kummasti motivaatio herätä 5.15 ja lähteä luistelemaan palannut. Vähän meinasi kyllä hymy hyytyä tiistaina, kun jäällä oli raskasta lunta viitisen senttiä ja luistin ei luistanut mihinkään, sukset olisivat olleet paremmat. Varttia vaille seitsemän tuli onneksi auraaja töihin ja pääsin viimeisen vartin sitten luistelemaan jäällä, jossa luistinkin liukui... Lauantaiaamunakaan kahdeksalta ei ollut radalla ruuhkaa, mutta vettä oli. Jää kesti onneksi vielä, joten sain ihan kelpo luistelun tehtyä. Sunnuntai-aamuna jännitin kestääkö jää. Ei kestänyt. Ei auttanut muu kuin raahautua Hiekkaharjuun, jossa jää oli siedettävä ja neljäkymmentä kilometriä pystyi luistelemaan jotenkuten.

Viikolla 3 liikuntaa tuli seuraavasti:

Luistelu 4,5h
Sali 3h 20min
Baletti 2h 40min
Fustra 1h
Pilates 1h

Yht. 12,5h + jumpat ja venyt ~1,5h

Hiekkaharjussa näytti sunnuntaina tältä

Ja Pirkkolassa lauantaina tältä, aika autiota on :)

Taas mennään

Vajaan parin viikon päästä joudun taas tuskailemaan kauhistuttavan nukutuksen kanssa, kun  olkapää leikellään uusiksi. Myös varmaankin jalat leikataan, mutta odotan vielä ihmettä ja tuon voi perua vielä leikkauspäivänä! (Joo, tosi uskottavaa, että kun jalat ei oo parantunet puolessa vuodessa, niin nyt kahden viikon aikan tapahtuisi jotain, jatkan silti toki jumppaa edelleen).

Olkapää on siis käytännössä pakko leikata, tällä hetkellä sillä on siis ihan haittaluokitus, numerona kolme, mikä vastaa samaa luokkaa kuin että paremmasta kädestä puuttuisi kaksi sormea sormista numero 3-5. Siitä voi sitten miettiä, onko mun olkapää priimassa kunnossa. No, toivottavasti kakkosleikkaus auttaa. Edelleen hieman mietityttää tuo, kun mulla on kolme mielipidettä, mikä siinä olkapäässä on vikana (rustovaurio/arpikudos/liika kiristys), mutta kun toiset lääkärit vastaa soittopyyntöihin ja toiset ei, niin lopulta leikkaavan lääkärin valinta oli aika helppo. Toivottavasti nyt natsaisi.

Jalkojen suhteen olen hieman miettiväinen, että auttaako leikkauskaan, kun syy ei ole oikein selvillä, mutta tässä vaiheessa vaihtoehdot on aika minimissä. En voi jatkaa vain odottelua, usean kuukauden päivittäinen jumppaus ei ole tuottanut tulosta, kokenut hieroja sanoi, että "enpä oo tällasta ennen nähnytkään" ja kun tässä välissä on myös selvitetty, että mulla ei ole mitään vikaa laskimoissa, eikä edes borrelioosia, (sinänsä on tietty ihan kiva tietää aina jonkun tutkimuksen jälkeen, että kaikkien testien mukaan mun terveys on ihan priima, mitä nyt vaan sattuu joka päivä) niin pakko tääkin keino on katsoa, kun tuosta nyt ei kuitenkaan ole haittaakaan (tietty toki leikkaushaavat tulee jne, muttei mua sellaset haittaa.

