Pummailija vai eksyjä?

Keskiviikkoisesta suunnistus"onnistumisestani" rohkaistuneena lähdin torstaina yrittämään uudelleen. Tällä kertaa Keravalle. Poljeskelin sinne reilun tunnin, matkalla tajusin unohtaneeni ottaa juotavaa mukaan, joten hain kaupasta vielä vissypullon. Jälkikäteen mietittynä hieman riittämätön evästys oli mulla mukana, koska mitään syötävääkään ei ollut. Koska täällä päin rasteilla on vaihtoehdot 3,5 ja 7, eli ei sitä nelosta, joka olis mulle just sopiva, ei tosi helppo, muttei niin kovin vaikeakaan, otin tietysti sitten taas vitosen. Joo. Se on mulle liian vaikea yhä edelleen.

Nyt reitti oli tosin vähän helpompi, kun maastosta sai jotain käsitystä, mutta aikamoista pummailua ja eksymistä tämäkin oli. Nelosrastille meni vielä ihan OK, hidashan mä olen metsässä, mutta rastit löytyi kivasti. Sitten tulikin emämoka. Koska kyseessä oli tollanen perhosreitti (eli rasti numero 4/7/10) oli sama, nelosrastilta oli viivat sekä vitoselle ja kutoselle. Onnistuin vilkaisemaan karttaa väärin ja paahdoin kutosrastille, kun en osaa näemmä edes numeroita. Hyvin paahdoinkin, mutta tajusin sielä, että voi voi, väärä rasti. No, vitoselle sitten. Tällä välillä eksyin sitten vähän ja pyörin taas ihan kuutamolla varmaan vartin sielä metsässä. Sitten tajusin, että kun menee tarpeeksi länteen, niin tulee vastaan oko polku tai pelto tai tie, ja voin paikantaa itseni. Näinhän kävi, en siis joutunut kysymään keltään. Kutosrastille löysinkin sitten sieltä vitoselta kohtuu nopeasti, olihan sielä jo käyty. Seiskarasti oli sama kuin nelonen, mutta vaikka olin jo käynyt sielä, niin taas pummailin ihan urakalla. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä tajutessani, että olen taas jossain ihan väärässä paikassa, pystyin kuitenkin paikantamaan itseni 50 metrin tarkkuudella kartassa. Silti etsin sitä rastia aika kauan. Loppurastit löytyi sitten ihan kohtuu hyvin (eli siis tällä standardilla löysin sadan metrin säteelle rastista ja sitten haravoin maastoa kunnes rastilippu ja muut suunnistajat paljastivat rastin sijainnin), paitsi vika. Siis anteeksi vain, mutta jos rasti on jonkun ladon vieressä, niin kannattaisiko juosta sinne ladolle, eikä jäädä sata metriä ennen latoa pyörimään pusikkoon. Amatöörien puuhastelua pahimmillaan. Metsässä vietin 1.54.00. Eli vielä kauemmin kuin keskiviikkona. Ke radan pituus oli tosin 4,3 ja eilen 5,2, joten vähän vähemmän käytin aikaa  per kilometri. On tämä silti aika surullista tämä mun suunnitustoimintani.

Sitten piti jaksaa vissyn voimalla kotiin. Ylämäet oli kuin vuoria ja energiat oli ihan loppu. Yhteensä tähän reissuun meni melkein viis tuntia, että onneksi kotona odotti päivällä leipomani kesäkurpita-paprika piirakka.

 

Maanantaina on rastit paloheinässä. Enköhän mä ota taas vitosen kuitenkin, kun tää menee niin tosin hyvin. Ai niin, vihdoin mun kämpässä näkee jotain. Ihan sitten jo eilen tulivat niitä ruuveja kattoon laittamaan, olivat tosin kilttejä ja laittoivat samalla lamputkin, ettei mun tarvinnut niitä sitten onneksi alkaa laittamaan.