Pitkästä aikaa ja melko hyvä menu

Bloggaaminen on vähän jäänyt. Syitä tähän on parikin, ensinnäkin, ei ole paljon kerrottavaa tässä REENIblogissani (olen harkinnut kyllä nimen muuttamista kuntoutusblogiksi) ja toisekseen, töiden jälkeen harvemmin enää kotona konetta avaan. Kyllähän mä joskus töissäkin pidän taukoa ja kirjoittelen, mutta nyt olen olkapään vuoksi pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän ylimääräistä koneella, koska koneella roikkuminen tietysti jumittaa yläkroppaa, mikä ei ole kovinkaan hyvä juttu olkapäälle. No mitä mä täällä sitten nyt teen?!! Eilen töissä alkoi aivastuttaa ja illalla kuumemittari näytti pientä lämpöä, ja vaikka tänään olo onkin paljon parempi, on syytä ottaa rennosti, että paranisin mahdollisimman hyvin.Siksi en viitsi tänään influenssarokotustakaan hakea, vaikka se kuuluikin suunnitelmiini.

Siniset kinesioteipit jaloissa ja hame on aivan loistava yhdistelmä!

Mites muuten menee?

Olkapää siis taipuu nykyään paremmin kuin ennen leikkausta. Se on todella mahtavaa. Ikävä kyllä olkapää on myös paljon kipeä. Se ei ole mahtavaa. Erityisesti aamuisin siihen sattuu melko pahasti. Töistä (=tietokoneen näpyttämisestä) se ei tule kipeäksi, mutta kaikenlainen pilkkominen yms. toistuva tekeminen on liian rankkaa. Kuminauhajumppa ja venyttely ovat siinä välissä, olkapää saattaa hetken (alle 0,5h) tuntua rasittuneilta, mutta selvästi kipeäksi ne eivät tule. Se on hienoa!

Jalat. Ne eivät enää kiristä kovin paljoa. Arven kohdalta jonkin verran, mutta sitä työstetään jokailtaisella hieronnalla. Toki myös sääriä venytetään ja nykyään saan venytykset tuntumaankin sielä missä pitää, ennen, vaikka kuinka venytti, niin mitään ei tuntunut missään. Ikävä kyllä näyttää myös siltä, että vanhat oireet ovat palanneet. Leikkaus ei siis luultavasti auttanut. Tämä oli se juttu, mitä pelkäsin, mutta minkäs teet. En tiedä siis, mitä nyt tehdä, kun oikeastaan kaikki keinot ja arvaukset on käytetty. Olen käynyt seitsemällä eri lääkärillä, seitsemällä fyssarilla (joista yksi myös osteopaatti), parilla hierojalla ja "muutamissa" tutkimuksissa ja kukaan ei tiedä, mikä on vikana. Jokainen fyssari on toki löytänyt jotain uutta vikaa, mutta vaikka näitä kaikkia on jumpattu pois, niin apua ei ole ollut. Esimerkiksi tibialis anterior-lihakseni ei ole enää yliaktiivinen, lantionhallinta yhden jalan kyykyssä on precis ja opettelin muuten kävelemäänkin uudestaan, eli en enää ylipronatoi samalla tavalla (niin ja vanhasta varpaanmurtumavammasta johtuen mulla on kiva pikku uusi ongelma isovarpaan tyvinivelen kipeytymisen kanssa, tässä taas nähtiin kuinka hyvin fyssarit ottavat ne henk. koht. ominaisuudet huomioon, tästäkin sanoin kaikille, mutta ketään ei kiinnostanut). No, ensi viikolla on lääkäri, ja siellä pitää keskustella siitä, miten tämän kanssa jatkaa, välitänkö kivusta vai en? Onhan mulla vielä kipuklinikalle paperit vetämässä, mutta sinne pääsen sitten joskus loppukevästä, on meinaan vähän jonoa. Kipuklinikalla ei tosin enää kivun syytä etsitä, mutta jos kipu onkin ns. opittu kipu, eli aivoissa on jokin bitti vinossa, niin sieltä voisi tuollaiseen avun saada.

No, kun kerran on (edelleen) vähän hankaluuksia, niin oonko mä voinut mitään tehdä. Kyllä. Olen yrittänyt siis liikkua mahdollisuuksien mukaan. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Kävelen jonkin verran, nykyään jo pari kertaa viikossa 1h on mahdollinen. Silloin tällöin rullailen trainerilla, mutta koska en voi kauheasti nojata olkapään vuoksi käteen, niin pitää mennä kyllä ihan pienimmällä vastuksella. Parinkymmenen minuutin setissä muutaman minuutin myös yritän totutella olkapäätä painoon ja viime kerta valoi uskoa siihen, että ehkäpä olkapää vielä kestää pyöräilyä. Maanantaina kävin ekaa kertaa kuukauteen salilla ja kunhan tervehdyn niin sinne taas. Uimahallissakin olen viihtynyt kerran viikossa. Ensin vartti vesijuoksua, sitten 500m potkuja. Olen asettanut itselleni potkujen suhteen tavoitteita, sillä jos en pääse uimaan, jatkanen potkujen tekemistä, olen tainnut jäädä koukkuun... Kolmen sekunnin päässä väijyy 50m potkut minuuttiin raja. Jos osaisin kääntyä järkevästi laudan kanssa päädyssä, olen varma, että tämä olisi jo nyt saavutettavissa, mutta nyt käännös vie sen 5s, mikä on ihan liikaa. No, kunhan tämä saavutus on tavoitettu, on vuorossa myös 100m 2,5min (piru vie, tosta jo 15s on pelkkää käännöstä), sitten 2min15s ja ehkä jossain tulevaisuudessa haamurajana 2min. Tavoitteita on hyvä olla! No siis kaikenkaikkiaan, nyt olisi tarkoitus ihan vaan liikkua hyvin  pienissä annoksissa säännöllisesti ja rakentaa peruskuntoa uudestaan. Kahdeksan kuukauden tauko on aika tehokkaasti meinaan kadottanut kaikki kunnon rippeetkin.