Muuten jatkan meininkejä niinkuin ennenkin, kerran viikossa käyn pilateksessa, 2-3 kertaa salilla, päivittäin jumppaan jalkoja, pari kertaa viikossa olkapäätä  ja uimahallissa käyn 3 kertaa viikossa. Saan uida 200m(!!) kerralla joten huima viikon uintimäärä on 600m! Sen lisäksi teen jonkinverran potkuja, mutta motivaatio niihin on aikalailla heikentynyt viime keväästä niin, että vietän altaassa yleensä tollasen 15-30min. No, tästä huolimatta, mun potkuvauhti on parantunut ihan huimasti. Syynä tähän lienee lisääntynyt nilkan liike. Jokapäiväinen jalkajumppa nimittäin sisältää nilkan liikkuvuuden lisäämistä ja tämän seurauksena peruspotkuvauhti on "jo" 3min/100m rennosti potkutellen. Vaikka viime keväänä ja syksynä potkin yhteensä jonkun 30-40km (aika sairasta, en tajua, millä motivaatiolla ton tein), niin silloin vauhti oli parhaimmillaankin vaan jotain 3.30 ja toi 3min vauhti tarkoitti jäätävää hapotusta. No, mulle on kyllä ennenkin valitettu, että mun potkuissa ei oo mitään muuta vikaa kuin se, että nilkka on jäykkä, että ehkä siinä sitten oli perää. Ja siis mun nilkka alkaa tässä vaiheessa oleen siis mallia jäykkä (eli ei vetreä ollenkaan), ennen se oli ekstrajäykkä, en voinut esim. istua polvi-istunnassa ollenkaan nilkkojeni takia. Fysioterapiassa siis nilkoissa todettiin ihan liikerajoitus, mikä on nyt saatu pois. Harmi, että jalat ei oo silti parantuneet.

No, mä jatkan täällä omaa puuhasteluani ja palaan sitten varmaan seuraavan kerran yhtä kamalaa nukutuskokemusta rikkaampana. Ikävä kyllä olkapäätä ei voi leikata puudutuksessa, ihan erikseen tätä kysyin kun en yhtään haluaisi nukutusta, vaan kivan spinaalipuudutuksen.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä,...

Asiahan on nyt niin, että mun on pakko päästä ensi kesänä kisaamaan edes jotain pientä, mulla on meinaan niin hieno uusi kisa-asu. Koska mulla ei ole mitään suuria tunnesiteitä mihinkään tri-seuraan, mutta tykkään sitäkin enemmän pingviineistä (ehkä siksi mulla on uimaseuraani tunnesiteitä :), niin en ole viitsinyt esim. Heltrin asua hankkia, triathlonin säännöissä kun ei velvoiteta käyttämään seura-asua (toisin kuin pyöräilyn). Bongasin sitten netistä aivan mahdottoman hienon kaupan ja olin mennyttä. Koska jenkeistä tilaaminen ei ole kaikista halvinta tullien vuoksi, sain kuulla saavani jotain pyöräilysälää synttärilahjaksi ja niin jo joskus heinäkuussa postiluukusta tupsahti aivan mahtavan hieno uusi kisa-asu ja salaisuuksia, jotka sitten muutama sitten viikko syntäreinä "yllättäen" paljastuivat irtohihoiksi ja pyöräilypaidaksi. Tällasia ei ookaan muilla!

Kisa-asu (toppi + pöksyt) edestä...

...ja takaa.

Pyöräilypaita ja hihat edestä...

...ja takaa.

Muuten ei mitään uutta auringon alla. Tai no, sain jalkojen kivun vuoksi lähetteen neuropolille, mutta lähete palautettiin ja en pääse sinne :( ja olkapään uusintaleikkaus on n. 99% varma, ajankohta ja muutama muukin juttu hieman vielä mietityttää, mutta eiköhän tässä aleta taas piakkoin laittamaan maksusitoumushakemusta sisään. Uusi leikkaus on onneksi paljon helpompi kuin vanha toipumisajaltaan (eli jos kaikki menee hyvin, niin jo seuraavana päivänä pitäisi alkaa kättä liikuttelemaan). Jalat sen sijaan ei osoita minkäänlaisia paranemisen merkkejä :( Myös selkä alkaa olemaan aika mäsänä, mutta löysin sentään onneksi kohtuuhintaisen viikottaisen pilatesryhmän, josta toivottavasti on ainakin vähän iloa tähän. Muuten jatkan samaan vanhaan  malliin, pari kertaa viikossa salia, yksi pilates ja julmetun paljon jumppaa. Niin ja oonhan mä uinutkin, kolmena päivänä 200m, kyllä voin siis periaatteessa uida, mutta olkapää ei oikein tykkää, eli senkin puolesta voi todeta, että ei se käsi normaali oo. Mutta siis ei pyöräilyä, ei juoksua, ei kävelyä.

Nyt takasin aikasarjojen ja koodien pariin (etäpäivänä on helppo aina välillä pitää näitä aivojen lepuutustaukoja)!

