Ei ihmeempää

Eli kiirettä pitää. Oon siis viime viikolla saleillut, juossut, pyöräillyt, uinut, luistellut sekä saattanut jumppapallo-ohjelman loppuun. Viikon uinneista kaksi oli ehkä sairainta treeniä mitä olen tehnyt. Ensin oli perjantaina pisin uintini ikinä, eli 4,4km ja sunnuntaina sitten piti paahtaa 14x100m lujempaa kuin 3x300 metrin testissä keskimääräinen satkun aika (tauot tollasta 15-25s). Se on mulle lujaa, vaikkei muille ehkä oliskaan. Olin ihan hyytelönä noitten jälkeen ja sen jälkeen oli  lähinnä kettuilua, kun ohjelmassa luki vielä sarja, jossa piti uida mm. 50m täydellisellä tekniikalla. Ei tainnut olla kovin täydellistä. Sunnuntaina oli muuten tosi kivaa, kun ensin kävin pyöräilemässä myrskyssä tunnin. Ihmeekseni liikeellä oli enemmän porukkaa kuin lauantai-aamuna ennen kasia. Olkapää on pikkusen parempi onneksi, mutta selkä on itkettävän kamala. Jotain hyvää tosin siinäkin, eli ei kyllä tuu enää uinnista kipeeks, jos en vaan tee mitään tyhmyyksiä (delffareita tms). Tällä viikolla onkin sitten jäljellä vielä pyörää, uintia, juoksua, salia ja luistelua. Että aika ei käy pitkäksi, kun töitäkin pitäisi tehdä taas ihan hulluna.

Loppuun kuva sunnuntain brunssista. Tarjolla juustosarvia, lohi-parsakaalipiirakkaa, amerikkalaisia pannukakkuja, hedelmäsalaattia, minttuista mansikkapirtelöä, paria juustoa ja lakritsijuuri-tähtianis teetä. Ei pöllömpää.