Jos sit mäkin...

Olen havainnut, että jokaisen itsekunnioittavan urheilijan on tehtävä tässä vaiheessa vuotta katsaus viime vuoteen, joten onhan munkin se tehtävä, vaikka en enää itseäni laskekaan urheilijaksi, enkä edes kuntoilijaksi, pelkäksi wannabeeksi  ja tätä menoo musta ei enää mitään muuta tulekaan.

Reenitunneista ei ole pahemmin saldoja, mutta arvelen tuntien pyörivän tuolla sadankahdenkymmenen  tunnin paikkeilla. Tähän lisäksi päivittäiset olkapää- ja jalkajumpat, joita on tehty tuollainen 150 tuntia. Nuo reilut sata reenituntia koostuvat luultavasti seuraavasta:

45h sali (uudelleen on aloitettu kolmekin kertaa vuoden aikana)
10h juoksu (näistä n. 5h ennen olkapääleikkausta #1, 5 sen jälkeen)
20h pyöräily (lähinnä jotain työmatkoja, lisäksi muutama lenkki kesällä ja spindeä ennen leikkausta)
40h potkut ja "uinti" (tästä uintia ehkä 5km, potkuja tommoset 65km...
 5h hiihto

Tämän lisäksi tein toki syksyllä pilatesta kerran viikossa, vuoteen kuului kaksi leikkauskeikkaa, paljon kipua ja särkylääkkeitä, epätoivoa, pieniä toivonpilkahduksia ja suuria pettymyksiä. Jos vuosi 2012 oli tosi huono kevään sairasteluineen ja syksyn olkapääongelmien alkuineen, niin tämä vuosi 2013 oli katastrofi, haluan toki ajatella, että alemmas tästä on vaikea vajota, mutta niin luulin vuoden 2012 lopussakin.

Olkapää ei siis ole oikeastaan yhtään sen paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Joululoman selkäongelmat ovat jotenkin aisoissa, mutta koska näemmä kivun määrä on vakio, on olkapää ollut nyt aika heikkona. Tällä hetkellä sille ei tehdä muuta kuin odoteta ja jumppa ja veny jatkuvat. Jalat särkevät tasaiseen tahtiin usein, muttei aina. Pääsen kuitenkin huomenna kipuklinikalle (yli 2kk ennen kuin kuvittelin sinne pääseväni), joten tuleepahan se tie nyt sitten seuraavaksi katsottua. Toiveet eivät ole korkealla, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Viime viikot ovat olleet aika aneemisia, mutta koska se hopeareunuskin pilvellä yleensä on, niin ennen loppiaista tekemäni testijuoksu (2,5km tasaisella, tietyllä sykkeellä) taittui ihmeekseni lujempaa kuin vuosi sitten, jolloin kuntotilanteen ei pitänyt olla ihan näin katastrofaalinen ja juoksutunteja oli varmaan kymmenenkertainen määrä takana. Niin ja eilen potkuja tehdessäni läpsyttelin menemään 100m  alle 2,5min, mikä oli melkoinen rajapyykki, varsinkin kun en edes yrittänyt potkia lujaa. Harmi, että potkut ei ole masterslaji :)

Taas mennään

Vajaan parin viikon päästä joudun taas tuskailemaan kauhistuttavan nukutuksen kanssa, kun  olkapää leikellään uusiksi. Myös varmaankin jalat leikataan, mutta odotan vielä ihmettä ja tuon voi perua vielä leikkauspäivänä! (Joo, tosi uskottavaa, että kun jalat ei oo parantunet puolessa vuodessa, niin nyt kahden viikon aikan tapahtuisi jotain, jatkan silti toki jumppaa edelleen).

Olkapää on siis käytännössä pakko leikata, tällä hetkellä sillä on siis ihan haittaluokitus, numerona kolme, mikä vastaa samaa luokkaa kuin että paremmasta kädestä puuttuisi kaksi sormea sormista numero 3-5. Siitä voi sitten miettiä, onko mun olkapää priimassa kunnossa. No, toivottavasti kakkosleikkaus auttaa. Edelleen hieman mietityttää tuo, kun mulla on kolme mielipidettä, mikä siinä olkapäässä on vikana (rustovaurio/arpikudos/liika kiristys), mutta kun toiset lääkärit vastaa soittopyyntöihin ja toiset ei, niin lopulta leikkaavan lääkärin valinta oli aika helppo. Toivottavasti nyt natsaisi.

Jalkojen suhteen olen hieman miettiväinen, että auttaako leikkauskaan, kun syy ei ole oikein selvillä, mutta tässä vaiheessa vaihtoehdot on aika minimissä. En voi jatkaa vain odottelua, usean kuukauden päivittäinen jumppaus ei ole tuottanut tulosta, kokenut hieroja sanoi, että "enpä oo tällasta ennen nähnytkään" ja kun tässä välissä on myös selvitetty, että mulla ei ole mitään vikaa laskimoissa, eikä edes borrelioosia, (sinänsä on tietty ihan kiva tietää aina jonkun tutkimuksen jälkeen, että kaikkien testien mukaan mun terveys on ihan priima, mitä nyt vaan sattuu joka päivä) niin pakko tääkin keino on katsoa, kun tuosta nyt ei kuitenkaan ole haittaakaan (tietty toki leikkaushaavat tulee jne, muttei mua sellaset haittaa.

Muuten jatkan meininkejä niinkuin ennenkin, kerran viikossa käyn pilateksessa, 2-3 kertaa salilla, päivittäin jumppaan jalkoja, pari kertaa viikossa olkapäätä  ja uimahallissa käyn 3 kertaa viikossa. Saan uida 200m(!!) kerralla joten huima viikon uintimäärä on 600m! Sen lisäksi teen jonkinverran potkuja, mutta motivaatio niihin on aikalailla heikentynyt viime keväästä niin, että vietän altaassa yleensä tollasen 15-30min. No, tästä huolimatta, mun potkuvauhti on parantunut ihan huimasti. Syynä tähän lienee lisääntynyt nilkan liike. Jokapäiväinen jalkajumppa nimittäin sisältää nilkan liikkuvuuden lisäämistä ja tämän seurauksena peruspotkuvauhti on "jo" 3min/100m rennosti potkutellen. Vaikka viime keväänä ja syksynä potkin yhteensä jonkun 30-40km (aika sairasta, en tajua, millä motivaatiolla ton tein), niin silloin vauhti oli parhaimmillaankin vaan jotain 3.30 ja toi 3min vauhti tarkoitti jäätävää hapotusta. No, mulle on kyllä ennenkin valitettu, että mun potkuissa ei oo mitään muuta vikaa kuin se, että nilkka on jäykkä, että ehkä siinä sitten oli perää. Ja siis mun nilkka alkaa tässä vaiheessa oleen siis mallia jäykkä (eli ei vetreä ollenkaan), ennen se oli ekstrajäykkä, en voinut esim. istua polvi-istunnassa ollenkaan nilkkojeni takia. Fysioterapiassa siis nilkoissa todettiin ihan liikerajoitus, mikä on nyt saatu pois. Harmi, että jalat ei oo silti parantuneet.