PS. Juu, en ole tässä nyt naimisiin menossa, vaikka joku voisi otsikosta niin kuvitellakin :)

Saldot ja murua rinnan alla

Sunnuntaista alkanut treeniviikko taisi lipsahtaa vähän suorittamisen puolelle, vaikka yksi lepopäivä olikin mukana (joka kuluikin mukavasti mm. istumalla 1.5 h paikallisjunassa välillä Tapanila-Rautatieasema). Viikon saldoiksi tuli siis seuraavat lukemat

Pyörää 134 km, n. 5h. Lisäksi hyötypyöräilyä 146km n. 6h
Juoksua 4,5h, mistä tosin osa kävelypalautuksia ja verroja
Suunnistusta n. 1h
Uintia 2h
Salia 0.5h
Kehonhuoltoa 3h15min (sisältää joogan, pilateksen, lehonhuoltotunnin ja jumppapalloilun)
Venyttelyä 3h

Venyjä ja kehonhuoltoa en laske kokonaisrasitukseen mukaan, koska nuo ei ole varsinaisesti rasittavia juttuja, vaan huoltavia, mutta hyötypyöräily lasketaan. Viikon saldoksi tuli siis 19h, mikä ei nyt tässä vaiheessa vuotta ole mitenkään järkevää (eikä mun harjoittelussa noin niinkuin muutenkaan kuin ehkä poikkeustilanteissa). Pyöräkilsojakin taisi tulla ennätys, 280. Se on tosi hurja luku mulle. Ensi viikko tuskin tosin on paljon parempi määrien suhteen, kun on treenileiri viikonloppuna, mutta hyötypyöräilyn määrä tippunee nyt ainakin vähän ja suunnistustakaan ei pitäisi tulla.

Meno on ollut viikon aika tukkoista, uinti on aivan hukassa ja juoksukin tökkii, off-season teki siis tehtävänsä. Saas nähdä kuinka sielä parin viikon päästä olevalla kympillä käy. Jos ei viimeistelyviikolla ala askel lentämään saatan kyllä vaihtaa taktiikan kisaraastosta hyvään harjoituslenkkiin.

Tiskikone on palauttanut mut kokkausharrastuksen pariin.

Torstaina väsäsin Pirkan ohjeella jauhelihasukkuloita ja porkkanatagliatellea. Couscous taikinan pohjana kuulosti hyvältä, mutta oli pettymys, en tykännyt. Porkkanatagliatelle sen sijaan oli tosi hyvää.

Tänään kokkailinkin sitten omppu-broilerpaprikoita, perunahallouminyyttejä (joissa tosin paprikan korvasin tomaatilla) ja jälkkäriksi sitrusmarinoitua melonisalaattia. Pääruoka oli aika perusmakuista, ihan hyvää, muttei mitenkään ihmeellistä, mutta entä jälkkäri, taivaallista! Yhtäaikaa kirpeää ja makeaa, tykkään.

Päivän pääruokalautanen.

Taas mennään

Eli eilen sitten taas alettiin. Ekat uinnit melkein kolmeen viikkoon ja edellisestä kerrasta altaassa jo yli kuukausi. Edellisestä kerrasta triathlonseuran järjestäytyneistä uintireeneistä tuollainen puolitoista vuotta (Noksun uintiajat olivat kaukana järjestäytyneestä toiminnasta). Masterstreeneissä on tietty tullut sen jälkeen luuhattua. No, mutta takaisin näihin tri-seuran reeneihin. Olin aikaisemmin tiedustellut valkulta, onko mun taso riittävä kokeneitten ryhmään ja kuulemma oli. Ja kyllä mä sielä ihan hyvin pärjäsin, kyllä sielä jotkut meni lujempaa, mutta en mä kyllä hitain ollut (ainakaan selärin potkuissa :), hämmentävää. Poissa ovat ne ajat, kun mut tylytetään pois treeneistä... Aika rento ohjelma oli, "rankin" juttu oli vissiin 200m hengitys joka neljännellä, joka on jotain ihan muuta kuin ne Aarhusin hengitä joka yhdeksännellä tai piikki hengittämättä (joista jälkimmäiseen en ikinä pystynyt ja edellistäkin pystyin kiskomaan vain piikin verran, kun usein matka oli 100m). Vähän oli kyllä hassut reenit muutamasta syystä. Ensinnäkin, kun tulin altaan reunalle verraamaan, niin ei sielä ollut ketään. En sitten tiedä, eikö täälä harrasteta kuivaverraa, kun ei muut pahemmin näyttäneet sitä tekevän. No, mä aion tehdä sen joka kerta, tehkööt muut mitä lystää. Toinen hämärä juttu oli, että ohjelmassa ei määritelty mitenkään taukoja, oli vähän outoa, kun oon tottunut niin kovin tuijottaan sielä päädyssä kelloa. Kaiken kaikkiaan oli ihan kivaa taas uiskennella, ja selärin potkutkaan eivät olleet niin tuskaisia, kun vieressä ei mennyt joku mastersuimari tuplavauhtia. Selkäkin kesti ihan hyvin, eikä oo ollut mitenkään erityisen kipeä tänään tai eilen illalla. Niin, ja osasin Pirkkolasta kotiin eksymättä kertaakaan. Vahingosta viisastuneena en yrittänyt Kehän kautta. Kivasti mittariin eilenkin kertyi 30 kilsaa hyötypyöräilyä.

