EM-kisat talkoolaisen silmin

EM-kisat oli ja meni. Itse tuli oltua paikalla jonkin verran, pe ja la sellaisen normityöpäivän pituinen siivu ja tänään, kisapäivänä vähän enemmän. Aika moni oli paikalla paljon enemmän, toiset kellon ympäri ja kisoja varten oli tehty töitä jo kuukausia. Mun hommat oli oikeastaan aika rentoja, jos kokonaiskuvaa katsoo. Kisatkin oli jotain ihan muuta kuin ne isommat kekkerit, missä on tullut oltua töissä, yleisurheilun MM-kisoihin ja nuorten olympiafestareihin verrattuna nää oli tosi pikkukisat. Ensimmäiset päivät vietin kisatoimistossa rekisteröitymisessä ja kaikenlaisten asioiden selvittäjänä, kun kisaajilla oli tietysti monenlaista kysymystä. Aika moneen kysymykseen tosin joutui vastaamaan, että kisainfossa selviää, ihan ei osannut vastata kysymyksiin siitä, saako kompressiosäärystimiä käyttää märkäpuvun alla tai antaa erikoislupia tehdä pyörätsekkaus erikseen. Asiaa ei oikein auttanut se, että nähtävästi kansainväliset hemmot keksivät kaikenmaailman lisäjuttuja, kuten yhtäkkiä pitikin olla kypärätarroja ja niitä sitten jouduttiin jakelemaan vielä urheilijoille, jotka olivat jo torstaina kamansa hakeneet. Pääasiassa kuitenkin oli siis melko leppoisaa, mutta viimeinen tunti ennen rekisteröitymisen loppumista oli melkoisen hektinen, kun kaikki suomalaiset tulivat tietysti vasta silloin. Löin vaan sarjassa rannekkeita käteen ja selitin samat asiat aika moneen kertaan, en tainnut edes havaita, olivatko henkilöt miehiä vai naisia, sen verran kiire siinä oli.

Tänään, kisapäivänä sitten autettiin erinäisissä asioissa, eli kuudesta lähtien tehtiin kaikenlaista, muun muassa yritettiin ohjata urheilijoita menemään veteen rekisteröintipisteen kautta, yritettiin ottaa pyöräväliaikoja (josta luovuttiin, kun laite ei toiminut, vaikka mitä tehtiin ja vaikka kuinka sitä oli edellisenä päivänä testattu), avustettiin kuuluttajaa tunnistamaan numeroita ja sarjoja ja sijoituksia (vähän vaihtelevalla menestyksellä tosin) ja lopulta kaivettiin chippejä hikisistä urheilijanilkoista irti. Ihan liikaa talkooporukkaa ei luonnollisesti ollut paikalla, joten syöminen jäi (aina se talkoissa jää) kyllä vähäiseksi ja jalkojen päällä olo on lopulta melko rankkaa, joten kyllä tässä tietää jotain tehneensä. Hienoa oli kuitenkin nähdä kärjen kisaa ja loistava Hastin nousu kakkoseksi juoksuosuudella, hämmästellä yleisön runsasta (siis oikeasti runsasta) määrää Ratinassa, kannustaa viimeisiä urhoollisia maaliin reilusti yli kymmenen tunnin ajoilla ja olla iloinen tuttujen hienoista kisoista ja itsensä ylittämisistä. Niin ja olla vihainen sille autoilijalle, joka päätti pysähtymismerkeistä huolimatta ajaa vaan ja aiheuttaa yhden kilpailijan loukkaantuminen pyöräreitillä. Uskomatonta toimintaa taas kerran  autoilijalta. Pyöräilijät joutuvat koko ajan käyttämään erinäisten asioiden vuoksi kiertoteitä, voisitteko tekin sopeutua edes puoleksi päiväksi. Niin ja tietysti tuli myös katseltua sillä silmällä pyöriä ja erityisesti yhtä QR:n Luceroa ;) Ja vähän haikailtua itse kisaamaan. Nyt väsyttää, vaikka lähdinkin pois kisoista jo kuutta ennen, oli vielä matka  Hesaan edessä. Vajaa tunti sitten vasta kotona ja silmäluomet lupsuu kyllä melkoisesti. Huomenna saan taas soitella erinäisiin paikkoihin ja kysellä, onko sieltä lähetetty mulle laskuja. Posti sentään myönsi mokanneensa.

--

Tahdon Tour de Francelle!

No en tahdo. En yhtään. En tahdo edes pyöräillä. Se on ollut koko kesän aikamoista pakkopullaa. No, on sitä silti jonkin verran tehtykin ja nyt on tarkoitus selvittää, että miten treenaan pyöräilyä.

Vastaus taitaa olla, että aika huonosti. Mulla ei ole mitään hajua, että miten  olisi fiksua treenata, vaikka olenkin toki yrittänyt ottaa oppia erinäisistä treenioppaista. Selvää lienee, että määrää pitäisi lisätä. Kilometrejä tänä vuonna varmaan jotain 2000 (sisältää cc-ajelut) ja jos viikkotuntimäärä kaikkien treenien osalta on vaikka 14, niin tästä on pyörää viis, uintia viis ja juoksua neljä. Ei sen nyt ihan näin pitäisi mennä, vaan pyörää pitäisi kyllä olla vähän enemmän ohjelmassa. Ensi vuosi onkin pyörän teemavuosi.Toivottavasti tähän touhuun tulee nyt jotain järkeä, koska pyörä kulkee kyllä niin kovin heikosti.

Tän vuoden tavoitteiden ollessa perusmatkalla, koin, että mitään ylipitkiä lenkkejä on turha tehdä. Jos kisa kestää reippaasti alle kolme tuntia, niin miksi pyöräilisin paljon ajallisesti pidempiä . Pisin pyörälenkki olikin 3h 15min ja näitä tehtiin vain yksi. Keväällä lähdettiin 1,5h:sta ja kasvatettiin lenkkiä viikottain aina 15 minuutilla. Keväällä tehtiin myös vähän yhden jalan pyörityksiä ja kahden jalan spinnailuja, kesän aikana sitten  tuli mukaan myös n. 5 min mittaisia, lähellä maksimivauhtia olevia "vetoja", tempoja (yleensä 20 min ja joskus 40 min) ja lenkkejä, joilla ei saanut ajaa putkelta. Näiden lenkkien pituudet olivat 1h-2h. Sitten välillä (erityisesti joka kolmas viikko) 45 min-1h15 min pituisia todella rauhallisia lenkkejä. Siinä se sitten olikin. Kilometripituuksia lenkeistä ei ole talletettu erikseen, tämän vuoden olen ajatellut enemmän lenkin kestoa. Eikä tässä kauheasti muuta ole kerrottavaa, tarttis tehdä jotain tälle kyllä, kun vaan tietäis mitä. Tarttisin pyörävalmentajan. Tai edes jonkun ohjelman. Tai edes kirjan, jossa kerrottaisiin, miten treenata.