No, mä jatkan täällä omaa puuhasteluani ja palaan sitten varmaan seuraavan kerran yhtä kamalaa nukutuskokemusta rikkaampana. Ikävä kyllä olkapäätä ei voi leikata puudutuksessa, ihan erikseen tätä kysyin kun en yhtään haluaisi nukutusta, vaan kivan spinaalipuudutuksen.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä,...

Asiahan on nyt niin, että mun on pakko päästä ensi kesänä kisaamaan edes jotain pientä, mulla on meinaan niin hieno uusi kisa-asu. Koska mulla ei ole mitään suuria tunnesiteitä mihinkään tri-seuraan, mutta tykkään sitäkin enemmän pingviineistä (ehkä siksi mulla on uimaseuraani tunnesiteitä :), niin en ole viitsinyt esim. Heltrin asua hankkia, triathlonin säännöissä kun ei velvoiteta käyttämään seura-asua (toisin kuin pyöräilyn). Bongasin sitten netistä aivan mahdottoman hienon kaupan ja olin mennyttä. Koska jenkeistä tilaaminen ei ole kaikista halvinta tullien vuoksi, sain kuulla saavani jotain pyöräilysälää synttärilahjaksi ja niin jo joskus heinäkuussa postiluukusta tupsahti aivan mahtavan hieno uusi kisa-asu ja salaisuuksia, jotka sitten muutama sitten viikko syntäreinä "yllättäen" paljastuivat irtohihoiksi ja pyöräilypaidaksi. Tällasia ei ookaan muilla!

Kisa-asu (toppi + pöksyt) edestä...

...ja takaa.

Pyöräilypaita ja hihat edestä...

...ja takaa.

Muuten ei mitään uutta auringon alla. Tai no, sain jalkojen kivun vuoksi lähetteen neuropolille, mutta lähete palautettiin ja en pääse sinne :( ja olkapään uusintaleikkaus on n. 99% varma, ajankohta ja muutama muukin juttu hieman vielä mietityttää, mutta eiköhän tässä aleta taas piakkoin laittamaan maksusitoumushakemusta sisään. Uusi leikkaus on onneksi paljon helpompi kuin vanha toipumisajaltaan (eli jos kaikki menee hyvin, niin jo seuraavana päivänä pitäisi alkaa kättä liikuttelemaan). Jalat sen sijaan ei osoita minkäänlaisia paranemisen merkkejä :( Myös selkä alkaa olemaan aika mäsänä, mutta löysin sentään onneksi kohtuuhintaisen viikottaisen pilatesryhmän, josta toivottavasti on ainakin vähän iloa tähän. Muuten jatkan samaan vanhaan  malliin, pari kertaa viikossa salia, yksi pilates ja julmetun paljon jumppaa. Niin ja oonhan mä uinutkin, kolmena päivänä 200m, kyllä voin siis periaatteessa uida, mutta olkapää ei oikein tykkää, eli senkin puolesta voi todeta, että ei se käsi normaali oo. Mutta siis ei pyöräilyä, ei juoksua, ei kävelyä.

Nyt takasin aikasarjojen ja koodien pariin (etäpäivänä on helppo aina välillä pitää näitä aivojen lepuutustaukoja)!

PS. Juu, en ole tässä nyt naimisiin menossa, vaikka joku voisi otsikosta niin kuvitellakin :)

7 sekuntia

Oikeasti luku on kyllä 6,5s, mutta mä tykkään pyöristellä aina vähän huonompaan suuntaan, niin kisoissa sitten yllättyy iloisesti. Tänään on ollut aika jännä päivä. Tein meinaan ensimmäisen uintitestini 9 kuukauteen. Etukäteen jännitti aika lailla. Mun uintitesti on 3x300 30s palautuksilla (testi, kuten useat uimatreenini täältä). Testiä ei voinut oikein kovin paljoa aiemmin tehdä, sillä en edes olisi vielä kolme viikkoa sitten jaksanut uida sitä - kahdeksan kuukauden treenitauko ja käden voimattomuus leikkauksen jälkeen olivat tehneet tehtävänsä. Pikkuhiljaa uintitreenit ovat kuitenkin pidentyneet ja olen ottanut mukaan uintia hieman lujempaakin.

Viime viikolla sitten testasin pystynkö tekemään treenin, joss oli tarkoitus uida 4x500m siten, että jokainen 500 lujempaa. No, ekaan meni 10.07, tokaan 9.56. Mietin, että kun tuo toka settikin tuntui kovin hapokkaalta, että miten muka uin kaksi vielä lujempaa. Siinähän sitten uin ja kolmas päättyi aikaan 9.33! Olin ihan äimän käkenä whaat! Kun  viimeinen päättyi aikaan 9.05, totesin, että eiköhän tässä aleta olemaan uintitestikunnossa kuitenkin ja tänään sen vuoro sitten tuli. Noiden viisisatasten perusteella aloin myös haaveilemaan alle 1.50 satasen vauhdista, mutta tänään kun hallille suuntasin, epäilytti pahasti.

No, eikun uimaan. Ensin alle verraa 400m, tulevan kauhistelua ja eikun kauhomaan. Eka vinsta taisi mennä liian lujaa ja aloin jo sen jälkeen miettimään, että pitäisiköhän luovuttaa. Hapotti, happi loppui ja oli kamalaa. Eli just niinkun testissä pitääkin olla! Mulla on oma psyykkaustapani tossa testissä. Ekalla 300:lla saa ajatella vain sitä settiä. 150metriin asti pitää miettiä, että kyllähän tää tästä (yleensä siinä vaiheessa ei ole vielä ihan kauheeta tuskaa) ja puolen välin jälkeen mietitään, että hei, yli puolen välin jo! Tokalla puoleenväliin asti taas mietitään vaan, että "kestä nyt puoleen väliin" ja sitten voi jo ajatella, että testistä on mennyt jo yli puolet, että ei oo enää paha. Kolmannella sitten vaan yritetään kestää ja mietitään ehdottomasti vain sitä, kuinka mahtavan paljon on jo uitu ja kuinka mahtavan vähän on jäljellä. Tällä psyykkauksella pystyn yleensä tiristämään itsestäni irti enemmän kuin usein uskonkaan - niin myös tänään. Tavoite oli siis saada setit menemään alle 5.30, mikä tällä 25 kilsaa tänä vuonna uintimäärällä oli jo aika optimistista. No, niinpä vain pistelin uimaan nuo aikoihin 5.14, 5.10 ja 5.10! Oi että. Kyllä olin ihan tosi tyytyväinen. Keskimääräinen satkun aika on siis ~1.44. Näin vähän uintia ja jäin vain 7 sekkaa/100m mun parhaasta noteerauksesta tossa testissä (7s on toki pitkä kuin nälkävuosi satasella, mutta tällä uintimäärällä olen hämmästyttävän vähän jäljessä)! Aivan MAHTAVAA.

Uinti tarjoilee mulle tällä hetkellä iloa, vaikka olkapää siinä kyllä vähän vaivaakin. Se on edelleen tosi tiukka, eikä taivu kunnolla. Arpi siellä ottaa vaan ikävästi vastaan :( Myös jumppapalloilu on taas kuviossa mukana ja tänään pitäisi aloittaa 5-viikon tahkoaminen. Muuta treenailua ei sitten salin lisäksi olekaan (ai niin, leukoja menee jo neljä \o/). Juhannuksena vähän jopa "urheilin", mutta sen jälkeen ajelin vain Kultsulla töihin. Nyt Kultsu on huollossa (aika jännä, että ajaminen oli vähän raskasta, kun levyjarru laahasi vähän kiinni sekä edessä, että takana...) ja mä pidän taas vähän taukoa. Yritän nyt saada näihin jalkoihin jotain tolkkua. Olen nyt käynyt fysiatrilla, joka totesi magneettikuvista, että mulla on tosi isot laskimot. Tämä voi aiheuttaa sen, että laskimoläpät vuotaa, eli veri virtaa jalan laskimoissa myös alaspäin, mikä ei oo hyvä juttu ja aiheuttaa kipua. Oletan, että mulla kyse oli syvistä laskimoista, koska pinnallisten laskimoiden kohdalla tuo yleensä tarkoittaa suonikohjuja ja en mä nyt sellaisia pysty löytämään itseltäni, mutta mistä sitä tietää. No, hoitona tähän nyt aluksi on ollut käsky käyttää kompressiosukkia (ou-jee), ja myös jos jalkapohjaan saisi jollain ortoosilla tms painetta laskimorenkaan alle, niin se olisi hyvä juttu. Sinänsä tuo teoria voisi olla jotenkin järkevä, koska jos mä liikkumisen jälkeen nostan jalat ylös, ei ne tuu ollenkaan niin kipeiksi, kuin jos istun esim. töissä jalat alaspäin aamupyöräilyn jälkeen. Toisaalta olisi outoa, että se just nyt olisi tullut, kun se ei ole mitenkään kai yhteydessä siihen, että liikkuu/seisoo tms. Naisilla, ylipainoisilla ja synnyttäneillä on suurempi riski, mutta tunnustan kuuluvani vain yhteen noista ryhmistä. Jos asiaan ei ole syksyyn mennessä tullut mitään apua, niin sitten sovittiin työterveydessä, että menen  hakemaan lähetteen julkiselle, jotta noita laskimoita tutkittaisiin paremmin. Tää ongelmahan nyt ei vaikuta vain mun urheiluun vaan ihan jokapäiväiseen elämään, kun kauppareissun jälkeenkin saattaa sattua niin paljon, ettei oikein kestä. Lisäksi oon D-vitamiini kuurilla, koska senkin todettiin olevan vähän alakanttiin (no, viiterajoissa kyllä) ja D-vitamiinin vähyys ei ole hyvä koskaan, mutta sen on myös todettu olevan yhteydessä (vaikkei tiedetä, miten ja miksi ja onko mitään syy-seuraus- suhdetta) krooniseen kipuun, mitä mulla nyt tässä on, kun eihän mulla ole huhtikuun alun jälkeen ollut yhtäkään kivutonta päivää.

Toinen, mitä on tehty, on fyssarin arvio, ja hän oli sitten taas sitä mieltä, että mun askellus on aivan p-stä. Joo, sehän on toki aivan totta. Toisaalta, suositteli mulle mm. Kayanoja ja aikoinaan kun kyseisiä kenkiä aloin kehoituksesta  (fyssarin, joskus vuonna 2004) käyttämään, niin mun jalkaongelmat alkoi siitä. Polvi oli kipeä monta vuotta kunnes lopetin pohjallisten ja tosi tuettujen kenkien käyttämisen. Suostuin kuitenkin, että mun normaaleihin lenkkarin pohjallisiin laitetaan lisäkappaleet, koska kyllä tätä nyt pitää kokeilla. Yritin kysyä, miksi myös pyöräily kipeyttää jalat, jos kerran askelluksesta on kaikki kiinni, mutta siihen ei ollut oikein selitystä. No, tää on tuttua. Aina kun yritän selittää, että ei se juoksu oo se suurin ongelma, vaan että pyöräily sattuu, niin sitten vaan tutkitaan, miten mä juoksen. Sain myös kaikkia tuskallisia (lue vaikeita) liikkeitä askelluksen korjaamiseen. Katsotaan mitä ensi viikolla tapahtuu.

Loppuun vielä pari kuva, juhannuksena taisin tehdä tämän vuoden ainoan avovesiuinnin (20min), todistetusti.

Apua, onkohan sielä haita, jotka syö pikkupingviinit poskeensa!

Nyt on mentävä!

Moro kaikille tasapuolisesti! Ei oo haita!

Ulpukkameressä melko kiinnostava käden palautus.

Totisesti toivon, että tässä on tähystäminen menossa.

Kyllä se oikee käsikin  johonkin taipuu.