Tänään kävin pilateksessa ja vielä olis iltahämärissä tarkoitus juosta 8x600 @2.20, eli kiva treeni taas tiedossa (siis ei "kiva" vaan oikeasti kiva).

Muutenkin oon päättänyt tässä nyt vähän ottaa niskasta kiinni itseäni, eli nykyään karkkipävä on tosiasia ja nukkumaankin pyrin pääsemään ihmisten aikoihin. Iloisina asioina pääsen Tanskaan vuotta vaihtamaan ja taisin ilmoittaa itseni tanskan kielen kurssillekin, peruna suussa puhuminen, täältä tullaan :)

Tajusin muuten vihdoin, että eihän mun nyt kannata reenejä uida sillä kalliilla, 60 euron uikkarilla ja kävinkin hakemassa Prismasta pari treeniuikkaria, kun olivat puoleen hintaan, eli 35 eurolla kahdet ihan ok uikkarit. Pitäisi kyllä saada uusi kisauikkarikin, ei siks, että sillä pääsee lujempaa, vaan siks, että kisoissa, kun paahdetaan lujaa, sitä arvostaa, että uikkari on napakkaa kangasta ja toi vanha alkaa jo vähän lörtsähtään. Tällaisen hyväksi havaitun Speedon Quantum Splicen tarvitsisin, pingviiniväreissä tietty tällä kertaa. Näitä ei vaan tietysti saa Suomesta, jenkeistä tilaaminen on liian kallista postikulujen ja tullin vuoksi ja Euroopassa noilla on suolainen 75 punnan hinta. Harmi, että mulla ei oo nyt työmatkaa tulossa jenkkeihin.

Treeniuikkarit

Päivän paras juttu on kuitenkin alla. Joka pennin arvoinen on tuo laite.

Summa summarum

Olen jo selostellut jokseenkin kattavasti, miten treenailen eri lajeja. Triathlon kuitenkin on yksi laji, jossa on kolme osasuoritusta, joten jonkinlainen yleiskatsauskin harjoitteluun lienee paikallaan. Tarkoitus on siis kunnon harjoituskaudella (eli n. puoli vuotta ennen kisaa aletaan, tätä ennen peruskuntoa vaihtelevasti ja monipuolisesti) reenailla  kutakin lajia 3-4x viikossa. Siitä voi sitten laskea, että aika monena päivänä tehdään kahtakin lajia, jolloin toinen reeni ennen töitä alkaen noin kello kuus ja toinen sitten töiden jälkeen/illemmalla. Kun päälle tulevat vielä lihashuollot puntin, joogan, pilateksen ja venyjen muodossa, niin kyllä tämä harrastus aika aikaavievää puuhaa on. Toisaalta, en edelleenkään katso telkkaria, kun en ko. laitetta omista ja näin ollen keskivertosuomalaiseen verrattuna säästän vuorokaudessa kolmisen tuntia. Venyjä teen tosin Gilmoren tyttöjen tms. seurassa.

