Syntynyt juoksemaan?

Oon tässä viime aikoina rampannut selkäni vuoksi fyssarilla jo muutaman kerran. Tuomiot ovat olleet tylyjä, pakarat ei aktivoidu, selän tukilihakset ei aktivoidu, mikään ei aktivoidu. En osaa kävellä, en osaa istua saatikka seistä. Vastaanotolta on poistuttu lukuisien jumppaohjeiden ja epätoivoisen mielen kanssa: enkö osaa mitään? No, tänään olin jo melkein valmiiksi itku silmässä, kun mukana oli lenkkarit ja tarkoituksena oli analysoida juoksua. Jos en osaa edes seistä oikein, niin miten paljon juoksusta löytyy vikaa, onhan mulla noi 30 astetta väärään suuntaan sojottavat polvetkin. No, tämä tietysti todettiin heti. Sitten aloin juoksemaan. Koska nykyään jostain kumman syystä juoksen välillä päkiällä (oikeasti, en mä tiedä, mistä se tuli, samat kengät, joissa korkea kanta, samat lenkit ja niin vain huomaamatta saatan pistellä tunnin päkiäaskeleella, vaikken tietoisesti edes yritä), niin tsekattiin sekä kanta- että päkiätyylillä juoksu. Ja niin. Fyssareiden leuat taisivat vähän loksahtaa, koska totesivat mulle juoksunäytteiden jälkeen, että siinä ei ole mitään vikaa. Juoksussa jalat korjaa itse itsensä ja muutenkin yläkroppakin toimii hyvin. Voi että olin onnellinen! Tämähän ei siis tarkoita sitä, että mulla olisi jotenkin hyvä juoksutekniikka, ei tässä katsottu mitään juoksun taloudellisuutta tms. mutta jalat on kunnossa ja kuulemma maakosketuskin on nopea ja hyvän kimmoisa. Todettiin vielä, että koska en osaa kävellä, mun lienee parasta juosta joka paikkaan, kuten masai-heimolaiset.

Muuten tässä on taas puuhasteltu. Kevyt viikko on ohi ja se oli oikeasti kevyt. Ekat luistelut takana ja pikkuhiljaa pysyn jo pystyssäkin. Olkapää vaivaa pahasti. Tulehduskipulääkekuurista ei ole mihinkään ja vaikka kädellä tekeekin ihan mitä vaan (itse tekeminen ei satu), niin esim. repun kantaminen on melkoisen ikävää. Ensi viikolla täytyy käydä uudestaan lääkärissä, jos käsi ei nyt ala näyttää mitään paranemisen merkkejä. Pyörään on vaihdettu nastat ja pyöräily on melkoisen tuskallista nyt. Uinti oli viime viikon lopussa ihan jumissa, mutta eilen taas oli vähän jotain toivoa tekemisessä. Juoksu on juoksua, tällä hetkellä en kauheasti siihen panosta, vaikka ajattelinkin käydä jonkun vitosen käydä harjoittelematta kiskaisemassa vielä tämän vuoden puolella. Jumppapallo-ohjelma on kuin varkain edennyt vikalle viikolle ja on keksittävä uusia ärsykkeitä piakkoin.  Hyvä tästä tulee, kun vaan selkä ja olkapää saadaan kuntoon. Nimikin komeilee jo Challenge Aarhusin osallistujalistalla, ja Finland Ice Maraton siintää mielessä. On niin paljon juttuja mitä odottaa, ja niistä vähäisin ei ole reilun parin viikon päästä olevat uintitestit. Saas nähdä, onko menty eteen vai taaksepäin.