Jotain edistyksen tapaista

Eilen tein ensimmäisen uintireeniksi laskettavan session ~kahdeksaan kuukauteen. Tähän asti olen yrittänyt vain selvitä altaassa jotenkin sen jälkeen kun uinti on ollut taas sallittua, nyt oli tarkoitus ihan jo uidakin miettimättä sitä, että jaksanko. No, kyllä se siihen jaksamiskategoriaan meni silti, mutta uinti sisälsi silti ihan kivoja juttuja. Alkuun tein verrat, josta osa uitiin, yht. 400m verraa, josta puolet potkuja. Sitten tein uinti/potkusetin ja sitten uin 600m uinnin. Aika halpokasta on näillä surkastuneilla uintilihaksilla. Lopussa vielä 16x25 siten, että 2-2-2-2 toistot aina hieman nopeammin (ainakin yritin!) ja sitten toisen kerran sama. Loppuun vielä uintiverra, ihan ilman potkuja. Mittaa tuolle koko uinnille tuli niinkin 'paljon' kuin 2400m, josta 400m potkuja. Siis tätähän voi ihan oikeasti sanoa jo harjoitukseksi! Aikaahan tuohon settiin meni hieman yli tunti, joten voitte sitten päätellä, kuinka lujaa pääsen eteenpäin tällä hetkellä! Ensi viikolla ajattelin alkaa tekemään myös tekniikkaa. Tähän asti en ole viitsinyt, koska tekniikan teko on aika rankkaa noille olkapään lihaksille ja jos lihaksia ei ole, niin ei siitä ole mitään hyötyä. Nyt uskon uintilihasten sentään jo heränneen, joten voidaan alkaa taas miettimään niitä kyynärpäitä ja vartalonkiertoja - lyhyissä pätkissä tietysti.

Jaloista ei ole oikeastaan mitään uutta kerrottavaa, parin viikon päästä tapahtuu sitten fyssaria ja lähettivät mut työterveydestä vielä kivunhoitoon erikoistuneelle fysiatrille konsultaatioon (asiat tapahtuu raivostuttavan hitaasti näin kesällä). Niinpä  keskityn nyt iloisempiin asioihin, kuten siihen, että uinnissa paluu lähelle viime syksyistä tasoa on mahdollista puolen vuoden sisällä. Pitkän radan Masters-kisat ovat lokakuussa Vantaalla, joten eiköhän mut sielä nähdä taas starttipallilla! Hei, siis mähän saatan päästä kisaamaan tänä vuonna!!! Se olis kyllä ihan tosi HIANOO!

Mukavaa juhannusta kaikille. 

Sähköiskuja ja neulalla pistelyä

Keskiviikkoinen ENMG-tutkimus ei ollut varsinaisesti maailman miellyttävin. Siinä siis pisteltiin neulalla lihakseen, sitten piti tehdä lihaksella jotain ja sitten välillä annettiin sähköiskuja. Kuulostaako kivalta? Joo, no yli tunti kesti tuota kidutusta ja tulos oli: ei hermovaurioita. Tai siis karkeasti katsottuna tämä selvisi, maanantaina kuulen ihan lopullisen tuomion. Tuosta tutkimuksesta tosin ei kuulemma näy, jos hermo on pinteessä, mutta vauriot näkyvät.

Nyt sitten seuraava askel on fysioterapia. Sitä saa näin kesäaikaan odotella 2,5viikkoa. Kuitenkin mulla on nyt lupa maltillisesti tehdä jotain juoksua/pyöräilyä, joten tilanne ei ole ihan toivoton, vaikka jalat ovatkin edelleen kipeät.

Uinnissa on sentään valon pilkahduksia, enää ehkä 30% uintiajasta olkapään ongelman muistaa ja jaksan uida jo 100m ilman olkapään uupumista. Käsi liikkuu myös selvästi paremmin ylös, liikerajoitusta siihen suuntaan on enää alle 10 astetta, mutta ulkokierto on edelleen aika heikko. Toivoton tilanne ei kuitenkaan ole. Selvästi roikkuminen (joka on edelleen aivan #¤&:n tuskallista) on auttanut asiaa ja tällä viikolla olen vetänyt yhden leuankin! Myös punnerrus (naisten mallia vielä tehdään) onnistuu jo toisin kuin edellisviikolla ja penkkipunnerruksessakin on edetty niistä kilon painoista neljä kertaa painavampiin. Niin ja takakyykyssä painoa on ollut jo 35kg, etukyykyssä myös ja näitäkin rajoittaa enemmän olkapää kuin se, ettei jaksaisi kyykätä enempää. Nyt Erikselle viikonlopun viettoon, kivaa :)

Lievempää piinaa.

Uinti"harjoittelu" on täydessä vauhdissa. Viime kerralla siis uin yhteensä jo kilometrin! Olen joka "reeniin" lisännyt metrien määrää edellisestä kerrasta 100:lla ja kun 200m oli eka kerran saldo, niin siitä voi sitten laskea, että mähän oon tänä vuonna uinut jo 5,4km. Kyllä on mahtavaa. Uiminen sujuu olkapään suhteen jo vähän paremmin, eli joka vedolla ei tarvitse enää purra hammasta, kun sattuu, mutta kyllä olkapää on vielä tosi jäykkä ja sen huomaa uinnissa oikein mainiosti. Lisäksi kädet ei jaksa mitään. Siis vinstan kun ui, vaikka hiljaa mennään, niin jo alkaa hapottamaan. Toisaalta, mullahan tuli reippaasti yli puolen vuoden uintitauko ja kun olkapää oli vielä siinä välissä kolme viikkoa täysin liikkumatta ja seuraavat kolme melkein liikkumatta, niin ei ihme, että voima on hävinnyt. Mun viimeisin uintireeni oli seuraavanlainen

100m verrapotkuja
4x50 (25 kylkipotkuja toinen käsi edessä, 25 RU)
4x50 (25 kylkipotkuja kädet sivulla, 25 VU)
8x50 (yhdistä edelliset, 25 potkuja, 25 uintia joka toinen RU, joka toinen VU)
25 potkuja
2x25 RU
25 potkuja
4x25 VU
25 potkuja
50 RU
25 potkuja
3x50 VU
25 potkuja
250 VU
Loppuun liukuja, kellumista ja potkuja kunnes tunti tulee aikaa täyteen

Voin kertoa, että tuo viimeinen 250 VU oli aivan kamalaa. Ei vaan jaksanut. En muista, koska olisi ollut noin poikki ollut olo uinnissa, jos ei kisoja/testejä lasketa. On täältä aika pitkä matka entiseen tasoon ja vielä pidempi siitä eteenpäin. Ennenhän pystyin uimaan helposti vaikka kolme kilsaa putkeen, nyt ei mene helposti kun 25m. Onhan sekin tietty jotain.

Maanantaina sain magneetin tulokset, niissä ei näkynyt  mitään, ei turvotusta, ei rasitusmurtumaa, ei mitään. Lihakset ja luut säännölliset. Keskiviikkona kävin testikuvauksissa ja sain palkkioksi lannerangan kuvat (mutta ei lausuntoa). En ole mikään lääkäri, mutta sen verran mäkin tajuan kuvista, että ei mulla ainakaan mitään isoa pullistumaa ole lannerangassa, toissovuotisiin kuviin näytti samalta  ranka sivulta otetuissa kuvissa. Ensi keskiviikkona menen sitten hermotutkimuksiin (ENMG), katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Olkapää on parempi kuin viime viikolla, leukoja ei voi vetää, kun roikkuminenkin on jo kivuliasta, mutta koska joka kerralla vähän vähemmän, niin ehkä pääsen kohta jo lempisaliharjoitukseeni. Tänään myös kahvakuulailin työpaikan salivuorolla ja 6kg:n kuulalla tempaukset ja työnnötkin onnistui oikein mainiosti. Joten ei nyt ihan niin piinaista ole ollut sitten viime kerran jälkeen, vaikka kertomani pyörälenkin jälkeen jalat tuli aivan tajuttoman kipeiksi.