Loppuun haluan vielä julkaista erään todella hyvän menun, joka tuossa viikko sitten tehtiin. Vieraat viihtyivät (tai esittivät viihtyvänsä) ja oli hauskaa! Eikä ruokalajitkaan olleet kovin vaikeita. Mun piti ottaa näistä kuvia, mutta unohdin. No, mun kuvat ei ole koskaan onnistuneita, joten ei kai sillä niin väliä oo.

• Alkuun itsetehtyä näkkäriä (pyydä resepti kälyltäsi)
• Seuraavaksi alkuun vihersalaatti aasialaisella vinegretilla (vinegretti on aivan hullun hyvää, kannattaa tehdä etukäteen, jos tykkää vahvasta kamasta, jos taas miedommasta, niin sitten juuri ennen syömistä)
• Seuraavaksi alkuun samettinen artisokkakeitto (jos salaatti oli hullun hyvää, niin tämä on hullumman hyvää)
• Väliin voi tarjoilla aina granaattiomenamojitoja :)
• Pääruokana riistapullia, katajanmarjakastike ja uunijuureksia (jos joku haluaa katajanmarjakastikkeen ohjeen, voin sen tänne kirjoitella, olen tehnyt sitä nyt neljä kertaa ja joka kerta on ollut hyvää) 
• Jälkiruokana siiderihyytelöityä omenaa ja jaffasiirappia (1dl siideriä  + liivatelehti, kaada pilkotun omenanpuolikkaan päälle, jaffasiirappi syntyy, kun vain keität jaffaa kokoon..., tämä ruokalaji oli menun ehkä heikoin lenkki)
• Ja lopuksi kanelisemifreddo + granaattiomenakastike (voiko vielä hehkuttaa...?)

Ai niin, hommasin Suunto Ambit S2:n (-20% Prismassa ja hintaa jäi 280e, mikä oli jo edukas. Mun piti investoida vasta veronpalautuksilla, mutta kun tuo -20% oli vain yhden vkl:n voimassa, niin oli pakko säästää 70e. Lisäksi perustelin hankintaa sillä, että olen nyt jaksanut jumpata itseäni vuoden, joten ehkä voin ostaa jotain kivaa itselleni, kun olkapääkin taipuu jo enemmän). Mä myin mun Garmin 910:n koska se oli mun mielestä tosi huono ja olen tykännyt kyllä Suunnosta paljon enemmän. Vaikken mä sitä nyt tietty ole kauheasti muuten käyttänyt kuin kävelylenkeillä, mutta silti. En ole vieläkään tajunnut, että mikä siinä Garminissa oikeasti on niin mahtavaa, koska mä löysin monen monta ongelmaa, joita on toki myös Suunnossa. No, ehkä kun pääsen Suuntoa testailemaan kunnolla, niin voin kertoa siitä enemmän. Olen kuitenkin nörttiydessäni ehtinyt jo ohjelmoimaan yhden appsin sinne. Ihan vaan testimielessä.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä,...

Asiahan on nyt niin, että mun on pakko päästä ensi kesänä kisaamaan edes jotain pientä, mulla on meinaan niin hieno uusi kisa-asu. Koska mulla ei ole mitään suuria tunnesiteitä mihinkään tri-seuraan, mutta tykkään sitäkin enemmän pingviineistä (ehkä siksi mulla on uimaseuraani tunnesiteitä :), niin en ole viitsinyt esim. Heltrin asua hankkia, triathlonin säännöissä kun ei velvoiteta käyttämään seura-asua (toisin kuin pyöräilyn). Bongasin sitten netistä aivan mahdottoman hienon kaupan ja olin mennyttä. Koska jenkeistä tilaaminen ei ole kaikista halvinta tullien vuoksi, sain kuulla saavani jotain pyöräilysälää synttärilahjaksi ja niin jo joskus heinäkuussa postiluukusta tupsahti aivan mahtavan hieno uusi kisa-asu ja salaisuuksia, jotka sitten muutama sitten viikko syntäreinä "yllättäen" paljastuivat irtohihoiksi ja pyöräilypaidaksi. Tällasia ei ookaan muilla!

Kisa-asu (toppi + pöksyt) edestä...

...ja takaa.

Pyöräilypaita ja hihat edestä...

...ja takaa.

Muuten ei mitään uutta auringon alla. Tai no, sain jalkojen kivun vuoksi lähetteen neuropolille, mutta lähete palautettiin ja en pääse sinne :( ja olkapään uusintaleikkaus on n. 99% varma, ajankohta ja muutama muukin juttu hieman vielä mietityttää, mutta eiköhän tässä aleta taas piakkoin laittamaan maksusitoumushakemusta sisään. Uusi leikkaus on onneksi paljon helpompi kuin vanha toipumisajaltaan (eli jos kaikki menee hyvin, niin jo seuraavana päivänä pitäisi alkaa kättä liikuttelemaan). Jalat sen sijaan ei osoita minkäänlaisia paranemisen merkkejä :( Myös selkä alkaa olemaan aika mäsänä, mutta löysin sentään onneksi kohtuuhintaisen viikottaisen pilatesryhmän, josta toivottavasti on ainakin vähän iloa tähän. Muuten jatkan samaan vanhaan  malliin, pari kertaa viikossa salia, yksi pilates ja julmetun paljon jumppaa. Niin ja oonhan mä uinutkin, kolmena päivänä 200m, kyllä voin siis periaatteessa uida, mutta olkapää ei oikein tykkää, eli senkin puolesta voi todeta, että ei se käsi normaali oo. Mutta siis ei pyöräilyä, ei juoksua, ei kävelyä.