Talvikaudella juoksua ja pyörää korvataan luistelulla ja hiihdolla, uintia olen pyrkinyt pitämään ympäri vuoden ohjelmassa vähintään sen 3x viikko, vaikka nyt kesällä selkäongelmien vuoksi jouduinkin tästä loppukaudesta tinkimään. Treenit yleisesti pyrin rytmittämään niin, että kovemmat harjoitukset eivät olisi peräkkäisinä päivinä tai ainakaan ei samana päivänä kahden eri lajin kovaa harjoitusta. Yleensä aamutreenit on niitä rauhallisempia, tosin uinnissa tämä ei aina pidä paikkaansa. Koskaan en tee samaa lajia kahta kertaa päivässä.

Triathlonin neljättä osa-aluetta, vaihtoja treenaan jonkin verran. Pyöräilyn jälkeistä juoksua siis kerran viikossa n. 15 minuuttia pidemmän pyörälenkin jälkeen ja tämän lisäksi muutamissa brick-harjoituksissa tulee pyörä-juoksuvaihtoja. Uinnin jälkeistä pyöräilyä en tainnut harjoitella kertaakaan tänä vuonna. Pyöräilykenkien pukemista pyörän päällä harjoittelin sitten sitäkin enemmän, kun on kuivaa, voi lenkin aloittaa ihan hyvin sukkasillaan, jolloin siinä ekoilla sadoilla metreillä on sitten helppo tätä osa-aluetta treenata ja lenkin jälkeen sitten tietyti sitä kenkien poisottoa.

Ensi vuodeksi tarkoitus olisi kasvattaa treenien pituutta. Frekvenssi on jo riittävä, nyt aletaan haalimaan vähän pidempiä treenejä. Tämä kuitenkin maltilla, jatkaen vuoden aikana hyväksi havaittua "Vähemmän on enemmän" linjaa. Palautumisesta ei saa tinkiä, koska muuten treeneistä on lähinnä haittaa ja vammautuminen on liian suuri vaara. 

Tänään off-season on ohi. Huomena sitten pitkästä aikaa tri-seuran uintireeneihin, mitäköhän siitäkin tulee? Ja miten selkä kestää? Se on ollut viime aikoina todella pahana, kipeä oikeastaan koko ajan, vaikken ole uinut sitten vanajavesiuinnin. Pitäisi vissiin oikeasti soittaa sille fyssarille. Olisi hyvä tietää, mikä ongelma selässä on.  Kuulemma välilevyn pullistuma on melko epätodennäköinen, kun kipu ei säteile jalkoihin, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Joku vika selässä tai jossain muualla kropassa kuitenkin on ja syksyn aikana tämä olisi syytä saada kuntoon.

 Se on siinä. TkT.

Kehonhuollon kurjuus

Jostain kumman syystä oikea akillesjänne on ihan törkeän kipeä (lähinnä kengillä kävellessä) ja kun naamakin on vähän vaurioitunut, on pitänyt tyytyä sisäliikuntaan. Selkäkin oli luistelun jälkeen pari päivää ihan jumissa, mutta tänään on jo ollut ihan helppoa sen kanssa. Maanantaina pisin uintini kerralla, 3.5 km eikä tuntunut kuin vähän kyynärpäissä. Parasta oli, että aikaa tuohon taukoineen meni joku 1:20 ja kun tuohon sisältyy tosiaan taukoja yli kymmenen minsaa ja kun verroja oli 500 metriä, niin pystyn uimaan ihan mukavaa vauhtia jo. Tänään sitten oli vuorossa kehonhuoltoa. Vihaan sitä. Vihaan vihaan. Se on ensinnäkin tylsää. Toisekseen se on tylsää ja vielä kolmanneksi se on tylsää. Tänään kävin vajaan tunnin salilla, missä väkästelin mm. jalkaprässiä ja lähentäjä/loitontajaliikkeitä. Illalla vielä vähän joogasin. Kävin syksyllä ja alkukeväästä kymmenisen tuntia joogakoululla, minkä jälkeen hommasin (tämä on nyt vähän häpeällistä) sellaisen jooga-dvd:n, jonka tahtiin vielä yritin venyä 45 minsaa. Jooga on tehokasta venyttelyä mulle (erityisesti tykkään aurinkotervehdyksistä) ja tulee siinä myös esim. vatsa- ja selkälihaksia treenattua. Joogakoululla tunnit meni vähän verkkaan eteenpäin ja mulla ei meinannut pitää pokka, kun alettiin puhumaan energiavärähtelyistä jne. Mua ei haittaa, jos joku niihin uskoo ja saa niistä helpotusta, mutta mä en kokenut mitään värähtelyjä sielä. Ehkä se johtui siitä, että en lausunut niitä mantrojakaan ikinä. Ei oikein oo mun juttu. Lopuksi tunnilla aina vielä kumarrettiin omalle sisäiselle viisaudelle. Ei oo täälä meilläpäin ollu viisautta ei...

