Ootte nyt nähnyt Lucyn. Se on kyllä ollut täälä jo hetken, mutta "Kellä onni on, se onnen kätkeköön", eli olen ihan vain käyttänyt aikaa Lucyyn tutustumiseen. Pyörän sielu on jo löytynyt ja onnekseni huomasin, että Lucy tykkää tuijotella läppäriltä ihan samoja sarjoja kuin minäkin! Miettikää kuinka kamalaa olisi tullut, jos oltaisiin jouduttu tappelemaan siitä, että katsotaanko Gilmoren tyttöjä vai Kotikatua!
Pienimuotoisen sisäpyöräilyn lisäksi olen jatkanut uintihurmiota menemällä 3x300 testissä ekaa kertaa mukavasti alle 5 minuutin rajan alle ja Trekillä ollaan käyty kiertelemässä pikkaisia lenkuroita ja esimerkiksi Vuosaari tuli huiputettua sunnuntaina viisi kertaa. Keväällä olisi syytä mennä kevyemmin! Lisäksi olen vihdoin selvittänyt, missä on se päivystys täälä Helsingissä on. Onnistuin tekemään tuttavuutta paikallisen asfalttitien kanssa, kun ylitin vähän liian vinosti rotvallia, josta sitten rengas luiskahti jotenkin ja minä siinä mukana. Lonkka ja kyynärpää ja polvi saivat aika tällin ja koin parhaaksi mennä varmuuden vuoksi niitä näyttämään, kun kävely oli kovin kivuliasta. Tiistai-ilta Marian sairaalassa oli positiivinen yllätys, pääsin trauman puolelle ja koko keikkaan meni aika vähän aikaa. Normipuolella olisikin ennen mua ollut jonossa 17 henkeä, joten onneksi olin traumaattinen ;) Mutta ei kiitos enää mulle näitä pyöräkaatumisia, niskathan on taas vähän olleet tuon jälkeen jäykät ja luonnollisesti tiistain vauhtileikittely jäi tekemättä. Vähän on myös ongelmallista, kun ei voi nukkua toisella kyljellä ollenkaan. Kahvakuulatreeni onnistui kuitenkin ihan hyvin aamulla ja uintikin ihan okei seuravuorolla, vaikkei sielä taida oikein koskaan kulkea kunnolla.
Luistelukauden pitäisi alkaa ensi viikolla. Ei taida alkaa näillä lämpötiloilla. No, sitten voi yrittää fiilistellä ensi kesää. Suunnitelmat ovat jo aika selvillä. Ensin luultavasti vähän duathlonia, sitten kesäkuussa meitsi matkaa taas Aarhusiin kisaamaan. Puolimatkaa siis, elämän ensimmäistä. Voi tosin olla, että Tanskan keleillä kuolen hypotermiaan jo uintiosuudella, viime vuonna uinti oli lyhennetty kilsaan veden kylmyyden vuoksi ja silloin kisa oli sentään heinäkuussa. Heinäkuussa sitten Kiskon sprinttiä ja sitten Jortsussa yritetään olla tosi iskussa. Sitten voidaankin vähän himmailla (no joo) ja elokuussa vielä ehkä Ruotsiin perusmatkaa, Kuopioon olisin mennyt, mutta kun kisa siirtyi huonoon viikonloppuun, pitää se matka käydä sitten muilla mailla varmaankin tekemässä. Mutta sitä ennen on monta kivaa juttua vielä, lunta, pakkasta, jäätä, Aarhusin vitonen, Kuopion satanen, Puolipirkka ja Salossa uidaan lyhyellä radalla. Ehkä saatan myös käydä muutaman vuoren valloittamassa jossakin vaiheessa kevättä - ainakin melkein vuoren. Jos ei nyt ihan Sierra Nevadaa, niin ehkä joku muukin nyppylä voisi jostain löytyä. Mutta parasta lähitulevaisuudessa on ovella siintävä treeniviikonloppu sisältäen harkkakisareittiä, uintikelausta, Lukonmäen ja Pyynikin mäkiä (ja munkkia :), tekniikkadrillejä, Kaupin ja Kangasalan kankaita ja kuntokolmosen kauheutta. Ja mikä parasta, kaikki siis tapahtuu hitaassa Hämeessä, järvien välissä, siellä missä R on kunnon R, mustamakkara kouluruokaa, patonkijonossa tapellaan, Hämeenkadulla kielletään pyöräily talveksi ja rotvalli on rotvalli, eikä mikään naurettava kadun reunakivi. Ja leipäkin maistuu leivältä.
