Close

Puolalaisen ystäväni ollessa täällä käymässä opin uuden käyttötarkoituksen sanalle close, se voi siis merkitä myös jotakuinkin painostavaa ilmaa. Eli, "The weather is so close, it's hard to breathe." Tänään ja eilen tälle sanalle olisikin ollut käyttöä, jos olisi englantia enemmän puhunut. Tuo ystäväni on muuten todella hyvä englannissa, puhuu brittiaksentilla (monet luulevat natiiviksi) ja häneltä olen oppinut paljon sanontoja yms. mitä ei muuten välttämättä oppisi.

Niin, ilma on ollut melko close ja myös kisa on melko close. Viikon päästä alkaa jo olemaan jännitystä ilmassa aikas paljon. Tällä hetkellä fiilikset kisasta eivät ole kuitenkaan kovin hyvät. Se onkin peesivapaa kisa, joten ei saa ajaa lisätangoilta. Voi p. Arvatkaa montako kertaa olen ajanut alaotteelta tänä vuonna, kun olen vaan harjoitellut aerobar-ajoa. Laskeskelin, että ennen eilistä alaotteelta on ajettu ehkä noin kolme minuuttia, siis MINUUTTIA! Eilen sitten tunnin palauttavan lenkuroisen poljin alaotteelta, mutta en kyllä tykkää. Ja mun sormet ei tykkää yhtään. Mulla siis viime vuodesta lähtien on ollut vähän ongelmaa sormien puutumisen kanssa vasemmassa kädessä, kun ajoin kolmeakymppiä sellaiseen routakuoppaan. Sen jälkeen loppupäivän sormet nyki joka suuntaan tahdottomasti ja kesti tosi kauan (yli viikon), että sain sen verran voimaa sormiin takaisin, että pystyin käyttämään etuvaihtajaa ja yleisesti puutumista tapahtuu aika helposti. Aerobarajon kanssa ongelmaa ei ole ollut, koska silloin ei tarvitse oikeastaan edes pitää niistä tangoista sormin kiinni koko ajan. Ja nyt sitten pitää ajaa taas kisa ilman niitä. Voivoi. Jos olisin tän tiennyt, niin olisin mennyt Kuopioon, jossa on peesikielto, niinkuin yleensä kuntosarjoissa. Mutta ei tässä nyt enää voi vaihtaa. Sinänsähän tuo on siitä hyvä, että eipähän sitten ketuta, kun kaikki peesaa kumminkin (kyllä Kiskossakin aikamoista peesausta sai nähdä). Mullahan ei ole sitä vaaraa, että peesaisin, en nimittäin pysy kenenkään vauhdissa, enkä myöskään osaa peesata. Niin, eli en saa peesin sallimisesta mitään etua ja kaikki muut saa. Voivoi. Nyt voinkin sitten kettuuntua siitä, että porukalla on kuitenkin aerobareja ja ajavat niiltä, kun itse kuuliaisesti ruuvailen ne omani irti. Niin, sekin ärsyttää, että kun sain työllä ja tuskalla säädettyä noi tangot itselle sopiviksi, niin nyt sitten niitä ei saakaan käyttää. Oon ihan rikki. Toivottavasti järjestäjät (vink, vink) sentään joko a) lähettää sprintin minuutin perusmatkan perään uinnissa, niinkuin Kiskossa, mikä toimi tosi hyvin tai b) järkkää lähdön niin, että sprintti ja perusmatka ei lähde sikinsokin, vaan osallistujat määrätään jotenkin omille puolilleen, muuten uinnistakin tulee mun osalta katastrofi. Tosin olen suunnitellut röyhkeästi meneväni eturiviin, kun esim. harkkakisassa jouduin vain ohittelemaan kaikkia, kun en uskaltanut eturiviin. No, juoksun reittiprofiili sentään on miellyttävä alun alamäkeä lukuunottamatta. Mun heikko kohta juoksussa on ollut aina alamäet, ne jotenkin rasittaa polvea ikävästi.

