7 sekuntia

Oikeasti luku on kyllä 6,5s, mutta mä tykkään pyöristellä aina vähän huonompaan suuntaan, niin kisoissa sitten yllättyy iloisesti. Tänään on ollut aika jännä päivä. Tein meinaan ensimmäisen uintitestini 9 kuukauteen. Etukäteen jännitti aika lailla. Mun uintitesti on 3x300 30s palautuksilla (testi, kuten useat uimatreenini täältä). Testiä ei voinut oikein kovin paljoa aiemmin tehdä, sillä en edes olisi vielä kolme viikkoa sitten jaksanut uida sitä - kahdeksan kuukauden treenitauko ja käden voimattomuus leikkauksen jälkeen olivat tehneet tehtävänsä. Pikkuhiljaa uintitreenit ovat kuitenkin pidentyneet ja olen ottanut mukaan uintia hieman lujempaakin.

Viime viikolla sitten testasin pystynkö tekemään treenin, joss oli tarkoitus uida 4x500m siten, että jokainen 500 lujempaa. No, ekaan meni 10.07, tokaan 9.56. Mietin, että kun tuo toka settikin tuntui kovin hapokkaalta, että miten muka uin kaksi vielä lujempaa. Siinähän sitten uin ja kolmas päättyi aikaan 9.33! Olin ihan äimän käkenä whaat! Kun  viimeinen päättyi aikaan 9.05, totesin, että eiköhän tässä aleta olemaan uintitestikunnossa kuitenkin ja tänään sen vuoro sitten tuli. Noiden viisisatasten perusteella aloin myös haaveilemaan alle 1.50 satasen vauhdista, mutta tänään kun hallille suuntasin, epäilytti pahasti.

No, eikun uimaan. Ensin alle verraa 400m, tulevan kauhistelua ja eikun kauhomaan. Eka vinsta taisi mennä liian lujaa ja aloin jo sen jälkeen miettimään, että pitäisiköhän luovuttaa. Hapotti, happi loppui ja oli kamalaa. Eli just niinkun testissä pitääkin olla! Mulla on oma psyykkaustapani tossa testissä. Ekalla 300:lla saa ajatella vain sitä settiä. 150metriin asti pitää miettiä, että kyllähän tää tästä (yleensä siinä vaiheessa ei ole vielä ihan kauheeta tuskaa) ja puolen välin jälkeen mietitään, että hei, yli puolen välin jo! Tokalla puoleenväliin asti taas mietitään vaan, että "kestä nyt puoleen väliin" ja sitten voi jo ajatella, että testistä on mennyt jo yli puolet, että ei oo enää paha. Kolmannella sitten vaan yritetään kestää ja mietitään ehdottomasti vain sitä, kuinka mahtavan paljon on jo uitu ja kuinka mahtavan vähän on jäljellä. Tällä psyykkauksella pystyn yleensä tiristämään itsestäni irti enemmän kuin usein uskonkaan - niin myös tänään. Tavoite oli siis saada setit menemään alle 5.30, mikä tällä 25 kilsaa tänä vuonna uintimäärällä oli jo aika optimistista. No, niinpä vain pistelin uimaan nuo aikoihin 5.14, 5.10 ja 5.10! Oi että. Kyllä olin ihan tosi tyytyväinen. Keskimääräinen satkun aika on siis ~1.44. Näin vähän uintia ja jäin vain 7 sekkaa/100m mun parhaasta noteerauksesta tossa testissä (7s on toki pitkä kuin nälkävuosi satasella, mutta tällä uintimäärällä olen hämmästyttävän vähän jäljessä)! Aivan MAHTAVAA.

Uinti tarjoilee mulle tällä hetkellä iloa, vaikka olkapää siinä kyllä vähän vaivaakin. Se on edelleen tosi tiukka, eikä taivu kunnolla. Arpi siellä ottaa vaan ikävästi vastaan :( Myös jumppapalloilu on taas kuviossa mukana ja tänään pitäisi aloittaa 5-viikon tahkoaminen. Muuta treenailua ei sitten salin lisäksi olekaan (ai niin, leukoja menee jo neljä \o/). Juhannuksena vähän jopa "urheilin", mutta sen jälkeen ajelin vain Kultsulla töihin. Nyt Kultsu on huollossa (aika jännä, että ajaminen oli vähän raskasta, kun levyjarru laahasi vähän kiinni sekä edessä, että takana...) ja mä pidän taas vähän taukoa. Yritän nyt saada näihin jalkoihin jotain tolkkua. Olen nyt käynyt fysiatrilla, joka totesi magneettikuvista, että mulla on tosi isot laskimot. Tämä voi aiheuttaa sen, että laskimoläpät vuotaa, eli veri virtaa jalan laskimoissa myös alaspäin, mikä ei oo hyvä juttu ja aiheuttaa kipua. Oletan, että mulla kyse oli syvistä laskimoista, koska pinnallisten laskimoiden kohdalla tuo yleensä tarkoittaa suonikohjuja ja en mä nyt sellaisia pysty löytämään itseltäni, mutta mistä sitä tietää. No, hoitona tähän nyt aluksi on ollut käsky käyttää kompressiosukkia (ou-jee), ja myös jos jalkapohjaan saisi jollain ortoosilla tms painetta laskimorenkaan alle, niin se olisi hyvä juttu. Sinänsä tuo teoria voisi olla jotenkin järkevä, koska jos mä liikkumisen jälkeen nostan jalat ylös, ei ne tuu ollenkaan niin kipeiksi, kuin jos istun esim. töissä jalat alaspäin aamupyöräilyn jälkeen. Toisaalta olisi outoa, että se just nyt olisi tullut, kun se ei ole mitenkään kai yhteydessä siihen, että liikkuu/seisoo tms. Naisilla, ylipainoisilla ja synnyttäneillä on suurempi riski, mutta tunnustan kuuluvani vain yhteen noista ryhmistä. Jos asiaan ei ole syksyyn mennessä tullut mitään apua, niin sitten sovittiin työterveydessä, että menen  hakemaan lähetteen julkiselle, jotta noita laskimoita tutkittaisiin paremmin. Tää ongelmahan nyt ei vaikuta vain mun urheiluun vaan ihan jokapäiväiseen elämään, kun kauppareissun jälkeenkin saattaa sattua niin paljon, ettei oikein kestä. Lisäksi oon D-vitamiini kuurilla, koska senkin todettiin olevan vähän alakanttiin (no, viiterajoissa kyllä) ja D-vitamiinin vähyys ei ole hyvä koskaan, mutta sen on myös todettu olevan yhteydessä (vaikkei tiedetä, miten ja miksi ja onko mitään syy-seuraus- suhdetta) krooniseen kipuun, mitä mulla nyt tässä on, kun eihän mulla ole huhtikuun alun jälkeen ollut yhtäkään kivutonta päivää.

Toinen, mitä on tehty, on fyssarin arvio, ja hän oli sitten taas sitä mieltä, että mun askellus on aivan p-stä. Joo, sehän on toki aivan totta. Toisaalta, suositteli mulle mm. Kayanoja ja aikoinaan kun kyseisiä kenkiä aloin kehoituksesta  (fyssarin, joskus vuonna 2004) käyttämään, niin mun jalkaongelmat alkoi siitä. Polvi oli kipeä monta vuotta kunnes lopetin pohjallisten ja tosi tuettujen kenkien käyttämisen. Suostuin kuitenkin, että mun normaaleihin lenkkarin pohjallisiin laitetaan lisäkappaleet, koska kyllä tätä nyt pitää kokeilla. Yritin kysyä, miksi myös pyöräily kipeyttää jalat, jos kerran askelluksesta on kaikki kiinni, mutta siihen ei ollut oikein selitystä. No, tää on tuttua. Aina kun yritän selittää, että ei se juoksu oo se suurin ongelma, vaan että pyöräily sattuu, niin sitten vaan tutkitaan, miten mä juoksen. Sain myös kaikkia tuskallisia (lue vaikeita) liikkeitä askelluksen korjaamiseen. Katsotaan mitä ensi viikolla tapahtuu.

Loppuun vielä pari kuva, juhannuksena taisin tehdä tämän vuoden ainoan avovesiuinnin (20min), todistetusti.

Apua, onkohan sielä haita, jotka syö pikkupingviinit poskeensa!

Nyt on mentävä!

Moro kaikille tasapuolisesti! Ei oo haita!

Ulpukkameressä melko kiinnostava käden palautus.

Totisesti toivon, että tässä on tähystäminen menossa.

Kyllä se oikee käsikin  johonkin taipuu.

Lapapala

Tänään kävin taas vaihteeksi moikkaamassa lääkäriä.  Ohjasi magneettiin, käski jatkaa fyssaria, mutta  oli edelleen sitä mieltä, että käsi kyllä paranea ja että mikään tekeminen ei vaurioita olkapäätä eli kaikkea saa periaatteessa tehdä (jos magneetista löytyy jotain, niin sitten onkin toinen ääni kellossa). Kun valitin lavasta, katseli sitä tarkemmin ja totesi, että oikea lapa törröttää väärin selästä. Jihaa! Oliskohan tää syy ongelmiin? Tai sitten se on seuraus. No, tuokin on asia, mihin fysioterapia kuulemma auttaa, harmi vaan, että vakuutus ei fysioterapiaa korvaa. Pelkkä lepo ei tuohon vaivaan oikein auta, mikä nyt on tullut todettua jo tässä ihan itsekin.

Mitäs nyt?

Ensi viikolla on fyssari, siihen asti jatkan kuten ennenkin, eli olkapääjumppaa (josta käsi selvästi pitää) ja muuta sitten sen verran kun voi/pystyy. Ehkä tää tästä. Tänään taas spinnataan, taas varmaan jotain aivan ihanaa luvassa.

PS. Piti mennä Hakunilaan juoksemaan uutena vuotena osa testijuoksuna ja loppu höntsäilynä, mutta enpä mennyt. Päätin sitten tehdä oman testijuoksun lenkillä höystettynä. Lenkkikamat päällä tulikin tenkkapoo, kun ihan hetkessä maha päätti alkaa hankalaksi ja tuntui siltä, kuin joku olisi viillellyt sisältäpäin puukolla. Käytiin sitten päivystyksessä kääntymässä, koska vaan kieriskelin lattialla tuskissani. No, tähän mennessä oli ehtinyt kotoa löytynyt Panacod helpottamaan oloa, joten ei jääty päivystykseen, mutta uusi vuosi vaihtui aika heikoissa merkeissä, kun tuo droppi nukuttaa niin kovasti. Seuraavana päivänä sitten testijuoksu, joka oli huonoin miesmuistiin. Asiaan saattoi vaikuttaa, että yleensä juoksen testit kesällä radalla/talvella sisällä ja nyt oli maa jäässä ja sohjossa, nastat jalassa, mäkiä ja tuulta. Joo, eiköhän seuraava testi tehdä sisällä... Harmimpi juttu on se, että Liikuntamyllyssä on hintsusti aikoja jolloin voi mennä ja Esport areenan kertamaksu on kiskontaa, jos juoksee vaan 2,5km:n testin.

Triathlontodellisuuden haasteellisuus

Tämä postaus kumpuaa minua kauan mietityttäneestä asiasta, eli miten sitä muistaisi, että on triathlonisti, eikä juoksija. Oikeastaan olen miettinyt tätä siitä asti, kun eräs triathlonin harrastaja viime syksynä sanoi, että hän haluaa olla tosi hyvä juoksemaan ja sitten hetken päästä ilmoitti, että aikoo olla tosi hyvässä pyöräkunnossa ensi kesänä ja vielä vähän ajan päästä suusta pääsi ulos, että uinnissa on tehtävä ennätyksiä. Juu, näinhän se on. Jos on hyvä kaikissa kolmessa lajissa, niin varmasti triathlonkin sujuu, mutta käytännön toteutus voi olla aika mahdoton.

