Tämä on kyllä totta. Gebrselassie on mun ehdoton juoksuidoli, kun suomalaiset suuruudet eivät oikein enää ole lentäneet voitosta voittoon minun ollessani pieni. Sitä paitsi Haile näyttää aina iloiselta mistä saa lisäpisteitä. Mutta pois Hailesta ja palataan siihen, miten minä juoksen.
Ensinnäkin: juoksen aika vähän. Maksimiviikolla on tullut mittariin noin 35 kilometriä ja tyypillisesti juoksumäärä on 20-30 km viikossa. Olen aina vähän ihmetellyt muiden suuria juoksumääriä, mun ihan maksimiviikko ikinä on ollut 67 kilsaa viikossa ja tämä siis vuonna 2005, jolloin vain juoksin. Silloinkin treenasin kyllä keskimäärin 40 kilsaa viikossa ja mara meni siis ihan helposti alle 3.30. No, jotenkin juoksu on vaan aina tarttunut muhun kovin helposti, ja toisaalta, jotkut kyllä ui paljon vähemmän kuin mä ja menevät silti paljon lujempaa, joten kai mulla on vaan jotain juoksutaipumuksia. Pisin lenkki tänä kesänä oli 1,5h.
Toiseksi: en juokse vk-lenkkejä. Edellinen on tehty sekin vuonna 2005. Nykyään juoksen vain pk:ta tai sitten lujaa brickeissä / vetoja. Vedot (800/1000/2000) tehdään kisavauhtia nopeammalla vauhdilla. Vetojen palautukset aina kävellen. Kuten myös aina alku- ja loppuverra kävellen. Lisäks ohjelmassa on usein alkuverran yhteydessä sellaisia kiihdytyksiä eli 4-6x50-100m. Nämä kuluu myös alkulämppään ennen kisoja.
Kolmanneksi: Pk on hidasta, siis oikeasti hidasta. Pk-vauhtina mulla on siis 6-7min/km. Kun ottaa huomioon, että vikassa kisassa vauhti oli ~4.20/km, niin voi havaita, että ero on aika suuri. Pk-vauhdista on tingitty vain kaksi kertaa, mutta se oli juoksuseuran vika ja oma vika, kun en kehdannut juosta hiljempaa. Kerran viikossa pk-vauhdilla mentiin myös pyörän jälkeen juoksemaan vartti jalkojen vaihtoon totuttamiseksi. Kolmen kuukauden treenijaksosta eka kuukausi oli pelkkää hiipimistä. Kyllä otti pattiin, kun kaikki juoksi ohi. Sitten saatiin onneksi ottaa mukaan jo mäkijuoksua ja maksimaalista juoksua myös. Kolme kertaa Cooper putkeen neljän minsan palautuksilla oli tuskaista. Siis todella tuskaista. Näitä ei tehty onneksi kuin kerran ja sitten pääsi juoksemaan niitä vetoja, joissa piti toppuutella itseään ja silti mentiin liian lujaa.
Neljänneksi: Lenkkini olen juossut ajan, en pituuden mukaan. Jos tänään vauhti on 7 min/km, niin sitten puolen tunnin lenkillä juostaan reilu neljä kilsaa, jos taas vauhti oli 6min/km, niin sitten ehdittiin viis kilsaa.
En tiedä, toimiiko tää mun juoksuharjoittelu optimaalisesti, mutta tulokseen olen äärimmäisen tyytyväinen. Muissa kisoissa ei oikein kulkenut, kun kunto oli vielä kesken, mutta Aulangolla tein kyllä elämäni juoksun, sitä kelpaa muistella vielä pitkään, niin helppoa ja vaivatonta se juoksu oli. Reitti oli tasainen, joten suuri määrä ratajuoksua oli sopivaa treeniä, mäkisemmälle reitille pitää juosta enemmän mäkisessä maastossa.
8 kommenttia:
Olipas virkistävää luettavaa, kun juoksukilometrisi on todellakin vähäiset tuloksiin nähden.
Kuten sanoin jo postauksessa, olen aina ihmetellyt muiden treenimääriä. Jos mä juoksisin yli 60 kilsan viikkoja säännöllisesti, olisin telakalla koko ajan. Minua kummastuttavat myös monien tekemät pitkät (yli 10 km), kovavauhtiset lenkit. Milloin niistä ehtii palautua? Oikeat urheilijat ovat erikseen, mutta tavallinen tallaaja, joka juoksee maratonia ~4h tai enemmän, ei mielestäni sellaisia tarvitse. No, kukin taaplaa tyylillään, mä meen näin.
Tietysti jokaisella ihmisellä on erilaiset edellytykset juoksemiseen kuten kaikkiin muihinkin asioihin. Jos sä pystyisit juoksemaan 120km/vko ehjänä, ehtisit palautumaan ja tekisit vk:ta niin olisit vielä kovempi juoksemaan..toisaalta kaikessa harjoittelussa ne ensimmäiset kilometrit tuottavat eniten tulosta ja suuret määrät tuovat enintään hieman lisää. Lisäksi moni nyt vain tykkää juosta paljon mikä lienee tärkeintä.
Mä en kyllä usko, että vk auttaisi mua kauheesti. Jos tekisin vk:ta, en voisi tehdä niin paljoa vetoja ja tän kesän kokeiluluontoisen harjoittelurupeaman myötä ne on ollu aivan loistava harjoitusmuoto, koska ne on jaloille ystävällisempiä kuin vk. Ensi vuoden ohjelmia pitää kyllä miettiä tarkkaan, varmaan on otettava mukaan puolimaravauhtisia. Mutta nekin tehnen mieluummin 3x15 kävelypalautuksilla kuin 45 minsaa putkeen. Ja 120 kilsaa tappais mut, lajilahjakkuuteen kuuluu myös ehjänä pysyminen ja sitä ei oo kyllä mulle suotu sitten pätkääkään, mutta sen kanssa on elettävä. Tän kesän oppi on ollut se, että palautumisesta ei saa tinkiä, ja liian rankkoja reenejä ei saa tehdä. Sitten kun muistais sen opin vielä ens vuonnakin.
Kirjoitat paljon ja asiaa. Oikeasti blogisi on miellyttävää, motivoivaa ja hauskaa luettavaa. Tulee hyvä fiilis ja iso kiitos siitä!
:D
En nyt jaksa sitä pyöäpohdintapostausta kaivaa esille, niin laitan tähän vinkin vastaantulleesta pyörästä:
http://www.planet-x-bikes.co.uk/i/q/YBCL83170/planet-x-exocet-dura-ace-time-trial-bike-white-extra-small
Jos mitat on sopivat, niin tossa olis ainakin nopee fillari.
Maikki: kiitos. Tulin kyllä tosi iloiselle mielelle tosta kommentista :)
Kauramoottori: kiitti vinkistä. Täytyy tutkailla, tossa tosin stack on jo 3cm suurempi, mikä vielä mennee. Olen kuitenkin aika paljon tutkiskellut tätä kiekon koko asiaa ja melkein tullut siihen lopputulokseen, että 650 pikkupyörässä on parempi (jos jätetään kaikki saatavuus, yms. ongelmat huomioimatta).
Eikä se 650 varmaan ainakaan hitaampi oo, ainakin Mirinda Carfrae ajaa niillä, ja kyllähän se aika lujaa pääsee...
Lähetä kommentti