Pienimuotoisen sisäpyöräilyn lisäksi olen jatkanut uintihurmiota menemällä 3x300 testissä ekaa kertaa mukavasti alle 5 minuutin rajan alle ja Trekillä ollaan käyty kiertelemässä pikkaisia lenkuroita ja esimerkiksi Vuosaari tuli huiputettua sunnuntaina viisi kertaa. Keväällä olisi syytä mennä kevyemmin! Lisäksi olen vihdoin selvittänyt, missä on se päivystys täälä Helsingissä on. Onnistuin tekemään tuttavuutta paikallisen asfalttitien kanssa, kun ylitin vähän liian vinosti rotvallia, josta sitten rengas luiskahti jotenkin ja minä siinä mukana. Lonkka ja kyynärpää ja polvi saivat aika tällin ja koin parhaaksi mennä varmuuden vuoksi niitä näyttämään, kun kävely oli kovin kivuliasta. Tiistai-ilta Marian sairaalassa oli positiivinen yllätys, pääsin trauman puolelle ja koko keikkaan meni aika vähän aikaa. Normipuolella olisikin ennen mua ollut jonossa 17 henkeä, joten onneksi olin traumaattinen ;) Mutta ei kiitos enää mulle näitä pyöräkaatumisia, niskathan on taas vähän olleet tuon jälkeen jäykät ja luonnollisesti tiistain vauhtileikittely jäi tekemättä. Vähän on myös ongelmallista, kun ei voi nukkua toisella kyljellä ollenkaan. Kahvakuulatreeni onnistui kuitenkin ihan hyvin aamulla ja uintikin ihan okei seuravuorolla, vaikkei sielä taida oikein koskaan kulkea kunnolla.
Luistelukauden pitäisi alkaa ensi viikolla. Ei taida alkaa näillä lämpötiloilla. No, sitten voi yrittää fiilistellä ensi kesää. Suunnitelmat ovat jo aika selvillä. Ensin luultavasti vähän duathlonia, sitten kesäkuussa meitsi matkaa taas Aarhusiin kisaamaan. Puolimatkaa siis, elämän ensimmäistä. Voi tosin olla, että Tanskan keleillä kuolen hypotermiaan jo uintiosuudella, viime vuonna uinti oli lyhennetty kilsaan veden kylmyyden vuoksi ja silloin kisa oli sentään heinäkuussa. Heinäkuussa sitten Kiskon sprinttiä ja sitten Jortsussa yritetään olla tosi iskussa. Sitten voidaankin vähän himmailla (no joo) ja elokuussa vielä ehkä Ruotsiin perusmatkaa, Kuopioon olisin mennyt, mutta kun kisa siirtyi huonoon viikonloppuun, pitää se matka käydä sitten muilla mailla varmaankin tekemässä. Mutta sitä ennen on monta kivaa juttua vielä, lunta, pakkasta, jäätä, Aarhusin vitonen, Kuopion satanen, Puolipirkka ja Salossa uidaan lyhyellä radalla. Ehkä saatan myös käydä muutaman vuoren valloittamassa jossakin vaiheessa kevättä - ainakin melkein vuoren. Jos ei nyt ihan Sierra Nevadaa, niin ehkä joku muukin nyppylä voisi jostain löytyä. Mutta parasta lähitulevaisuudessa on ovella siintävä treeniviikonloppu sisältäen harkkakisareittiä, uintikelausta, Lukonmäen ja Pyynikin mäkiä (ja munkkia :), tekniikkadrillejä, Kaupin ja Kangasalan kankaita ja kuntokolmosen kauheutta. Ja mikä parasta, kaikki siis tapahtuu hitaassa Hämeessä, järvien välissä, siellä missä R on kunnon R, mustamakkara kouluruokaa, patonkijonossa tapellaan, Hämeenkadulla kielletään pyöräily talveksi ja rotvalli on rotvalli, eikä mikään naurettava kadun reunakivi. Ja leipäkin maistuu leivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti