Johan myrkyn lykkäs

Argh! Flunssa tekee tuloaan. Kurkku on kipeä kuin mikä. Yleensä flunssa kestää mulla kaksi viikkoa ja kuuden päivän päästä pitäis luistella sata kilsaa. Ei hyvältä näytä. Täytyy toivoa ihmeparantumista, sillä puolikuntoisena tuohon koitokseen ei voi kyllä lähteä. Hengitystietulehdus, vajaa viisi tuntia raastamista kylmässä ilmassa ja astma eivät vain sovi yhteen. Harmittaa niin pirusti, mutta minkäs teet, jos jää väliin. Koko viikon olen ollut ihan paniikissa, kun töissä vierellä köhitään ja nyt sitten kävi näin. Kiukuttaa kyllä, kun porukka ei pese käsiään työpaikalla, se ei paljon lohduta, että itse käy ennen ruokailua pesemässä kädet, kun samoja tarjoiluottimia on pidellyt kymmenet pesemättömät kädet. Pestäänhän kädet päiväkodissakin ennen ruokailua, miksi ihmeessä aikuiset eivät osaa??? Pesethän sinä kätesi ennen ruokailua?

No, viikko jäi torsoksi muutenkin, luistelu olisi onnistunut tänään (ja kelikin olisi ollut ihan mahtava, mutta kurkkukipuisena jo kauppareissu oli liian rankka), mutta viikolla se oli tosi haasteellista. Keskiviikkoaamuna jää oli tosi epätasainen ja puoli kuudelta (ennätys), kun ei valot ollut vielä sytytetty, en uskaltanut kaatumisen pelossa muuta kuin tosi hitaasti liu'utella. Eilen ennen kuin kurkku alkoi kipeytymään kävin kompuroimassa 1,5h Eläintarhan kentällä. Luistella ei oikein kunnolla voinut, sillä viikon plussakelit olivat pehmittäneet jään sellaiseksi, että käytännössä joka toisen potkun alta jää petti. Katsotaan nyt miten tauti etenee, tämän viikon saldoksi jäi:

2,5h luistelu
1,5h jooga
1h 15min baletti
1h sali

6h15min + jumppaa ja venyjä 1h.

Tuntuu, etten tehnyt viikolla mitään, vaikka luulen tehneeni enemmän kuin keskiverto tallaaja. Suhteellisuudentaju on kadonnut aikapäiviä sitten.

Projektissa keho kuntoon otettiin ensimmäisen askel uuteen suuntaan kun fyssarin kanssa tehtiin suunnitelma. Mun aivot pitäisi nyt saada oppimaan uudenlainen, rento tapa liikkua. Sellainen, missä yläkropallakin olisi jotain virkaa. Ehkä sen myötä olkapääongelmat vähän helpottaisi.

Lace bitee

Viime viikko oli siis kisaviikko. Hävettävästi en käynyt kertaakaan salilla (oikeasti, mun elämän on nyt vähän turhan hektistä), kun torstaina ei viitsinyt kisan jälkeen enää itseään jumittaa. Tänään aamulla sain sentään taas raahauduttua sinne. Viime viikko koostui siis lähinnä luistelusta ja kehonhuollosta.