Salin ja joogan lisäks oon tässä puuhastellut muutakin. Viikottain venytellään ahkerasti (viime aikoina vähemmän ahkerasti, tyyliin vain pari kertaa viikossa). Sen lisäks käyn sielä pilateksessa. Se on kyllä niin vaikeeta. Sitä en vois kuvitellakaan tekeväni millään dvd:n opeilla, koska ainakin mä oon aina ihan väärissä asennoissa, joita se opettaja sit tulee korjaamaan. Itse on aika vaikea nähdä, kun on kylkimakuulla, että onko sitä suorassa linjassa. Ainakin mä kuvittelin olevani kyllä, mutta enpä ollut. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja esimerkiksi musta tuntuu, että mun selkäni on vähän vetreytynyt. Ei sillä, että mulla olisi normaalisti kauheasti selän kanssa ongelmia. Juu, sitten vielä oon harrastellut kahvakuulailua. Oon korvannut sillä joitain salisessioita. Kävin kurssilla ja laji on kiva, olkoonkin vaan muotilaji. Itsehän käyn kuulaa heiluttelemassa meidän äijäsalilla ennen töitä, kurssilla oppi perusliikkeet, mitä sitten teen. Tuo on oikeasti tällä hetkellä kaikista mukavin näistä kehoa huoltavista jutuista, hetkettäin jopa oikeasti mukavaa, kun muut ovat todellista pakkopullaa.

Urheiluvammat naamassa ovat vähän epämiellyttäviä. Siis oikeasti, näytän ihan piestyltä. Töissä olenkin saanut kuulla hienotunteiset kommentit: "Ootsä saanut pataan?", "Herranjumala, mitä sulle on tapahtunut?" ja "Kaaduiksä sielä luistelussa?" Älkää palelluttako naamaanne, jos ette halua leimautua perheväkivallan uhriksi. Olen tosin ollut sillä listalla jo aiemminkin mm. korispelissä silmäkulmaan saadun kyynärpään ja ultisreeneissä silmään lentäneen kiekon ansiosta.

Vähän kyllä mietityttää, että miten pääsen hiihtämään. Huomenna olisi jo ihan pakko mennä. Pirkka lähestyy kovaa vauhtia. Mutta miten kestää a) akillesjänne b) naaman paleltumat, ne kun ei tykkää olla ollenkaan ulkona. Onneksi Pirkka ei ole niin tärkeä juttu mulle, joten kestän, jos en pysty sitä hiihtämään.

Loppuun vielä pieni hetki kuuluisuutta. Videot poistuvat onneksi keskuudestamme loppuviikosta.

Ensimmäisessä klipissä on luistelunäyte (noin kohdassa 49:00), joka on aika huono, kun lähtöportin kohdalla piti aina vähän varmistella, että chippi rekisteröi kierrosajan.

Tokassa onkin sitten mun luistelun huippuhetkiä - tai sitten ei (noin kohdassa 1:44:55 tuun maaliin ja siitä sitten tulee huippuja palkitsemisseremonioita johonkin 1:48:n asti). Luulivat varmaan, että oon ihan poikki, kun onnistuin kaatumaan siinä maaliviivan jälkeen. Mulla oli kyllä ihan toiset ongelmat. Ensi kerralla löysään ne monon remmit, jos pitää vielä joskus jollekin palkintopallille kiipeillä.

Tämä heppu oli mun suosikki. Se kannusti joka kerta, kun ohitti mut ja niin, kuva puhukoon puolestaan siitä, että oliko sielä vähän viileetä, tai niinkun tapahtuman kotisivuilla ilmaistiin - raikasta.

Ja ihan viimeiseksi, jos suomalaiset on hulluja, niin on niitä vielä hullumpiakin...