Nyt takasin aikasarjojen ja koodien pariin (etäpäivänä on helppo aina välillä pitää näitä aivojen lepuutustaukoja)!

PS. Juu, en ole tässä nyt naimisiin menossa, vaikka joku voisi otsikosta niin kuvitellakin :)

Tuunausta

Sillä välin kun muut kisaavat, ja mä en ole päässyt oikein edes harjoittelemaan, on ollut aikaa vähän tuunata pyöriä. Jos aikoo ajaa tempoa pyöräkisoissa, ei mukaan voi ihan minkälaisilla pyöränsäädöillä mennä. Satulan kärjen pitää olla 5cm keskiön takana ja tämäkös on aiheuttanut mulle suurta tuskaa ja päänvaivaa: miten saan pyörästäni laillisen niin, että sillä voi vielä ajaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta Adamon satula, joka on 24cm pitkä ja jossa on pitkät kiskot. Myös Fizikillä on lyhyt satula (joka on kuitenkin vielä sallittu, satulan pitää olla vähintään 24cm pitkä), mutta siitä näen jo kuvasta satulan muodosta, että en voi ajaa sillä, koska ahteri ei kestä. Kokeilin jo aikanaan bike fittingissä Adamoa, ja vaikka se olikin silloin ihan ok, jäi tuo etuosan nokan leveys mietityttämään, josko satula hiertää. Nyt ei ollut vaihtoehtoja, koska vaihtoehdot oikeastaan ovat a) Adamo b) ei pyöräkisatempoja. Valitsin a:n. Adamohan on hieman hassun näköinen, mutta mun mielestä ko. asia ei haittaa. Enemmän haittasi suolainen hinta, mutta ahkera (no joo) googlaaminen tuotti tulosta ja löysin ebaysta huutokaupan sinisestä Road-mallista, jotta voin säästää rahaa fysioterapiaan... Tämä on hieman leveämpi kuin esim. Racing-malli, jota mietin myös kovasti, sillä tiesin Roadin olevan pehmeämpi ja mä haluan, että satula on oikeasti kova. Satulan väri myös mietitytti, onko sininen ruma, mutta toisaalta tää tuli Lucyyn, joka on sininen, joten ei pitäisi haitata, eikä oo ainakaan tylsä musta. Onnekseni huutokauppa ei ollut kovin suosittu ja viikko voittohuudon jälkeen posti kiikutti kotiin satulan, joka laitettiin Lucyyn kiinni taistelun jälkeen (taas oli vaikea satulatolppa, kuten aina). Sitten vähän asennon testailua ja toteamus, että yltän aerobereille, eikä tunnu edes kovin pahalta, vaikken ole tolla ajoasennolla(kaan) pahemmin tänä vuonna ajellut. Toinen uusi systeemi oli satulan taakse asennettu kaksipakkainen pulloteline, kun mullahan ei mahdu pyörän runkoon kuin yksi.

Siinä se nyt on, uusi satula. Pullotelineessä kiinni tollanen pullon muotoinen työkaluboksi, johon voi säilöä lenkin ajaksi sisäkumit yms.

Asento näyttä mun silmään ihan hyvältä, niskat, mun kesto-ongelma on ainoa, joka ilmoitti, ettei tarttis tässä asennossa olla. Tästä kvakulmasta tosin totuus ajoasennosta ei välttämättä ihan pidä paikkaansa.

Tämmönen systeemi satulan takana. Toiminee hyvin ja telineet on niin tiukat, että pullot kyllä pysyvät varmasti menossa mukana.

Jottei Iisalle tulis paha mieli, sai se asiaankuuluvat pullotelineet myös.

Tänään kävin vähän testaamassa satulaa. Tuo nokan leveys mietityttää edelleen, välillä se vähän haittasi, muuten satula tuntui erituisesti bareilta ajaessa hyvältä, jarrukahvoilta kun ajoi, se liika pehmeys tuli enemmän esiin, kun istui satulassa vähän taaempana. Onko muilla Adamoon siirtyneillä ollut nokan leveyden kanssa ongelmia, ja jos aluksi se tuntui oudolta, onko siihen tottunut?

Joskus on vain pakko saada jotain

Näihin kovasti ihastuin, näillä paidoilla kelpaa kyllä pyöräillä.

 Pitkähihaista pyöräpaitaa.

Ja lyhythihaista.

Kullervo, Kalervon poika

Kaksi päivää olin vain kahden pyörän omistaja, sitten sitkeän etsiskelyn jälkeen viime vuoden mallia oleva Kullervo muutti kotiin. Mökkitiellä sitä tuli jo testailtua ja kyllä se kivasti liikkuu. Kyllä nyt Helsingin katujen kunnossapito saa olla mitä vaan, niin silti pääsen töihin. Tämän päivän saldo, monta litraa mustikoita ja vähän vauhtileikittelyä, huomisen saldo on toivottavasti 150km:n pyörälenkki (ei kuitenkaan Kullervolla).

 Mökkitiellä

Kullervo ja Kipa

Uusi lelu

Satuin saamaan yhden palkinnon (nonsports) ja koska sellaiset kuuluu käyttää johonkin hauskaan, mutta oikeasti tarpeettomaan (ja koska palkintosummalla ei nyt ihan treenimatkalle lähdetä, vaikka niin ehdotettiinkin), niin ostin sillä sitten juurikin sopivanhintaisen Garminin 910:n. Koska mulla on tässä nyt ollut hyvää aikaa tutustua ko. laitteeseen ja jopa vähän testailla sitä, niin täältä pesee muutama kokemus. En ole mitenkään ihan superhyperteknologiariippuvainen ja käyttelen näitä laitteita vähän vähemmän tosissani, joten tekstiä kannattaa lukea se silmällä pitäen.

Ensinnäkin laite on musta, mikä on paljon kivempi väri kuin laitteen edeltäjäversiossa (oranssi). Laite on aika iso ja kolho, vaikka onkin myös tämä edeltäjäänsä pienempi (ainakin litteämpi). Mulla on aika kapeat ranteet, joten tuo möhkäle on silti vähän huono. (tosin ajattelin saada lahjaksi tähän sellaisen tekstiiliranekkeen, jota ei suositella isoranteisille :)

Laitteessa on eri lajeille toimintoja. Olen testannut juoksua, pyöräilyä ja uintia (25 ja 50m altaissa). Pyöräilyssä laite toimii ihan kivasti. Sykevyö toimii hyvin ja on kiva ja Polarin kanssa ollutta ongelmaa, että syke hukkuu tai on jotain ihan muuta kuin oikea syke (kuten esim 234 kävellessä tai 45 pää punaisena juostessa) ei ole ilmennyt. Laitteen saa myös pysähtymään automaattisesti, kun itse pysähtyy, mikä on kiva, niin ei tule liikennevalo-odottelut mukaan. Mähän tosin käytän pyörässä myös ihan normimittaria (täytyykin varmaan joskus esitellä millaiset mulla on Lucyssa ja Silviassa), joten itse ajon aikana en laitetta kauheasti katsele. Mulla on tosin tossa sellainen varoitusmerkki, jos syke kiipeää liian korkealle. Ikävä kyllä tää ei toimi ollenkaan niin hyvin kuin Polarin vastaava, joka piipittää niin kauan kuin syke on yli rajan. Tää varottelee miten sattuu. Tämänhän saisi myös värisemään ranteeseen, mutta mua ainakin henk. koht suoraan sanottuna ketuttaa, jos ranne tärisee kun polkee henkihieverissä jotain Syrjänmäkeä ylös, joten toistaiseksi en ole käyttänyt.

Juoksuun sitten. Mähän harrastan  tällä hetkellä enemmän kävely-hölkkä vuorottelua kuin juoksua. Laite toimii aika samalla tavalla kuin pyöräillessä. Hetkellinen nopeus tosin näyttää aivan puuta heinää suurimman osan ajasta, keskinopeus toiminee paremmin. Lisäksi kävellessä (vaikka siis kävelisin reippaasti), laite saattaa jossain vähän sankemmassa pusikossa oltaessa tulkita, että olen pysähdyksissä, vaikka etenenkin koko ajan. Tästä siis miinus.

No sitten uintiin. Laite ei mittaa sykettä vedessä, mutta innokkaasti odotin kojeen vetojen laskentaa yms. Laitteen pitäisi tunnistaa nähtävästi käännökset ja näistä laskee sitten matkan ja myös lajit. No, tämä ei oikein toimi. Tai lajit kyllä tunnistetaan jotensakin, mutta nähtävästi laite sekoaa aina liu'uissa. Ekalla kerralla uin 1000m ja kone näytti matkaksi 1750m... Ei mennyt ihan putkeen, ei. No, annoin tämän anteeksi, koska uin mm. 100m sekarin 50m:n altaassa silloin ja siitähän vehje "riemastui". Seuraavalla kerralla uin 25 altaassa ja nyt meni vain 150m:llä pieleen uitu matka. Laite saattaa selvästi seota tosiaankin alkuliu'ussa, ja sitä on tulkittu mm. selkäuinniksi tai oskus rintauinniksi sitten kun alkaa uimaan vaparia, aloittaa laite uuden altaanmitan laskemisen, eli tässä menee pieleen. Sekauinnissa lajit on tunnistettu kivasti, mutta alussa taas sekoillaan. Tästä siis ei pisteitä laitteelle. Alla vielä "analysoitu" sadan metrin sekauinti 25 altaassa. Lajien järjestys on siis perhonen, seläri, rinuli ja vapaa. Alun selkäuinti on jotain sekoilua.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva lelu, mutta olisin kyllä toivonut vähän parempaa tuon uinnin suhteen. Ja niille teknologiariippuvaisille minulle-kelpaa-vain-paras-ja-huomaattehan-mikä-hieno-laite-minulle-on henkilöille (ei, en käytä tässä sanaa mies, vaikka mieli kuinka tekisi), voin todeta, että ostakaa vaan, on se varmaan sen väärti.

Postin tuomaa

 Uusi lippis

 Kypärä, kun edellinen hajosi kolarissa ja tilalla on ollut siitä lähtien vain markettikypärä

Jotain mustaa

Luistelun odotusta

Meneillään on kevyt viikko ja aika kevyeksi tämä oikeasti varmaan jääkin. Punttisaleilu ja kahvakuulailu ovat hankalia olkapään vuoksi, samasta syystä lepuutan kättä uinnista huomenna. Uinnista tuli muuten mieleen yksi juttu, mitä en ole ikinä oikein ymmärtänyt yhteisuintitreeneissä, niin Helsingissä, Tanskassa kuin masters-meiningeissäkin, koska ongelma näyttää olevan universaali. Onko se oikeasti niin vaikeaa muistaa, että ykkönen on ykköstä ja kakkonen on kakkosta ja kakkonen ei ole nelosta ja että kilpaa uidaan vasta sielä kisoissa, ei reeneissä? Jos silloin kun pitäisi uida ykköstä tai kakkosta hengästyttää kovasti sielä päädyssä, niin ei ole kyllä menty ykköstä tai kakkosta ja sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, mitä vauhtia se kaveri siinä samalla radalla ui. No, eipähän asia mulle mitenkään toki kuulu, mutta pelkkää ykköstä uimalla mun 1500:n aika parani puolessa vuodessa 2min 13 sek, joten mä jatkan valitsemallani tiellä, eli ykkönen on hidasta ja sitten kun uin kolmosta niin sitten vauhti on vähintään 15 sekuntia nopeampaa per 100 metriä  ja vitonen sitten taas saman verran lujempaa vähintään. Voisin tästä uimisesta (ja vaikka siitä, että 10s tauko on 10s, eikä 5s ja että yhteistreeneissä on syytä lähteä 5-10 sekunnin välein sieltä päädystä, ei suoraan toisen varpaisiin, eikä varsinkaan suoraan nopeamman uimarin eteen) paasata vaikka kuinka, mutten jaksa, koska yleisesti uinnit ovat olleet ihan ok, esim. eilen Märskyssä kuuden aikoihin (siis illalla) uiskentelin ihan väljästi yksinään omalla piikin radalla, joten ihan vaan ihmettelen, että missä on ne Helsingin ruuhkat uinnissa. 

Muuten mitään ihmeellistä ei kuulu. Mitä nyt olen aloittanut pienimuotoisen rintauinnin harjoittelun. Salossa uidaan rinulivinsta, se on päätetty. Eka kellotus oli 53 sekuntia, mikä oli siis ilman muuta rinulitreeniä kuin vähän joskus alku- ja loppuverrassa ja vielä ilman hyppyä. Olen usein aiemminkin todennut, että olen suhteessa paljon parempi rintauimari kuin vapaauimari ja eiköhän pienellä treenillä, kunnon läpivedoilla (eli rinulissa saa käännöksen ja hypyn jälkeen sukelluksissa ottaa yhden käsivedon vartalon vierelle asti ja sitten vasta tullaan pintaan, tämä nopeuttaa paljon) ole ihan realistiset mahdollisuudet päästä alle 50s. Sillä ei olisi jäänyt edes viimeiseksi Porissa. Hämmentävää. Nykyään siis viikko-ohjelmassa on tekniikkapäivänä myös muutama sata metriä rinulitekniikkaa ja alku- ja loppuverrassa olisi tarkoitus alkaa uimaan vähän enemmän sitä rinulia. Niin ja sitten aina välillä pari piikkiä rintaa reenien päätteeksi.

Huomenna alkaa kauan ja hartaasti odotettu luistelukausi. Uudet hiilikuituluistimet ovat olleet siveltävinä ja luistelukuumetta nostattavina jo hetken ja Rantakympiltä palkinnoksi saatu lahjakortti avitti todella hifien monojen ostamisessa. Oikeasti, en osannut kiristää niitä, enkä myöskään riisua :)

Jatkan tätä lepoviikkoa nyt. Miettikää nyt, olen tällä viikolla vaan kerran uinut, kerran käynyt salilla, kerran tehnyt jumppapallo-ohjelmaa ja kerran tehnyt todella lyhyen pyörä-juoksuyhdistelmän ja nyt on kuitenkin jo keskiviikko. Sitäpaitsi ennen kuutta tapahtuvia aamuherätyksiä on ollut vain yksi tähän mennessä tällä viikolla. Käsittämätöntä.

Taas mennään

Eli eilen sitten taas alettiin. Ekat uinnit melkein kolmeen viikkoon ja edellisestä kerrasta altaassa jo yli kuukausi. Edellisestä kerrasta triathlonseuran järjestäytyneistä uintireeneistä tuollainen puolitoista vuotta (Noksun uintiajat olivat kaukana järjestäytyneestä toiminnasta). Masterstreeneissä on tietty tullut sen jälkeen luuhattua. No, mutta takaisin näihin tri-seuran reeneihin. Olin aikaisemmin tiedustellut valkulta, onko mun taso riittävä kokeneitten ryhmään ja kuulemma oli. Ja kyllä mä sielä ihan hyvin pärjäsin, kyllä sielä jotkut meni lujempaa, mutta en mä kyllä hitain ollut (ainakaan selärin potkuissa :), hämmentävää. Poissa ovat ne ajat, kun mut tylytetään pois treeneistä... Aika rento ohjelma oli, "rankin" juttu oli vissiin 200m hengitys joka neljännellä, joka on jotain ihan muuta kuin ne Aarhusin hengitä joka yhdeksännellä tai piikki hengittämättä (joista jälkimmäiseen en ikinä pystynyt ja edellistäkin pystyin kiskomaan vain piikin verran, kun usein matka oli 100m). Vähän oli kyllä hassut reenit muutamasta syystä. Ensinnäkin, kun tulin altaan reunalle verraamaan, niin ei sielä ollut ketään. En sitten tiedä, eikö täälä harrasteta kuivaverraa, kun ei muut pahemmin näyttäneet sitä tekevän. No, mä aion tehdä sen joka kerta, tehkööt muut mitä lystää. Toinen hämärä juttu oli, että ohjelmassa ei määritelty mitenkään taukoja, oli vähän outoa, kun oon tottunut niin kovin tuijottaan sielä päädyssä kelloa. Kaiken kaikkiaan oli ihan kivaa taas uiskennella, ja selärin potkutkaan eivät olleet niin tuskaisia, kun vieressä ei mennyt joku mastersuimari tuplavauhtia. Selkäkin kesti ihan hyvin, eikä oo ollut mitenkään erityisen kipeä tänään tai eilen illalla. Niin, ja osasin Pirkkolasta kotiin eksymättä kertaakaan. Vahingosta viisastuneena en yrittänyt Kehän kautta. Kivasti mittariin eilenkin kertyi 30 kilsaa hyötypyöräilyä.

Tänään kävin pilateksessa ja vielä olis iltahämärissä tarkoitus juosta 8x600 @2.20, eli kiva treeni taas tiedossa (siis ei "kiva" vaan oikeasti kiva).

Muutenkin oon päättänyt tässä nyt vähän ottaa niskasta kiinni itseäni, eli nykyään karkkipävä on tosiasia ja nukkumaankin pyrin pääsemään ihmisten aikoihin. Iloisina asioina pääsen Tanskaan vuotta vaihtamaan ja taisin ilmoittaa itseni tanskan kielen kurssillekin, peruna suussa puhuminen, täältä tullaan :)

Tajusin muuten vihdoin, että eihän mun nyt kannata reenejä uida sillä kalliilla, 60 euron uikkarilla ja kävinkin hakemassa Prismasta pari treeniuikkaria, kun olivat puoleen hintaan, eli 35 eurolla kahdet ihan ok uikkarit. Pitäisi kyllä saada uusi kisauikkarikin, ei siks, että sillä pääsee lujempaa, vaan siks, että kisoissa, kun paahdetaan lujaa, sitä arvostaa, että uikkari on napakkaa kangasta ja toi vanha alkaa jo vähän lörtsähtään. Tällaisen hyväksi havaitun Speedon Quantum Splicen tarvitsisin, pingviiniväreissä tietty tällä kertaa. Näitä ei vaan tietysti saa Suomesta, jenkeistä tilaaminen on liian kallista postikulujen ja tullin vuoksi ja Euroopassa noilla on suolainen 75 punnan hinta. Harmi, että mulla ei oo nyt työmatkaa tulossa jenkkeihin.

Treeniuikkarit

Päivän paras juttu on kuitenkin alla. Joka pennin arvoinen on tuo laite.

Wappukivaa

Viime viikonloppu meni siis nivusta parannellessa. Paranihan se jonkin verran, eli pystyin taas kävelemään ihan kivasti. Sunnuntaina menin jopa salille ja tein sitten soveltavasti päivän ohjelmaa. Esim. lonkan ojennus ja koukistus oli kielletty, mutta jalkaprässiä pystyin kyllä tekemään. Maanantaina tuli taas pyöräiltyä Nokialle ja koin vähän ahaaelämyksiä uinnissa. Pienellä käsivarren käännöllä pääsinkin kummasti aikaisempaa enemmän eteenpäin. Tämä oli viikon kohokohtia ehdottomasti. Polvi oli ihmeen hyvässä kunnossa, vaikka matkaa hallille tuleekin suuntaansa 25km. Tiistaina jatkettiin sitten uintitreenejä. Vähän perhosteltiin ja tehtiin vähän muutakin kivaa. Loppuun otettiin vielä pari piikkiä omalla startilla. Eka meni vielä päälle 17s:n mutta toinen meni jo 16,9s. Jihuu! Muut meni sit ihan omia sekuntilukemiaan, mutta kyllä mäkin tosta parannan, jos oppisin hyppään vähän paremmin. Nythän se on lähinnä mallia tipun mahalleni metrin päähän lähtökorokkeesta hukaten samalla uimalasini. Mua muuten kosiskeltiin mukaan myös Kaukajärven yliuintiin, voishan tota harkita. Ainoo, et ei saa uida puvulla, niin en tiedä, iskeekö hypotermia. Tai vaikka se kuuluisa piraija! Keskiviikkona taas salisettiä ja torstaina sitten uimaan. Tein kestävyyteen painottuvan treenin, jossa oli ekaks aika pitkät verrat sisältäen mm. 300 pullarilla, 300 potkuja ja sit sama setti 200m:llä. Voin suositella, että pullarilla uidessa käytössä kannattaa olla toimiva pullari. Ei siis sellainen malli, jossa ei ole korkkia, koska kyllä, se kerää sisäänsä vettä. Vika 100m kolmesatasesta pullarista oli vain haittaa. Kävin sitten rakentelemassa vessapaperista sellaisen tulpan tuohon, kun se oli ainoa vapaana oleva. Toimi ihan hyvin ja 200m meni taas paremmin. Päivän pääsetti oli 1000m niin, että 200m:n välein oli tarkoitus hieman parantaa vauhtia. Mullahan ei ole oikeasti viittä eri vauhtia, joten tää ei ihan mennyt varmaan niinkuin piti, mutta kyllä vika 200 oli nopein. Aikaa meni muuten aika tarkkaan 20min, tosin tarkkuus hieman kärsii siitä, että ainoa ajanottolaite oli hallin kello, jossa on siis tasan minuutti- ja tuntiviisari. Tahdon sellasen digitaalisen kellon kun Tanskassa oli! Ja mielellään sijoitettuna fiksusti sinne altaan sivulle, ei päätyyn. Illalla vielä juoksentelemaan.

Vapunaatto olikin sitten varsin kuiva. En taida olla enää edes paperilla opiskelija (vaan tuplamaisteri!), joten sinänsähän tämä ei haitannut ollenkaan. Aattoa vietin siis lenksuttamalla Eriksellä (oli huippuilma juosta) ja tekemällä jumppapallo-ohjelmaa. Vinkkinä muille, suosittelen tekemään ohjelman ennen eikä jälkeen kuuden munkin syöntiä. Tämän päivän missio oli nimeltään "Silvia kotiin." Pyörä tuntui tosi oudolta cc:n jälkeen, ajoasento oli tosi paljon erilainen. Satula oli superalhaalla ja etureidet veti ihan jumiin! Nostin satulaa matkan aikana, mutta nähtävästi pitäisi nostaa vielä pikkasen. Ja ehkä vois oikeasti miettiä sitä ehdotusta, että vaihtaisin Silvian ja Trekin stemmit päikseen. No, poljeskelin jonkinlaista vauhtia kohti kotia, mutta kun mittari oli unohtunut, niin vauhdista ei tietoa. Alkumatkan satoi ja olinkin ihan kurassa. Pysähdyin Kuohussa uiskentelemassa ja tein 2200m:n tekniikkatreenin. Kummasti muuten yhden uinnin aikana sain alkuverran kivirekifiiliksen vaihtumaan kohtuullisen ok:hon uintituntumaan. Ihan lopuksi ennen loppuverkkaa testasin ottaa aikaa sataselta ja pääsin 1:50:n, mikä oli ihan kiva aika ottaen huomioon väsyn ja sen, että yks käännös meni ihan pipariksi. En siis tehnyt tosiaankaan vielä volttikäännösiä, vaikka niitä kovasti ton treenin aikana muuten harjottelinkin ja kerran jopa melkein onnistuin! Sitten vielä jo valmiiksi märät ja mutaiset pyöräilyhousut jalkaan ja eikun menoks kohti Tamperetta. Polvi on aika kipee ollut nyt taas, nivunen on vähän kipee. Huomena vielä viikon vika ja viides uintikerta. Muuten en menis, mutta mun kumipuku tuli vihdoin! Olin harjaamassa perjantaiaamuna hampaita pukeutuneena melkoisen lyhyeen ja muutenkin kangasta säästelevään (ja vielä rikkiolevaan...) yöpaitaani kun ovikello soi 8.01. Ihmettelin kuka sielä nyt voi olla, mutta päätin kuitenkin avata, kunhan ensin olin pyyhkinyt suurimmat hammastahnat naamasta ja puettuani siveellisen teltta t-paidan päälleni. No, mikäpä siellä olikaan, lähetys Englannista :) Olin ehtinyt jo huolestumaan kovasti, koska tilauksesta ei ollut kuulunut mitään ja olin kysellytkin pari kertaa sen perään, mutta en saanut vastausta. Luottokortilta ei ollut mennyt kyllä rahaa myöskään. No, tilauskaavakkeessa oli lopulta päivämääränä päivä, jolloin lähetin toisen ja melko moittivan tiedustelun tilauksestani, joten ehkä viesteistä oli sitten kuitenkin apua. Paketissa oli muuten mukana numerolappuvyö. Ou jee. Sukkia en saanut, en tiedä, tulevatko ne myöhemmin vai ei. Päätin, että puku on valmistujaislahja ja juoksuhame oli sitten palkinto hyvinmenneestä G:stä, joten oikeastaan olen tilannut itselleni ekstraa tasan ja vain ne sukat ja nekään ei sitten tosiaan tulleet, joten omatunto hankintojen suhteen on täysin puhdas. Sitäpaitsi mulla meni wappuun rahaa 0e, ja ku joskus siihen on mennyt jotain puolikkaan märkäpuvun verran, niin oikeastaan olen plussan puolella. Märkäpuku piti jättää kotiin odottamaan, vaikka olisinkin sitä halunnut kokeilla jo heti sen saapuessa. No, tänään sitten kotiin tultuani (ja toista kertaa tunnin sisään suihkussa käytyäni) kokeilin pukua. Sehän istui oikein hyvin, eli kun se oli päällä, ahdisti sopivasti ja tunsin itseni läskiksi, joka on tungettu liian pieniin vaatteisiin. Uhkapeli koosta siis kannatti ja kukkaro kiitti. Oikeasti hyvä puku ja mun mielestä ihan hyvään hintaan. Pukeutuminen ei ollut helppoa ollenkaan, mutta kun vihdoin sain sen päälleni, niin kädet tuntuivat pyörivän ihan kivasti. Ensi kerralla (eli huomenna testiuinnissa) on kyllä oltava tarkkana, nyt onnistuin jättämään kamalat rypyt polvien kohdalle. Vetoketjun kiinnisaaminen oli oma taiteenlajinsa, mutta tajusin, että lapoja lähentämällä tämäkin onnistui. Voin muuten kertoa, että verrattuna märkäpukuun, pyöräilyhousut näyttävän päällä lähes kivoilta. Puku pois ja olisin tarvinnut kolmannen suihkun vielä, sen verran hiki tossa tuli, mutta päätin jättää väliin. Nyt haisen ihan märkäpuvulta. Lisäbonuksena naapurin koirat ovat ulvoneet nyt puolitoista tuntia putkeen ja en ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta, vaikka huhtikuun loppuun mennessä kaikkien olis pitänyt saada se. Verottaja voisi unohtaa mun olemassaoloni myös siten, ettei mun tarttis maksaa veroja ollenkaan, kun eivät vaivaudu lähettään mulle verokorttia tai -ilmoitustakaan. No, pikkujuttuja, fiilistelen vähän tota märkkistä (en sen hajua) vielä.