Itsekin löydän itseni pohtimassa aina silloin tällöin, että pitäisi pystyä juoksemaan niin ja niin lujaa jne. Viime aikoina olen myös miettinyt niitä minun ultimatum-juoksuhaaveitanikin, jotka nyt paljastan tässä, vaikka kuulostavatkin varmasti kaikkien korvissa melko utopistisilta: päästä juoksemaan Kalevan kisoihin kymppi ja saada maratonin enkka painumaan alle kolmen tunnin. Huh. Siinä ne nyt on. Kympin tulosraja kisoihin on 38.45, eli kymppi pitäisi viilettää vielä 2 minuuttia nopeammin, eli kilsa-aikaa pitäisi parantaa 12s ja maratonilla ennätyksestä pitäisi lohkaista 24 minuuttia, eli kilsa-aikaa parantaa jopa 34 sekuntia ennätykseen verrattuna. Joo-o, siinä sitä olisikin hommaa. En kuitenkaan kumpaakaan pidä itselleni täysin mahdottomana suorituksena, mutta tämä vaatisi, että pystyisin harjoittelemaan vammattomana muutaman vuoden (erityisesti maratonille pitäisi saada pitkä jatkumo, että tulostaso nousisi), mutta toinen ehdoton vaatimus kyllä olisi se, että keskittyisin juoksuun ja tällä lajivalinnallahan se ei ole mahdollista. Niinpä olenkin heittänyt haaveeni taka-alalle nyt ainakin toistaiseksi. Totuus kuitenkin toki on, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä kauemmaksi tuollaisten tavoitteiden saavutettavuus karkaa. Lisäksi molemmat tavoitteet ovat sellaisia, että niihin ei oma tietotaito harjoittelusta riittäisi, vaan tarvitsisin ulkopuolista apua.

Olenkin siis päättänyt, että tavoitteet ovat seuraavana vuonna triathlonin puolella. Juoksuvauhdin parantumista toivotaan, mutta en ajatellut käydä piikkareita ostamassa, vaikka ratajuoksu kivaa onkin. Syksyllä keskitytään kadonneen uintikunnon metsästykseen (eilisen uintitestin perusteella näyttää vahvasti siltä, että oikealla tiellä ollaan) ja punttitreeni on täällä taas. Tämän lisäksi käydään pikkujuoksukisoissa ja marraskuun puolessa välissä Ogelin tekojää taas kutsunee. Kullervoa ulkoilutetaan jonkin verran ja kaiken tämän keskellä koitetaan selvitä hengissä kohtuullisen suuresta työmäärästä työpaikalla. Niin ja koitetaan saada kohtuus mukaan karkinsyöntiin ja venyttely olisi saatava jälleen ohjelmaan.

Puistolassa pinkomassa

En oo tehnyt pitkään aikaan juoksutestiä, jossa määrittäisin vetojen nopeutta itselleni ja olin miettinyt, että tässä syksyllä voisin sellaisen vielä tehdä. Tarkoitus olisi juosta niin lujaa kuin pääsee puoli tuntia ja sitten vauhti ja syke olisivat vetoihin tiedossa. Tällainen juoksu on sen verran tuskallista toteuttaa yksinään, niin optimaalisen tuloksen saamiseksi tämä olisi hyvä tietysti juosta kisassa. Mutta missä kisassa juostaan puoli tuntia? No Puistolajuoksussa tietysti! Matka on n. 7,6 km, kiertää Malmin lentokentän ympäri + siirtymät ja juurikin sopivan mittainen mulle puolen tunnin juoksuun. Hintakin oli 5e kun ilmoittautui etukäteen, kun vielä tämän vuoden olen juoksijakorttilainen. Puistolaan siis.