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Tänään salilla väänsin väkisin sen 16. punnerruksen ja pääsen jatkamaan kolmosviikolle ohjelmaa. Punnerrus on siitä hyvä juttu, että siinä ei ole vaaraa, että polvelle kävisi mitään. Polven varomisen vuoksi tällä hetkellä esim. jumppapallo ja tasapainolauta ovat pannassa. Kyykkyä tein "jo" kympin tangolla, muttei se kyllä tunnu yhtään missään. Askelkyykkyyn edistymistä odotan innolla, mutta sekin on vielä vähän liian riskialtis liike, jos sattuu astumaan huonosti. Kävin myös perjantaina salilla ja oon pyöräillyt ne sallitut 20 minsaa pari kertaa ja kävelylläkin kävin kerran. Ja pilates oli taas vaikeeta ja venyt kotona on jatkunu. Ensi viikolla Saken ohjeiden mukaan pitäisi juosta. Mun pitäisi olla asiasta tosi innoissani, mutta pelottaa kovasti kun ei se polvi kyllä kauheen hyvä oo. Seuraavaan kortisonipiikkiinkin on vielä melkein kaksi viikkoa.

Eilen kävin uiskentelemassa ja en jaksanut alkaa vääntämään nyt tekniikkaa, kun olen sitä viime aikoina tehnyt melkein pelkästään. Tein nyt siis nähtävästi sitten sellaisen kelaus-treenin, vaikkei mulle ihan selvää ookaan, mitä se kelaus on. No, 5x400 + verrat uin. Torstaina kävin myös pingviini-uinneissa ekaa kertaa. Sielä muut menee taas kauheeta vauhtia. Tosin, tähän vaikuttanee, että nuo nopeet uinnit oli piikkejä ja mähän en oikein voi kunnolla potkasta päädystä, joten jäin jo lähdössä monta metriä ja sit kun uin aika suuren osan kuitenkin vielä pullarilla. Ihan kivaa oli ja me aletaan kai pitämään sellasia kuukausikisoja sielä vuorolla, mikä on kyllä huippuhienoa! Siinä näkee sit aina omaa kehitystä, jota toivottavasti tapahtuu. Ja mä kun tykkään kaikista jutuista, missä otetaan aikaa. Ainoo huono juttu noissa on, että vuorot on 25m:n altaassa ja niin myöhään, et oon kotona vasta joskus puol yhentoista aikaan. Huomenna aion myös testata vähän itsekseni lähtötasoani. Pientä itsepetosta on kyllä ilmassa, sillä aikaa on helppo parantaa huomisesta jo sillä, että voi potkaista päädystä kunnolla vauhtia puhumattakaan volttikäännöksestä ja lähtöhypystä ja kaikenhyvän lisäksi tietysti punttasin tänään kaikki uinnissa käytetyt lihakset väsyneiksi. Niin ja tietysti aika paranisi jo sillä, että olisi kirittäjä ja joku muu kuin itse ottaisi aikaa.

Ruoan suhteen palasin kunnon lihansyöntimeininkiin ja tein eilen uunikasviksia ja bratwurstia ja tänään sipulipizzaa. Uunikasvikset oli kyllä tuunattu versio, koska vihaan selleriä (jota tanskalaiset muuten piilotti joka ruokaan) ja palsternakkaa ja korvasin lantunkin nauriilla. No, toi ruokahan ei mitään kovin uutta ja ihmeellistä oo, noita uunikasviksia oon kyllä tehnyt ennenkin, mut eri mausteilla, pestoo en oo kokeillut ennen. Pizza oli hyvää, hommasin jopa noita pizzapohjia, vaikka oonkin vastaan tollasia valmiita juttuja, kun ne on useimmiten pahoja. Noi pizzapohjat oli kuitenkin oikeesti hyviä. Ai niin muuten, Valio on onnistunut koukuttaan mut. Niillä on uus plusmaito, joka on toki vähän hintavaa, mutta mä tykkään siitä, et siinä on enemmän D-vitamiinia. Nyt mun ei tarvi enää ottaa sitä purkista, mikä on hieno homma! Eikä se lisäprotsku ja -kalsiumikaan niin huono juttu oo.

Maustehylly. Mausteet kahdessa rivissä, kun ei mahdu yhteen.