Eilen oli tosiaan siis palauttavaa tekemistä, eli aamulla 45 min lenkki kaatosateessa ja illalla tunnin pyöräily tappopaahteessa. On ollut aika hassua, kun nyt on tällaiset kisaa edeltävät viikot menossa, niin reenit on lyhyitä ja niitä on aika vähänkin (no joo, tällä viikolla oon reenannut siis kuus kertaa ja nyt on perjantai, eli tää on suhteellista...). Tänään oli siis ihan täysi lepopäivä. Tosin oon siivonnut ihan hulluna, pessyt mattoja yms. Että tosin lepoo. Tää ei ole fiksua, mutta pakko on saada kämppä kuntoon ja mieluummin rehkin nyt vähän liikaa, kun ens viikolla. No, luultavasti sinetöin huippusuoritukseni muuttamalla loput kamat perjantai-illalla, kun kisa on siis la kello 12.00.

Tänään ruoaksi pinaattilettuja ja kananmunakastiketta. Nää on ihan mun suosikkeja ja tyhjäksi syötävistä kaapeista löytyi aineet näihin. Lettujen paisto oli kyllä vähän kuumaa puuhaa, mutta kyllä se kannatti :)

Jokaisella pilvellä on hopeareunus

Tää päivä ei oo mennyt ihan putkeen johtuen siitä, että erinäisistä asioista (lue muutto ja internet) johtuen pääsin nukkumaan joskus puoli viideltä. Arvatkaa heräsinkö puoli kuudelta uimaan? No en.

Päivällä pienet mokat ja sattumukset seurasivat toistaan. Uimatavaroita sitten pakkaillessani havaitsin kaiken huipuksi vielä kadottaneeni uimalautani. Koska maanantain uinnissa ei ollut potkuja, oli se siis jäänyt Samppikseen jo viime viikolla, enkä ollut huomannut mitään. No, sitten kuudelta (siis illalla) lähdin uimaan. Riemastus oli suuri, kun Zoggsin uimalauta varustettuna "Kipa"- tekstillä oli altaan reunalla. En nyt ihan tajua, että onko se muka ollut sielä viikon, ja miten en muka olisi huomannut sitä maanantaina. No, sielä lauta oli ja jälleennäkeminen oli riemukas, vaikka potkuharjoituksia vihaankin. Päivän setti sisälsi 1200m alkuverraa (jestas!), osa pullarilla, osa potkuja. Pääsetti oli 10x100m @ 2min, eli ei mikään pelkkä läpsyttely, muttei myöskäään mitenkään hapottava reeni. Aika hauskaa muuten ajatella, että pari vuotta sitten en olisi voinut tuollaista reeniä uida, koska tonniin  meni enemmän aikaa kuin 20 minsaa, nyt sentään lepäilin päädyssä ~10s, enkä edes antanut kaikkeani uinnissa. Päivän toinen ilonaihe (oikeasti, muita ei ollut, jopa pakastimesta syöty ruoka-annos, papaijabroileri oli pahaa) oli se, että jotain tapahtui mun käännöksissä. Ennen olen plopsahtanut useimmmiten pintaan jo ennen lippuja, mutta nyt monta kertaa jopa käännösliuku oli tuollaisen 6-7m. Ja pullarillakin (eli ilman potkuja) sain liu'uttua 5m. Ehkä Porin kisoissa (jos voin selän takia sinne osallistua) on jonkinlaisia toiveita aikaparannuksiin käännösten parantumisen vuoksi.  Mutta nyt jatkan muuttopuuhia, oivotan teidänkin päiviinne, jos ei nyt hopeisia pilviä, niin ainakin niitä reunuksia.

Tonnin vedot

Kuten eilen totesin, on tonnin vedot mun lempiharjoitus, mikä taitaa olla vähän masokistista. Oli kivaa taas kiertää Kaarinan kenttää. Vähän kyllä lähtivät lapasesta, kun eka meni alle 4 minsan ja hitainkin 4.08:n. On vaan jotenkin vaikeaa säädellä vauhti oikeaksi, vaikka kuinka yritin seurata sitä sadan metrin välein.

Muistin muuten ottaa onneksi tänään pyörään lukon mukaan. Ei tarvinnut mennä taas Silvian kanssa rautakauppaan, niin kuin viime viikolla, kun en uskaltanut jättää sitä lukitsematta kaupan eteen.

Unia pyörällä

Haastava elämä on jatkunut.