Mulla on ollut tällä viikolla kevyt viikko, mutta koska olin työreissussa ja tulin eilen illalla, niin olin aika väsyksissä illalla ja mut vielä herätettiin puhelinsoitolla aamulla, eli en ehtinyt nukkumaan tarpeeksi. No, neppailin liikaa aamulla, söin aamupalaksi lähinnä karkkia (APUA!) ja kiirehän mulle tuli. Kullervolla veivasin itseni kisapaikalle ja ehdin logistiikan vuoksi verraamaan niinkin kauan kuin kolme minuuttia... Jepjep, hienosti oli taas valmistauduttu. No, sitten matkaan. Mun Garmin on huollossa, koska se on huono (miten voi laitteelle olla niin vaikeaa sykemittaus tai mikään muukaan) ja kun olen tottunut sen kanssa juoksemaan, niin enhän mä osannut alussa arvioida vauhtia oikein. Niinpä eka kilsa meni aivan liian lujaa, eli 3.50 vauhtia. No, sitten vauhti tasaantui sinne 4.05-4.10 välille, mikä oli ihan hyvä. Puolessa välissä menin yhdestä tytöstä ohi, muuten juoksin aika yksin. Maaliin tulin noin ajassa 30.55 ja viidennellä sijalla sain loistopalkinnoksi if-juomapullon. Sen voinkin uhrata jossain tri-kisassa pois heitettäväksi huoltopisteellä. Juoksutesti saatiin päätökseen, eli n. 4.05 min/km ja 177 sykkeellä pitäisi juosta vedot. Ajattelin, että pikkuhiljaa tässä syksyllä alkaisin ottamaan juoksuun kerran parissa viikossa vähän tehojakin mukaan, jotta ensi vuonna juoksu kulkisi vähän paremmin kuin nyt. Lähtötaso on kuitenkin ihan jees, muistaakseni toissa keväänä samassa testissä vauhdiksi tuli 4.16, mutta silloin kyllä taisin juosta testin ihan yksikseni enkä kisassa. Niin, mutta tehot tulee kyllä olemaan varsin maltillisia. Max. pituus vedoille 800m ja aloitus on 400-500m vedoilla ja pitkät palautukset mukaan. Kyllä se taas tästä, illalla vielä polskuttelemaan.

Ohitus tehty. Kuva juoksufoorumin Tero0205 http://kuvat96.1g.fi/kuvat/Puistolajuoksu/

Kuulumisia

Viime aikoina on ollut sellaista meininkiä tämä elämä, että blogikirjoitteluun ei ole enää jaksanut keskittyä, kun muut jutut ovat olleet esillä enemmän. Viime viikolla yhden päivän treenitkin jäivät noiden juttujen vuoksi väliin, mutta onnekseni sain hyvin tehtyä muut treenit, ja sykkeetkin alkavat silloin tällöin olemaan kohdallaan, eli tuskallinen pk-kausi on tuonut tulosta ja puolentoista kuukauden päästä pitäisi olla sen verran hyvä pohjakunto, että kroppa kestää kovempaa rääkkiä. Sunnuntaina pystyin hiihtämään alle 130 keskisykkeellä vapaata melkein kolmekymmentä kilometriä vajaassa kahdessa ja puolessa tunnissa. Syke taisi nousta enemmän vain yhdessä parin kilsan tasatyöntösuorapätkässä. Ko. suoralla meinasi huumori ja ojentajat loppua, mutta kun keli oli mitä oli, oli vain pakko lykkiä. Hiihto on sujunut tänä vuonna muutenkin paremmin kuin viime vuonna, johtuneeko tuo sitten tasaisemmista maastoista vai ehkä paremmasta tekniikasta. Tekniikkaa olen nyt opetellut kaksi kertaa vapaan hiihtotavan kurssilla (kaksi kertaa vielä edessä) ja olen siis myös elämässäni ekaa kertaa hiihtänyt kuokkaa ja myös Mogrenia sieltä huonommalta puolelta. Ei se helppoa ole, muttei enää mahdotonta! Myös muutama muu ahaa elämys hiihdossa on ollut, etenkin sellaisessa loivassa ylämäessä, jossa ei pysty näillä taidoilla wassuttaa, pääsee kuokkaa jo kivasti liukuen eteenpäin.