Hämäystaktiikka

Sitten viime sunnuntain olen ehtinyt a)olemaan tosi laiska b)olemaan vielä laiskempi c)sairastamaan maailman omituisimman taudin d)tekemään hankintoja e)ottamaan allergian haltuun f)toteamaan, että elän kiireistä elämää. Viime viikon saldoksi tuli siis tasan 5,5h liikuntaa. Voi jestas. Minäkö aion muka startata triathlonille ensi kesänä? No, on tässä kyllä ollut melko hyviä syitäkin tähän luumuiluun. Eli ensinnäkin maanantai meni Turussa, kello 6.20 lähdin kotoa ja Leenalle pääsin illalla n. klo 22, eli urheile siinä sitten. Tiistaina olin kotona ennen kuutta ja ehdin kuin ehdinkin reeneihin. Kysyttiin jo, että kai mä lähden ensi syksynä masters-kisoihin (öööö, siis minä vai, jos nyt ensin oppisin hyppäämään niin, että lasit pysyy silmillä), masters kisoissahan ei tuloksilla ole niin väliä. Kyselin myös vähän vinkkejä volttikäännökseen ja enköhän mä sen vielä joskus tässä opi. Uinti kuulemma myös pysyy paremmin kasassa kun uin lujaa. Aika hassua! Keskiviikkona olinkin sitten kipee. Ehkä maailman omituisimmalla tavalla. Tiistai-iltana poljin vielä kotiin reeneistä ja oli ihan hyvä fiilis. Tuntia myöhemmin lihaksia särki tosi pahasti ja nousi kuume. Aamulla oli aivan tööt olo ja päivän uroteko oli sanomalehden lukeminen. Sen päivän muuten elin yhdellä suklaalevyllä, hups. No, flunssaa ei ollut yhtään ja illalla olikin sitten jo ihan terve olo. Harmittavasti jäi kyllä hietoja väliin. Torstai oli sitten varsinainen lusmupäivä, jolle ei löydy tekosyytä. Kävin kyllä fyssarilla ja hullareilla (eli Ljubljanassa sitten Leenan kanssa joko iloitsen elämäni ekaa tri-kisaa, joka meni hyvin tai sitten oon tosi pettynyt) ja tein myös Pentik-hankinnan huuto.netin avustuksella. Enää pitäisi yksi ruokalautanen löytää, niin sarja olis taas kasassa. No, perjantaina ehdin vihdoin salille. Tuli kiire ja tein nopeen 45 minsan salisession. Lauantaina sitten altaassa 2k tekniikkaa ja sunnuntaina lenkki ja illalla taas salia. Tänään ehdin tutkimaan Nokian uimahallia, kun seuralla oli treenit. Paikalla oli kivasti tekniikkaopetusta ja lilluinkin sitten lähinnä siellä tekniikka-altaassa. Tuomio oli, että se kyynärpää tippuu. Jos saisin sen toimimaan, niin menisin kuulemma tosi lujaa, kun muuten veto on hyvä. Eli vanha tuttu juttu. Mulle on sanottu samaa myös hengityksestä. Miettikää oikeesti kuinka lujaa menisinkään, jos saisin kyynärpään pysymään korkealla ja hengitys sujuisi ja palautuskin olisi rento. Ehkä musta tulee vielä ihan siedettävän tasoinen uimari. Juoksuvauhti on yhä edelleen tosi hidas. Kunhan ilmat lämpenevät, tämä ei tosin enää haittaa. Sain tänään tilaamani ihkun juoksuhameen. Se on hm, aika lyhyt... Mutta nyt siis pystyn hämäämään kaikkia, kun ei kukaan huomaa enää juoksuvauhtiani, kun kaikki katsovat, että juokseeko se oikeasti hame päällä. Ja vielä niin lyhyt hame! Hameen väri on muuten vähän pettymys, kuvassa se näytti turkoosilta, mutta se onkin sitten vihreä. Lisähankintoja on märkäpuku, jota en tosin ehkä tuhkapilvien vuoksi saa ikinä. Tilasin BlueSeventyn viime vuoden mallin, joka oli oikeasti kivassa alennuksessa. Pitkään mietin otanko halvemman vai kalliimman puvun, mutta hintaero ei kuitenkaan ollut kovin suuri, joten otin sen vähän kalliimman (se oli kuitenkin isommassa alennuksessa, joten säästin enemmän ;). Hieman riskillä mennään koossa, kun kokotaulukossa pituus oli 165cm:n asti ja oon sentin pidempi, mutta painoskaala oli sopiva. Ja siis sitä seuraavaa kokoa ei ollut tosta (eikä muistakaan) tarjolla. Netistä lueskelin kuitenkin, että noi BlueSeventyn puvut sopii vähän rotevammille (mä kun olen saanut tosi "ilokseni" kuulla, että mulla on leveet hartiat, joo, olisin ehkä ilonen tosta kommetista, jos olisin mies), ja että siinä ei ole niin korkea "kaulus" kuin Orcassa, joka kokeilemassani puvussa oli oikeesti tosi ahdistava. Toivottavasti toi puku nyt on sit hyvä! Ja toivottavasti saan sen sitten kuitenkin pian. Mietin kyllä aluksi, että pärjäisin vielä ilman pukua, mutta vaikka kestäisinkin sen, että olen ilman sitä hitaampi, niin veden kylmyyttä en kyllä kestäisi. Tätä varten muuten törsäsin vielä samalla tilausella neopreenisukkiin, kun kylmä vesi sattuu aivan jäätävästi jalkateriin, joten jospa pääsisin sinne järveen ennen sitä ekaa tri-kisaani. Pään lämpimyys hoitunee päällekkäisillä uimalakeilla, mutta kädet on vielä vähän hämärän peitossa. Ehkä hommaan jostain jotkut sukeltajahanskat. Niin ja allergia ei enää vaivaa. Sietää olla vaivaamattakin 91 euron apteekkiostosten jälkeen. Pyöräilyä yritän edelleen välttää ja ajan vain ihan välttämättömät hyötyajot, enkä sitten ylimääräistä. No, eipä mulla muuhun kauheesti aikaakaan olisi. Polvi on sellanen kun ennenkin, eli huono. Ja päivän jumppakin on tekemättä. Että eiköhän olisi sen aika jo taas.