Pyöräperheeni

Hei, ette ehkä usko, mutta mä oon pyöräilly tänään. Iisalla. Siis oikeasti pyöräillyt. 35 kilsaa!! No, ehkä se ei ollut fiksua, mutta 8 viikkoa lepoa ja jalat oudot edelleen, joten ei toi elpo nyt taida ihan yksinään auttaa. Perjantaina en liikkunut oikeastaan ollenkaan jalkojen päällä. Kävelin hallille ja takaisin, eli 500m suuntaansa. Muuten vietin päivän sohvalla koodaamassa (SQL, tuo maailman ilo seuranani). Eilen sitten käytiin kaupassa kävellen, yhteen suuntaan matkaa kilsa ja tietysti tuli kaupassa käveltyä. Jalat oli ihan ok, tossa nilkan edessä oikeassa oli joku outo tunne, mutta muuten jees. Sitten mentiin kylpylään, kaksi yhden hinnalla Flamingo spahan (joo, en taida edelleenkään olla kylpyläihminen, mutta saunat oli kyllä jees, kaiken kontrolliyhteiskunnan huippu muuten on, että vesiliukumäkeä piti laskea KYPÄRÄ päässä). No, jalat edelleen ok. Sitten laskin vesiliukumäkeä, mitään ei tapahtunut mielestäni jaloille, mutta yhtäkkiä, oikeaan jalkaan alkoi taas sattumaan sillä pirullisella tavalla :( Ei tässä ole mitään järkeä oikeesti hei. Jos mun jalkaan alkaa sattumaan vesiliukumäestä laskiessa, niin olkoon. Tänään menin siis pyöräilemään varovaisesti, koska jos vaihtoehdot ovat:

1. lepään ja jalkohin sattuu
2. varovasti liikun ja jalkoihin sattuu

niin ei ole kovin vaikeaa päätellä, kumpaa toteutan. Ehkä olis pitänyt odottaa, kunnes huomena saan magneetin tulokset ja on lääkäri, mutta ei nyt motivoinut. Lenkin jälkeen oikeaan jalkaan sattuu nyt sisäsivulle, kohtaan, mihin ei ole ennen sattunutkaan. No, tämmöistä tää on. Lenkki kuitenkin siivitti seuraavaan inspiraatioon.

Mulla on tällä hetkellä siis 4 pyörää, jotka ajattelin tässä esitellä. Ne, jotka ovat lukeneet tätä blogia kauan, ovat varmasti jo tuttuja mun pyörän nimiin, mutta ohessa siis kunkin perheenjäsenen tarina lyhyehkösti. Pahoittelen vanhoja kuvia, mun jalka on jääkääreessä, joten en jaksa nousta kuvaamaan :)

Silvia (Dama Bianca SILVIA Ultegra mx Triple Ladies)

Mun eka maantiepyörä. Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että maantiepyörä olisi kiva, vaikkei siinä oikeastaan ollut kauheasti muuta taka-ajatusta kuin polkea vähän lujempaa kuin perus-Crescentilläni. Noihin aikoihin lähinnä lenkkeilin, sen mitä ehdin ultimaten pelaamiselta. 2008 sitten iski armoton pyöräkuume ja erään pyöräilevän henkilön avustuksella aloitettiin pyörän hankinta. Ensin käytiin kyselemässä Canyoneista niiden hinta-laatusuhteen vuoksi, mutta kesä oli jo meneillään ja tilaamalla pyörän olisin saanut sen ehkä joskus - pahimmassa tapauksessa vasta seuraavana keväänä. No, sitten vaan seuraavaan pyöräkauppaan ja siellä mun kokeiltavaksi iskettiin Silvia. Valkoinen pyörä, johon ihastuin heti. Aloittavalle, naisrimppakinttupyöräilijälle sopivasti varusteltu, kapealla ohjaamolla, triploilla, naisten satulalla ja pienellä koolla varusteltu pyörä istui mulle kun nakutettu. Pienellä koelenkillä tuntui, että pyörä polki mun puolesta (joo, paino käytössä olleesta Crescentistä puolittui ja vaihteiden määrä nelinkertaistui) ja pyörä oli pakko saada, vaikka muka mietinkin ostosta yön yli. Siitä se sitten lähti... Silviassa on ollut mun mielestä tosi hyvä hintalaatusuhde. Vaihteita ei ole säädetty oikeastaan kertaakaan tuon 2008 vuoden jälkeen ja reilun tonnin pyöräksi ultegran takavaihtaja ja 105:n muut osat olivat ihan hyvä juttu. Pyörä on sitä halveksittua alumiinia (haarukka sentään tuota elämän eliksiiriä, hiilikuitua), mikä ei ole haitannut mua yhtään (voin vaikka väittää, että puolet kuitu-uskovaisista eivät edes huomaisi eroa alumiiniseen, hiilikuituhaarukkaiseen pyörään, jos sokkona ajaisivat). Kilometrejä mulle ei ole toki tullut mitenkään älyttömästi Silvialla, veikkaan, että ehkä yhteensä reilu kymppitonni on ajettu + muutama talvi trainerilla. Alkuvuosina en ajellut kovinkaan pitkiä lenkkejä ja viime vuonna ajoin pääosin Lucylla lenkit). Vähän on mietinnässä, että mitä teen Silvialle, kun nyt tuli Iisa. En raaskisi ollenkaan myydä sitä, ja olenkin harkinnut, että pyörä voisi toimia talvisin traineripyöränä ja kesäisin Kultsun kanssa vuorotellen työmatkapyöränä. Silvialla on myös ihan selvästi luonne. Se kitisee, jos on kosteaa ja kylmää, mutta kun kelit ovat lämpimät, kitinä lakkaa. Joku sanoisi, että keskiössä on ongelmia, mutta mä voin kertoa, että kaikki johtuu Silvian luonteesta - ihan tosi!

Alumiinipyörällä hiilikuitusia pakoon SM-duathlonissa. Hyvin onnistui :)

Lucy (Quintana Roo Lucero)

Mun pyöräperheen toiseksi vanhin jäsen on Lucy. Lucy on silti tosi nuori, sillä on ajettu vasta yksi kesä, ehkä reilu 2500km tuli viime kesän nysäkautena sillä ajeltua (ja loput n. 800 km sitten Silvialla). Lucya suunniteltiin kauan ja hartaasti. Se oli jo hieman toisen hintaluokan pyörä kuin Silvia ja säästinkin siihen muutaman hetken. Kävin Lucya varten myös bike fittingissa, minkä jälkeen Lucya harkittiin ja harkittiin vielä pitkään. Sitten eräänä päivänä kävin R-kioskilla hakemassa Lucyn :) Siellä se oli, mun kaunotar. Lucy on siis triathlon-pyörä ja meillä on perfect match. Osat on mulle oikein riittävät (Dura-Ace/Ultegra, jotkut osat, kuten ketju tosin myös 105:sta). Kiekot kisoja varten tuli myös hommattua ja henkilökohtainen pyörämekaanikko sai mut ylipuhuttua hommaamaan ne Zippit. Lucy on siis kokoa pieni, eli siinä on 650c kiekot, mutta omasta skeptisyydestä huolimatta tuo ei ole tuottanut mitään ongelmia tri-uralla. Hommasin sisureita kerralla varastoon riittävän monet ja tuubeja ja kiekkojakin on siis ainakin hyviä tarjolla (kiekkoja tosin oli siis joko aika low-end, kuten noi mun vakiokiekot ja sitten vain noita kalliita kuten Zippejä, eli siitä välistä olevia kiekkoja ei oikein ole). Nyt painiskelen Lucyn kanssa kyllä ongelmissa. Mikäli aion ajaa aika-ajoa pyöräkisoissa, niin UCI-lailliseksi pyörän teko onkin sitten ihan oma juttunsa, nimittäin vaikka satula on kuinka takana, ei se täytä sääntöjä tällä hetkellä. Adamo-satula pitäisi vaihtaa, koska se on 3cm lyhyempi kuin "normaali" satula, jolloin juurikin saisin tuosta UCI-laillisen, mutten ole varma, yltynkö kunnolla bareille sillon. Toisaalta pienet kuskit/pyörät voi saada erikoislupia, koska jos mäkin voisin nostaa vaikka viisi senttiä satulaa, niin ongelmaa olisi jo 1,5cm vähemmän, satulan nosto ei vaan ole mahdollista, koska en yltä enää polkimille, joten tätä erikoislupa vaihtoehtoa pitää myös kartoittaa. No, Lucy on silti ihana, oli UCI-laillinen tai ei.

Tässä testataan Lucyn ja Zippien yhteensopivuutta.

Kullervo= Kultsu (Cube LTD Pro 26)

Kultsu muutti kotiin viime kesänä. Edellinen talvi osoitti, että edellisessä perheenjäsenessä, Trekissä oli aivan väärät välitykset Helsingin "hyvin-hoidetuille-pyöräteille" ja työmatkat ja siirtymiset olivatkin mun talven harjoituksista ne rasittavimmat. Totesin, että luovun Trekistä (takapakan vaihtokaan kun ei olisi oikein onnistunut ja muistaakseni eturattaiden vaihdossakin oli jotain ongelmia) ja hommaan maasturin. Kultsu on hommattu nimenomaan työmatkoja ja talvea varten. Sillä voi polkea melkein vaikka tyhjää ja näin talvipyöräily ei nosta tehoja liikaa (onneksi mua ei haittaa, vaikka mummot ja papat Ainoilla ja Oivilla puuskuttaa ohi, olen päässyt tästä ongelmasta eroon jo kauan aikaa sitten ja mun treenaaminen nousi ihan uudelle tasolle sen myötä, kun ei tarvinnut ajaa enää työmatkatempoa). Olen käynyt Kultsulla myös vähän maastossa ajamassa, sekä jopa MTB-minimaratonilla mutta ei varsinaisesti ollut mun juttu, vaikka ihan hauskaa olikin, niin luulen, että maastovierailut jäävät melko vähäisiksi työmatkakoukkauksiksi. Kultsuun on hommattu myös talvirenkaat ja Ice Spiker Prot kyllä pitää paremmin kuin hyvin. Kultsun osista en tiedä mitään, mutta mun ajotaidoille varmasti ovat ihan riittävät ja sopivat, ainakin Kultsun väritys miellyttää mun silmää.

Kultsu tuli kotiin!

Iisa (Focus Izalco Pro 1.0)

Uusin tulokas, josta ei ole kauheasti vielä kerrottavaa. Mun ei pitänyt ostaa tänä vuonna uutta pyörää, vaan vasta ensi vuonna, mutta kun sekä Kanarian ja Mallorcan reissut jäivät väliin, niin sopivan tarjouksen myötä pystyin hommaamaan Iisan jo nyt matkavakuutuksesta palautuneista rahoista. Jos olisin tiennyt, että tässä keväässä käy näin, en olisi Iisaa hankkinut, mutta hei, olisko mun pitänyt olla niin pessimisti, että olisin ajatellut: "Mun jalat tulee kuitenkin niin kipeiksi, etten voi ajaa kisaa koko kesänä." Iisa on varustettu kompakteilla kammilla (koska toivon, että pääsisin edes joskus sinne Kanarialle vuoria ylösalas polkemaan) ja osat ovat Dura Ace tasoa, joten pyörä on jo mulle melkein liiankin hyvä. Etteköhän kuule vielä Iisastakin lisää, mutta ajelun perusteella pyörä on tosi hyvä. Ajoasento tuntui kivalta, alaotteeltakin ajeli ihan ilokseeen. Täytynee vähän varmaan siirrellä spacereita, koska alemmaksikin olisi voinut mennä ihan mukavasti, nyt ajoasento tuntui ehkä jopa vähän liian pystyltä. Lucyn  tripyörästä aika-ajopyöräksi projektin myötä, sain Lucyn satulan Iisaan ja muuten ei noin valmiiseen pakettiin tarvinnut mitään muuta vaihtaa.

Iisa just kotiutuneena. Menihän siinä sit yli kuukausi, että pääsin sitä edes kokeilemaan.

Summa summarum, mulla on vain superlatiivipyöriä: Silvia on mun pyöristä rakkain, Lucy kaunein, Kultsu käytännöllisin ja Iisa tasokkain. Että semmonen perhe mulla.