Viime viikosta ei jäänyt mitään urheiluhistoriankirjoihin. Ei siis mitään. Pari potkua, yksi spinni, yksi trainerisessio (syksyn eka!) ja juoksin vissiin kerran. Ei muuta. Muuten tulikin sitten tehtyä kaikenlaista. Löysin uuden työpaikkani ja sen kahvihuoneenkin, opin paljon ja olin ehdottoman pihalla. Söin maailman maistuvinta helmikananrintaa (joka oli mutatoitunut viiriäisestä!) ja kokosin ikea-huonekaluja, nukahdin leffan ääreen ja totesin, että yliopisto vainoaa mua vielä pitkään (siis niiden tenttien korjauksen lisäksi, mitkä lupasinkin hoitaa).

Tällä viikolla onkin sitten ollut vähän eri meno. Maanantaina kävin lääkärissä (joka henkilökohtaisen pyörämekaanikon kaverien välityksellä armollisesti löytyi), joka totesi, että mun olkapää kyllä paranee, mutta ei kyllä levolla, löysä olkapää oli diagnoosi, ja kuulemma yleinen nuorilla naisilla. Sain luvan uida vaparia (siis vain vaparia, ja vain vähän), kantaminen, staattinen käden ylhäällä pitäminen, käden päällä nukkuminen yms. on kiellettyjä. Olkapään vahvistaminen on mulle nyt ykkösasia siis. Mulla on kuulemma yliliikkuva olkapää! En olis uskonut.

Eilen vihasin spinningiä entistä enemmän, kun ohjelma oli ihan kidutusta. Vaikka laitoin vastuksen käytännössä nollaan, niin kun kierrokset ovat 155 putkelta, niin mun syke hyppii jossain sielä vk-sykkeen ylärajalla. Oltiin TAAS taitojen ylärajoilla ja tuossa vauhdissa voin kertoa pyörityksen olleen jotain ihan muuta kuin pyöritystä. Ehkä se sieltä tulee. Joo, mutta ei spinning ole kivaa, se on vain välttämätöntä, että mun pyöräilylle tapahtuisi jotain.

Tänään on ollut lepopäivä fyssarilla höystettynä. Fyssarille sain varattua ajan jo aiemmin Teron vinkistä (kiitos vaan!) ja lääkärikin sitten suositteli samaa heppua. Fyssari ei kieltänyt varsinaisesti mitään, mutta totesi, että olka pitäisi saada kivuttomaksi. Sitten kun on kivuton, alkaa jumppa ja muitakin juttuja (eli siis uintia) saa sitten yrittää, mutta jos tulee kipeäksi, pitää heti lopettaa. Varoitteli myös kaikesta staattisesta, mikä  on olalle tosi huonoa ja neuvoi hyviä asentoja, joissa olkapää on parhaiten levossa (yllätyksekseni se käden sivulla riiputtaminen ei ollut tätä, koska tällöin koko käden paino tulee olalle). Nyt jatketaan potkuharjoituksia ja koitetaan saada olka kivuttomaksi, saas nähdä miten onnistuu. Ai niin, siivoaminen on kielletty, voi harmi!

Jäällä

Sunnuntaina pääsin vihdoin ekaa kertaa jäälle! Piti mennä jo perjantaina, mutta kun vihdoin pääsin töistä kotiin, niin olin niin nukuksissa, etten vaan pysynyt hereillä ja totesin, ettei nyt pysty menemään luistelemaan, vaikka mieli olisi kovasti tehnyt. Meninkin ensimmäistä kertaa varmaan 25 vuoteen nukkumaan ennen yhdeksää! No, heräsin sitten tietysti lauantaina jo ennen kuutta, mikä on melko epäinhimillistä, mutta ehkä tuo nukkuminen kannatti, jetlag taitaa vihdoin olla voitettu. Ikinä sitä ei itse usko, että voi mennä se yli viikko aikaerosta toipumiseen, mutta kyllä niin vain voi käydä.

No, palataan asiaan, eli luisteluun. Tunnin luistelin ja kyllä sitä vaan ihmettelin, että miten ihmeessä olen pystynyt painelemaan 24km/h vauhtia 90 kilsaa, kun nyt kokeilussa pääsin just ja just yli 20km/h vauhtia yli kilsan. Ihan noin paljoa ei kaarteet selitä. No, onhan tässä aikaa taas painaa menemään ja lähtötilanne on parempi kuin viime vuonna, silloin pysyin hädintuskin pystyssä ekalla luistelukerralla, nyt taasen tuntui jo ihan luistelulta, vaikka se viimevuoden edes kohtuullinen tekniikka  onkin kadonnut  täysin. Havaitsin myös, että puolierot on melkomoiset, sillä kun testailin, miten pitkään pystyn liukumaan yhdellä luistimella suoraan, pääsin parhaimillani oikealla 30m ja vasurilla 20. Joo-o. No, tuossa onkin parannettavaa, ensin molemmille jaloille 40m liuku ja sitten siitä pidentämään. Tuollainen liuku- yms. harjoittelu melko hyvin rytmittää luistelutreenejä, ja tunti jäällä kuluu tosi nopeasti, vaikka se onkin yhden ringin kiertämistä.

Sunnuntaina käytiin vähän pyöräilemässäkin, kun tutustuttiin Reitti 2000. Reitti oli alkupäästä  (Myyrmäestä lähdettäessä) tosi mäkinen ainakin Kultsulle, jossa on siis 361 nastaa edessä ja takana. Olin ihan rikki pehmeässä maastossa, sitten kun tuli kovapintaisempaa hiekkatietä ja vähemmän mäkiä, oli ihan kivaa. Matkalle osui myös yksi ihan älytön kuravelli, johon ajoin suoraa keskelle ja siihen jäin. Siinä kohtaa loppui  kyllä huumori hetkeksi... Kismitti kovasti, että onko tää mun pk-lenkki tällaista maksimi kurassa polkemista. No, reitti onneksi helpottui ja vihdoin löydettiin Luukkiin asti. Sitten eksyttiin ja poljettiin Bodomille asfalttitietä pitkin. Todettiin, että se töyssy, missä kaaduin Lucylla ja mistä valitin oli edelleen sielä, merkkaamattomana ja korjaamattomana. Jäi kyllä vähän huono fiilis, kun olin ihan kuitenkin soittanut asiasta ja lupasivat hoitaa asian. Takaisinpäin pyöräiltiin sitten Kehä III:sta pitkin, kun taas eksyttiin...

