Tämä postaus kumpuaa minua kauan mietityttäneestä asiasta, eli miten sitä muistaisi, että on triathlonisti, eikä juoksija. Oikeastaan olen miettinyt tätä siitä asti, kun eräs triathlonin harrastaja viime syksynä sanoi, että hän haluaa olla tosi hyvä juoksemaan ja sitten hetken päästä ilmoitti, että aikoo olla tosi hyvässä pyöräkunnossa ensi kesänä ja vielä vähän ajan päästä suusta pääsi ulos, että uinnissa on tehtävä ennätyksiä. Juu, näinhän se on. Jos on hyvä kaikissa kolmessa lajissa, niin varmasti triathlonkin sujuu, mutta käytännön toteutus voi olla aika mahdoton.
Itsekin löydän itseni pohtimassa aina silloin tällöin, että pitäisi pystyä juoksemaan niin ja niin lujaa jne. Viime aikoina olen myös miettinyt niitä minun ultimatum-juoksuhaaveitanikin, jotka nyt paljastan tässä, vaikka kuulostavatkin varmasti kaikkien korvissa melko utopistisilta: päästä juoksemaan Kalevan kisoihin kymppi ja saada maratonin enkka painumaan alle kolmen tunnin. Huh. Siinä ne nyt on. Kympin tulosraja kisoihin on 38.45, eli kymppi pitäisi viilettää vielä 2 minuuttia nopeammin, eli kilsa-aikaa pitäisi parantaa 12s ja maratonilla ennätyksestä pitäisi lohkaista 24 minuuttia, eli kilsa-aikaa parantaa jopa 34 sekuntia ennätykseen verrattuna. Joo-o, siinä sitä olisikin hommaa. En kuitenkaan kumpaakaan pidä itselleni täysin mahdottomana suorituksena, mutta tämä vaatisi, että pystyisin harjoittelemaan vammattomana muutaman vuoden (erityisesti maratonille pitäisi saada pitkä jatkumo, että tulostaso nousisi), mutta toinen ehdoton vaatimus kyllä olisi se, että keskittyisin juoksuun ja tällä lajivalinnallahan se ei ole mahdollista. Niinpä olenkin heittänyt haaveeni taka-alalle nyt ainakin toistaiseksi. Totuus kuitenkin toki on, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä kauemmaksi tuollaisten tavoitteiden saavutettavuus karkaa. Lisäksi molemmat tavoitteet ovat sellaisia, että niihin ei oma tietotaito harjoittelusta riittäisi, vaan tarvitsisin ulkopuolista apua.
Olenkin siis päättänyt, että tavoitteet ovat seuraavana vuonna triathlonin puolella. Juoksuvauhdin parantumista toivotaan, mutta en ajatellut käydä piikkareita ostamassa, vaikka ratajuoksu kivaa onkin. Syksyllä keskitytään kadonneen uintikunnon metsästykseen (eilisen uintitestin perusteella näyttää vahvasti siltä, että oikealla tiellä ollaan) ja punttitreeni on täällä taas. Tämän lisäksi käydään pikkujuoksukisoissa ja marraskuun puolessa välissä Ogelin tekojää taas kutsunee. Kullervoa ulkoilutetaan jonkin verran ja kaiken tämän keskellä koitetaan selvitä hengissä kohtuullisen suuresta työmäärästä työpaikalla. Niin ja koitetaan saada kohtuus mukaan karkinsyöntiin ja venyttely olisi saatava jälleen ohjelmaan.
2 kommenttia:
Ei nuo kumpikaan ole sulle tekemättömiä juoksutuloksia. Selvästi ominaisuuksia juoksuun on mutta myös parannettavaa niin harjoittelussa kuin tekniikassa. Sinnikkyydellä ja hyvällä työllä nuo tulokset voi tulla jopa triathlonia harjoitellen. Aika ihme jos olisit vielä kovin lähellä potentiaaliasia juoksussa kun et ole mitenkään ikääsi harjoitellut ja välillä on ollut aina vammataukoja. Suorituskykykään ei näillä pitkillä matkoilla vielä niin dramaattisesti laske moneen vuoteen etteikö parannusta voisi tulla.
Siis mun juoksuharjoitteluhan on optimaalista ja tekniikka täydellistä ;) Joo, mutta tosiaan en ihan luota, että omin voimin tollasia tuloksia juoksisin, vaan pitäisi löytää joku neuvonantaja, jonka ohjeet sopisi mun juoksutyylille ja erityisesti polville, ne kun ei oo ihan tavanomaiset pahkurat.
Lähetä kommentti