Sitten siihen lankeemukseen ja ylpeyteen. Luulen, että kaikilla on joskus ollut banaanikärpäsongelma. Mulla on ollut nyt jo hetken. Ei oo auttanut jokapäiväinen tiskaus, hedelmien säilytys jääkaapissa tai roskien vienti. Oon viritellyt ties mitä litkuja pulloihin ja lautasille, mutta niin vaan tasan yks kärpäsistä on kokenut hukkumiskuoleman, muut istuskelee tyytyväisinä niiden lautasten reunoilla ja pullonsuussa. Niitä pirun drosophiloja lentelee täällä vaan koko ajan ja joka paikassa. Olen kokenut pahan banaanikärpäsongelman ennenkin, mutta siitä on jo hetki. Tämä tapahtui exän kämpässä, johon menin kerran yksinäni, kun jostain syystä oli jotenkin niin sovittu. Kämppähän oli kolmen miehen kimppakämppä, mutta itse asiassa tosi siisti sellaiseksi. Tällöin kerran sitten kuitenkin menin kämppään ja se oli täynnä banaanikärpäsiä. Roskia ei ehkä oltu ihan viety tarpeeksi usein ja siten kärpäsyhdyskunta oli päässyt leviämään pahasti. Kyselin sitten exän kotiin tullessa, että miksei tolle kärpäsongelmalle oo tehty mitään ja vastaukseksi sain, että on kyllä yritetty. Niitä on yritetty myrkyttää dödöllä (!) ja mm. imuroitu. Olin ihan, että just, onpa siinä konstit ja päätin mielessäni, että tällaista ei tule mulle ikinä tapahtumaan, en todellakaan aio imuroida kärpäsiä. Mutta kuinkas sitten kävikään, tänään oon metsästänyt imuri tanassa niitä kiusankappaleita aika kauan. Ei voi todeta kuin, että onneksi mulla ei ole sellasta suihkutettavaa dödöä.

Aujourd'hui c'etait un bon jour

Suurin kortisonituska on selätetty, pilates sujui tänään jo jotenkin ja sain New Yorkin matkaan oikeuttavan abstraktin (no, pitää sen vielä mennä läpi reviewstä) kirjoitettua. Kaiken lisäksi en ollutkaan hukannut puhelintani, vaikka luulin jo niin. Sitten vielä ranskan läksyt (kuvittelette vaan, että oisin sanonut, etten käy enää mitään kursseja). Bonne nuit mes ami(e)s.

...

Oon käyny ahkerasti salilla ja uimassa. Keskiviikkona kävin pilateksessa ja vapariko muka on vaikeeta? En mä ainakaan pystynyt yhtä aikaa hengittään rentoutuneesti, siirtään lapoja alaspäin, venyttään lantiota alaspäin ja päätä ylöspäin, pitään huolta vatsalihaksista ja mitä kaikkee siinä nyt sitten pitikään tehdä yhtäaikaa ja olla tietty jännittämättä hartioita jne.

Polven kuulumisia en kerro. En jaksa valittaa siitä enää yhtään, kun viime aikoina oon ollut sen takia kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella. Ja jos joskus oliskin jotain positiivista kerrottavaa, niin kokemus on osoittanut, että niitä ei kannata lausua ääneen, koska seuraavalla hetkellä sattuu niin paljon, että kaikenmoinen ketutuskin unohtuu.

Ruotsi-ottelussa oli tosi rankkaa. En tehnyt oikeesti melkein mitään. Seurailin kisoja siitä kentän laidalta ja valvoin samalla, ettei kukaan tärvele mainoksia, eli siirsin kerran yhtä pudonnutta nallea ja kerran pyysin yhtä henkilöä siirtämään kamerannauhansa mainoskyltin toiselle puolelle. Ja yritin pysyä hengissä, koska oli tosi kylmä ja meidän kisa-asu ei koostunut pilkkihaalarista. Lauantai menikin sit jo mukavammin lämpötilan suhteen, kun kävin ostamassa päivällä vähän lämpimiä vaatteita ja selvisinkin melkein illan loppuun asti ilman vilunväristyksiä - perjantaina ne alkoi jo ennenkuin yksikään laji oli startannut.

Enää muuten 59h ja sit Sakke kertoo mulle toivottavasti jotain kivoja juttuja.