Tänään aamu alkoi potkuilla, ja päivä loppuu sitten aikanaan fyssariin. Mitään en oo kädellä taas tehnyt, mutta nyttenkin se on aikas kipeä. Voihan kökkö. Kun edes tietäis, että mistä se on tullut, niin olis hyvä. Tai että mitä sillä voi tehdä ja mitä ei.

Potkua päivään

Koska olkapää ei kestä oikein mitään, on uinnin potkuharjoituksetkin vähän muuttuneet. Oikeaa kättä ei voi pitää suorana pään edessä, koska tästä olkapää kipeytyy, joten olen nyt sitten keskittynyt potkuharjoitteluun selälläni sekä tehnyt kylkipotkuja normaalisti vasemmalla kyljellä, mutta oikealla kyljellä tehtäessä olen pitänyt molemmat kädet vartalossa kiinni. Siinä mun treenit altaassa. Lisäksi toki olen tehnyt vasurilla muutaman kerran yhden käden uinteja. On sitä tälläkin tavalla tullut jonkin aikaa altaassa vietettyä, potkuja on tällä hetkellä kasassa 4800m:n verran (siis tällä viikolla) ja yhden käden uinteja on 400m. Kun vielä huomenna olisi tarkoitus mennä polskuttamaan Heltrin uintivuorolle vajaa tunti, niin tässä päästään varmaan 6500m:n "uinti"kilsoihin, ihan kunnioitettava potkusuoritus mielestäni. Sais kyllä käsi parantua. Jotain iloa tästä on kyllä ollut uintiinkin, koska tuntuu, että uintiasento on parantunut hapenoton aikana, siis vasurin yhden käden uintien perusteella. Onnekseni tuo oikealta hapen ottaminen on se mulle teknisesti heikompi puoli (vaikka sieltä mieluummin hengitänkin), joten nyt olen voinut yrittää sitä hioa. Tekniikkavirhe ei ole ollut suurensuuri, mutta uinnissahan pienetkin virheet kostautuvat. Olen siis oikealta hengittäessä nostanut päätä ihan vähäsen, sillä tavalla, että oikean silmän lisäksi vasemmastakin puolet on tullut veden pinnan yläpuolelle ja sehän tunnetusti laskee jalkoja. Nyt siis tämä on ainakin noissa potkuissa vähän parantunut ja jos pidän oikean silmän kiinni potkiessa, on näkökentässä pelkkää vettä myös hengitysten ajan, kuten kai kuuluukin.

Keskiviikon aikana käsi oli oikeasti tosi pahasti kipeä, vaikken mielestäni sillä mitään oikein tehnyt. Torstaina otinkin sitten tiukan linjan ja en nostanut olkavartta olkapään yläpuolelle muuta kuin hiuksia laittaessa ja venyteltäessä. Tämä tuntui tepsineen ainakin jotenkin, sillä eilen käsi ei kipeytynyt niin pahasti kuin ennen. Huolestuttava tilanne silti on, onnekseni maanantai-illalla on fyssari ja olen myös yrittänyt yksikseni kättä varovasti kuntouttaa kuminauhajumpan ja venyttelyn avustuksella, se on jo selvää, että pelkkä lepo ei tätä vaivaa paranna, kun työreissun aikana tilanne ei parantunut mitenkään. Tänään jatkan vielä matalaa profiilia, mutta jos tilanne paranee, niin huomenna testaan ehkä 2x25 kylkipotkuja myös oikea käsi edessä ja katson mikä tilanne on olkapäässä treenin jälkeen.

Torstaina kärsin taas spinningissä, kolmen kerran aikana on sentään tapahtunut sellaista kehitystä, että 120 kadenssi ei ole enää vain toiveissa, vaan toteutuksen rajoissa. 140 kadenssi kolme minuuttia ilman takapuolen hyppimistä satulassa ei ole mahdollisuuksien rajoissa. Syytän tästä kyllä huonoa satulaa (no en oikeasti syytä), joka ei todellakaan sovi mun ahterille. Täytyy varmaan selvittää, voisko paikalle tuoda oman Selle San Marco Aspide Glamourin, siitä ei satula parane.

Turun masterskisaviikonloppu

Huhheijaa, nyt on kyllä uitu! Ei tartte ihan heti taas altaaseen pulahtaa, kun nyt sai viikonlopun aikana olla koko ajan verraamassa ja uikkareita vaihtamassa, startteja kun oli 9 (5 yksilö- ja 4 viestiä). Viikonloppu oli aika kaksijakoinen, oli pettymyksiä, tasaista tekemistä ja onnistumisia, kaikkia näitä. Tavoitteeseen ei päästy, lasit hörppäsivät vettä kahdessa startissa, mutta toisaalta nämä olivat vain vinstoja, missä ei sillä näkemisellä niin väliä ole, kun ei tarvitse kääntyä, kyllä seinä sitten pysäyttää kun siihen törmätään...

Perjantai-iltana uitiin 1500m. En ehtinyt verraamaan, kun opetuksen loppu vähän venähti ja opiskelijat kyselivät paljon. Ajanottolaitteetkin olivat sekaisin ja näytti ikävästi siltä, että kello ei toimi niin, että sitä voisi kisan aikana vilkuilla vauhdinjaon apuna. Lähdinkin sitten aika epävarmasti liikkeelle ja kauhoin vain. Väliajat kertovat, että aika tasaista vauhtia mentin, eka satku on lähdön vuoksi aina nopein (1.37), sen jälkeen ajat pyörivät 1.46-1.48 haarukassa. Vikaan satkuun pystyin vielä kiristämään ja sain uitua sen 1.40 aikaan. Loppuaika 26.23.66, mikä on vajaa 20 sekuntia entistä ennätystä parempi, mutta ei tästä mikään onnistuminen päällimmäiseksi mieleen jäänyt. Satasen keskivauhti oli vajaa 1.46, eli ihan ok kuitenkin. Kestävyys ei tällä hetkellä vain ole oikein riittävä tällaiseeen matkaan, mutta ehkä se nyt talven aikana voisi vähän paratua.