Luistelu sen sijaan on ollut vähän heikommissa kantimissa, mikä on melko huolestuttavaa. Viime viikon toinen treeni jäi pois ja eilen piti olla Ogelin tuska osa 2 vuorossa. No, eihän sinne lumipyryyn ollut mitään järkeä lähteä puskemaan, kun olisin joutunut lähinnä kolaamaan kolme tuntia kenttää. Kolmen tunnin luistelu siis vaihtui kahden tunnin trainersessioon. Huh. Trainerilla olen ajellut viime aikoina jonkin verran. Uitukin vähän on ja aina silloin tällöin olen päässyt edes jonkinmoiseen uintifiilikseen, joka on ollut kateissa jo aika kauan, monta kuukautta siis. Juoksussa harrastetaan hitaita kilsoja edelleen. Parin viikon päästä mukaan otetaan tosin vähän vauhtileikittelyä. Eilinen juoksutesti (syke ja matka samoja, aika muuttuva tekijä) paljasti kyllä kivasti nopeuden parantuneen 3,5:ssä viikossa 15s/km. Tämä siis peruslenkkeilyllä, jossa syke ei saisi nousta edes ylämäessä yli 140:n. Tuo tehty testi juostaan kovemmilla sykkeillä, vähän puolimaravauhtia hitaammin.

Ensi viikolla on sitten tämän vuoden tokat kisat. Jos viriileissä suoritukset kestivät yhteensä vajaa puolitoista minuuttia, niin nyt mennäänkin sitten aika paljon kauemmin. No, onhan toki matkana saman verran kilometrejä kuin viriileissä metrejä.

Tsemppiä kaikille lumen keskellä puskemiseen. Ainakin täälä työpaikan läheisyydessä lumessa puskeminen on ihan arkipäivää, sen verran luokatonta Töölön katujen kunnossapito on.

Päivän jutut

Aamulla oli siis vuorossa uintitesti. Eli 3x300 puolen minsan väleillä. Riemastuttavasti keskimääräiseksi ajaksi tuli 5.12, mikä tarkoittaa viime kerrasta sekunnin parannusta satasen aikaan. Tämä siitä huolimatta, että radalla oli kyllä taas melkoista meininkiä. Eka 300 meni kohtuullisesti, vaikka jouduinkin ohittamaan. Katsoin kyllä sellaisen välin, ettei olisi tarvinnut, mutta jostain sinne eteen vain joku ilmestyi. Toinen 300 sitten. Joku mies sitten päätti kiilata päädystä juurikin mun eteen, kun olin uinut 50m. Se päätti sitten myös, ettei päästä mua ohi (tiedättehän allasetiketin, jos joku koskettaa jalkapohjaa, niin silloin pitäisi vähän hidastaa, että ohitus olisi sujuvampi), toivon totisesti, että kyseisellä herralla oli joku setti menossa, ja sen takia päätti nyt sitten uida täpöillä, koska muuten oli kyllä melko idiootti tapaus taas maisemissa (ja miehet kyselevät, että mikä siinä miesten voittamisessa/ohittamisessa on niin hienoa, no se, että voi näyttää tuollaisille urpoille, että kyllä naisetkin pystyy). No, uiskentelin siinä sen rinnalla sitten melkein koko 50 metriä, kun en nyt tahtonut testiä pilata ottamalla superspurttia. Käännöksessä äijä jäi, siitäs sai. Kolmas 300 olikin 30 metrin jälkeen uintia yksisilmäisenä, kun joku selkäuimari päätti huitaista multa lasit pois, kun sitä ohitin. Onneksi toinen linssi jäi paikoilleen ja sain jotensakin suunnistettua käännökset läpi, vaikka etäisyyden arviointi yksisilmäisenä onkin melko haastavaa. Sitä ei helpottanut kaikki norsut, jotka veivät päädyissä kaiken tilan (ethän sinä koskaan jää siihen keskelle päätyä lepäämään, se kohta on meinaan varattu käännöksille ja esim. juominen ei ole mikään syy tämän etiketin rikkomiseen. Jos päädyssä on jo populaa enemmänkin, pitää mennä lepäilemään sitten vähän matkan päähän päädystä köysien viereen, ei siis siihen keskelle, johon ne jalat volttikäännöksessä iskeytyvät). No, summa summarum. Uinti oli positiivinen yllätys.