Perjantaina piti hakea uuden (siis Hesan) kämpän avaimet. Aamulla piti kuitenkin ehtiä vähän ajamaankin. Taas siis ylös kukonlaulun aikaan ja baanalle. En tiedä oikeasti, miten se on mahdollista, mutta meinasin ihan oikeasti nukahtaa pyörän päälle, väsytti niin kovin, kun edellisilta oli venähtänyt laatikoita pakkaillessa. Sitten kohti Hesaa, onneksi olen lahjakas bussissa (ja junassa ja työtuolissa ja ryhmäpalaverissa ja luennolla ja ihan missä vaan paitsi omassa sängyssäni yöllä) nukkuja. Kämppä on ihan ok. Ei se nyt mikään luksus toki ole muovimattoineen, mutta mukavan kokoinen ja saan siitä varmaan ihan kivan. Astianpesukoneongelma on vain ratkaistava, pakko on investoida sellaiseen pöytätiskikoneeseen, en tahdo enää joutua tiskaamaan. En vaan tosin oikein tiedä, että miten se sitten liitetään niihin hanoihin. Ikävä kyllä kämppää ei oltu siivottu kovinkaan hyvin. Vajaassa kolmessa tunnissa luulisi ehtivän siivota tyhjän kämpän muuttokuntoon, mutta turha toivo. Kylppäri on edelleen ihan talmassa ja kun kurkistin lieden taakse, melkein oksensin. Valitin toki asiasta, mutta isännöitsijä on tietysti lomalla ja asia ei nyt ainakaan viikkoon etene, no, enpä mäkään sielä hengaile ennen kuun vaihdetta.

Perjantai iltana ystäväni tulivat moikkaamaan minua viikonlopuksi Turkuun. Ensin illalla mentiin katsomaan Cirque Dracula varietee-esitys. Oli kyllä todella hieno ja sai nähdä sellaista kehonhallintaa, että huhhuh. Suosittelen.

Lauantaina kipaisin aamulla tunnin lenkuroisen (oli kyllä niin kovin tahmeaa). Loppupäivä olikin erilaista treeniä. Henkistä ja fyysistä. Käytiin nimittäin Flowparkissa kiipeilemässä. Oli tosi kivaa, mutta välillä myös varsin pelottavaa. Kahta rataa en uskaltanut mennä, ne olivat puiston vaikeimmat ehdottomasti. Suosittelen kyllä tätäkin paikkaa kaikille, vaikkei ehkä ihan ennen kisaa :) Nyt on meinaan vatsalihakset ja kainalon alla oleva lihas aika hellinä. Lisäksi tömäytin yhdessä loppuliu'ussa oikean jalan kipeästi maahan ja akilles ei kyllä tykännyt siitä tömähdyksestä, onneksi on jo vähän parantunut

Sunnuntaihin sitten. Silloin muutettiin. Kannettiin, kannettiin, kannettiin. Nyt Turussa on enää ruokapöytä, jonka saa osiin, kapea ja matala hylly, varapatja, yksi tuoli, epämääräistä sälää ja tietysti pyörät. Lamppujakin on katossa vain yksi, se, minkä osaan ottaa yksin pois. Ikävä kyllä uudessa kämpässä ei ole lamppuja katossa. Ruuviproppusysteemit olivat ihan hämärät ja niinpä ei lamppuja saatu laitettua. Olen varmaan koko vuoden pimeässä sitten ... Illalla raahasin itseni pyöräilemään tunniksi.

Tänään sitten oli vuorossa pitempi tempoajo, yhteensä 40 min tempoa ja yhtä pitkät alku- ja loppuverrat. Ilma oli varsin tuulinen ja toiseen suuntaan pääsin 20 minuutissa 9 km, toiseen 11,5km. Muuten ihan hyvä treeni ja viimeisiä rankempia treenejä ennen Aulangon perusmatkaa. Sinne olen siis menossa tekemään hyvää kisaa ja aikaa, sijoituksesta en niin välitä (enpä!).

Vihdoin voin sisällyttää blogiini myös ruokapostauksia. Viime aikoina olen syönyt lähinnä pakastinta tyhjäksi, mutta nyt tein viikonloppuna ystävilleni ruokaa.

Perjantai-iltana oli vuorossa paahtopaistia ja piparjuurikapriskastiketta. Olen tehnyt tätä kerran ennenkin ja voin kyllä suositella, on ihan törkeän hyvää (harvemmin teen samaa ruokaa kahdesti, joten siitä voitte päätellä jotain). Jälkikäteen marinoiminen tuo lihaan todella hyvän maun ja mureuden. Tämän voi (ja pitääkin) myös tehdä kätevästi etukäteen ja on todella helppotöinen. Pitää vaan muistaa käännellä paistia jääkaapissa.