Vaikka lauantaina oli rankka kisa, oli sunnuntaina puolipakko mennä luisteleman pitkä siivu. Kaksi viikkoa ennen Kuopiota oli nimittäin viimeinen hetki, jolloin uskalsin luistella. Luistelin 4h ja 70km. Kierroksia tuo taitaa tietää tuollaisen 175... Voisi kuvitella, että oli tylsää, mutta ehei, kanssaulkoilijat pitivät tästä huolen. Aika meni kuin itsestään, kun väisteli radalla lenteleviä lumipaakkuja, kiekkoja, mailoja, palloja, keskellä rataa kengät jalassa seisovia aikuisia, radalla pulkkailevia lapsia, radalle mahalleen liukumaan heittäytyviä lapsia jne. Ne luistelevat muksut ovat vielä selvitettävissä, mutta eilinen oli kyllä jo todella ekstremeä. Jouduin jarruttelemaan äkkijarrutuksia noin joka toinen kierros, kun jostain sinkosi 3v lapsi lastenvaunuja työntäen. Vanhemmat katselivat vieressä, eivätkä näyttäneet olevan yhtään huolissaan jälkikasvunsa turvallisuudesta. Mono oli luultavasti hieman liian tiukalla, koska onnistuin saamaan oikeaan nilkkaan ikävän näköisen lace biten. Onneksi ei ole kipeä, mutta huolestuttaa kyllä aika pahasti. Toivottavasti nyt pystyn luistelemaan Kuopioon asti ja Kuopiossa. Tänään myös tuli viesti, että maanantain baletti on peruttu koko keväältä, jos ei löydy uutta opettajaa. Voihan surkeus :(

Viime viikon saldo oli seuraava:

Luistelu 6h 15min sis. kisan ja verrat 1,5h
Jooga 1,5h
Baletti 1h 15min
Pilates 1h

Yht 10h + jumppaa ja venyjä 3h

Haasteellinen viikko

Viime viikosta tuli yllättäen äärimmäisen haastava. Kuormitusta tuli ihan jokaiselta suunnalta, siviilielämästä, töistä ja reeneissäkin oli omat juttunsa. Kaikki olivat sellaisia asioita, mitä ei voi siirtää, vaan asiat oli pakko hoitaa. Tämän seurauksena reenejä jäi väliin, koska olin liian kuormittunut muusta elämästä. Lisäksi kun baletti peruttiin maanantailta (kuten myös tältä päivältä), oli viikko tavallaan liikunnan suhteen hieman maltillisempi kuin edellinen. Viikonlopun kelit tekivät kuitenkin luistelusta äärimmäisen kuormittavaa puuhaa. Lauantaina luistelu sentään sujui, vaikka keli olikin nihkeä, mutta eilen... Ehdin aloittamaan vasta seitsemältä illalla, tavoitteenani luistella 60km. Aika lailla heti kävi selväksi, että tuohon menisi eilisellä kelillä reilusti yli neljä tuntia, joten se oli unohdettava. Lopulta luistelin reilun 40kilsaa ja aikaa meni muutamaa minuuttia vaille kolme tuntia. Luistin ei tahtonut luistaa yhtään mihinkään ja koko kolmetuntisen aikana ei toki rataa aurattu. Yhdeksältä sammui valotkin, mutta ilmankin Pirkkolassa näkee ihan hyvin. Yksin sai kyllä taas luistella :) Muutamaa minuuttia vaille kymmenen oli pakko lopettaa, että ehdin bussiin. Mielessä kävi taas, että mitä järkeä tässä on, kun vaatteet olivat litimärät (monot ja pipo vieläkin!!!), mutta sitten muistin, että ei ole paskoja kelejä, on vain paskoja asenteita (ja varusteita).

Luistelua vai hiihtoa?

Lauantaina on sitten kisat. Vielä eilen ilmoitettiin, että ne ovat Tuusulanjärvellä, mutta tänään tieto, että Oulunkylässä. Eka oikea startti yli kahteen vuoteen. Arvatkaa jännittääkö! Toiveissa olisi saada hyvä peesi ja päästä mukavasti alle puolentoistatunnin, mutta retkiluistimilla pikaluistelijoiden seassa voi olla haasteellista, varsinkin kun edellisen kerran olen luistellut peesissä kolme vuotta sitten... Luistelu luistellaan erissä ja oma startti on varmaan joskus aika myöhään, en liene kovin korkealla rankingissa, jossa on kaikki Kalevan kiertäjämiehet  ja -naiset mukana. Lienen ainoa retkiluistimilla osallistuja, joka ei osallistu kierrokseen, muut kierroksen ulkopuoliset ovat varmastikin pikaluisteluporukkaa. Mutta mua ei haittaa, mahtavinta on päästä kisaamaan oksennuspisteeseen saakka! Lisäksi tällä viikolla pääsen tekemään töissä pyöräilyyn liittyviä juttuja (siis miettikää, mä olen ohjelmistoyrityksessä töissä!), joten mikäs sen hienompaa.