Illalla oli 5x800 aikjaan 3.20 1,5 minsan kävelypalautuksilla. Noin lyhyet juoksut tuota vauhtia menivät ihanan helposti ja reenin jälkeen olo oli, että olis voinut mennä lujempaakin. Onnistunut päivä siis. Huomena taas uimaan ja sunnuntaina myös avoveteen. Sunnuntain juoksu oksettaa jo etukäteen, tarkoitus on mennä 4x2km lujaa. Siis 4.16 kilsavauhtia. Voivoi, siitä tulee kamalaa.

Ilman kenkiä

Jos voisin olla ilman kenkiä koko ajan, mun jalkaan ei sattuis yhtään. Ikävä kyllä tämä lienee melko mahdotonta erityisesti näin talvisin. Korkkarit ja kantakorotus ovat vähän auttaneet, mutta päätin käydä silti tänään työterveydessä. Olisi pistänyt kortisonia, mutten innostunut asiasta, katsotaan viikon päästä uudestaan. Sain kyllä sitten luonnollisesti tabuja, Arcoxiaa määräsi. Sanoi, että on varmaankin akillesjänteen bursiitti, mikä pienen googlettamisen jälkeen tuntuu ihan loogiselta vaivalta, koska yksi oireista on usein se, että joidenkin kenkien pito voi sattua ja yksi hoitokeinoista on pitää kenkiä, jotka ovat takaa auki. Muutenkaan oireet ei sovi akillesjännetulehdukseen yhtään (uskokaa pois, pystyn sen ihan itse itseltäni diagnosoimaan, on sen verran tuttu juttu tuo). Varmaan se lauantain luistelu tän pohjimmiltaan aiheutti, kun monoon piti tunkea sukkaa poikineen. Sain lääkäriltä myös lappusen, jolla puolipirkka siirtyy ensi vuoteen. Uiminen onneksi onnistuu kivasti, edes volttikäännökset ja potkut eivät olleet mitenkään ongelmallisia. Niin ja positiivisia juttuja on, että kasvot eivät enää vihjaile perheväkivallasta (mutta paleltumat ovat kyllä vielä kylmäherkkiä) ja nivunen kiukkuaa enää vain vähän ja lähinnä jos erehtyy menemään rinulia.

Tänään meillä oli myös kuntotestien palauteluento ja sai ne tulokset. Mä päätin kerrasta alkaa urheilijaksi, kun rasvaprosenttikin oli siihen sopiva (siitäs saitte herbalife-tädit). Jotkut ovat kai pitäneet mua urheilijana ennenkin, mutta itse olen ollut vähän eri mieltä. Tiedä sitten, missä menee urheilijan ja kuntoilijan raja? Muuten nuo testitulokset olivat sitä, mitä odotinkin. Peruskunto on huono. Tai no, helppohan noista testeistä on saada paras kuntoluokka eri kategorioissa, mutta tuo aerobinen kynnys on kyllä ihan liian alhaalla. Olen tästä aika tietoinen kyllä. Tulokset olivat seuraavanlaiset:

