Lievempää piinaa.

Uinti"harjoittelu" on täydessä vauhdissa. Viime kerralla siis uin yhteensä jo kilometrin! Olen joka "reeniin" lisännyt metrien määrää edellisestä kerrasta 100:lla ja kun 200m oli eka kerran saldo, niin siitä voi sitten laskea, että mähän oon tänä vuonna uinut jo 5,4km. Kyllä on mahtavaa. Uiminen sujuu olkapään suhteen jo vähän paremmin, eli joka vedolla ei tarvitse enää purra hammasta, kun sattuu, mutta kyllä olkapää on vielä tosi jäykkä ja sen huomaa uinnissa oikein mainiosti. Lisäksi kädet ei jaksa mitään. Siis vinstan kun ui, vaikka hiljaa mennään, niin jo alkaa hapottamaan. Toisaalta, mullahan tuli reippaasti yli puolen vuoden uintitauko ja kun olkapää oli vielä siinä välissä kolme viikkoa täysin liikkumatta ja seuraavat kolme melkein liikkumatta, niin ei ihme, että voima on hävinnyt. Mun viimeisin uintireeni oli seuraavanlainen

100m verrapotkuja
4x50 (25 kylkipotkuja toinen käsi edessä, 25 RU)
4x50 (25 kylkipotkuja kädet sivulla, 25 VU)
8x50 (yhdistä edelliset, 25 potkuja, 25 uintia joka toinen RU, joka toinen VU)
25 potkuja
2x25 RU
25 potkuja
4x25 VU
25 potkuja
50 RU
25 potkuja
3x50 VU
25 potkuja
250 VU
Loppuun liukuja, kellumista ja potkuja kunnes tunti tulee aikaa täyteen

Voin kertoa, että tuo viimeinen 250 VU oli aivan kamalaa. Ei vaan jaksanut. En muista, koska olisi ollut noin poikki ollut olo uinnissa, jos ei kisoja/testejä lasketa. On täältä aika pitkä matka entiseen tasoon ja vielä pidempi siitä eteenpäin. Ennenhän pystyin uimaan helposti vaikka kolme kilsaa putkeen, nyt ei mene helposti kun 25m. Onhan sekin tietty jotain.

Maanantaina sain magneetin tulokset, niissä ei näkynyt  mitään, ei turvotusta, ei rasitusmurtumaa, ei mitään. Lihakset ja luut säännölliset. Keskiviikkona kävin testikuvauksissa ja sain palkkioksi lannerangan kuvat (mutta ei lausuntoa). En ole mikään lääkäri, mutta sen verran mäkin tajuan kuvista, että ei mulla ainakaan mitään isoa pullistumaa ole lannerangassa, toissovuotisiin kuviin näytti samalta  ranka sivulta otetuissa kuvissa. Ensi keskiviikkona menen sitten hermotutkimuksiin (ENMG), katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Olkapää on parempi kuin viime viikolla, leukoja ei voi vetää, kun roikkuminenkin on jo kivuliasta, mutta koska joka kerralla vähän vähemmän, niin ehkä pääsen kohta jo lempisaliharjoitukseeni. Tänään myös kahvakuulailin työpaikan salivuorolla ja 6kg:n kuulalla tempaukset ja työnnötkin onnistui oikein mainiosti. Joten ei nyt ihan niin piinaista ole ollut sitten viime kerran jälkeen, vaikka kertomani pyörälenkin jälkeen jalat tuli aivan tajuttoman kipeiksi.