Viime viikon liikunnat:

6,5h luistelu
1,5h jooga
1h20min sali
1h15 min baletti
1h pilates

Yht: 11h 25 min + kuntoutusjumppa ja veny 30min

Mahtiviikko

Liikuntaviikko on ollut melkoisen mahtava. Luistelukelit ovat suosineet, "tanssin" ensimmäistä kertaa balettitossuilla (ei siis kärkitossuilla), tajusin, miten kobra tehdään niin, ettei selkä mene rikki, leuanvedoissa palattiin joulua edeltävälle tasolle notkahduksen jälkeen ja lauantainen 50km:n luistelureeni oli mahtava. Vähän tässä toki mietittyttää tuleva Kuopion koitos, kun pitkiä urheilusuorituksia on tehty kunnolla viimeksi vuonna 2012 ja luistelureeniäkin ehdin saamaan alle huimat seitsemän viikkoa. Yritys on kuitenkin kova ja yhteensä tällä viikolla onkin kierretty Pirkkolan ja Myrtsin ratoja 265 kierrosta, eikä oo yhtään puuduttanut, paitsi selkää.

Viikon liikunnat olivat seuraavat:

Luistelu 6h
Sali 3h20min
Baletti 2h40min
Jooga 1,5h
Potkut 1h
Pilates 1h

Yhteensä: 15,5h + kuntoutusjumppaa ja venyjä 2h

Yleisesti viikon liikuntajakauma lienee melkoisen optimaalinen terveyden suhteen, 7 tuntia kestävyysliikuntaa (luistelu ja potkut), lihaskuntoa reilut 3h (tosin myös baletti, jooga ja pilates sisältävät osin lihaskuntoa) ja kehoa huoltavia lajeja reilut 5h.

Siinä ne on, mun balettitossut (ja mun muu balettivarustus). Poseerausta ensimmäisessä asennossa. 

Perjantaiaamun mahtiolosuhteet, just for me. Valonheittimet, just aurattu rata ja jäädytyskin käynnissä. Ei ole meinaan edelleenkään muita näkynyt Pirkkolassa kuudelta aamulla.

Viisi takana, 45 edessä. Lauantain pitkä lenkki.

Onhan tässäkin maku geelille. Jatkossa nautin mojitoni kuitenkin lasista nestemäisenä, en geelinä, sellainen makuelämys tuo oli.

Puolivälissä ollaan ja hymy ei hyydy.

"Maalissa" ja mikäs sen mahtavampaa kuin negative split.

Kisat tiedossa!

Oon vihdoin päässyt luistelemaan ja kahden kerran luistelun (yht 50km) innoittamana varasin junaliput ja hotellin Kuopioon Finland Ice Maratonille! Vielä en ole päättänyt, pistelenkö menemään 50km vai 100km, mutta kisaan mennään, jos vain ikinä pystyn! Mahtavaa. En ollut edes ajatellut ennen lauantaita tuonne meneväni, kun samana päivänä on kaverin tohtoroitumisbileetkin, mutta päätin nyt mennä ja mennä paikalle bileisiin sitten vaan myöhemmin, ehdinhän mä Tampereelle kuitenkin yhdeksäksi, jolloin bileet on parhaimmillaan :)

Luistelu on ainoa laji tällä hetkellä, joka sopii mulle, joten tämä voi olla vuoden ainoa mahdollisuus kisata (tosin, hyvällä tuurilla voisi olla toinenkin luistelukisamahdollisuus Kalevan kierroksen luistelussa). Kuntohan on tällä hetkellä surkeampi kuin ehkä koskaan, mutta luultavasti tavista parempi kuitenkin, joten maaliin tiedän pääseväni helpostikin jopa satasella. Kärkisijoista ei tänä vuonna taistella, mutta eipä tuolla niin väliä, nyt mennään nauttimaan kisasta! Vähänkö mä odotan innolla! Motivaatiokin parani ihan todella paljon. Nyt vain pitää toivoa, että kelit olisivat sellaiset, että Pirkkolassa olisi jäätä.