Lauantaina syötiinkin sitten kinkkiä jo aikaisemmin mainostamastani keittokirjasta. Tein tämän hyväksi havaitun ateriakokonaisuuden:

• Naudanlihaa ja sipulia (tää on mun lemppari)
• Porsaanlihaa ja paprikaa
• Munakoisoa ja valkosipulia
• Lisäkkeenä jasmiiniriisiä

Syödään tietty puikoilla ja jälkkäriksi jasmiiniteetä.

Sunnuntaina käytiin kamojen pakuun kantamisen jälkeen ja ennen Helsinkiin ajamista Blankon brunssilla. Jos haluatte brunssille Turussa, niin tämä on ehdoton paikka. Jos tämä on täynnä (hyvin mahdollista), niin vieressä olevassa Fontana cafessakin on kuulemma hyvä.

Huomenna ekaa kertaa tonnin vedot kuuteen vuoteen. Toi on mun lempiharjoitus ehdottomasti. Tarkoitus on siis juosta 5x1000m aikaan 4.10 samanpituisilla kävelypalautuksilla.

Ai niin, ja onnea kaikille Joroisilla huhkineille. Hienosti meni monella tutulla ja jos ei mennytkään, niin ensi vuodelle on sitten sopiva kiukku jo päällä, eks joo?

Brick

Sitten viime kerran olen palannut Turkuun ja töihin. Turkua on jäljellä vielä 16 päivää, töitä 10. Siis näitä töitä. Muita töitä on sitten ihan riittämiin.

Kuten jo edellisessä postauksessa totesin, on elämä vähän haastavaa. Sen takia olen mm. polkenut eilen alkaen kello kuusi 2,5h. Ilman aamupalaa alkoi jo vähän nälättää, mutta menihän se. Sitten töitä ja illalla hieroja. Muutto tarkoittaa, että taas on etsittävä uusi hieroja. Toivottavasti menee yhtä hienosti kuin täälä, kerran kävin yhdellä hierojalla, joka ei oikein ollut mun makuun, mutta tokalla kerralla löysin kyllä tosi hyvän hierojan, joka ei edes laskuttanut mahdottomia. Kroppa oli muuten ihmeen vähän jumissa, ainoastaan oikea pohje vähän kipuili. Se onkin tuntunut vähän jäykältä mm. treenikisassa.

Tänään sitten oli vuorossa uintia (voi selkäparkaa, vaikka lyhensinkin matkaa ja vain pääsetissä volttailin) ja illalla brick. Brick on ehdottomasti kovin treeni kesän aikana ja tämä oli siis vuoden kolmas ja viimeinen. Aikaa koko settiin menee melkein kolme tuntia, kun itse pääsetti sisältää kolme pyörää ja juoksua, vähän löntystelyä pyörä-juoksu yhdistelmän lisäksi ja piiiitkät alku- ja loppuverrat. Brickpaikaksi täällä olen valinnut Kaarinan urheilukentän. Ei optimi pyöräilyn suhteen, mutta siedettävä. Parempaa paikkaakaan en ole oikein keksinyt. Kaarinan kenttä on niitä harvoja paikkoja, joihin uskallan edes jotensakin jättää pyörän hetkeksi lukitsematta. Tarkoitus on toki juosta siinä kentällä vieressä ja vilkuilla sitä pyörää tämän tästä. No, tänään kentällä olikin jotkut junnukisat ja jouduin kiertämään kentän ympäri menevää hiekkatietä, joka on ehkä noin kilsan pitkä. Sen huono puoli on, että näköyhteys pyörään katoaa ja kun kiekka kestää vajaat 5minsaa, on pyörä helppo viedä, jos sen joku omakseen haluaa. Peloistani huolimatta Silvia oli aina minua odottamassa. Muuten harjoitus sisälsi kiintoisia elementtejä, sillä sain pyöräillessäni melkein rullaluistelijan sauvasta silmääni, koira meinasi hyökätä nilkkaani (tai hyökkäsikin, mutta onneksi pyörällä on nopeasti karussa), mopo ajaa päälleni (täälä saa mopolla ajaa kevyen liikenteen väylillä ja se on tosi pelottavaa), auto ajaa päälleni (mä en vieläkään oikein ole päässyt selvyyteen, että mistä tietää, että kvl onkin yhtäkkiä autotie, luultavasti sen voi selvittää tien leveydestä, mutta sitä, että kvl loppuu ei kyllä kerrota mitenkään) ja perinteinen pyörä, jota ohitan (huudettuani varo) yrittää kiilata minut ojaan. Juostessa pääsin vähemmällä, sielä onnistuin täpärästi välttämään frisbeegolfkiekon iskeytymisen päähäni, koira (tai paremminkin sen hihna) oli vain vähän tiellä ja vain pari lasta päätti siirtyä juoksulinjalleni oltuani heistä muutaman metrin päässä. Nää tällaiset harjoituksiin kuuluvat lisäkomponentit on varmaan tuttuja monelle, mutta aina ne on kyllä yhtä ikäviä, koska sitä voisi sattua pahastikin.