Aerobinen kynnys:
% maksimista 57%
l/min 1,95
ml/kg/min 35 (vitosen raja 31)
suoritus min/km 6:15
syke 137
laktaatti 1,2

Anaerobinen kynnys:
% maksimista 80%
l/min 2,70
ml/kg/min 49 (41)
suoritus min/km 4:25
syke 169
laktaatti 3,0

Max hapenotokyky
l/min 3,35
ml/kg/min 61 (51)
suoritus min/km 3:34
syke 188
laktaatti 8,9

Näistä nyt pitäis sitten päätellä jotain, mutta itse en osaa kauheasti kyllä näitä tulkita, paitsi tietty ne asiat, mitä sieltä palautteessa kerrottiin. Mutta se palauteluento oli kuitenkin suunnattu signaalinkäsittelijöille (eikä meille urheilijoille :) joiden keskimääräinen aktiivisuustaso lienee vähän eri kuin meikäläisen. Siispä jos joku näistä luvuista jotain oikeasti tajuaa, niin olen kiitollinen infosta. Vo_max on kai ihan ok, jos se pitää paikkaansa, mutten tiedä, pitääkö, kun eihän sitä ole mitenkään hengityksestä mitattu. Maksimin ajasta olen kyllä kanssa vähän yllättynyt, sillä en ole mielestäni yhtään hyvässä kunnossa ja toi vauhti on lujaa mulle kun oon kyllä tosi hidas.

Liikuntareseptin mukaan väh 60% harjoittelusta pitäisi olla alle aerobisen kynnystason. Ei kyllä ole. Uinnissa osa on, ja juoksulenkit ulkona on ja luistelu oli myös. Hiihto ei ole, pertsa on siinä rajoilla, mutta kun näenkin luistelusukset, on syke jo yli 150. Talvipyöräily hangessa on enemmän maksimireeniä. Reseptin mukaan kuitenkin yksi kerta viikossa tällä sykkeellä pitäisi mennä yli 3 tuntia. Just. Mitäköhän lajia sitten vetäisin kolme tuntia putkeen. Pitäisi varmaan palata sitä Pynsän kenttää kiertämään, se kun on ainoa oikea vaihtoehto. Hiihto olisi toinen, mitä voisi kroppa kestää, mutta kuten sanoin, luisteluhiihdossa sykkeet on pilvissä. Juoksua kolme tuntia? Juu, olen juossut viisi kertaa elämässäni (yli) kolme tuntia, näistä kolme maratonilla. Uintia kolme tuntia. Hm, sais ainakin uintikilometrejä. Ja sen jälkeen ei olis kyynärpäitä. No, kesällä suurin osa pyörälenkeistä on tietty tätä. Aerobista vk-liikuntaa pitäisi olla tuollainen 10-30% harjoittelusta. Mulla tähän menee varmaan vähän ylisuuri osuus reeneistä. Hiihdot menee tänne kaikki ja myös pingviinitreenit ja usein uintiohjelmastakin puolet. Myös tekniikkauinti menee helposti tähän ja ainakin kaikki teneriffan ja talven pyörälenkit. Sitten vielä maksimikestävyysreeniä 1-2x viikkoon, mikä tulee kivasti hoidettua tri-seuran maanantain pirkkistreeneillä. Sielä ei paljon säästellä ja kuolema tulee. Siksi ne onkin niin kivoja reenejä ja erityisen tärkeää on, että siinä on muitakin mukana juoksemassa.

Olen muuten jo päättänyt, että ensi vuonna harjoittelen vähän luistelutekniikkaa. Tämä tosin vaatii pientä konsultointia asiasta jotain tietäviltä, joita ei tässä maassa kyllä liiaksi ole. Mun luistelu ei oo nähnytkään ulkoterällä olemista ja tuollainen tekniikkaparannus samalla rasitustasolla pysyttäessä tuottais kyllä lisävauhtia mun menoon. Niin ja hiihtäänkin ajattelin opetella ensi vuonna. Mutta ensin bursiitit pois.