Kahden viikon aikana on treenattu seuraavasti:

Viikko 1:

Pyöräily 30 min
Lumikävely 1h
Uintipotkut 1h
Sali 2h 10min
Luistelu 20min

Yht. 5h + 1,5h venyjä + kuntoutusta

Viikko 2:

Fustra 2h
Uintipotkut 1,5h
Vesijuoksu 0,5h
Luistelu 2 h 35 min
Sali 35 min
Jooga 1,5 h

Yht. 8h 10 min  + 2,5h venyjä + kuntoutusta

Ensimmäinen viikko oli tosi rikkonainen, kun en ollut kotona kuin 2 kokonaista päivää ja loput päivät menossa. Puolen tunnin pyöräkokeilu ei ollut mairitteleva, kiristys polvessa jatkui, samoin kävi eilisen vesijuoksussa :( Viime viikolla päästiin onneksi sentään joten kuten arkeen, joten loppiaista lukuunottamatta ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa.

Tämä viikko alkoikin mukasti aamusalilla ja illalla on vielä balettia. Lisäksi on odotettu päivä, kun pääsen superfyssarille. Viime keskiviikon fysiatrikäynti oli melko masentava; mun kropassa ei kuulemma toimi mikään (lihasmassaa sen sijaan on kuulemma ihan riittävästi). No, sehän ei ole mikään uutinen ja asiaan on mahdollista vaikuttaa, mutta fysiatrin asenne oli jotenkin tosi inhottava. Hän vain hoki sitä, kuinka hän on huolissaan siitä, että miten jaksan kuntouttaa itseäni jne. Tsemppausta ei tullut yhtään, tyyliin, että tässä on vielä toivoa jne. Olisi kiva, että lääkäri voisi olla jollakin tavalla positiivinen, eikä potilasta entisestään masentava...

Seuraavat suunnitelmat

• 24.9 Rantakymppi, Espoo
• 21-23.10 Pitkän radan mastersmestaruuskisat, 800 VU, 50 VU, 100 VU, 200 VU + mahdolliset viestit, Pori
• (Äärimmäinen ehkä 30.10 Hirvihölkkä, 10km tai 15km. Kun menee melkein kotioven ohi, Hertsikka)
• 31.12 Orbicon Nytårscup 4. runde, 5/10km, Aarhus, Jylland, Danmark, entisillä kotinurkilla on päästävä juoksemaan
• 25.2. Finland Ice Maraton, 100km, Kuopio
• 4.3.2012 Puolipirkka vapaalla, Jämi-Teivo

Näillä siis mennään, uintikisat on varmasti katastrofi, juoksuista en tiedä, luistelu on ehdoton seuraava  päätavoite ja Aarhusissa fiilistellään ja nautitaan (eli mun tapauksessa raastetaan pää punaisena).