Hups

Lauantaina kävin taas läpsyttelemässä, mutta uinti ei oikein nyt kulkenut. Loppuun olisi pitänyt pistellä 3x100m 1.40 vauhtia, mutta eipä mennyt kuin kaksi satasta tuohon aikaan. Hups.

Sunnuntaina märkäpuku-uintia Kaukajärvellä ja vähän päälle pyöräilyä (raahasin Silvian Tre:lle Turuust ja junallahan tällaiset reissut ovat oikein kivoja, kun on kamaa vaikka muille jakaa). Pyörä ei oikein kulkenut, eikä kyllä uintikaan. Hups.

Illemmalla sitten se pelätty tappotreeni. Ei tullut tappoa, ei lähellekään. Kakstonniset meni sitä paitsi liian lujaa, 4.13 kilsavauhtia. Poltin kyllä vähän naamaani, kun unohdin laittaa siihen aurinkorasvaa, vaikka rasvailin kyllä selän ja olkapäät. Hups.

Maanantaiaamulla kävin pitkästä aikaa veivaamassa uintitekniikkaa Kalevassa. Totesin, että mun ennen aktiivisesti käytetty, nyt jo kolmosuikkarina toimiva kangaskasa taitaa olla "vähän" läpinäkyvä. Hups.

Maanantai-iltana oli Noksulla harkkatriathlon. Sekosin aikatauluissani ja tuli vähän kiire. Matkalla Noksulle kastuin kunnon sadekuuroissa täysin. Vihnukselle saapuessani olin jo aivan ravassa ja mudassa ja kaikki kamat oli ihan märät. Hups.

Kisa meni ihan jees. En uskaltanut eturiviin, kun oli niin paljon porukkaa. Olisi ehkä pitänyt mennä, sillä kovin moni kisaaja ei uinut mua lujempaa, (tosin aika moni hyvä uimari osallistuikin vain uintiosuudelle). Uintiaika oli 6.05, mikä oli melkoinen parannus viime vuoteen, sillä nyt väliaika tuli vasta vaihtopaikalle juostua, viimevuotisen rannan sijaan. Lisäksi en ole kärjestä enää ihan niin paljoa jäljessä kuin viime vuonna. Pyörällä levykiekkoja hurisi ohi vain muutama, ehkä mun nopean vaihdon ansiosta. Aika 17.07, keskariksi pyörä näytti 31,9km/h, mikä oli aikas loistava suoritus minulta sateessa ja aika rankalla reitillä. Juoksu oli taas suurta tuskaa, mutta siinä aika oli silti riemastuttava, 15.20. Kun vähän vielä harjoittelen ja olosuhteet olisivat vähän paremmat (eli pururata ei upottaisi noin paljoa), voisi suurissa haaveissa olla 15 minsan alitus. Se olisi hienoa se. Tällä kertaa en päässyt enää kenestäkään ohi juoksussa. Minut kyllä ohitettiin kerran, mutta se olikin koko kisan nopein juoksija. Ja mä olin siis sitä edellä pyörän jälkeen. Yhteensä aikaparannus viime vuoteen oli 4,5 min. Hups.

Kisan tappioihin kuului uimalakin (S.C.Pingviinien hienonhieno lakki) katoaminen ja se, että paluumatkalla satoi vettä kuin aisaa. Kalevassa pakkasin märät kamat vain suosista rinkkaan, koska ne ei olisi ehtineet kuivua yöllä kuitenkaan ja aamulla (kaatosateessa) palasin Turkuun Silvian kanssa junalla aamulla kello kuus. En ole vielä laittanut kamoja kuivumaan, vaikka kippasinkin ne kylppärin lattialle rinkasta. Hups.

Nyt onkin triathlonkautta jäljellä enää kolme viikkoa. Sitten olisi avovesiuinti, mutta saa nähdä miten käy tuon osallistumisen kanssa. Selkä on ollut varsin pahana ja uinti ei tunnu tekevän sille yhtään hyvää. Syksyn puolimaratonhaaveetkin joutunevat romukoppaan ja elokuussa aloitan jooga/liikkuvuus/jumppapallo/sali/PYÖRÄILY-jakson, jonka aikana yritän saada selän ruotuun. Se oli jo parempi, mutta on taas mennyt huonommaksi. Asiaa ei varmaan auta se, että olen laiminlyönyt aikalailla lihaskunnon ja keskikropan lihakset. Hups.

Elämä on alkanut olemaan aika haasteellista taas. Pitäisi muuttaa viimeiset kamat ja siivota kämppä samana viikonloppuna kun on kisat. Nyt pitäisi pakata niin vimmatusti, kun sunnuntaina muutetaan jo ekat huonekalut ja aika paljon kamaa (jos jaksetaan kantaa, on varmaan tosi kiva muutto tulossa ja selkä on varmaan tosi hyvä sen jälkeen) ja reenata samaan aikaan. Töissäkin olin taas viikon loman jälkeen tänään ja harjoitusohjelmaa on ollut pakko vähän rukata, kun pitäisi syödäkin joskus. Yhden uinnin väliin jättäminen ei ole katastrofi (varsinkin kun se tekee lähinnä pahaa selälle), mutta muuten alkaa stressikerroin taas kaiken säätämisen kanssa vilkkumaan punaisella. Hups.

Päivän jutut

Aamulla oli siis vuorossa uintitesti. Eli 3x300 puolen minsan väleillä. Riemastuttavasti keskimääräiseksi ajaksi tuli 5.12, mikä tarkoittaa viime kerrasta sekunnin parannusta satasen aikaan. Tämä siitä huolimatta, että radalla oli kyllä taas melkoista meininkiä. Eka 300 meni kohtuullisesti, vaikka jouduinkin ohittamaan. Katsoin kyllä sellaisen välin, ettei olisi tarvinnut, mutta jostain sinne eteen vain joku ilmestyi. Toinen 300 sitten. Joku mies sitten päätti kiilata päädystä juurikin mun eteen, kun olin uinut 50m. Se päätti sitten myös, ettei päästä mua ohi (tiedättehän allasetiketin, jos joku koskettaa jalkapohjaa, niin silloin pitäisi vähän hidastaa, että ohitus olisi sujuvampi), toivon totisesti, että kyseisellä herralla oli joku setti menossa, ja sen takia päätti nyt sitten uida täpöillä, koska muuten oli kyllä melko idiootti tapaus taas maisemissa (ja miehet kyselevät, että mikä siinä miesten voittamisessa/ohittamisessa on niin hienoa, no se, että voi näyttää tuollaisille urpoille, että kyllä naisetkin pystyy). No, uiskentelin siinä sen rinnalla sitten melkein koko 50 metriä, kun en nyt tahtonut testiä pilata ottamalla superspurttia. Käännöksessä äijä jäi, siitäs sai. Kolmas 300 olikin 30 metrin jälkeen uintia yksisilmäisenä, kun joku selkäuimari päätti huitaista multa lasit pois, kun sitä ohitin. Onneksi toinen linssi jäi paikoilleen ja sain jotensakin suunnistettua käännökset läpi, vaikka etäisyyden arviointi yksisilmäisenä onkin melko haastavaa. Sitä ei helpottanut kaikki norsut, jotka veivät päädyissä kaiken tilan (ethän sinä koskaan jää siihen keskelle päätyä lepäämään, se kohta on meinaan varattu käännöksille ja esim. juominen ei ole mikään syy tämän etiketin rikkomiseen. Jos päädyssä on jo populaa enemmänkin, pitää mennä lepäilemään sitten vähän matkan päähän päädystä köysien viereen, ei siis siihen keskelle, johon ne jalat volttikäännöksessä iskeytyvät). No, summa summarum. Uinti oli positiivinen yllätys.

Illalla oli 5x800 aikjaan 3.20 1,5 minsan kävelypalautuksilla. Noin lyhyet juoksut tuota vauhtia menivät ihanan helposti ja reenin jälkeen olo oli, että olis voinut mennä lujempaakin. Onnistunut päivä siis. Huomena taas uimaan ja sunnuntaina myös avoveteen. Sunnuntain juoksu oksettaa jo etukäteen, tarkoitus on mennä 4x2km lujaa. Siis 4.16 kilsavauhtia. Voivoi, siitä tulee kamalaa.