Lauantaiaamu alkoi seka-sekaviestillä (4x50), mä uin tietty vikana, kun mulla oli luonnollisesti vapariosuus. Meidän arvioidun ajan ilmoittaminen oli mennyt vähän väärin, minkä vuoksi uitiin sitten siinä paremmassa erässä ja vielä keskiradalla. Muuten ihan kiva, mutta pääsin omalle osuudelleni siinä vaiheessa kun voittajat oli jo tulleet maaliin ja muutkin olivat menneet jo aika kauan aikaa sitten. Toinen erä olisi ollut meille parempi, nimittäin siitä me oltaisiin jopa  voitettu yksi tiimi. Oma uinti oli peruskolibria, ajasta en osaa sanoa mitään, koska väliaikoja ei tietenkään tulleet (näissä kisoissa oli aika todella paljon ajanottosekoilua).

Aika yksin sain tosiaan tätä viestiosuutta uida, kun muut olivat jo menneet, minkä voi huomata melko tyhjästä altaasta.

Seuraava koitos olikin sitten hetikohta, eli vinstan vapari. Nyt lähtee, olin aivan varma siitä. Lähtihän se kolibrinsiipi siitä liikkeelle, mutta hyytyi täysin viisi metriä ennen maalia. Kun lähtökin oli huono, painui aika 36.91:n ja olin tosi pettynyt. Munhan piti olla hyvässä lyhyiden matkojen kunnossa! Blah.

Sitten oli taas viestin vuoro, tällä kertaa naisten vapariviesti (4x50). Olin taas vikana uimarina joukkueestani. Muut tekivät hyvät oman tason suoritukset ja pääsin matkaan pari sekuntia edellisten perään. Nähtävästi jäin alussa, koska lopussa olin kuulemma saavuttanut toista joukkuetta, josta jäätiin se pari sekuntia. Oma osuusaika nostatti suun niin messingille, ettei tosikaan. 34.32! Vaikka kyseessä onkin viestiosuus, eli reaktioajan osuus ei ole todellakaan samaa luokkaa kuin normaalilähdöllä, mutta en ole ikinä uinut vinstalla mitään 34 alkuista, en lähellekään. Tämä oli hyvä. Käytin eri taktiikkaa kuin ennen, eli rauhoitin vähän käsivetofrekvenssiä, mikä onkin selvästi avain onneen. Ihan niinkuin kukaan ei olisikaan mulle tätä ennen kertonutkaan...

Tauon jälkeen päästiin sitten uimaan satanen. Päätin käyttää samaa taktiikkaa kuin viestissä, eli rauhoittaa uintia. Uinti tuntuikin ihan hyvältä ja hymyilin kuin hangon keksi, kun kello pysähtyi aikaan 1.19.07. Tuommoinen 2.40 enkkaparannus ja uusi kymmensekuntiluku oli tosiasia. JEE!

Sitten tulikin vinstan rinulin vuoro. Olin varma, että tässäkin enkka paranee. Päätin käyttää samaa taktiikkaa kuin vaparissa ja rauhoittaa vetojen tiheyttä. Virhe! Aika painui 50.10, mikä oli aivan syvältä.

Päivä loppui naisten sekauintiviestiin, minä taas vaparia uimassa. Edellisen viestin onnistuminen ei selvästi ollut vain kaiken nappiin menemistä, koska taas osuusaika alkoi 34:lla, tällä kertaa 34.63. Tämä siitä huolimatta, että tämä lähtö oli siis niitä, missä lasit täyttyivät ja onnistuinpa vielä viisi metriä ennen maalia vetämään henkeeni vettäkin. Edellisestä sijasta jäätiin taas pari sekuntia, mutta kaikki ui varsin tasapainoiset viestiosuudet mielestäni. Itse olin jo aika kypsä uimiseen ja oli ihanaa päästä pois...

Ennen viimeistä starttia alkaa olla jo aikamoinen väsy...

Sunnuntaiaamuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa uiminen. Siis ei olisi kiinnostanut yhtään. En edes ehtinyt altaaseen verraamaan, kun bussit kulkivat niin huonosti. No, alkuun oli sekavapariviesti, mulla kakkososuus. Uinti oli ihan ok, vaikka taas oli lasit täynnä vettä... Osuusajasta ei tietoa, tulokset väittävät 33.24, mutta koska väliajat ovat ihan sekaisin, ei tämä kyllä pidä paikkaansa, ikävä kyllä.

Kisat mun osalta päätti 400m:n vapari. Tätä en ole uinut Kotkan katastrofin jälkeen muuta kuin Heltri-uinnissa, missä aika oli jotain 6.15 muistaakseni. Siihen toivoin pääseväni nytkin. No en päässyt, uinti meni riuhtomiseksi ja tuskaksi ja loppuaika oli 6.27.68. Väliajat 1.30, 1.39, 1.41,1.37, eli ihan ok. Pettynyt olin tähän, mutta minkäs teet, kun ei pysty.

Kisat olivat siis, kuten jo sanoin, melko kaksijakoiset. Muutama onnistunut viestiosuus ja satasen vapari oli tosi hyviä, sitten oli taas katastrofit vinstoilla ja pettymys 400m:llä ja ihan ok suoritus 1500:lla. Positiivista kuitenkin on, että vauhti lyhyillä on parantunut, mikä kertoo siitä, että potentiaalia on uida pidemmilläkin matkoilla kyllä vähän lujempaa, kun vaan saa kestävyden kuntoon.

Tää vois toimia muidenkin asioiden kanssa, jos kaikki joutuisivat tekemään 100 punnerrusta kun esim. roskaa tai unohtaa antaa kevyelle liikenteelle tietä, taitaisi Suomessa olla melko kovakuntoista porukkaa :)

Uinnit on uitu

Siis ennen kisoja. Tai siis ainakin melkein, torstaina käyn vielä sielä Impivaarassa tutustumassa lähtöpalleihin ja käännöspäätyihin, mutta silloin tyydyn varmaan tuollaiseen kilometrin ihmettelyyn. Mun mielestä nää uinnit voisi kyllä järjestää sellaisessa altaassa, jossa ei tarvitsi kääntyä ollenkaan, sen verran heikosti mun käännökset kyllä sujuu. Vauhti tippuu ihan kokonaan, vaikkei sen nyt ihan niin pitäisi mennä. Sen olen kyllä jo saanut selville, että luultavasti teen käännösen liian syvällä (tai siis jalat osuu seinään liian syvällä), minkä vuoksi mun ponnistus on mikä on. Ilman volttiahan osaan ihan hyvinkin ponnistaa sieltä päädystä ja liukua melkein kymmenen metriä ilman potkujakin. Tämän päivän uinti oli sellainen paritonninen sisältäen 3x(4x100m) @2.30, eli lepoa oli ihan riittämiin. Satkut uitiin neljän seteissä siis siten, että ensin uitiin 75 kakkosta, 25 kolmosta, sitten 50-50, sitten 25-75 ja lopuksi pelkkää kolmosta. Tää oli tosi kiva treeni ja mitä lujempaa uit, sitä enemmän saat levätä. Sain vielä tehtyä kivan progression sarjojenkin välille, eli ekan setin ajat oli hitaimmat ja vikan nopeimmat, eli kaikinpuolin onnistunutta vauhdinjakoa. Tämä nosti kyllä itseluottamusta siihen, että ehkä sittenkin pääsen vinstoilla ja satasella ihan ok aikoihin (paitsi jo kolibri iskee taas...), 1500 ja 400 taitaa tulla tässä uintikunnon parannusprojektissa vähän liian aikaisin, mutta ei se mitään, kiva päästä taas kisaamaan.