Eilen tehtiin taas oppaan johdolla pyörälenkki, Tuusulanjärvi kierrettiin ja ajoittain olin jopa kartalla (siis silloin kun bongasin tuttuja luistelupaikkoja, muulloin olin aivan kuutamolla taas). Lenkkireitti oli tosi mukava, matkaa kertyi jotain 85. Itsehän olin kyllä aika heikossa hapessa vaikka mentiinkin hiljaa ja jäin mäissä tavallista enemmän, ja salaa toivoin, että tulisi joitain pätkiä, joissa voisi hyvällä omallatunnolla roikkua peesissä (no eihän niitä tullut). Onneksi sentään Silvia ei ollut väsynyt (paitsi etuvaihtaja kenkkuilee), joten alamäkeen sain rullailtua lujaa, kun mun ajoasento taitaa olla "vähän" aerompi kuin oppaan. Tänään on otettu sitten rennommin, eli pikkutangolla salilla pari laiskaa kyykkyä, kankeaa joogaa ja työmatkapyöräilyä. Olen käynyt nyt parilla eri vetäjän joogatunnilla, enkä ole oikein löytänyt ohjaajia omakseni, erityisesti kun ei ole tehty mun lempparia, aurinkotervehdystä. Harmittaa vähän tämä. Pilatesohjaaja löytyi kerrasta, oli tosi hyvä ja myös kehonhuollon vetäjästä tykkään. Täytyy varmaan ensi viikolla yrittää vielä kolmatta joogatuntia, koska laji olisi mulle ehdottoman hyödyllinen.

Lautasella oli tänään Artisokkabroileria ja uunijuureksia. Artisokat on tosi hyviä, uunijuurekset maistuu aina ja niinpä tämä ruoka ei todellakaan pettänyt.

Loppuun laitan vielä moneen kertaan kiiteltyjen munakoiso-halloumipiiraiden ohjeen, jos jotakuta kiinnostaa. Ainesyhdistelmä kuulostaa oudolta, mutta on todella hyvä. 75 piirasta katosi alta aikayksikön ja oli Louhisaaren siman (jota väsäilin siinä EM-kisa- viikonloppuna talkoiden jälkeen/ennen yömyöhään/aamuvarhaisella) ohella juhlieni hittituote.

250g voitaikinaa
muna tai maitoa voiteluun
1rkl tomaattipyreetä
375g munakoisoa viipaloituna
2rkl oliiviöljyä
5 tomaattia viipaloituna
125g halloumia ohuina viipaleina
silputtua oreganoa
(suolaa) ja pippuria

1. Kauli voitaikina (muotoile millaiseksi haluat :), voitele ja pistele haarukalla. Levitä tomaattipyree päälle
2. Sivele munakoisoviipaleet öljyllä ja paista kunnes ovat ruskistuneet hieman.
3. Asettele munakoisot, tomaatit ja juusto pohjalle. Ripottele pinnalle oregano, mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.
4. Paista 25 min 200 asteessa.

 PS. Tykkään kyllä kovasti uusista töistäni. Jotenkin tuntuu hassulta, että on mukavaa selittää päivän aikana noin 37 kertaa, miksi 2ln(6)=ln(4*9), mutta kyllä se vaan on kivaa. Se, kun opiskelija vihdoin tajuaa jonkun jutun sitä kovasti mietittyään, on aina yhtä mukava hetki. 

Saldot ja murua rinnan alla

Sunnuntaista alkanut treeniviikko taisi lipsahtaa vähän suorittamisen puolelle, vaikka yksi lepopäivä olikin mukana (joka kuluikin mukavasti mm. istumalla 1.5 h paikallisjunassa välillä Tapanila-Rautatieasema). Viikon saldoiksi tuli siis seuraavat lukemat

Pyörää 134 km, n. 5h. Lisäksi hyötypyöräilyä 146km n. 6h
Juoksua 4,5h, mistä tosin osa kävelypalautuksia ja verroja
Suunnistusta n. 1h
Uintia 2h
Salia 0.5h
Kehonhuoltoa 3h15min (sisältää joogan, pilateksen, lehonhuoltotunnin ja jumppapalloilun)
Venyttelyä 3h

Venyjä ja kehonhuoltoa en laske kokonaisrasitukseen mukaan, koska nuo ei ole varsinaisesti rasittavia juttuja, vaan huoltavia, mutta hyötypyöräily lasketaan. Viikon saldoksi tuli siis 19h, mikä ei nyt tässä vaiheessa vuotta ole mitenkään järkevää (eikä mun harjoittelussa noin niinkuin muutenkaan kuin ehkä poikkeustilanteissa). Pyöräkilsojakin taisi tulla ennätys, 280. Se on tosi hurja luku mulle. Ensi viikko tuskin tosin on paljon parempi määrien suhteen, kun on treenileiri viikonloppuna, mutta hyötypyöräilyn määrä tippunee nyt ainakin vähän ja suunnistustakaan ei pitäisi tulla.

Meno on ollut viikon aika tukkoista, uinti on aivan hukassa ja juoksukin tökkii, off-season teki siis tehtävänsä. Saas nähdä kuinka sielä parin viikon päästä olevalla kympillä käy. Jos ei viimeistelyviikolla ala askel lentämään saatan kyllä vaihtaa taktiikan kisaraastosta hyvään harjoituslenkkiin.

Tiskikone on palauttanut mut kokkausharrastuksen pariin.

Torstaina väsäsin Pirkan ohjeella jauhelihasukkuloita ja porkkanatagliatellea. Couscous taikinan pohjana kuulosti hyvältä, mutta oli pettymys, en tykännyt. Porkkanatagliatelle sen sijaan oli tosi hyvää.

Tänään kokkailinkin sitten omppu-broilerpaprikoita, perunahallouminyyttejä (joissa tosin paprikan korvasin tomaatilla) ja jälkkäriksi sitrusmarinoitua melonisalaattia. Pääruoka oli aika perusmakuista, ihan hyvää, muttei mitenkään ihmeellistä, mutta entä jälkkäri, taivaallista! Yhtäaikaa kirpeää ja makeaa, tykkään.

Päivän pääruokalautanen.

Summa summarum

Olen jo selostellut jokseenkin kattavasti, miten treenailen eri lajeja. Triathlon kuitenkin on yksi laji, jossa on kolme osasuoritusta, joten jonkinlainen yleiskatsauskin harjoitteluun lienee paikallaan. Tarkoitus on siis kunnon harjoituskaudella (eli n. puoli vuotta ennen kisaa aletaan, tätä ennen peruskuntoa vaihtelevasti ja monipuolisesti) reenailla  kutakin lajia 3-4x viikossa. Siitä voi sitten laskea, että aika monena päivänä tehdään kahtakin lajia, jolloin toinen reeni ennen töitä alkaen noin kello kuus ja toinen sitten töiden jälkeen/illemmalla. Kun päälle tulevat vielä lihashuollot puntin, joogan, pilateksen ja venyjen muodossa, niin kyllä tämä harrastus aika aikaavievää puuhaa on. Toisaalta, en edelleenkään katso telkkaria, kun en ko. laitetta omista ja näin ollen keskivertosuomalaiseen verrattuna säästän vuorokaudessa kolmisen tuntia. Venyjä teen tosin Gilmoren tyttöjen tms. seurassa.

Talvikaudella juoksua ja pyörää korvataan luistelulla ja hiihdolla, uintia olen pyrkinyt pitämään ympäri vuoden ohjelmassa vähintään sen 3x viikko, vaikka nyt kesällä selkäongelmien vuoksi jouduinkin tästä loppukaudesta tinkimään. Treenit yleisesti pyrin rytmittämään niin, että kovemmat harjoitukset eivät olisi peräkkäisinä päivinä tai ainakaan ei samana päivänä kahden eri lajin kovaa harjoitusta. Yleensä aamutreenit on niitä rauhallisempia, tosin uinnissa tämä ei aina pidä paikkaansa. Koskaan en tee samaa lajia kahta kertaa päivässä.

Triathlonin neljättä osa-aluetta, vaihtoja treenaan jonkin verran. Pyöräilyn jälkeistä juoksua siis kerran viikossa n. 15 minuuttia pidemmän pyörälenkin jälkeen ja tämän lisäksi muutamissa brick-harjoituksissa tulee pyörä-juoksuvaihtoja. Uinnin jälkeistä pyöräilyä en tainnut harjoitella kertaakaan tänä vuonna. Pyöräilykenkien pukemista pyörän päällä harjoittelin sitten sitäkin enemmän, kun on kuivaa, voi lenkin aloittaa ihan hyvin sukkasillaan, jolloin siinä ekoilla sadoilla metreillä on sitten helppo tätä osa-aluetta treenata ja lenkin jälkeen sitten tietyti sitä kenkien poisottoa.

Ensi vuodeksi tarkoitus olisi kasvattaa treenien pituutta. Frekvenssi on jo riittävä, nyt aletaan haalimaan vähän pidempiä treenejä. Tämä kuitenkin maltilla, jatkaen vuoden aikana hyväksi havaittua "Vähemmän on enemmän" linjaa. Palautumisesta ei saa tinkiä, koska muuten treeneistä on lähinnä haittaa ja vammautuminen on liian suuri vaara. 

Tänään off-season on ohi. Huomena sitten pitkästä aikaa tri-seuran uintireeneihin, mitäköhän siitäkin tulee? Ja miten selkä kestää? Se on ollut viime aikoina todella pahana, kipeä oikeastaan koko ajan, vaikken ole uinut sitten vanajavesiuinnin. Pitäisi vissiin oikeasti soittaa sille fyssarille. Olisi hyvä tietää, mikä ongelma selässä on.  Kuulemma välilevyn pullistuma on melko epätodennäköinen, kun kipu ei säteile jalkoihin, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Joku vika selässä tai jossain muualla kropassa kuitenkin on ja syksyn aikana tämä olisi syytä saada kuntoon.

 Se on siinä. TkT.

Kehonhuollon kurjuus

Jostain kumman syystä oikea akillesjänne on ihan törkeän kipeä (lähinnä kengillä kävellessä) ja kun naamakin on vähän vaurioitunut, on pitänyt tyytyä sisäliikuntaan. Selkäkin oli luistelun jälkeen pari päivää ihan jumissa, mutta tänään on jo ollut ihan helppoa sen kanssa. Maanantaina pisin uintini kerralla, 3.5 km eikä tuntunut kuin vähän kyynärpäissä. Parasta oli, että aikaa tuohon taukoineen meni joku 1:20 ja kun tuohon sisältyy tosiaan taukoja yli kymmenen minsaa ja kun verroja oli 500 metriä, niin pystyn uimaan ihan mukavaa vauhtia jo. Tänään sitten oli vuorossa kehonhuoltoa. Vihaan sitä. Vihaan vihaan. Se on ensinnäkin tylsää. Toisekseen se on tylsää ja vielä kolmanneksi se on tylsää. Tänään kävin vajaan tunnin salilla, missä väkästelin mm. jalkaprässiä ja lähentäjä/loitontajaliikkeitä. Illalla vielä vähän joogasin. Kävin syksyllä ja alkukeväästä kymmenisen tuntia joogakoululla, minkä jälkeen hommasin (tämä on nyt vähän häpeällistä) sellaisen jooga-dvd:n, jonka tahtiin vielä yritin venyä 45 minsaa. Jooga on tehokasta venyttelyä mulle (erityisesti tykkään aurinkotervehdyksistä) ja tulee siinä myös esim. vatsa- ja selkälihaksia treenattua. Joogakoululla tunnit meni vähän verkkaan eteenpäin ja mulla ei meinannut pitää pokka, kun alettiin puhumaan energiavärähtelyistä jne. Mua ei haittaa, jos joku niihin uskoo ja saa niistä helpotusta, mutta mä en kokenut mitään värähtelyjä sielä. Ehkä se johtui siitä, että en lausunut niitä mantrojakaan ikinä. Ei oikein oo mun juttu. Lopuksi tunnilla aina vielä kumarrettiin omalle sisäiselle viisaudelle. Ei oo täälä meilläpäin ollu viisautta ei...

Salin ja joogan lisäks oon tässä puuhastellut muutakin. Viikottain venytellään ahkerasti (viime aikoina vähemmän ahkerasti, tyyliin vain pari kertaa viikossa). Sen lisäks käyn sielä pilateksessa. Se on kyllä niin vaikeeta. Sitä en vois kuvitellakaan tekeväni millään dvd:n opeilla, koska ainakin mä oon aina ihan väärissä asennoissa, joita se opettaja sit tulee korjaamaan. Itse on aika vaikea nähdä, kun on kylkimakuulla, että onko sitä suorassa linjassa. Ainakin mä kuvittelin olevani kyllä, mutta enpä ollut. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja esimerkiksi musta tuntuu, että mun selkäni on vähän vetreytynyt. Ei sillä, että mulla olisi normaalisti kauheasti selän kanssa ongelmia. Juu, sitten vielä oon harrastellut kahvakuulailua. Oon korvannut sillä joitain salisessioita. Kävin kurssilla ja laji on kiva, olkoonkin vaan muotilaji. Itsehän käyn kuulaa heiluttelemassa meidän äijäsalilla ennen töitä, kurssilla oppi perusliikkeet, mitä sitten teen. Tuo on oikeasti tällä hetkellä kaikista mukavin näistä kehoa huoltavista jutuista, hetkettäin jopa oikeasti mukavaa, kun muut ovat todellista pakkopullaa.

Urheiluvammat naamassa ovat vähän epämiellyttäviä. Siis oikeasti, näytän ihan piestyltä. Töissä olenkin saanut kuulla hienotunteiset kommentit: "Ootsä saanut pataan?", "Herranjumala, mitä sulle on tapahtunut?" ja "Kaaduiksä sielä luistelussa?" Älkää palelluttako naamaanne, jos ette halua leimautua perheväkivallan uhriksi. Olen tosin ollut sillä listalla jo aiemminkin mm. korispelissä silmäkulmaan saadun kyynärpään ja ultisreeneissä silmään lentäneen kiekon ansiosta.

Vähän kyllä mietityttää, että miten pääsen hiihtämään. Huomenna olisi jo ihan pakko mennä. Pirkka lähestyy kovaa vauhtia. Mutta miten kestää a) akillesjänne b) naaman paleltumat, ne kun ei tykkää olla ollenkaan ulkona. Onneksi Pirkka ei ole niin tärkeä juttu mulle, joten kestän, jos en pysty sitä hiihtämään.

Loppuun vielä pieni hetki kuuluisuutta. Videot poistuvat onneksi keskuudestamme loppuviikosta.

Ensimmäisessä klipissä on luistelunäyte (noin kohdassa 49:00), joka on aika huono, kun lähtöportin kohdalla piti aina vähän varmistella, että chippi rekisteröi kierrosajan.

Tokassa onkin sitten mun luistelun huippuhetkiä - tai sitten ei (noin kohdassa 1:44:55 tuun maaliin ja siitä sitten tulee huippuja palkitsemisseremonioita johonkin 1:48:n asti). Luulivat varmaan, että oon ihan poikki, kun onnistuin kaatumaan siinä maaliviivan jälkeen. Mulla oli kyllä ihan toiset ongelmat. Ensi kerralla löysään ne monon remmit, jos pitää vielä joskus jollekin palkintopallille kiipeillä.

Tämä heppu oli mun suosikki. Se kannusti joka kerta, kun ohitti mut ja niin, kuva puhukoon puolestaan siitä, että oliko sielä vähän viileetä, tai niinkun tapahtuman kotisivuilla ilmaistiin - raikasta.

Ja ihan viimeiseksi, jos suomalaiset on hulluja, niin on niitä vielä hullumpiakin...