Olin ihan luottavainen, kun fillarifoorumilla oli sanottu, että reitti on helppo ja ei tarvitse mitään joustoa pyörään ollenkaan. Joo-o, en enää luota fillarifoorumilaisiin kyllä yhtään. Olen nyt ehtinyt käymään maastossa kaksi kertaa ajamassa ja kisa oli siis kolmas. Alku meni ihan kivasti, kun oli hiekkatietä. Tosin vaihdoin vahingossa väärälle eturattaalle (isommalle) ylämäessä ja jouduin nolosti heti taluttamaan.
Seuraavat kilsat meni ihan jees, mitä nyt oli aika paljon ylämäkeä. Ajattelin, että tää oli nyt se mainostettu paha ylämäki laskettelurinteen huipulle. Joo, ei ollut. Sitten tuli jotain polkua. Se meni vielä jotenkin. Mutta sitten tuli jotain ihan käsittämätöntä hiekkakuoppa shikaania ja pudotuksia. Olin ihan purjeessa ja päästin ohitseni hulluja noin kolmekymmentä, kun itse talutin mäkeä alas ja muut ajoi jotain neljääkymppiä. Hyvä, että mä uskalsin taluttaa sitä pätkää alas. No, talutushommiin päästiin kohta taas, kun se oikea laskettelurinne tuli. Se olikin sitten melkoinen. Työnsin pyörää edessäni miettien, että kyllä mä talutan vaikka loput 16 kilsaa tätä mäkeä ylös, mutta millä ihmeellä uskallan tulla täältä alas. No, onneksi alas reitti oli sitten aika leveä, mutta jarrasin kyllä aika hyvin manuaalisella jalkajarrulla. Tässä vaiheessa joku ukko päätti valittaa minulle, että hidastan hänen matkaansa WTF. Se baana oli ainakin kolme metriä leveä, joten ohi olisi päässyt kyllä.
No, sitten se riemu vasta alkoikin. Oli polkua, lisää polkua ja lisää polkua. Muut varmaan vihasi hiekkateillä olevia ylämäkiä, mutta mun mielestä ne oli jees, kun ei pelottanut ja niihin mun taito riitti. Menin aina hiekkatiepätkillä ohi niistä, jotka sitten päästin aina maastopätkillä itsestäni ohi. Kahdenkympin kohdalla joku huusi, että pahin on jo ohi. No niin varmaan, vieläkin tuli polkua ja olin taas hätää kärsimässä. Onneksi loppu oli sitten taas melko helppoa pätkää ja pääsin vihdoin maaliin ehkä jossain 1.18 ajassa. Huh. Olisin ehkä selvinnyt reitistä (paitsi niistä hiekkashikaaneista ja tietty siitä jäätävästä laskettelurinneylämäestä) ilman taluttelua ja jalkojen maassapitämistä, jos olisi voinut ajaa ihan rauhassa ilman sitä porukkaa, joka oli selän takana. Ennen ensi kertaa pitäisi vähän harjoitella. Ja opin myös, että ei kannata käydä edellisenä päivänä myöskään salilla. Erityisesti, jos salilla käynti aloitetaan pitkän tauon jälkeen uudestaan.
Eilen olin maastoduathlonia katsomassa. Siihen musta ei olis ollut ollenkaan, sen verran karmea se reitti oli.
 |
| Joo, tällainen oli reitin loppukivikon alku. Ei mulle. |
Viikonlopun sankarit olivat kuitenkin ihan kaikista pienimmät osallistujat. Eilen mukana oli 3-vuotias poika, joka juoksi 500m ja potki Kickbikellä 1,5km mahtavan hieno kypärä päässä. Sitten ei enää jaksanut toista 500m juoksua, mutta palkinnoksi tuli varmasti maistuva pillimehu.
 |
| Siinä teille asennetta. Varmasti viikonlopun nuorin osallistuja, 3v. |
Tänään mun kanssa samalla reitillä oli myös yksi tosi nuorelta näyttävä osallistuja, joka oli varmasti alle kouluikäinen ja joka siis meni saman reitin kuin minäkin. Öö, jos mut olisi laitettu menemään tuollainen reitti joskus kuusivuotiaana, niin sielä mä olisin vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti