Pitkästä aikaa ja melko hyvä menu

Bloggaaminen on vähän jäänyt. Syitä tähän on parikin, ensinnäkin, ei ole paljon kerrottavaa tässä REENIblogissani (olen harkinnut kyllä nimen muuttamista kuntoutusblogiksi) ja toisekseen, töiden jälkeen harvemmin enää kotona konetta avaan. Kyllähän mä joskus töissäkin pidän taukoa ja kirjoittelen, mutta nyt olen olkapään vuoksi pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän ylimääräistä koneella, koska koneella roikkuminen tietysti jumittaa yläkroppaa, mikä ei ole kovinkaan hyvä juttu olkapäälle. No mitä mä täällä sitten nyt teen?!! Eilen töissä alkoi aivastuttaa ja illalla kuumemittari näytti pientä lämpöä, ja vaikka tänään olo onkin paljon parempi, on syytä ottaa rennosti, että paranisin mahdollisimman hyvin.Siksi en viitsi tänään influenssarokotustakaan hakea, vaikka se kuuluikin suunnitelmiini.

Siniset kinesioteipit jaloissa ja hame on aivan loistava yhdistelmä!

Mites muuten menee?

Olkapää siis taipuu nykyään paremmin kuin ennen leikkausta. Se on todella mahtavaa. Ikävä kyllä olkapää on myös paljon kipeä. Se ei ole mahtavaa. Erityisesti aamuisin siihen sattuu melko pahasti. Töistä (=tietokoneen näpyttämisestä) se ei tule kipeäksi, mutta kaikenlainen pilkkominen yms. toistuva tekeminen on liian rankkaa. Kuminauhajumppa ja venyttely ovat siinä välissä, olkapää saattaa hetken (alle 0,5h) tuntua rasittuneilta, mutta selvästi kipeäksi ne eivät tule. Se on hienoa!

Jalat. Ne eivät enää kiristä kovin paljoa. Arven kohdalta jonkin verran, mutta sitä työstetään jokailtaisella hieronnalla. Toki myös sääriä venytetään ja nykyään saan venytykset tuntumaankin sielä missä pitää, ennen, vaikka kuinka venytti, niin mitään ei tuntunut missään. Ikävä kyllä näyttää myös siltä, että vanhat oireet ovat palanneet. Leikkaus ei siis luultavasti auttanut. Tämä oli se juttu, mitä pelkäsin, mutta minkäs teet. En tiedä siis, mitä nyt tehdä, kun oikeastaan kaikki keinot ja arvaukset on käytetty. Olen käynyt seitsemällä eri lääkärillä, seitsemällä fyssarilla (joista yksi myös osteopaatti), parilla hierojalla ja "muutamissa" tutkimuksissa ja kukaan ei tiedä, mikä on vikana. Jokainen fyssari on toki löytänyt jotain uutta vikaa, mutta vaikka näitä kaikkia on jumpattu pois, niin apua ei ole ollut. Esimerkiksi tibialis anterior-lihakseni ei ole enää yliaktiivinen, lantionhallinta yhden jalan kyykyssä on precis ja opettelin muuten kävelemäänkin uudestaan, eli en enää ylipronatoi samalla tavalla (niin ja vanhasta varpaanmurtumavammasta johtuen mulla on kiva pikku uusi ongelma isovarpaan tyvinivelen kipeytymisen kanssa, tässä taas nähtiin kuinka hyvin fyssarit ottavat ne henk. koht. ominaisuudet huomioon, tästäkin sanoin kaikille, mutta ketään ei kiinnostanut). No, ensi viikolla on lääkäri, ja siellä pitää keskustella siitä, miten tämän kanssa jatkaa, välitänkö kivusta vai en? Onhan mulla vielä kipuklinikalle paperit vetämässä, mutta sinne pääsen sitten joskus loppukevästä, on meinaan vähän jonoa. Kipuklinikalla ei tosin enää kivun syytä etsitä, mutta jos kipu onkin ns. opittu kipu, eli aivoissa on jokin bitti vinossa, niin sieltä voisi tuollaiseen avun saada.

No, kun kerran on (edelleen) vähän hankaluuksia, niin oonko mä voinut mitään tehdä. Kyllä. Olen yrittänyt siis liikkua mahdollisuuksien mukaan. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Kävelen jonkin verran, nykyään jo pari kertaa viikossa 1h on mahdollinen. Silloin tällöin rullailen trainerilla, mutta koska en voi kauheasti nojata olkapään vuoksi käteen, niin pitää mennä kyllä ihan pienimmällä vastuksella. Parinkymmenen minuutin setissä muutaman minuutin myös yritän totutella olkapäätä painoon ja viime kerta valoi uskoa siihen, että ehkäpä olkapää vielä kestää pyöräilyä. Maanantaina kävin ekaa kertaa kuukauteen salilla ja kunhan tervehdyn niin sinne taas. Uimahallissakin olen viihtynyt kerran viikossa. Ensin vartti vesijuoksua, sitten 500m potkuja. Olen asettanut itselleni potkujen suhteen tavoitteita, sillä jos en pääse uimaan, jatkanen potkujen tekemistä, olen tainnut jäädä koukkuun... Kolmen sekunnin päässä väijyy 50m potkut minuuttiin raja. Jos osaisin kääntyä järkevästi laudan kanssa päädyssä, olen varma, että tämä olisi jo nyt saavutettavissa, mutta nyt käännös vie sen 5s, mikä on ihan liikaa. No, kunhan tämä saavutus on tavoitettu, on vuorossa myös 100m 2,5min (piru vie, tosta jo 15s on pelkkää käännöstä), sitten 2min15s ja ehkä jossain tulevaisuudessa haamurajana 2min. Tavoitteita on hyvä olla! No siis kaikenkaikkiaan, nyt olisi tarkoitus ihan vaan liikkua hyvin  pienissä annoksissa säännöllisesti ja rakentaa peruskuntoa uudestaan. Kahdeksan kuukauden tauko on aika tehokkaasti meinaan kadottanut kaikki kunnon rippeetkin.

Loppuun haluan vielä julkaista erään todella hyvän menun, joka tuossa viikko sitten tehtiin. Vieraat viihtyivät (tai esittivät viihtyvänsä) ja oli hauskaa! Eikä ruokalajitkaan olleet kovin vaikeita. Mun piti ottaa näistä kuvia, mutta unohdin. No, mun kuvat ei ole koskaan onnistuneita, joten ei kai sillä niin väliä oo.

• Alkuun itsetehtyä näkkäriä (pyydä resepti kälyltäsi)
• Seuraavaksi alkuun vihersalaatti aasialaisella vinegretilla (vinegretti on aivan hullun hyvää, kannattaa tehdä etukäteen, jos tykkää vahvasta kamasta, jos taas miedommasta, niin sitten juuri ennen syömistä)
• Seuraavaksi alkuun samettinen artisokkakeitto (jos salaatti oli hullun hyvää, niin tämä on hullumman hyvää)
• Väliin voi tarjoilla aina granaattiomenamojitoja :)
• Pääruokana riistapullia, katajanmarjakastike ja uunijuureksia (jos joku haluaa katajanmarjakastikkeen ohjeen, voin sen tänne kirjoitella, olen tehnyt sitä nyt neljä kertaa ja joka kerta on ollut hyvää) 
• Jälkiruokana siiderihyytelöityä omenaa ja jaffasiirappia (1dl siideriä  + liivatelehti, kaada pilkotun omenanpuolikkaan päälle, jaffasiirappi syntyy, kun vain keität jaffaa kokoon..., tämä ruokalaji oli menun ehkä heikoin lenkki)
• Ja lopuksi kanelisemifreddo + granaattiomenakastike (voiko vielä hehkuttaa...?)

Ai niin, hommasin Suunto Ambit S2:n (-20% Prismassa ja hintaa jäi 280e, mikä oli jo edukas. Mun piti investoida vasta veronpalautuksilla, mutta kun tuo -20% oli vain yhden vkl:n voimassa, niin oli pakko säästää 70e. Lisäksi perustelin hankintaa sillä, että olen nyt jaksanut jumpata itseäni vuoden, joten ehkä voin ostaa jotain kivaa itselleni, kun olkapääkin taipuu jo enemmän). Mä myin mun Garmin 910:n koska se oli mun mielestä tosi huono ja olen tykännyt kyllä Suunnosta paljon enemmän. Vaikken mä sitä nyt tietty ole kauheasti muuten käyttänyt kuin kävelylenkeillä, mutta silti. En ole vieläkään tajunnut, että mikä siinä Garminissa oikeasti on niin mahtavaa, koska mä löysin monen monta ongelmaa, joita on toki myös Suunnossa. No, ehkä kun pääsen Suuntoa testailemaan kunnolla, niin voin kertoa siitä enemmän. Olen kuitenkin nörttiydessäni ehtinyt jo ohjelmoimaan yhden appsin sinne. Ihan vaan testimielessä.