Huomenna onkin sitten lepopäivä, korkeintaan kävelen töihin.

Pitkä lenkki Viikin vitosella höystettynä

Viikon viimeinen treeni piti olla juoksu, mutta kuinkas sitten kävikään. Olin Märskyn oven takana tänään kello kahdeksan todetakseni, että sunnuntaisin halli aukeaakin vasta ysiltä. Joo, takasin kotiin ja nukkumaan sitten vain. Uintien jälkeen oli tarkoitus ehtiä kotiin tankkaamaan ja lähteä sitten päivän erilaiselle pitkikselle, eli neljän kilsan alkuverra juoksutekniikka drilleineen, sitten Viikin vitonen, eli 5k täysiä ja sitten loppuverrana taasen neljä kilsaa kotiin löysää löpsyttelyä. Alkuverrassa jo havaitsin, ettei taida nyt ihan olla kone parhaassa iskussa ja palautunut, mutta eipä se mitään, harkkakisan tarkoitus onkin olla hyvä harjoitus. Ehdin sopivasti pelipaikoille, että ehdin toipua alkuverrasta, joka oli kerrankin riittävä. Sitten olikin kisan aika. Ensimmäinen puolikas kisasta meni mukavasti ja alkuperäissuunnitelmien mukaan, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Ei tuntunut pahalta keuhkoissa, jaloissa, eikä yleisesti, mutta kädet sanoi sopimuksen irti, ne ei vain jaksaneet! Siitähän sitten ei seurannut mitään hyvää, juoksun rytmi muuttui huonoksi, kun joutui käsiä oikomaan vähän väliä ja elämä ei ollut kivaa. Jotenkin sain vauhdin pidettyä edes jotenkin siedettävänä, vaikka se tippuikin ikävästi kymmenellä sekunnilla kilometriä kohden. Maaliin pääsin kuitenkin ajassa 21 minuuttia tasan, mikä oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus vitoselle, mutta se oli päivän kunto, ei voi paljon selitellä. Kotiin sitten tosiaan hitaasti hipsutellen. Vielä pitäisi mennä tekemään se väliin jäänyt aamun uintitreeni. Ehkä oli kuitenkin hyvä, että halli oli kiinni, koska jos olisin ehtinyt uinnin tekemään ennen "kisaa", niin olisi kädet voineet hyytyä jo ennen puoltaväliä.

Uintikisat lähestyvät uhkaavasti. Ensi viikko menee jo valmiiksi Turussa opetuksen merkeissä, joten voin käydä vakoilemassa Impivaaran hallia jo etukäteen. Sisäänpääsymaksu kyllä kirpaisee (7,5e!!!!!), mutta ehkä sen kerran kärsii maksaa, täällä Helsingissähän maksan uinneista 52 euroa vuosi, joten yleisesti pääsen kyllä melkoisen halvalla uiskentelemaan. Mulla on yhteensä 9 starttia, neljä viestiä ja 5 omaa lajia. Lauantaina ei oikein ehdi kuin käydä uikkareita vaihtamassa, koska silloin on uitavana kuusi lajia, yksilö vapari- ja rinulivinstat ja satasen vapaa sekä viesteissä kolme vaparivinstaa. Pe on 1500, josta ei varmaan ole kauheasti odotettavissa, sen verran huonolta tuo kestävyys näyttää tällä hetkellä ja sunnuntaina sitten vielä yksi viesti sekä 400m, josta pitäisi kyllä tulla ennätys, siinä edellisessä yrityksessähän pudotin lasit pari kertaa ja törmäsin seinään ja mitä näitä nyt olikaan... Toivon tietysti enkkaparannusta myös lyhyiltä matkoilta, mutta päätavoite on kyllä se, että lasit pysyy kaikissa hypyissä silmillä...

Pingun urheilullinen päivä

Valmiina lähtöön.

Verrat tehty, Pingu ei vaivautunut verraamaan.

Lähtölistojen tarkkailua. Laji 2,5, 50m vapaauinti, pingviinit, ratajärjestys, Rata 4, Pingu, ennätysaika 12,42.

Varustus kunnossa.

 Vanhat tädit jänisti. Kauemmin mastersikäluokissa olleet uimarit priorisoivat menojaan, joten starttaajia oli kolme. Omistajan lähtöhyppyharjoitukset eivät ole oikein tuottaneet tulosta, kun hypyn jälkeen oltiin jo pari metriä häviöllä ja saman verran hävittiin käännöksessä. Uinnissa tuli sitten vähän lisää. Ennätysaika, eli ekan kerran alle 36 sekuntia kuitenkin (vaikka olikin käsiajanotto, eli ei ihan voi verrata sähköaikaan), joten omistaja oli kuulemma ihan tyytyväinen. Pingulla meni hyvin, oli ainoa pingviinisarjassa ja aika oli 12.24, mikä on ihan jees. Ensi kerralla sitten paremmin.

Pingu poseeraa mitalin kanssa.

Kannustamassa Kooveeta ja Päikkyä erityisesti.

Paras pelaaja, aina!

Eihän se nyt ihan putkeen mennyt...

Parhaan pelaajan lohdutusta.

Lopuksi vielä piti pelastaa omistajan kenkä, kun se oli päättänyt viskoa sen keskelle Helsingin katuja.

Omistajan huollossa ollut Garmin tuli eilen. Ei pelitä vieläkään. Alla sykedataa tunnin lenkiltä. Ensimmäisen kahdeksan minuutin jälkeen meni hermo totaalisesti ja pisti sykevyön toiseen taskuun ja lähettimen toiseen taskuun. Siitähän mittari villiintyi lopullisesti ja mittasi sujuvasti loppumatkan n. 250 sykkeitä. Lopussa alkoi vielä muutella sykettä. Tosi hyvä laite, joo.

Sykedata, hyvin toimii.