Mulla on yksi hyvä esikuva uinnissa. Tästä voi katsoa. Jospa osaisin lentää vedessä yhtä hienosti.
No, koska en ole pingviini, niin uintia on syytä harjoitella. Ihan alkuaikoihin uintitreeneissäni en nyt palaa, mutta kävin kyllä tekniikkakursseja ja otin muutaman yksityistunninkin uinnissa ja näistä oli kovasti apua.
Kuten kerroin, Tanskassa uin tri-treeneissä aika innolla. Sielä triathlontouhu on aika eri tasolla kuin Suomessa ja laji on muutenkin tunnetumpi ja arvostetumpi. Itsellä oli mahdollisuus käydä uintitreeneissä kolme kertaa viikossa, hyvillä uimareilla kuusi! Ja treeniajat oli yleensä hyviä, kuudelta, puol kasilta, puoli kahdelta, eli ei niitä lepakkovuoroja, jotka Suomessa taitavat olla monen tri-seuran kohtalona. Niin ja treeniaikaa oli aina se 1,5h, joskus kaksikin. Mukana oli aina valkku ja valmis ohjelma - kolmelle eri tasolle, uimareita reeneissä oli yleensä jotain 40-50, mutta ratojakin oli 3 pitkää tai 6 lyhyttä, jotka oli jaettu nopeuden mukaan. Homma todellakin toimi.
Olin aika aktiivinen ja kyselin paljon valmentajilta vinkkejä tekniikan parantamiseen, kun kerran oli mahdollisuus. Tanskassa opin, että uinti on joukkuelaji, uskokaa tai älkää. Suomeen palattuani halusin siis päästä uintitiimiin ja menin mukaan mastersuintitouhuihin. Treenit olivat/ovat melko epäoptimaalisia triathlonia varten, mutta henkinen hyvnvointikin on tärkeää ja meidän uintipoppoo (ja koko masterstoiminta yleensä) on tosi huippu. Mastersuinnin puolesta olen käynyt myös sellaisilla mastersleirillä, missä pari Suomen parasta mastersuimaria luotsaa porukkaa. Nämä tyypit siis uivat esim. vinstan vaparia kisoissa tuollaiseen 25 sekkaan yli neljäkymppisinä, joten ne taitaa tietää uinnista jotain. Uskon, että nämä touhut ovat kehittäneet uintiani aika lailla. Ja mastersuintikisoissa on hyvä mokailla, niin ei sitten tri-kisoissa tarvi :)
No, aina en siis treenaa porukan kanssa, vaan joudun uimaan ilman treeniseuraa, jos ei niitä ihania "nopeita kuntouimareita" oteta lukuun. Koska olen kokenut, että uintiohjelma on hyvä olla, muuten treenissä ei välttämättä ole päätä eikä häntää, niin olen hommannut tämän kirjan. Olen tykännyt valtavasti. Kirja tomii, jos on jotain käsitystä uinnista, ihan alkajalle treenit eivät sovi, ovathan niiden pituudet 2200-3500. Kirjassa on seitsemänlaisia harjoituksia. Endurance on pääasiassa ykkösalueella (eli siis tosi hiljaa) tapahtuvaa uintia ja tämä on ehkä tärkein harjoitusmuoto. Sitten on olemassa Endurance (Speed) harjoituksia. Tässä on paljon peruskuntoa, mutta lisäksi on lopussa lyhyitä sprinttejä, jotka on toki myös tärkeitä silloin tällöin. Sitten on Endurance (Form) harjoituksia. Näissä on myös peruskuntoa, mutta myös drillejä aika paljon yleensä. Tämän lisäksi teen joskus pelkän tekniikkaharjoituksen, jolloin verrojen lisäksi teen 68x25m yhteensä eri drillejä. Endurance treenien lisäksi on Force, Muscular Endurance, Muscular endurance (Distance) ja Anaerobic endurance harjoituksia. Force-harjoituksissa on paljon lättäreillä ja pullarilla uintia, Muscular endurancessa uidaan reipasta vauhtia erilaisia settejä (50-200m toistoja) ja distance versiossa käytetään vähän hitaampaa vauhtia, käytännössä kisavauhtia. Sitten on noi anaerobiset harjoitukset, jotka on ihan kamalia. Tarkoitus on uida aina mahdollisimman lujaa ja ohjeissakin sanotaan, että ei haittaa, vaikka treenin loppupuolella mennään hitaampaa kuin alussa, eli tämä on todellakin epämukavuusalueella menevä treeni. Pääasiassa kuitenkin treenailen siis tekniikkaa ja kestävyyttä ykkös- ja vähän kakkosalueellakin. Koskaan en vaan ui putkeen koko treeniä, avovedessäkin teen erilaisia sarjoja. Pisin yhtäjaksoinen uinti treeneissä on 1500 ja tätä tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa. Uitavat matkat riippuvat treenistä. Kestävyystreenit 3000-3500m (tarkoitus kasvattaa ensi vuonna tätä vähän), puhdas tekniikkatreeni yleensä 2000m ja sitten nuo reippaammat ovat yleensä 2500-3000 metriä pitkiä. Uintitasoani testailen säännöllisin väliajoin. Masterskisat antaa jotain osviittaa, mutta perustestini on tuossa uintikirjassa oleva 3x300 30s palautuksella. Tarkoitus on uida nuo 300:n pätkät 15s:n sisään. Jos ei mene, on testi mennyt pieleen. Noista sitten lasketaan sellainen T-vauhti, jota käytetään usein esim. noissa Muscular Endurance seteissä. Yleensä uin viikossa 3-4 kertaa ja matkaa kertyy 6-15 kilsaa, yleensä noin 10, harvoin vain 6, mutta tosi harvoin myöskään 15.
Uintiohjelmani sisältävät paljon myös potkuja, vaikka tämä on usein triathlonistien välttämä harjoitusmuoto. No, mun on pakko potkia, kun nilkat on niin jäykät. Alla olevasta kuvasta sen näkee selvästi. Nilkka on melkein 90 asteen kulmassa, eli jarraa. Ei hyvä. Tanskassakin potkittiin paljon, ja niin kauan kuin niillä menee triathlonissa paremmin kuin Suomessa, jatkan potkutreenejä, niin v-mäisiä kuin ne ovatkin.
Loppuu vielä pari videota uinnistani. Alkuun malliesimerkki siitä, miksi tiheä käsivetofrekvenssi ei ole uinnissa kovin hyvä juttu. Tässä ei siis enää uida vaparia, vaan kolibria :)
Sitten pari videota mun hitaammasta uinnista . Nämä on jo paljon parempaa, mutta ongelmia on. Käsi tulee veteen kyynärpää edellä (erityisesti vasen) ja kyynärpää tippuu osittain tämän vuoksi. Tarkkasilmäinen huomaa myös ongelman, jonka olen jo korjannut, eli vasemman käden sormet ei ole yhdessä. Vasen käsi myös seilaa liian kaukana keskilinjasta, kun taas oikea käy mahan alla vähän keskilinjan yli (näitä ei tosin näistä videosta nää). Niin ja sitten on ne nilkat... Huomaa myös eri potkufrekvenssi. Hitaassa uinnissa käytän 2-tahtia, nopeassa tikkaan 6-tahtia. Positiivisinta näissä uinneissa oli tosi hyvä liukuasento. Voin kertoa, että olen harjoitellut pelkkää liukuakin erinäisiä tunteja. Samoin kellumista treenaan usein vielä uintitreenin lopuksi aina muutaman minuutin. Mutta eks oo hieno uimalakki, taidan sittenkin olla vähän pingviini :)
3 kommenttia:
Ei noilla esikuvillasikaan se avodessä suunnistaminen tunnu kovin hyvin olevan hallinnassa, tuntuvat tuon videon perusteella pysyvän vielä sinua ja minuakin huonommin suunnassa.
Ja yksi taisi vastikään eksyä parilla tuhannella kilometrillä, siihen verrattuna pienet väärää poijua kohti uimiset on aika pientä.
Olipa kiva nähdä videota tuosta sinun uinnista. Päätin myös ilmoittautua uintitekniikkakursille mutta päädyin varasijalle kun jahkailin asian kanssa...
Olisi myös kiva saada omaa uintia videolla, niin hahmottaisi ehkä paremmin mitä siellä altaassa tekee.
Pingviineillä on varaa vähän eksyilläkin, ettei ne oo ihan ylivoimaisia :)
Uintitekniikkakurssi kyllä kannattaa. Ja pyydä joskus joku tuttu kuvaamaan sun uintia. Kuten noista mun videoista huomaat, jo ylhäältä kuvatusta voi saada jotain irti. Mut muista pyytää hallivalvojilta kuvaamiseen lupa, ettei teitä heitetä ulos...
Lähetä kommentti